Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vn - 13.10.13 - klo:23:50
-
Tänään kotiseurakunnan pääkirkossa klo 10 perhemessussa, sen jälkeen virsimaratonin viimeinen osa.
Sain veisata taas sydämen kyllyydestä, pääasiassa urkuparvella seisten.
-
Olen sitä mieltä että messu on kirkon kokoontumistehtävistä tärkein. Ehtoollisen vietto uskomme ydin ja samalla seurakunnan yhteisyyttä ja tasa-arvoa kunnioittava ja rakentava muisto-ateria.
Huomasin Kotimaa24 ssä aamulla kirjoituksen aiheesta:
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12777-miksi-messu-ei-ole-seurakunnan-toiminnan-keskus
-
Olen sitä mieltä että messu on kirkon kokoontumistehtävistä tärkein. Ehtoollisen vietto uskomme ydin ja samalla seurakunnan yhteisyyttä ja tasa-arvoa kunnioittava ja rakentava muisto-ateria.
Huomasin Kotimaa24 ssä aamulla kirjoituksen aiheesta:
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/12777-miksi-messu-ei-ole-seurakunnan-toiminnan-keskus
Olipa mielenkiintoinen linkki. Seurakunnissa tehdään paljon töitä, jotta messu olisi seurakunnan toiminnan keskus. Ymmärtääkseni messussa käyntiä lisää semmoinen, että seurakuntalaisille annetaan tehtäviä messuun: tekstinlukua, musiikkiesityksiä ym.
-
Olipa mielenkiintoinen linkki. Seurakunnissa tehdään paljon töitä, jotta messu olisi seurakunnan toiminnan keskus. Ymmärtääkseni messussa käyntiä lisää semmoinen, että seurakuntalaisille annetaan tehtäviä messuun: tekstinlukua, musiikkiesityksiä ym.
Kun kuoro on messussa mukana tulevat yleensä myös kuorolaisten puolisot messuun. Toinen joka näyttää tuovan väkeä kirkkoon on kahvit kirkossa messun jälkeen. Tämä on alkukirkollinen traditio, tosin he söivät sen jälkeen, mutta jäivät yhteen juttelemaan ja nauttimaan eväitään jakaen niille, joilla ei ollut.
-
Lauantaina Lähetystuvan kahvittajana, sunnuntaina messussa ja lähetyslounaalla... Vaimo teki valmisteluissa kaksi täyttä päivää. Vapaa-ehtoistyö toimii eläkeläisten toimesta, onneksi ilman herätysliikerajojen suurempaa esiintuloa... :039: Namibiassa olleiden johdolla.
-
Se on sellaista seurakunta-aktiivien puuhastelua se messu. Tavalliselle kansalle on tärkeintä hautajaiset ja ristiäiset ja kirkkohäät (tai jokin niitä muistuttava juttu).
Voisikohan sitä muuten em. askareet saada hoidettua ihan tavallisen messun yhteydessä? Erillisiä kirkossa järjestettäviä liukuhihnakasteita ja -häitä jo on, mutta ne ovat siis erillistilaisuuksia, eivät osa normaalia messua. (Ja lopuksi haluan korostaa, että kaste toki on ihan omaa luokkaansa näistä, ja eritoten ansaitsisi olla messun osa.)
-
Tärkeää, että mitkään rajat eivät ole esteenä vapaaehtoistyössä. Meillä kirkkokahvit keitti taas ortodoksi, kuten monesti muulloinkin. Hän on töissä luterilaisessa (ei meillä) seurakunnan hautausmaapuutarhurina.
-
Mieheni vanha täti muisteli vanhoja "hyviä" aikoja. Vainajan omaiset kokoontuivat sunnuntaiaamuna vainajan kotiin, josta vainaja tuotiin saatossa kirkon mäelle. Vainajia siunattiin hautausmaalla klo 9 - 9.45 yhdestä kolmeen kappaletta. Sitten mentiin joukolla jumalanpalveluksee, jossa "tehtiin kiitos" vainajasta. Jumalanpalveluksen jälkeen lähdettiin sitten vainajan kotiin muistotilaisuuteen, joka tietenkin alkoi ruokailulla.
Olen nähnyt kuolleiden luettelosta, että todellakin siunauksia saattoi olla viidentoista minuutin välein kolmekin ennen jumalanpalvelusta. Nyt en valitettavasti muista mitä vuosia silloin on eletty.
Vanhoista valokuvista päätellen. Siunaus ei aina tapahtunut haudan äärellä, vaan hautausmaan vierellä kirkon pihapiirissä. Se mahdollistaisi tämän varttitunnin välein tapahtuvan siunauksen. Siitä sitten kunkin omaiset lähtivät kantamaan arkkua hautaan ja seuraava vainaja siunattiin.
Väkeä on piisannut kirkossa tällaisen menettelyn vuoksi.
Tämmöinen menettely on ollut mahdollista täällä maaseudulla, missä hautausmaa on kirkon vieressä. Toki meilläkin on ollut toinen hautausmaa jo 1800-luvulta asti, joka on kauempana kirkosta. Siellä tuskin on sunnuntaiaamuisin hautauksia ollut. Ei aikakaan montaa, sillä hevosella siirtyminen kirkkoon on vienyt oman aikansa.
-
Sisareni toivoi, että lapset olisi voitu kastaa messun yhteydessä, ei suostuttu. No, ehkä ajattelivat, että kun varattomammalla alueella niitä halukkaita saattaisi kertyä toistakymmentä, kuten on muuttovoittoinen köyhä Vantaa, niin messusta tulisi pitkä ja äänekäs. Joskus aloin vaistomaisesti laskea, kuinka monta kastettua, niitä muuten riitti.
Olihan kieltäytyminen sen seudun tyylille uskollista: Mutta jos sitten joku muukin haluu? :003:
-
^Höh. Olisihan sitä voinut lyhentää epäolennaisimmista osista pois, jotta saadaan muutama lapsukainen kastettua! Tylsää ja omituista meininkiä minusta. Tulee mieleen, että meniköhän tuo nyt ihan kirkkolain tms. paragraaffin mukaisesti.
-
^Höh. Olisihan sitä voinut lyhentää epäolennaisimmista osista pois, jotta saadaan muutama lapsukainen kastettua! Tylsää ja omituista meininkiä minusta. Tulee mieleen, että meniköhän tuo nyt ihan kirkkolain tms. paragraaffin mukaisesti.
Niin.. Kiva että ollaan samaa mieltä jostain, tosissaan, ei tunnu niin pahalta... :kahvi: Mutta se on juuri semmoinen kaupunki jossa suurin hätä koskee sitä että " jos sitten toisetkin tahtoo" . Kuitenkin uskontunnustuksen ja isämeität olisi jo ennätetty lukea, ja jos olisi lapsi sattunut äänekkäälle päälle, pitää se vaikka sakastissa. He olisi saaneet ajatella, että loistoajatus, siten saadaan kirkkoon lisäväkeä.
Helsingissä tuo olisi taatusti toteutettu ihan jo siitä innosta, että sille pyhälle saatiin hilattua kävijämäärää korkeammaksi :003:
-
Meillä on tänään Herättäjän kirkkopyhä eli lähdetään hommiin.
-
En jaksanut ja kerinnyt messuun kotikirkkoon, tai taisi ollakin Tyrvännössä, kuuntelin televisiosta
Hollolan Sovituksen kirkosta. Siitä ei jäänyt muuta mieleen kuin lauluryhmä, iäkkään naislaulajan hieno soolo,
virsi 334b jota on kuorossa usein jauhettu.
-
Olipa vaikea valinta. Kuunnellako radiokirkkoa Kotkasta vai katsella tv-jumalanpalvelus Hollolasta. Kuva voitti sanan. Kotkasta kuulin autoradiosta pätkän hienosta vuoroveisusta Jumala ompi linnamme. Hollolassa päätettiin tällä virrellä.
Molemmissa paikoissa oli tuttuja toimittajia, siinä vaikeus.
Hollola on kunta joka sijaitsee kahden puolen Lahtea. Täällä itä-koillispuolella asuvat käyvät usein meillä Mukkulan kirkossa. Nyt olivat lähteneet Sovituksen kirkkoon jossa saarnan piti Janne Hatakka. Janne ja vaimonsa ovat olleet lähetystyössä Namibiassa ja Janne hakee nyt Asikkalan kirkkoherran virkaa.
Hatakat olivat ennen lähetymaille lähtöään puhumassa Laitisen kotiseuroissa. Lienevät hyvinkin körttipappeja, ystäviä kumminkin.
En ole käynyt sisällä Sovituksen kirkossa. Nyt näin sen sisältä ensi kerran. Liikaa kaikkea , minun mielestäni. Meinaan sisustamista.
-
Kuuntelin Kotkan kirkkoa. Tai ehken voi hyvällä omallatunnolla sanoa että kuuntelin, keskittyminen herposi tälläkertaa niin pahasti. Lenkki on jäänyt väliin kun olo on ollut hieman voipunut, joten voipumuksesta toivuttua jonkinlainen ylikierrostila vastapainona. Piakkoin ulos, näyttää olevan hieno päivä tulossa. Deistä kuuntelen SRO:n saarnaa, ihan kiinnostavalta kuulostaa Luther kuvailut näin toisella korvalla ja puolikkaalla keskittymiskyvyllä...
-
Kuuntelin Kotkan kirkkoa. Tai ehken voi hyvällä omallatunnolla sanoa että kuuntelin, keskittyminen herposi tälläkertaa niin pahasti. Lenkki on jäänyt väliin kun olo on ollut hieman voipunut, joten voipumuksesta toivuttua jonkinlainen ylikierrostila vastapainona. Piakkoin ulos, näyttää olevan hieno päivä tulossa. Deistä kuuntelen SRO:n saarnaa, ihan kiinnostavalta kuulostaa Luther kuvailut näin toisella korvalla ja puolikkaalla keskittymiskyvyllä...
Voi sentään! Voi sentään! En oikein tunne radioareenaa. Voikohan sen kuunnella vielä? Olisi tuttuja tloimittamassa.
