Kävin loppiaismessussa kotiseurakunnan pääkirkossa. Matkat kävellen kun on hieno ulkoilusää.
Kanttoria tuurasi nuori opiskelija, lauluääni ei kovin vahva ollut, mutta urut kyllä totteli käskijäänsä
todella hienosti, päätössoittoa myöten. Loppuvirtenä oli VK:n lisäosan laulu 814, niistä löytyy kyllä
hienoja aarteita.
Neljästä naispapistamme saarnavuorossa oli Päivi, jonka saarnoista olen monet kerrat aikaisemminkin saanut
omalle kohdalleni kehoitusta, hoitoa, mitä milloinkin olen tarvinnut. Vaikka saarna pian unohtuu, niin uskon
että niistä jotain siementä jää sydämeeni itämään, ja Pyhä Henki niistä muistuttaa.
Tänään aiheena oli...jaa..ilmeisesti tietäjät...valo..valkeus..jotain sinne päin.
Päivi puhui johdatuksesta, tähti johdatti tietäjiä. Tuntui että hän vaan raapaisi pikkuisen pintaa jäävuoren
huipusta puhuessaan johdatuksesta. Hän jotenkin jätti kuulijoille mietittävää.
Itse koin jotenkin niin että Jumala johdattaa elämäämme monin tavoin. Johdatus on hyvin harvoin jotain suurta
ja näkyvää, ihmeellistä tai yliluonnollista. Harvoin kohtaamme valoilmiöitä, ääniä, näkyjä, ilmestyksiä...
Kyllä meidät on laitettu rukoilijan paikalle, raamatun lukijan paikalle. Jumala johdattaa meitä Sanansa kautta.
Johdatus, tienviitat, ovat kyllä varsin usein kateissa...samoin kuin tietäjiltä tähti oli välillä kateissa.
Etsijän paikalla olemme, saamme pyytää näkeviä silmiä ja kuulevia korvia suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme.
Kaikki on mahdollista vain siksi että Jumala on ensin rakastanut meitä.
