Kotjkalja on tiällä hyvvee. Sitä minnäe oon juonnu jo tännäe possujuhlissa Seorointalollakkii.
Ee minulla oo kantapaekkoo, vaekka oonki kantapeikko. Vähemmä oon kuitennii viihtynnä tiällä puarissa, enemmä oon kiinnostunna sivistyneemmästä seorasta voorumin palatseissa ja parketeilla.
Ikäimmeisiä tiällä on muuttii. Alakuaekoena kymmenen vuotta takasimpäen ol enemmistä nuoria. Nyt ne viettelöö ruuhka- eli riemuvuosijjaan vatsapeissa ja vitterlöessä mikä missäe.
No älähämmittää. Annaha olla, minäpä huastan vähäv vielä lissee, kum piäsin alakuun:
Katopa kun minullae on kaksi lasta ja viis lastenlasta.
Olin kirjottajakurssilla Joutsenon opistolla toessaviikon. Sen taatta varmaan ja sinun innoittamana tämmäe ulosanti on revähtännä toeseen potenssiin. En nimittäen viime aekoena e n n ä ä, pittää sannoo, oo paljookaa kirjotellu, kun täätiset taevaanrannan jutunviäntäjät on täättännä tämän voorumin. Ee millää pahalla. Aekasa kutakii. Pittää se syy yrittee löytee ihtesä ulukopuolelta. Tunnustettava on, että meikäläiseltä on patit piipusta loppunna. Eepä silti, että niittä pateja täätys ollaakkaa, mutta minä en kaet ossoo ilimasta ihtiäen, ellei oon kuivoo ruutia ja kunnon patia. Ja sillä tarkotan vuan, että mikä tuntuu tärkeeltä tuuvva juluki - jos tiällä mittää juluki, omassa porukassa. Paetsi sissäänlämpiäviä ee olla. Savusaonoo ee liene näen kaapuntioloessa kellää. Onko sinulla?
Oon päevittäen monasti käynnä tiällä kahtomassa, jos sais jutun juurta. Itestä se kuitennii kaet on kiinni.
Tarvii niin juhlallista olla. Kuhan jutustellaan, moekataan ja niimpoespäen.
Lentokenttäe on kaaheen laakee aakee. Tänne mahtuu. Tervetulloo minunnii puolestaen! Kaekki on körttejä. Kaekki on minun mielestä rampoja, raukkoja ja reppanoita hengellisesti ja ruumiillisesti - ja ilosia sulosia vaan, henki on korkeella.