-
Tänne: http://areena.yle.fi/radio/2057626 sen pitäisi ilmaantua tämän päivän aikana, ehkä jo piakkoin.
-
Kymin kirkkoon oli kutsuttu pyöreitä vuosia täyttäneet vanhukset, joita olikin aika lailla. Olikohan luvatut kakkukahvit suurempi houkutus kuin messu? VIrrenveisuu oli yllättävän olematonta. Olisin luullut 70-vuotiaiden ja iäkkäämpien osaavan ainakin 'Jumala ompi linnamme'. Kanttorinakin oli sijainen, Kotkan mukavin nuori mies, mutta laulajana hentoääninen. Aurinko paistoi ja kristallikruunu heitteli spektrin palasia saarnastuoliin. Häpeäkseni tunnustan taas torkkuneeni kirkon lämmössä. Saarna meni sen vuoksi ohi korvieni.
-
Tänne: http://areena.yle.fi/radio/2057626 sen pitäisi ilmaantua tämän päivän aikana, ehkä jo piakkoin.
täällä: http://areena.yle.fi/radio/2061187
-
Nyt illalla oli kotikirkossa Tuomasmessu. Sinne sain lähdettyä mukaan. Hyvä niin.
Oli vaihteeksi ihan mukava istua penkissä ilman vastuutehtäviä.
Nyt järjestelyistä vastasi aika iso nuorten porukka, lähinnä rippileirien isosia.
Parin ihmisen kanssa juteltiin messun jälkeen, olivat todella iloisia että nuoret lähtevät tällaiseen mukaan.
-
Tänään pitäisi vihdoin onnistua kirkkoon lähtö. :eusa_pray:
Vaikeutta on ollut monenmoista puoletoista kuukauden ajalle. Toivon ettei siellä ole aivastelevia flunssaisia. :017:
-
Tänään on helpompi lähteä kirkkoon, vaikka illalla meni myöhään.
-
Onnistui ! Oltiin kotikirkossa, kun en huomannut että Salpausselän kirkossa oli Herättäjän kirkkopyhä.
Seuroihin emme olisi voineet kuitenkaan jäädä. Themis oli hurjan vihainen tästä vajaan kahden tunnin kirkkoreissusta.
Saarna, anteeksiantamisesta ja anteeksipyytämisestä oli hyvä. Saan sen Helenalta luultavasti lähi-aikoina pdf-muodossa. Jaan sen sitten niille joille kelpaa.
-
Radiokirkon saarna meni ohi puhelimen takia, joskus on pakko vastata. Kuuntelin sro:n opetusta jossa sivuttiin ehdotonta armoa päivän evankeliumin kautta. Kuinka monta katumusharjoitusta ja AveMariaa piti suurvelallisen tehdä ennenkuin sai velan anteeksi? ei yhtään. Velka oli aivan käsittämättömän suuri. Samaa ehdottoman anteeksiannon mieltä toivotaan Kristityltä: Kuinka monta kertaa täytyy antaa veljelle anteeksi, kysyi Pietari ja vastaus oli 70 x7, mikä tarkoitti ääretöntä sanan selittäjän mukaan. Joudunkin sitten menemään töihin joten taisi olla parempi kuitenkin tämä kotikirkko, ehtii levätä.
-
Kirkossa ja kirkokahveilla on käyty. Saarna oli hyvin lyhyt, muuten kaikki ok. Naureskelin kirkossa, että tuntuuko rahan tuoksu, kun riskisijoitusyhtiön toimitusjohtajarouva istu rouva pankinjohtajan viereen. Kirkonmenojen jälkeen esittelin heidät toisilleen.
-
Naureskelin kirkossa, että tuntuuko rahan tuoksu, kun riskisijoitusyhtiön toimitusjohtajarouva istu rouva pankinjohtajan viereen. Kirkonmenojen jälkeen esittelin heidät toisilleen.
Minä olisin näyttänyt niille keskisormea.
-
Minä olisin näyttänyt niille keskisormea.
Miksi? Mukavia ja kauniita naisia.
-
Yli 500 vuotiaassa kivikirkossa istuin ja katselin omien ja ystävieni kädenjälkiä 30 vuoden takaa.....Entisöintiremonttiin osallistuin 1983.....Keskikupolin teräviä kulmia on kiva katsoa, kun eivät harita. :icon_lol: Alttariseinä krusifiksin takana kallistuu eli seinä ohenee noin 90 cm :icon_wink:...Saarnakin oli asiallinen, samoin A-Men miestapahtuman anti seurakuntatalon puolella iltapäivällä...A-MEN lippiksiä ja pipoja on jo kotona, että voi välillä vaihtaa. :039:
-
Kokkasin sattuneesta syystä pienille pojantyttärilleni lounasta kirkonmenojen aikaan. Kuulin kyllä radiosaarnan.
-
www.youtube.com/watch?v=WAaUOsRoJKI
-
Paavalin kirkossa kävinm, pidettiin seurat.
Ei olisi kannattanut lähteä kesken pois (joku sieltä häipyi) sillä jokin hyvin hieno yhteenkuuluvuuden tunne koettiin. Stadin kundi tahtoi laulaas puheen asemasta - ei ollut ennen tämmöisissä ollut, ja totesi ettei tiennyt mikä laululkaan oli. Hyvin hän sen muisti ja lauloi - oli jostakin Lehárin operetista Trubaduurin rukous, tyyliin loppuni edessä. Sitten Heinävetinen emäntä samoin lauloi Lähetysseuran Hengellisiustä, joitab muistan kouluunkin jaetun. Loppuunm paikalliset papit sabnoivat - kertoivat jonkun halunneenn haastatella häntä, kun piti jostakin "johtotehtäviin kriisissä" joku haastatella. Ei hän niin tiennyt kriisialueella olleensakaan.
Mainion hyvä oli - lopulta otakin hyvin ratista ja elävää on tilanteessa, jossa itse mietiskelin kotiin mennessäni, että niin, kyllä ne symbolit tietty puhuttelebvat, mutta kun joku selvällä suomen kielellä tulee ja sanoo etten nyt tajuu, selitätkö, tarvitaan vähän. Eikä ollut turha päivän aihe, ei saarnakaan.
-
Mitä tekstiä.
Ei ratista vaan ra-i-tista.
Ja kun vertaan "Histan häihin" joiden jälkeen nauroin, nyt tulin hiljaa ja tuumivana kotiin. Jotain hyvin valoisaa oli siellä.
-
Jukolan Lintukodossa lähiömessussa.
-
Leena puhui tuolla toisaalla kateuden ja vihan tuhteesta.
Eilen lähiömessussa oli tosi hyvä keskustelupohjaiseksi muokattu saarna, liittyen vähän tähänkin.
Aiheena oli anteeksiantamus, hyvin pappi puhui tästä aiheesta, ja keskusteli toisen papin ja kolmannen
henkilön kanssa.
En muista oliko kateudesta juurikaan puhetta...mutta vihasta oli...
"Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö"
On "pyhää vihaa"....on "oikeutettua vihaa"...
Pappi puhui oikeutetusta vihasta siinä että puolustamme itseämme, puolustamme rajojamme,
puolustamme oikeuksiamme, emme anna toisten "jyrätä" meitä (tämä viimeisin jo oma kommenttini)...
-
Kyllä tuli käytyä taas eilen kotikirkossa. Mietin tässä vaiheessa elämää yli vuosi takaperin. Mitä tein silloin sunnuntaisin, en ainakaan käynyt kirkossa. Miten tyhjää ja arkipäiväistä elämä onkaan ollut.
-
Kun saamme kokea Jumalan rakkautta itseämme kohtaan, se saa meissä ihmeitä aikaan, todellisen muutoksen.
:eusa_angel: :eusa_pray:
-
Viime sunnuntain saarna Lahden Mukkulan kirkossa:
https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=gmail&attid=0.1&thid=14202ab81040fa86&mt=application/msword&url=https://mail.google.com/mail/?ui%3D2%26ik%3D226e26ec09%26view%3Datt%26th%3D14202ab81040fa86%26attid%3D0.1%26disp%3Dsafe%26zw&sig=AHIEtbTNrvezwF3aceCUdVFk3xDhzvaPkA
-
Tänään kiinnostaa Nojatuolikirkko. Hilkka Olkinuora on mukana.
Hautausmaalla pidimme omien ajatusten hartauden. Puhuimme esim. hautapaikastamme.
-
Kävin juuri iltakirkossa.
Ei ollut ehtoollista, luettiin paljon tekstejä, vain neljä virttä, kanttori lauloi yksin kolme laulua,
pappi ja diakoni lukivat kaikkien 113 vuoden aikana kuolleen vainajan nimet, kaksi nuorta sytytti samalla
alttarilla kynttilöitä.
Pelkät naiset toimitusvuorossa...pakostakin...Hattulassa "henkisen työn" puolella on vain yksi mies tällä
hetkellä, suntio...kirkkoherra, kolme muuta pappia, kanttori, diakoniatyöntekijät, nuoriso-ohjaajat...
kaikki naisia...no, ei se mitään, hyvin sujuu...
Kaksi miespappia taannoin oli...toinen aloitti äskettäin Sääksmäen kirkkoherrana...
ja toisen nimi mainittiin tänään 112 muun ohessa...
-
Nojatuolikirkko oli levollinen. Tykkäsin Juha Luodeslammen ajatuksista erityisesti. Tällä kertaa Ville Talolan tilalla oli Kimmo Saares juontajana. Talola saarnaakin huomenillalla Temppeliaukion kirkossa popmessussa (jossa on aina samat muusikot kuin nojatuolikirkossakin: Make Perttilä ja Mirkka Paajanen).
Vaikka on pyhäinpäivä, ei ole lähistöllä hautoja, joilla käydä. Ei ole syntynyt mitään traditiota meidän perheessä. Onko huono juttu?
-
Nojatuolikirkko oli levollinen. Tykkäsin Juha Luodeslammen ajatuksista erityisesti. Tällä kertaa Ville Talolan tilalla oli Kimmo Saares juontajana. Talola saarnaakin huomenillalla Temppeliaukion kirkossa popmessussa (jossa on aina samat muusikot kuin nojatuolikirkossakin: Make Perttilä ja Mirkka Paajanen).
Vaikka on pyhäinpäivä, ei ole lähistöllä hautoja, joilla käydä. Ei ole syntynyt mitään traditiota meidän perheessä. Onko huono juttu?
Nojatuolikirkko oli hyvä. Kävimme jo arkena Hietaniemessä sytyttämässä 100 tunnin kynttilät ja tänään meidän muualle haudattujen muistokivellä sekä kappelissa kuuntelemassa kanttorien (5) esittämiä toivekappaleita. Oli muuten paljon Siionin Virsiä, joista osa oli myös virsikirjassa.
Ei ole mikään pakkko mennä haudoille jos niitä ei ole. Meillä oli pitkään sellainen tilanne ja Hietanemen tungokseen en hevillä lähde
-
En tykkää nojatuolikirkosta, joten kuuntelin ylen ykköseltä hyvät meiningit. Illalla kävin kirkossa.
-
Iltapäivällä kirkossa "laulajaiset"...mukavahenkinen iloinen tilaisuus...pari tasokasta kuoroa Hml:sta...
paikalliset lähinnä asenteella: tärkeämpää olla mukana kuin kilpailla... :023:
Tämä paikallisten aktiivinen osallistuminen siellä oikeastaan puhuttelikin...ja jokunen kohtaaminen...
-
Olisi ehkä pitänyt jättää menemättä. Kumea yskäni ei pysynyt hallinnassa edes Fisherman's Friend -pastilleilla.
-
Olen hyvilläni, kun jälleen pitävät Herättäjäyhdistyksen kirkkopyhä, ei siitä mihinkään pääse. Yritin erota kirkosta kai vähän hämärän rajoilla, koska kun mietin tajuissani, en oikein pitänyt itseäni viisaana. Vaikka kuin minua harmittaa lähinnä nuoret papit ja kotiseurakunnan menot. En saanut lomaketta täytettyä tai postitettua tai jotain sillä minulle soitettiin virastosta hieman kummastunut puhelu. Olette yrittänyt liittyä kirkon jäseneksi, mutta kun te olette jäsen...
Minä nauroin sitä seikkaa.
Puistolan kirkossa oli lähin, ja seurat. Saarnassa oli enemmän ajatuksia kuin kerkisin ottaa vastaan, ja jäädessäni miettimään yhtä, putosin ja harmitti suunnattomasti. Päätellen virkkeen lopusta olisin saanut vastauksen seikkaan jota mietin. Tai ajatuksen.
Seurapuheet kauttaaltaan olivat hyviä, Irman, mutta Kimmo Saareksen Busanin uutiset kyllä järkyttivät. Siellä pitivät KMN: n suurseurat niin sanoakseni. On niillä virallinen nimi joku muu. Tiesin että joku yleinen hälinä oli, miekkari kun viisausihminen Karttunen laittaa naamakirjasn asialinkit, jotka voi lukea.
Kaikkea. Siellä oli ollut koko ajan enemmän tai vähemmän huutelijoita eli koko ajan mieltä osoitettiin ja pahimmassa tilanteessa tarvittiin mellakkapoliisit suojelemaan kokouksen osanottajia. Esineitä heiteltiin, muualta kuulin että myös luonnontuotteita, niin sanoakseni, huudettiin, KMN on saatanasta, ynnä muuta. Kai näytin järkyttyneeltä, sillä Kimmo tuli juttelemaan, ja kertoi että siellä on kaksi kirkkoliittoa, jousta suurempi on evankelikaalinen ja he kai yksinkertaisesti väärin informoituja. KMN heidän mukaansa ajaa Koreaan diktatuuria... Se oli kamalaa. On jokin evankelikaalinenkin kirkkoliitto ja heillä omat maailmankokouksensa. Kuulin siinä että kaksi suomalaista seurakuntaa on halunnutkin sen jäseniksi.
Soitin illalla kotiin, että oliko myrsky vienyt jomman kumman vanhuksista. Ei, olivat pysyneet sisällä. Tästä täytyi puhua. Kirkossa oli oloni levollinen, kun ajattelin niitä lastenlapsia ja mietin missä nyt on kukin meistä... Vanhukset radion ääressä, lapsi numero neljä Turussa Maata näkyvissä-festareilla, lapsi kolmosen sijainnin tosin sekoitin, vielä seuroissakin olin kuin niiden kaikkien kesken koolla, mutta iltapuhelussa äitini muisti miten pelkäsin nuorena ja siitä puhuimme. Hyvä että hän nyt kysyi. Kyllä hän sitten muisti ne uskovien tempaamiset ja nauroi, ja totesi, ettei sille kai mitään mahda, mille altistuu.
-
Rakas Leena, impulsiivisyys teettää ! Mie tiijän. Vihastuminenkin teettää ja kaduttaa. Pitkän harkinnan ja ajattelun etu on vaakakuppi johon kannattaa tarkentaa.
En voi siis onnitellakaan paluumuuttajaa ! Hyvä asia kaikkineen, kokemus avartaa. :039:
-
Olin eilen Johanneksen kirkossa Körttikodin kirkkopyhässä. Ylistysvirtenä käytetty 622 kolmas säkeistö oli mahtava ja veisuu voimallinen. Körttikoti täytti 85v ja juhlasaarnan piti Busanin kävijä Jussi Rytkönen ja hyvin saarnasi. En voi olla myöskään kehumatta kuoron musisoinitia, sillä se oli tosi laadukasta. Jumalanpalvelusta seurasi kahvit ja seurat.
-
Rakas Leena, impulsiivisyys teettää ! Mie tiijän. Vihastuminenkin teettää ja kaduttaa. Pitkän harkinnan ja ajattelun etu on vaakakuppi johon kannattaa tarkentaa.
En voi siis onnitellakaan paluumuuttajaa ! Hyvä asia kaikkineen, kokemus avartaa. :039:
Mutta rakas ihminen, Riitta-mummi, kun luonteenlaatu ja hämärätilakohtaus, ne todella on ja jälleenkin oli kaksi eri asiaa. Pidän ne erillään sinnikkäästi. Se ei kaikkia miellytä. Senkin uhalla, että minulle tullaan luennoimaan kuinka toimin vilpillisin perustein, valhettelen, menen "sairauteni taakse piiloon" , en siedä impulsiivisuuttani, minä todella niin toimin elämäni loppuun, amen.
Minä olen oletettavasti täyttänyt liity kirkkoon - kaavakkeen.
Toivoisin hartaimman jälkeen ettei työpaikalle tultaisi missään sairauden tilassa. Meillä on pari työn sankaria, jotka saapuu hehkuvina, kähisevinä, ja suotta selittää, että "mullon siis tolkuton flunssa ja hirvee kuume..." Minä näen, että on. Sitten he änkee hoitosuunnitelmaa laatimaan ja selittää saman - lainaas Leena kynää - kiitos tässon takas... Kiitos vaan, tartunnasta. Opiskelin hiljakkoin että infektioherkkyys noudattaa keskiväestöllä Gaussin käyrää. Tulehduksia ei voi torjua määräänsä enempää käsidesillä, liikunnalla tai vitamiineilla. Siksi minua harmittaa tuo sairaana töissä kekkalointi - vaikka se kai voittaa kotiolot. Jään kotiin kun uusin löydös on aivoirritaation ja kuumeen ynnä viremian välinen yhteys, muttei kotonakaan ole mukavaa saada kaikkia kohtauksia. Tuon perästä meni motoriikan hallinta eli konttailin täällä, odotin kyljellä maaten että päivä kuluisi, ja ne on pitkiä tunteja pahoinvoinnin, huimauksen ja oksentelun seurassa.
Minä päätin pitää niiden eron sen tähen selvänä jokaiselle, etten itse hämmenny.
En ole mahottoman impulsiivinen. Vihastumisten kohalla olen kyllä hidas suuttumaan, mutta joudun valitettavasti sitten vuoskaudet kamppailemaan anteeksiannon kanssa myös, eli pitkävihanen olen kyllä. Se on joskus käynyt niin mahottomaksai, että sitä olen itkeny kyllä - siihenkin tarvittee anteeksiannon, ettei jaksa antaa anteeksi! Vaikka miten, että ne oli vähän vakavampia asioita, eikä niihin hyödytä palata - täyttää mieltänsä katkeruudella vain - "tiedän, synteineni mun helmaas olet sulkenut". (Virsi "Maat, metsät hiljenneinä" linkki kuulostaisi kauniilta tässä)
-
Olin eilen Johanneksen kirkossa Körttikodin kirkkopyhässä. Ylistysvirtenä käytetty 622 kolmas säkeistö oli mahtava ja veisuu voimallinen. Körttikoti täytti 85v ja juhlasaarnan piti Busanin kävijä Jussi Rytkönen ja hyvin saarnasi. En voi olla myöskään kehumatta kuoron musisoinitia, sillä se oli tosi laadukasta. Jumalanpalvelusta seurasi kahvit ja seurat.
Siinä sattuikin harmillinen päällekkäisyys, toipilaana valittin lähemmän. Harmitti ettei ne sijainneet peräkkäin. Joskus on voinu käydä niissä melkein vuoden läpi, ja siitähän meiän kirkkoherra kerran pahoitti mielensä. Mietin yhä toiminko siis hyvinkin pahoin.
Iloitten tuosta että Busanin kävijät kertoo terveisiä. Siten ei ainakaan käy kuten joku narisi minun naamakirjalla että sitä vaan lennellään kirkon rahoilla bilettämässä pitkin maailmaa kun kotimaassa ei tiijetä mitä koko ekumenia tarkottaa sanana.
Dosentti pahoitti syvästi mielensä. Minulla oli täällä murjottava kotiaave kaiken muun ristin ohessa koko viikon.
-
Maat, metsät hiljenneinä:
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/0/029af32854edbd71c2256daf006a58cc?OpenDocument
http://www.youtube.com/watch?v=jT79z26pWt4
Tässä sanat ja sävel erikseen. Olen tilannut tämän jo kauan sitten hautajaisiini, kuten veljellänikin oli.
-
Radiojumis tulee Sievistä, jossa oli herättäjäjuhlat 2002.
-
Radiojumis tulee Sievistä, jossa oli herättäjäjuhlat 2002.
Kuuntelin ja mietin loppusoiton (trumpettisoolon) kohdalla, mikä se on. Arvelin itsekseni, että mahdollisesti vanhan virsikirjan virsi ja lopussa sanottiinkin, että se oli VVK no 404 Jo aivan läsnä aika on. Sävel oli sikäli mielenkiintoinen, että se ei aivan ensikuulemalta jäänyt mieleen. Jotenkin melodia jatkui vähän eri tavalla kuin olisi kuvitellut. Hyvä melodia ja oikein mielenkiintoinen.
Tietääkö kukaan, saako mistään nuottipainoksia vanhaan virsikirjaan? Joskus olen löytänyt vanhan virsikirjan pelkillä sanoilla (vanhanaikainen teksti), mutta en nuottipainosta.
-
Kuuntelin ja mietin loppusoiton (trumpettisoolon) kohdalla, mikä se on. Arvelin itsekseni, että mahdollisesti vanhan virsikirjan virsi ja lopussa sanottiinkin, että se oli VVK no 404 Jo aivan läsnä aika on. Sävel oli sikäli mielenkiintoinen, että se ei aivan ensikuulemalta jäänyt mieleen. Jotenkin melodia jatkui vähän eri tavalla kuin olisi kuvitellut. Hyvä melodia ja oikein mielenkiintoinen.
Tietääkö kukaan, saako mistään nuottipainoksia vanhaan virsikirjaan? Joskus olen löytänyt vanhan virsikirjan pelkillä sanoilla (vanhanaikainen teksti), mutta en nuottipainosta.
Löysinkin sävelmät netistä http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/vv.cgi?jarj=1 (http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/vv.cgi?jarj=1).
-
Löysinkin sävelmät netistä http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/vv.cgi?jarj=1 (http://www2.siba.fi/cgi-bin/shubin/vv.cgi?jarj=1).
Kiitos tuota olen aina kaivannut vaan en osnnut oikein googlettaa. Kirjat minulle kyllä on, mutta niissä ei ole säveliä. Hyllystä löytyy VVK, Laguksen Siioni ja Halullisten sielujen hengelliset laulut.
-
Kävin muutaman viikon tauon jälkeen kotiseurakunnan kirkossa messussa.
Tuntuihan hyvältä käydä pitkästä aikaa...hieno ulkoilusää, matkat kävellen...pyhän ja levollisuuden tuntua.
Kuoromme oli laulamassa, hyvältä tuntui sekin.
Hyvä saarna...
Pari kysymystä (tai useampikin) siinä kuulijoille jätettiin mietittäväksi..
"Voiko ihminen julistaa itsensä hyväksi".... (oho...mietin hiljaa sisuksissani...varsin hyvä kysymys...)
Saarnassa tuli esille myös: Ihmiseltä odotetaan päätöstä siitä haluaako ottaa Jumalan armon ja rakkauden
vastaan, kääntääkö Jumalalle kasvonsa vai selkänsä...
Toinen asia...
Tarkoittaako VVK (vanha virsikirja) ennen nykyistä (1986) olevaa vai jotain vanhempaa.
Luulisi että nykyistä edellistä versiota olisi vielä kovastikin liikkeellä, mullakin 2-osainen koraalikirja hyllyssäni.
-
Kävimme kirkossa ja minun piti lukea kirjeteksti. Kun astuin sakastiin minulta kysyttiin heti, että jaanko ehtoolista, kun toinen pappi on sairastunut. No ei se mikään ongelma ole ja näin sitten tein.
-
Kiitos tuota olen aina kaivannut vaan en osnnut oikein googlettaa. Kirjat minulle kyllä on, mutta niissä ei ole säveliä. Hyllystä löytyy VVK, Laguksen Siioni ja Halullisten sielujen hengelliset laulut.
Luultavasti olet osannut googlettaa aivan oikein, mutta sitä ei ole ollut saatavilla. Minä ainakin olen metsästänyt näitä säveliä turhaan ja nyt ihmeekseni löysin.
---
Toinen asia...
Tarkoittaako VVK (vanha virsikirja) ennen nykyistä (1986) olevaa vai jotain vanhempaa.
Luulisi että nykyistä edellistä versiota olisi vielä kovastikin liikkeellä, mullakin 2-osainen koraalikirja hyllyssäni.
Minä tarkoitin VK 1701, mikä on pisimpään Suomessa käytössä ollut virsikirja eli vanhempi nykyistä edellistä.
-
VVK lyhenne tarkoittaa juuri 1701 virsikirjaa. Siioni tarkoittaa Siionin Virsiä (Laguksen suomennos) ja HSHL Halullisten sielujen hengelliset laulut kirjaa. Rukoilevaiset, joilla on nämä kolme kirjaa käytössä käyttävät näitä lyhenteitä ja niin olen nähnyt muidenkin tekevän. Kun tarkoitetaan Siionin Virsien tuoreempia versioita käytetään lyhennettä SV.
-
Paikallisen kirkkokuoron 80-vuotis konsertissa. Ohjelma ei ollut ihan yhtä vanhaa, vaikka latinaksikin laulettiin, vanhoja oratorioita, kanttorin sävellyksiä Psalmeihin, Taize-lauluja ja pari Afrikkalaista rytmikästä ylistyslaulua... Osaavat he tarvittaessa virretkin laulaa. Yleisöä oli joka penkkiin useita istujia, tuttuja tavattiin ja kakut olivat hyviä. Viimeisen 70-vuoden aikana seurakunnalla on ollut vain kaksi kanttoria. Nykyinen ainakin osaa uudistua ohjelmistossaan... johtaessaan, ruska, kirkko, nuoriso ja laulutähdet kuoroja.... :039:
-
Lähin Herättäjän kirkkopyhä.
Voisivat aloittaa lämmittämisen, todella. Seurojen aikaan mietin lopuksi vain, vieläkö kestän palelua vai häivynkö. Tuttuja tapasin paljon.
-
Eilen päivällä olin seuroissa Seuratuvalla. Oikein antoisat olivatkin.
Illalla Tuomasmessussa. Ensimmäinen kerta kun tutustuin tuollaiseen. Ei ehkä tässä vaihessa nyt ainakaan tunnu "mun jutulta". Liian rytmikästä musiikkia ja kaikenlaisella hälinällä sun muulla täytetty tilaisuus ei vain jotenkin ole mun makuun. Tykkään enemmän normaalista jumalanpalveluksesta, urkujen soitosta, ja oikeista virsistä. Oikeastaan mulla tuli tuolla Tuomasmessussa ikävä körttivirrenveisuuta, sitä rauhallista paatosta ja harrasta olotilaa. Ei tullut siis minkäänlaista "pyhänkokemusta" tuolla. Jotain sellaista hurmoksellista siinä oli myös, miten ihmiset ympärillä eläytyivät, mitä vierastan. Voi olla että menneisyydestäni johtuen kaipaan kovasti sellaista hiljaisuutta ja rauhaa ja turvallista tuttua. Eikä se ole paha asia ollenkaan.
-
Mirjami, mielestäni hyvin kerrot tuntojasi tuomasmessusta.
Kirkossamme on monenlaisia messuja, yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Pääasia että mahdollisimman moni
tiensä messuihin löytäisi.
Omalta osaltani tuomasmessujen myönteisimmät kokemukset liittyy siihen että olen saanut olla joitain
kertoja lauluryhmässä mukana.
Kyllähän tässä sv-seuroja ja veisuuiltoja alkaa olla ikävä, tauko on venähtänyt jo pitkäksi monestakin syystä.
Viime sunnuntain normaalimessun koin hyvänä...siitä kerroinkin jo aikaisemmin.
-
Illalla Tuomasmessussa.
Samoin, vähän samanlainen olo. Jotenkin liikaa sälää. Eniten hermoille kävi saarna, jossa ei ollut päätä eikä varsinkaan häntää. Kuoro oli kyllä hyvä.
-
Lapsuudenystäväni pitää kovasti Tuomasmessuista. Hän taitaa käydä aina kun Lahdessa niitä on. Minulle ne eivät käy.
Hänelle taas radiojumalapalveluksen saarna Sievin kirkosta oli kolkko kokemus viime sunnuntaina. Tuomiosunnuntain tekstit eivät olekaan niitä
pehmeimpiä. Minä en Sievin jumalanpalvelusta kuullut. Nukuin levottoman yön jälkeen messun ajan.
-
Lapsuudenystäväni pitää kovasti Tuomasmessuista. Hän taitaa käydä aina kun Lahdessa niitä on. Minulle ne eivät käy.
Hänelle taas radiojumalapalveluksen saarna Sievin kirkosta oli kolkko kokemus viime sunnuntaina. Tuomiosunnuntain tekstit eivät olekaan niitä
pehmeimpiä. Minä en Sievin jumalanpalvelusta kuullut. Nukuin levottoman yön jälkeen messun ajan.
Jos se harmittaa niin messu löytyy YLE areenalta
-
Tänään pääsen kirkkoon ja seuroihin. Ennen seuroja ovat vielä joulumyyjäiset.
-
Vakaa aikomukseni oli adventin messuun mennä...herätyskello soi...suljin...jatkoin uniani...
näin tällä kertaa.. :icon_sad:
-
Niinkuin kaikissa kirkkovuoden juhlapäivissä on oma tunnelmansa, niin adventissakin. hoosianna, ja muut adventtivirret sen kaiketi luovat.
Pappi oli heränneitä, samoin väärti ja tekstinlukina. Viimemainitut olivat foorumisti memen puoliso ja poika.
Väkeä oli Matin mukaan toista sataa. Nyt oli veisatessa hiukan kaikuakin kun väliovet oli avattu seurakuntasaliin.
Lapsikuoro, viisi tyttöäa ja yksi poika lauloi mainiosti. He musisoivat myös nokkahuiluin ja palikoin. Aasin kopsutus napsahteli rytmikkäästi.
-
Meidän srk:n pieni kirkko oli viimeistä sijaa myöten täynnä kuten kai aina ensimmäisenä adventtina. Hoosianna kajahti komeasti. Kamarikuorokin lauloi ihan mukavasti. Saarnasta ei jäänyt mitään mieleen, mutta oli hauska olla kirkossa pitkästä aikaa. Minulle osuneesta virsikirjasta oli revitty pois virsi 7, joka laulettiin. Onneksi oli tuttu. Saarnamonisteet, joissa mainostettiin omatoimista adventtiretriittiä, loppuivat kesken. Oli kirkkokahvit ja hyvää pasteijaa ja pullaa. Kaiken kaikkiaan hyvä alku uudelle kirkkovuodelle. :001:
-
Haminassa vierähti yli neljä tuntia. Olimme juhlimassa uudistetun Marian kirkon ottamista jälleen käyttöön. Kannattikin juhlia. Remontti on tehty hienosti vanhaa henkiin herättäen ja uutta luoden.
-
Haminassa vierähti yli neljä tuntia. Olimme juhlimassa uudistetun Marian kirkon ottamista jälleen käyttöön. Kannattikin juhlia. Remontti on tehty hienosti vanhaa henkiin herättäen ja uutta luoden.
Luultavasti vilahditte televisiossakin
-
Luultavasti vilahditte televisiossakin
Istuimme parvella TV-lamppujen takana. Olisivatko kuvanneet omia valonheittimiään? YLE:n väki oli pukeutunut arvokkaasti pyhävaatteisiin, mistä kiitokset.
-
Seurasin tuon Haminan Marian kirkon vihkimisen TV:stä, kun en torttuprojektin vuoksi päässyt kirkkoon. Hieno ja juhlallinen tilaisuus. Puoliso ja poika edustivat perhettä kirkossa ja ip oli sitten perheen voimin kahvituksen hoito seuroissa. 140 torttua tein ja 4 gluteenitonta torttua on niistä jäljellä. :039:
-
Sinä olit Martta. :icon_wink:
-
Haminassa vierähti yli neljä tuntia. Olimme juhlimassa uudistetun Marian kirkon ottamista jälleen käyttöön. Kannattikin juhlia. Remontti on tehty hienosti vanhaa henkiin herättäen ja uutta luoden.
Sain kokea saman Piispanmessun nyt tv:n äärellä. Olen uudistamisesta samaa mieltä. Vanhaa on kunnioitettu, uutta lisätty pieteetillä. Helena Vaarin (hollolalainen, arvattavasti johtajaopettaja Johannes Vaarin sukua) tekstiilit antoivat pikantisti tunnelmaa. Samoin se kyynelkruunu.
En nähnyt serkkujani penkeissä, enkä Penaa ja puolisoaan. Penanpoika oli siis ainoa tuttu kasvo. Hänen riemullinen Hoosiannan veisuunsa sykähdytti
lämpimästi.
-
Olin tänään, 8. joulukuuta, tyttäreni kanssa messussa Mikael Agricolan kirkossa Helsingin Eirassa. Matti T. Amnell saarnasi, eikä hassummin saarnannutkaan. Jeesuksesta hän puhui, ja kestävyydestä, ja keskitysleireistä. Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin kunniaksi soitinyhtye nimeltään Vantaan Suzukijouset loihti ilmoille Sikari-Jeanin väkeviä sävellyksiä. Pullakahvit :kahvi: ( saan syödä pullaa viikonlopppuisin ) oli tapahtuman bonuksena Café Agricolassa.
-
Tänään pääsin jälleen käymään jonkun viikon tauon jälkeen Hattulan kirkossa messussa.
Siellä on aina jotain pieniä yksityiskohtia joihin en ole muualla törmännyt.
Kanttori lauloi vainajan nimen ja kynttilän sytytyksen jälkeen ilman säestystä kauniin säkeen, näin tekee usein.
Myös kanttorilla tapana tulla ehtoolliselle virsikirja kourassa ja laulaa matkalla, siihen sitten saamme yhtyä,
ketkä ei satuttu sillä hetkellä olemaan ehtoollispöydässä.
Sitten entisenä suntion tuuraajana osui silmiini...papilla oli vähän köhää, hiukan haittasi saarnan aikana...
suntio tuo saarnan aikana vesilasin...tosin ei ihan käteen, mutta saataville lähistölle...
Itse en ikinä hoksannut toimia näin...en tosin muista oliko tarvettakaan...mutta jossainhan se ero on
ammattilais- ja amatöörisuntion välilläkin.. : )
Saarna kävi kohti ja puhutteli minua kovasti...muistan vaan enää siitä kovin vähän...mutta hoiti minua
siinä kirkon penkissä...ja ehkä Pyhä Henki tarvittaessa muistuttaa niistäkin asioista tavalla tai toisella...
Yksi ajatus saarnasta omin sanoin kerrottuna..
Olemme usein liian täynnä, liian täynnä omaa itseämme, itseriittoisia, kiirettä, menoa ja touhua ym...
Tästä syystä joudumme välillä koettelemuksiin, erämaahan...näin tulee tilaa Kristukselle...
-
Henkisen elämän ja kasvun perusedellytyksenä lienee olevan säännölisesti Jumalan sanan kuuloon meneminen väsytti sitten tai ei. :kahvi: Joulun sanomaan ja sen mielen saaminen olkoon siten todistettu että Usko Tulee kuulemisesta ja Jumalan Sanan kautta. Seurakunnassamme oli tänään järjestetty yhteinen Jouluateria ja sen jälkeen saimme kuulla elävää Jumalan Sanaa saarnattuna oikeaoppisesti, joka ei jättänyt kylmäksi ketään. Lähetystyön merkitys ja sanan vieminen olkoon sitten asia erikseen. Se kenelle Jumalan Poika on antanut lahjansa Pyhän Hengen ja saarnaajan kyvyt kiittäköön siitä Herraamme joka siunaa tilaisuutta sanakuulijoiden tunnoissa. Kiitämme sanapalvelijoitamme siitä Jumalan sanasta jota saamme Pyhisin kuulla Suuressa seurakunnassamme ja jota sanaa vieläkin saarnataan. Vielä tuntuu Armon oven olevan avoinna ja jokaiselle joka totuudessa ja hengen voimasta etsii Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta saa kokea vapautuksen voiman jota ei järkiparka kykene selittämään. :017:Ainoa järkevä asenne on kiitollisuus siitä että saamme kokoontua Jumalan Sanan eteen/ääreen ja suuressa Seurakunnassamme kiittää saamastamme armosta. Alkavalla viikolla on Keskiviikkona Joulukirkko Turun Tuomiokirkossa johon KLO 14.00 toivottavasti saan osallistua. :eusa_clap: Olkoon Jumalan Rauha ja Rakkaus teidän kaikkien Osana sekä ARMO. :eusa_pray: :kahvi: Hyvää Jouluaikaa ja Joulua kaikille näin etupeltoon... :039:
-
^ Kiitosta vaan, sitä samaa sinulle!
-
Katsoin paavin joulumessun melkein loppuun saakka. Saarnassa hän useamman kerran toisti, että pimeys hävisi valkeudelle Jeesuslapsen myötä.
-
Olimme joulukirkossa Inarin kirkossa. Väkeä oli kohtalaisesti. Jp oli täysin suomenkielinen, vaikka saamenkielisiäkin seurakuntalaisia oli paikalla.
Hienoa oli olla paikalla, vaikka olikin hiukan vaikea nousta aikaisin. Saarna oli hyvä. Virsistä suurin osa veisattiin korkealta ja kovaa.
-
Olimme aattona Jouluvesperissä jonka toimitti oma rakas padasjokelainen körttipappimme Leena Hokka.
Tänään aamusesta ahersin laittamalla valviiksi Joulupäöivän sukulounaan. Ehdin TV-kirkon saarnan loppuosan kuulemaan. Siinä puhuja lainasi ( itseään visaanmpaa :002: ) Jaakko Heinimäkeä kaksi kertaa. Liturgin nimi on minulle hyvin tuttu, mutta en tunne tätä Elisa Varkemaata.
-
Samoin kuuntelin / katselin Sipoon jumalanpalvelusta tv:stä.
Illalla kävin kotikirkossa Jouluyön vigiliassa, paljon väkeä, huomattava määrä nuoria.
Hautausmaalla kaunis kynttilämeri...
-
Katsoin paavin joulumessun melkein loppuun saakka. Saarnassa hän useamman kerran toisti, että pimeys hävisi valkeudelle Jeesuslapsen myötä.
MIssasin (pun intended?) saarnan, kun en tsekannut messun alkamisaikaa netistä. No, ehkä se on jossain kirjoitettuna. Katselin sitten vain ehtoollisliturgian ja loppusiunauksen. Totesin, että protestanttinen kirkkomusa kelpasi paavilaisten messua juhlistamaan. Muuten en käynyt jouluna kirkossa kertaakaan.
-
Messussa kävin, oli seurakuntatalolla tänään. Matkat kävellen hienossa ulkoilusäässä
kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen.
-
Yhdistin eilen radiojumalanpalveluksen Hämeenlinnasta ja 10 km:n kävelylenkin Etelä-Karjalassa. Hyvä yhdistelmä muuten, mutta lenkki kesti kauemmin kuin jumalanpalvelus. :023:
-
Kuuntelimme saman jumalanpalveluksen autossa mökkimatkalla. Ei hassumpi.
-
Olin vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä messussa eli jumalanpalveluksessa Alppilan kirkossa, Linnanmäen luona. Ai, miksikö siellä? No kun kun messu alkoi kello 16. Kirkossa veisasi ja pappeja kuunteli kolmisenkymmentä ihmistä. Takapenkissä istui muuan tältä foorumilta ja joistakin körttitapahtumista tuttu mies, jonka kanssa lähdin kirkkokahville :kahvi: huoltoasemalle, kun Alppilan kirkko ( Osana mediapappi Laajasalon vai mikä se on isännöimää Kallion seurakuntaa ) ei ollut kahvikuppeja sivuhuoneen sivupöytään laittanut. Ei ollut Alppilan kirkossa kahvia, ei pullaa.
-
Kävin kotiseurakunnan messussa tänään.
-
Kalevan Kirkko Tampereella toi Uskon vahvistusta sydämmeen. :kahvi: VOIKO UUTTAVUOTTA paremmin aloittaa? No ei voi jos minulta kysytään. Paljon huonompia tapoja tunnen useitakin omasta kokemuksestani johtuen. :107: Kirkko tuli päiväsaarnan aikana aivan täyteen ja siellä oli arviolta 1500- 2000 sanankuulijaa koolla. :eusa_clap: :eusa_angel: Kaukaisemmat vieraat olivat aina Amerikasta asti ja nimenomaan tähän tilaisuuteen saapuneet. :eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
Elävässä kristillisyydessä on sellainen tapa että kirkko tulee aina niin täyteen ettei pappikaan tahdo sopia kirkkoon enään, kun kaikki seuraväen paikat on varattu ja ainoastaan seisomapaikkoja oli enään jäljellä. :kahvi: Ajallemme tuntuu olevan ominaista, ettei piispaa näe enään pappilassakaan, kun hän on muuttanut kaupunkiasuntoonsa tavallisen kansan tavoittamattomiin. :icon_rolleyes: :icon_sad:
Jumalan sana on kuitenkin aina vahvaa kun sitä saarnataan Pyhällä Hengellä ja Kaksiteräisellä miekalla vahvistettuna.Sana tavoittaa ihmisten sydämmet ja saa heidät syttymään ja kokemaan ihmisten omissatunnoissa että se sana mitä Kalevan Kirkossa saarnattiin oli Totista Jumalan sanaa. 2014 :039: Amen.
-
Kävimme kirkossa ja luin tekstit.
-
En käynyt, mutta huomenne menen, jos Jumala suo.
-
Radion saarnasta jäi mieleen Paimenen ääni . On aina viehättänyt Paimenen ääni.
Kohta 27:00 : http://areena.yle.fi/radio/2127048
Joh.10:
14. Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15. niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
-
Kiitos Pekka. Minä kuulen näistä jakeista Isän äänen.
-
Seuraamme TV:stä tulevaa jumalanpalvelusta Nastolan kirkossa.
Hyvää Loppiaiskirkkoa kaikille !
Olivatko itämaan tietäjät (kolme kuningasta ) ensimmäiset Jeesuksen seuraajat ?
(http://www.cosgan.de/images/midi/xmas/d100.gif) (http://www.cosgan.de/smilie.php)
-
Kiitos Riitta. Töiden (ja vähän muiden) takia en ole ollut pitkiin aikoihin kirkossa, tänään valitsen mediakirkoista Oulun Pyhän Tuomaan kirkon, jossa on virkaanasettamismessu. Suoralähetys on jo käynnissä: http://www.virtuaalikirkko.fi/kirkot/virtuaalikirkkosali.html
-
Pitänee pistää kone kiinni ja siirtyä tuvan puolelle jumalanpalvelukseen TV;n ääreen. En lähde nyt srk-keskuksen messuun, kun menen samaiseen paikkaan päviäkahvin aikaan laulamaan vielä kerran Kauneimmat.
-
Loppiaismessu Nastolan kirkossa oli yksi joulunviettoni juhlahetkistä, näin telkkäristakin koettuna. En ole käynyt siellä koskaan sisällä, vain seurakuntakeskuksessa, mutta kaikki mitä näin ja kuulin miellytti silmää ja korvaa.
Muutamia tuttuja kasvoja seuroista, heidän ja meidän, näin penkeissä. Kirkkoherra Matti Piispanen on tuttu jo vuosikymmenien takaa.
-
Katselin netistä virkaanasettajaiset Oulun Tuirasta.
-
En käynyt, mutta huomenne menen, jos Jumala suo.
Jumala soi, mutta vähältä piti, että jäi käymättä. Oli tie poikki ja ehdimme vasta vastausmusiikin aikaan paikalle.
-
Kävin loppiaismessussa kotiseurakunnan pääkirkossa. Matkat kävellen kun on hieno ulkoilusää.
Kanttoria tuurasi nuori opiskelija, lauluääni ei kovin vahva ollut, mutta urut kyllä totteli käskijäänsä
todella hienosti, päätössoittoa myöten. Loppuvirtenä oli VK:n lisäosan laulu 814, niistä löytyy kyllä
hienoja aarteita.
Neljästä naispapistamme saarnavuorossa oli Päivi, jonka saarnoista olen monet kerrat aikaisemminkin saanut
omalle kohdalleni kehoitusta, hoitoa, mitä milloinkin olen tarvinnut. Vaikka saarna pian unohtuu, niin uskon
että niistä jotain siementä jää sydämeeni itämään, ja Pyhä Henki niistä muistuttaa.
Tänään aiheena oli...jaa..ilmeisesti tietäjät...valo..valkeus..jotain sinne päin.
Päivi puhui johdatuksesta, tähti johdatti tietäjiä. Tuntui että hän vaan raapaisi pikkuisen pintaa jäävuoren
huipusta puhuessaan johdatuksesta. Hän jotenkin jätti kuulijoille mietittävää.
Itse koin jotenkin niin että Jumala johdattaa elämäämme monin tavoin. Johdatus on hyvin harvoin jotain suurta
ja näkyvää, ihmeellistä tai yliluonnollista. Harvoin kohtaamme valoilmiöitä, ääniä, näkyjä, ilmestyksiä...
Kyllä meidät on laitettu rukoilijan paikalle, raamatun lukijan paikalle. Jumala johdattaa meitä Sanansa kautta.
Johdatus, tienviitat, ovat kyllä varsin usein kateissa...samoin kuin tietäjiltä tähti oli välillä kateissa.
Etsijän paikalla olemme, saamme pyytää näkeviä silmiä ja kuulevia korvia suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme.
Kaikki on mahdollista vain siksi että Jumala on ensin rakastanut meitä.
-
Olin vuoden 2014 ensimmäisenä päivänä messussa eli jumalanpalveluksessa Alppilan kirkossa, Linnanmäen luona. Ai, miksikö siellä? No kun kun messu alkoi kello 16. Kirkossa veisasi ja pappeja kuunteli kolmisenkymmentä ihmistä. Takapenkissä istui muuan tältä foorumilta ja joistakin körttitapahtumista tuttu mies, jonka kanssa lähdin kirkkokahville :kahvi: huoltoasemalle, kun Alppilan kirkko ( Osana mediapappi Laajasalon vai mikä se on isännöimää Kallion seurakuntaa ) ei ollut kahvikuppeja sivuhuoneen sivupöytään laittanut. Ei ollut Alppilan kirkossa kahvia, ei pullaa.
Olin Alppilan kirkossa myös sunnuntaina 5. tammikuuta 2014. Jaa, että miksikö? No, alkamisajan takia taas lähinnä, tietty. Ehtii oleentua ennen messua. Nyt saimme kirkkokahvit, pullan kera. :kahvi:
-
Loistavassa talvisäässä kävellen kotikirkossa messussa.
Oli kirkkokahvit vaihteeksi ja tosi hyvää marjapiirakkaa.
Yksi kerrallaan tulen ainakin kasvotutuksi uusien ihmisten kanssa, tuntui hyvältä nähdä kahvitarjoilussa
palvelemassa saman henkilön jonka kanssa viime tiistaina veisattiin siionin virsiä.
Kanttori tuli juttelemaan ja muistutti alkavista kirkkokuoron harkoista...olenpa luvannut ottaa
haasteen ja kutsun vastaan...kuoroon tarvittaisiin toinenkin bassolaulaja, kato on käynyt..
saas nähdä miten äijän käy, varsinkaan kun en ole basso...
-
Kävimme kirkossa ja meillä oli siellä veisuuveljet esiintymässä ja sen jälkeen seurat. Kyllä on muuten hyvä kuoro.
-
Jakiksen veisuut vaihtui Hakunilaan ja Eeron saarnaan. :eusa_angel: :eusa_angel:
-
Pääsin tänään messuun . Messu meidän kirkossa oli Pyhän Herikin messu. Alttari oli puettu punaisiin, saarnassa pappi kertoi hiukan Henrikistä ja kanttori veisasi pitkän lisävirren 759 johoin seurakunta yhtyi kertosäkeeseen. Se on vanha Henrikin legenda. Minun virsikirjassani ei lisävirsiä ole, mutta kirkon virsikirjoissa on.
Ja netistä löytyi:
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/1daa04ebef55216dc2256de40033cc24/c1552e28ee8bd3f3c2256df6004f6963?OpenDocument
-
Ollaan menossa kyläkirkkoon. Se alkaa vasta klo 13.00
-
Pääsin tänään messuun . Messu meidän kirkossa oli Pyhän Herikin messu. Alttari oli puettu punaisiin, saarnassa pappi kertoi hiukan Henrikistä ja kanttori veisasi pitkän lisävirren 759 johoin seurakunta yhtyi kertosäkeeseen. Se on vanha Henrikin legenda. Minun virsikirjassani ei lisävirsiä ole, mutta kirkon virsikirjoissa on.
Ja netistä löytyi:
http://evl.fi/Virsikirja.nsf/1daa04ebef55216dc2256de40033cc24/c1552e28ee8bd3f3c2256df6004f6963?OpenDocument
Eivät ole lisävirsiä, vaan Jumalanpalvelusten lauluja : http://evl.fi/Virsikirja.nsf/virret?OpenView&Start=1&Count=896&Expand=6.3#6.3
Lisävirret sekä Virsikirjaan että Siionin Virsiin ovat tekeillä.
-
No niin nyt on käyty kirkossa ja juotu kirkkokahvit
-
Kymin kirkko oli täynnä tämän vuoden rippilapsia vanhempineen. Lehterin altaa kuului purukumipallon poksahtelua, mutta muuten tunnelma oli harras. Virrenveisuu ei juurikaan sujunut. Sen saattoi arvatakin. Saarna elävästä vedestä kohdistettiin hienosti nuorille.
-
Tarkenin käydä kävellen kotikirkon messussa, no eipä ole kuin vartin kävely per suunta.
Olipahan kirkkokahvitkin taas tarjolla...tällä kertaa "jo" tervehdin sitä henkilöä joka tuli kasvotutuksi
edellisissä SV-veisuissa. Olipa muutamia hyviä virsiä.
Papin saarna jälleen sai sisintäni koskettaa hoitavalla tavalla. Mielelläni kertoisin siitä jotain kun vaan
osaisin ja muistaisin...Vedestähän puhuttiin...ja aidosta kohtaamisesta, Jeesuksen ja samarialaisen naisen
kohtaaminen keskipäivän helteellä, sellaisena hetkenä kun muita ei ollut, asetelma soti kaikkia
"perinnäissääntöjä" ja asetelmia vastaan...mitenkähän on meidän ennakkoluulojen ja rajoittuneisuuksien
ja soveliaisuussääntöjen ja käyttäytymistapojen kanssa? Peitämmekö kasvomme pyytävältä (oma ajatus tähän)?
Olemmeko valmiita kohtaamaan, onko meillä aikaa...mietittävää tekstin Joh. 4:5-26 pohjalta löytyy.
-
Kymin kirkko oli täynnä tämän vuoden rippilapsia vanhempineen. Lehterin altaa kuului purukumipallon poksahtelua, mutta muuten tunnelma oli harras. Virrenveisuu ei juurikaan sujunut. Sen saattoi arvatakin. Saarna elävästä vedestä kohdistettiin hienosti nuorille.
Meillä olisi vastaava pyhä ensi sunnutaina, mutta onneksi silloin on Lauttasaaren seurat ja menemme sinne. Meillä on yli 500 rippilasta, joten meillä on kaksi messua peräkanaa.
-
Olin viime sunnuntaina - 19. tammikuuta - Helsingin upeassa ja uljaassa tuomiokirkossa. Messun - siis jumalanpalveluksen - jälkeen siellä on aina kahvit kryptassa, ja paitsi kahvit :kahvi: ,myös saarnakeskustelu. Sanoin siinä, että Jeesus oli erehtymätön selvä(n)näkijä. Pappi ei tuosta tykännyt. Mutta: Jeesus tiesi tasan tarkkaan samarialaisen naisen menneen elämänmenon yksityiskohtaisesti ( tuon pappi myönsi ja itse asiassa saarna käsitteli ko. asiaa) Ja vaikka en päivittäin ja sivu sivulta ole Raamattua lukenutkaan, niin sellainen muistikuva minulla on tuosta kirjasta, että Jeesus tiesi hyvin myös oman elämänsä ja elämänkohtalonsa. Itse asiasssa Jeesus tiesi mitä seuraavan mutkan takaa tulee vastaan. :kahvi:
-
Tunnin päästä lähdetään kirkkoon ja seuroihin Lauttasaareen kotikirkkooni (klo 11.00). Siellä saarnaa Simo Juntunen kuten muinakin vuosina. Kirkonmenojen jälkeen on soppa ja seurat (noin klo 13) Tulkaa tervehtimään foorumilaiset, jotka tulette paikalle, olisi kiva nähdä naamakin. Nähdään siellä. :kahvi:
-
Terveiset vaan Lauttasaaresta. Oli erinomaiset seurat ja Simon saarna oli tode
lla tankorauttaa.
-
Kävin kotikirkossa aamupäivän perhemessussa.
Tänään puhutteli minua eniten vainajien joukossa 28 vuotias mies ja läsnä ollut surevien omaisten joukko.
SV-seuratkin olisi ollut lähettyvillä iltapäivällä..ne jäi multa väliin..taas kerran.
-
Terveiset vaan Lauttasaaresta. Oli erinomaiset seurat ja Simon saarna oli tolla tankorauttaa.
Kalenteriin olin tuonkin laittanut. Vaimoa on vaikea saada mukaan, yksin en kehtoo.
Näin meillä, mutta en valita.
-
En miekään saa Mattia seuroihin. Mie kyllä kehtoon issekseinkin, mutta oun ussein kipiä. Matti hoitaa hyvin minnuu. :039:
-
Opin sauna autuas aina kunhan se ei ole selkäsauna. :kahvi: Seuroja tulee ja seuroja menee, mutta Jumalan sana pysyy aina kun se oikein saarnataan.
Saarna on silloin oikein saarnattu, kun se tulee väelle sielun ravinnoksi ja siunaukseksi.
Elävän Kristillisyyden voimaa on mahdoton tehdä tyhjäksi kun sanaa saarnataan rintoihin päin. :eusa_clap:
Jumalalta Rauhaa ja siunausta kaikille foorumilaisille. :039:
Talviseurat jatkuvat viel' maanantaina klo 12.00 ja 18.00. :icon_rolleyes:
-
Istun parhaillaan kirkossa raamattumaratnin turvamiehenä. Meillä on ollut yöaikana koko ajan turvamies.
-
No niin kahden ja puolen tunnin vuoro on hoidettu. Hyvin etenee. Nyt on peräkkäin kolme luokkaa läheisestä koulusta lukemassa.
-
Terveiset vaan Lauttasaaresta. Oli erinomaiset seurat ja Simon saarna oli tode
lla tankorauttaa.
Nyt olet seppos taas totutun rationaalinen. Kerrotko mistä ja miten päällikkö Juntunen puhui? Muistanet hänen puheensa ydinkohdat!? Lauttasaareen oli tarkoitukseni tulla, mutta pyhäaamunakin oli minulla nyt kirjoitettavaa ja luettavaa. Pyhitin pyhän tuolloin vasta alkuillasta! :kahvi:
-
Terveiset vaan Lauttasaaresta. Oli erinomaiset seurat ja Simon saarna oli tode
lla tankorauttaa.
Herätystä Lauttasaaressa?! Ei vaan joo. Kuulehan seppos! Kerrotko vähän tai jotain johtaja Juntusen puheen sisällöstä. Kun sanoo, että puhe on tankoraut(t)aa, niin se ei oikeastaan kerro yhtikäs mitään. Se on ihan sama kuin joltain nuorelta kysyy jostain elokuvasta, ja nuori vastaa:
- Ihan kiva!
Eli seppos! Lyöhän tälle sivustolle asiaa johtaja Juntusen Lauttasaaressa pitämän tammipuheen sisällöstä!! :kahvi:
-
- Ihan kiva!
Tuo varmaan monella tarkoittaa että ei paljon huvita selittää, syystä tai toisesta. Kivuton (ja ärsyttävä) tapa ohittaa kysymys.
-
Kyllä kannatti ajella tuo vajaa 1/2h matka oman srk:n kirkkoon. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. (edellinen kotini oli aivan kirkon vieressä, saatoin lähteä vasta muutamaa minuuttia ennen messun alkua)
-
:)
Olipas Kallion kirkossa monia körttejä.
Juhanin kanssa vaihdettiin jokunen ajatus ennen seuroja.
Totesin hälle, että se harmittaa kun ei ole pappi, niin kaikki mehevimmät juorut menee ohi.
Ois enempikin juteltavaa.
Pappihan tietää kaikkien asiat. Onneksi he eivät niistä lörpöttele.
Itse saarna ihan ok, Hynninen taas kertoi kuinka on tavannut kaikenlaisia isokenkäisiä.
Ihme kun se pitää aina muistaa kertoa ja vielä kehua niitä tapaamiaan helkilöitä kuinka ne on sitä ja tätä?
Melkein rupes naurattaa, kun hän kertoi että heidän teologiporukka pitää jokavuotista tapaamis päivää sen kunniaksi, kun olivat tavanneet Paavin joskus vuonna yks ja kaks. :-\
Sadettalle ja B terkkuja, vaikka en tullut moikkaan :)
Herättäjän kirkkopyhiä ei tulisi järjestää kahteen kirkkoon samaan aikaan, nyt oli vaikea valita, josko Espoonlahti tai Kallio,. :-\
-
Minä olin kans, tervehrys näin jälkikäteen. Jos en itte moikannu, saattoi johtua, et olin jo uudestans kuumeessa ja kurkku tuli kaiken aikaa tukkosemmaksi.
Seurois ensimmäine kerta kun säpsähdin, joku naine ku selitti kui on kolmenlaisia kristittyjä.
Jos olisin jaksanut olisin noussut ja sanonut että tää seurapenkki allani narisee, ja pyytää ilmoittaa että heitä on juur niin montaa sorttia kuin kristittyjäkin.
Jumalalla ei ole mitään identtisiä kaksosia saati kolmen sarjaan synnytettyjä... eikö meistä luoduista olevaisista todeta että Jumala meidät on kasteessa synnyttänyt uudesti omiksi lapsiksensa, vai erehdynkö minä. Ja jokaisela on oma tiensä vaellettavanansa.
-
Nappiin sanoit, tai ainakin ajattelit sanoa. Joka tapauksessa: :eusa_clap:
-
:-\ :)
Oi Leena tunnen tunteen, on seurapenkki munkin alla jonkun puheesta narahtanut, mut kun en oo niin körtti, ni en oo ottanu kantaa,.
-
Sivukylän kirkossa kävin. Kuoromme oli siellä laulamassa. Uusi kappalaisen sijainen aloitti hommia.
-
Kävimme. Olimme ja sulimme musiikille jota soittivat oma kanttorimme, ja pianisti Janne Maaranen. Hänen kaunis kosketuksensa soi kutsuvasti salissa jo ennen messua. Alkusoittona oli Järnefeltin Kehtolaulu.
Leena-pappi puhui körttiläisittäin armosta, armonvilautuksesta. Ehtoollisella vaihdettiin synnit valkoisiin vaatteisiin.
-
Kävimme. Olimme ja sulimme musiikille jota soittivat oma kanttorimme, ja pianisti Janne Maaranen. Hänen kaunis kosketuksensa soi kutsuvasti salissa jo ennen messua. Alkusoittona oli Järnefeltin Kehtolaulu.
Leena-pappi puhui körttiläisittäin armosta, armonvilautuksesta. Ehtoollisella vaihdettiin synnit valkoisiin vaatteisiin.
Korjaan pianistin nimen. Hän on Janne Maarala.
-
Eilen Piispanmessu, yhteisvastuu keitto, piispan kyselytunti. Illalla lisäksi Majatalo-ilta toisella asuinkaupungin kirkolla. Tänään Löytyn Jaakkoa kuuntelemaan, seurat alkavat 17.30...
-
Eilen vapaapäivä hengellisistä kokoontumisista..... Tänään vankilapastoria ja luottovankeja kuulemassa. Mielenkiintoinen kurkistus muurien sisään ja kauan istuvan kokemuksista, kohdata vapahtaja.... :039: Huomenna normaali ohjelma Lähetystupa.... kirkkoherra vierailee 11.00....
:039:
-
Minua rohkaisi todella Riitta-mummin ja Viisveisaajan ajatukset, eli tuo tuumaus kasteen armosta oli kai oikein opittua.
Kova on juuri nyt ikäväni sekä kirkkoon että seuroihin. :kahvi:
-
Ennenvanhaan kirkoissa kävi niin paljon porukkaa, että ihmisiä tallautui kuoliaaksi. Etenkin Joulukirkoissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_joulukirkkojen_pakokauhut
Olen menossa kirkkoon jossa moista tuskin nähdään, vaikka viimekin sunnuntaina penkkirivit täyttyivät mukavasti takariviin asti.
-
Ennenvanhaan kirkoissa kävi niin paljon porukkaa, että ihmisiä tallautui kuoliaaksi. Etenkin Joulukirkoissa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_joulukirkkojen_pakokauhut
Olen menossa kirkkoon jossa moista tuskin nähdään, vaikka viimekin sunnuntaina penkkirivit täyttyivät mukavasti takariviin asti.
Wikipedia "Yksi olennainen syy uloskäyntien tukkeutumiseen oli se, että kirkkojen ovet aukesivat sisäänpäin. Vasta Kokemäen vuoden 1882 katastrofin jälkeen annettiin määräys, jonka mukaan ovet piti muuttaa ulospäin aukeaviksi".
Tuusulan kirkon ovet muutettiin ulospäin aukeaviksi vasta kymmenen vuotta sitten museoviraston vastustuksesta huolimatta. Kun kirkko on yli 300 vuotta vanha, niin ei ole aikoinaan määräystä noudatettu eikä museovirasto ole sitä myöskään lukenut.
-
(Tuokin tieto kirkon ovista ja pakokauhusta tuli ihan sattumalta vastaan muuta tietoa etsiessä.)
Perinnemessu, joka oli kuitenkin aika tavanomainen verrattuna siihen missä toissasyksynä kävin. Ehkä virret ja kaava olivat muutaman vuosikymmenen takaa, kaikki melkolailla nykykaavalla ja tutulla kielellä. Papin puheesta jäi mieleen Suomalaisen kristillisyyden vertaaminen iloiseen ulkomaalaiseen messuun, ja miten sitä on muualta tulevien vaikea ymmärtää. Se surumielisyys mitä vanhoissa virsissä on, on kuitenkin luonteeltaan lohdullista ja toivoa herättävää, ei masentavaa. Ilo voi olla syvältä kumpuavaa mutta myös pinnallista. Suru voi olla hyvää ja hyväksi. Minusta kumpaakaan ei tule hakemalla hakea, vaan keskittyä olennaiseen joka on Sanan julistus. Fiilikset tulee jos on tullakseen erilaisina eri ihmisille, sivutuotteena.
-
Pääsin ja ennätin pitkästä aikaa kirkkoon. Kävelin mennen tullen 25 min eli tuli hiukan reippailtuakin samalla. Oli hyvin puhutteleva messu, erityisesti rippipuhe, rukoukset ja loppusoitto. Saarnavirtenä yksi lempivirsistäni, 525. Kirkkokahveilla tapasin tutun, mikä on erittäin harvinaista oman srk:n jp:ssa. Siellä ei hevillä tutustu, vaikka kuinka yrittäisi. Hyvin siis alkoi pyhäpäivä.
-
Mulla jäi messu tänään väliin, en jaksanut lähteä.
Jännä juttu toi seurakuntalaisiin tutustuminen, kai pitää katsoa peiliin, mutta ei oikein luonnikasta ole.
Ainoa jos on jotain muita yhteyksiä, esim. kuoro tms.
-
Kotiseurakunnan viides, korkkaamaton kirkko ja saarnanjatkot. Taas saatiin Histan Häät, kun en osaa pitää suutani kiinni. Saarna käsitteli antamisen autuutta. Oli palkittu aktiiveja ja kuultu kiitokset -- mutta minusta se on vain kivaa... Mutta kun minä tykkään laulamisesta. Niinpä. Kysyin että ihan totta elämä mennään näillä fiiliksillä? Kristuksen uhritie ei koske seuraajia? Miten minun Raamatussani puhutaan toisin??
Kristuksen kutsuessa seuraajia hän ei lupaa pelkkää kivaa. Totta ihmeessä nauttia saa, musiikista eritoten, lasten seurassa touhuamisesta, maailmassa on paljon mistä löytää kiitoksen aihetta - tai kai sitten pitäisi, silloinkin, kun ei vain jaksa. Kun ei oikein tiedä, huomaako Jumala tämmöisiä hippuja vai riittääkö työtä galaksien sommittelussa ja enintään kansojen kohtaloissa?
Kyl tuli turpiin. Pitäisi ylistää ja kiittää niin olisi hyvä olla. Pitäisi sentään vähän katsoa, missä avautuu. No mitä sitten tarkoitit? Mitä kumman kärsimyksen jakamista, jos et siis puhunutkaan itsestäsi? Että kuullakko toisia? Kaikkeen on apu löytynyt Kiitoskirjoista.
Otin taksin, syöksyin körttiseuroihin, myöhästyin vain pikkuisen - ensimmäinen kuulemani sana oli kärsimys. Se oli elämänsuuruinen huojennus minulle. Nämä eivät pelkää vaikeaakaan aikaa, vaikeaakaan asiaa. Näille uskaltaa sanoa, että tiedättekö mitä. Mikään nappula ei aina auta. Ei kiitosnapin painaminenkaan. Hyvä on, jos "Kiitoskirjaa" lukien on jaksanut aina ylistää. Hyvä niinkin, että heikommalle on oma kulkutiensä ja väkeä yhdessä veisaamassa: Kun kristityn on nimi mulla tee siksi minut todella. En jaksa olla hyvä kristitty, jos olen ylipäänsä kristitty olen kokonaan kuin sikiö kohdussa, napanuoran varassa ja ruokkimana, ja silloin, sen tietäen, polvet ruvella, takki savessa annetaankin nilkuttaa ja saa, niin juuri, saa kysyä: Herra, mitä tahtoisit minun nyt tekevän? Mikä sinun tahtosi on? Miten sinä toimisit, kun minä en enää vain tiedä!
Jos edes aina niin sitäkään.
-
Jäipähän taas eilinen messu väliin.
-
Kotimaassa oli Torsti Lehtisen kirjoitus Juhani Rekolasta. Aertikkeli käsitteli myös kärsimystä ja ristiä. Leenan kirjoitus oli melkein jatkoa sille.
Opettajahuoneen pöydillä seilaa paksu kirja 366 Positiivista Päivää. Se on minusta niin imelää ja valheellista höttöä, että vaihtaisin melkein numerosarjan ensimmäisen kolmosenkin kuutoseksi.
-
Kävin. Piispa Häkkinen saarnasi hyvin päivän tekstiin liittyen, ja täpötäysi kirkkokansa päästi virsiä täysin palkein. Saarnassa käytiin sitä miten Jeesus antoi ensin hyvän todistuksen Pietarista mutta kohta sen perään: "mene pois luotani Saatana". Ja että jokaisessa ihmisessä on sekä hyvä että paha lomittain, vähän niinkuin ristityissä käsissä. Ei ole ketään täysin hyvää tai pahaa. Tästä pidin.
-
Tuosta minäkin pidän. Mestari Eckhard opettaa: Taipumus syntiin edistää aina lopulta ihmisen kehitystä. Hyve tulee täydelliseksi ainostaan kamppailussa. (syntiä vastaa).
Paavalin sanoin: Hyve täydellistyy heikkoudessa.
Kirkkoon emme lähteneet. Olin ensin ulkona ja sitten ajattelin kuunnella erään ystävän tekstin lukua radiosta, mutta lähetys ei tullutkaan klo 10.
-
Niin se on uskonelämän paradoksi, voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Kuulin juuri sanottavan pikaisesti heitetyn arvion että paikkakunnan asukkaista 1/3 on vanhoja. No se yksi kolmasosaa oli aika hyvin edustettuna tuolla kirkossa. Mutta ei se mitään, hyvä kun edes vanhemmat käy. Miten lie tulevaisuudessa...
-
Olimme Espoon hiippakunnan 10-vuotisjuhlissa hiippakunnan suurimmassa kirkossa Mäntsälässä. Kyseessä oli Namibialainen messu ja juhlakuoro lauloin paljon ndongan kielellä ja Sakari Löytty mususoi runsaasti. Ajattelin, olisipa Pena paikalla niin nostalgiaa riittäisi. Jumalan toimittivat hiippakunna historioan aikaiset piispat eli emeritus Mikko Heikka ja nykyinen eli Tapio Luoma.
Siirrytään osasaan 14