Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Pena - 12.11.23 - klo:07:34
-
Mutta ei vihollinen meille silti pitkäksi aikaa rauhaa anna, vaikka kyllä saa sitten taas toisinaan ihanampiakin aikoja kokea. Se ei mitään muuta tahdo kuin sitä, että tultaisiin alinaikaisesti kiusausten raskauttamiksi, ja painuttaisiin kadotukseen. Se on saatanalle niin hirvteän paha asia, kun ei sitä ole lunastettu, eikä se pääse osalliseksi niistä lahjoista, joita syntisraukka saa nauttia.
Ja syntisellä on oikeus ottaa kaikki, mitä Herra Raamatussa lupaa antaa. Kaiken sen saa ottaa. Jos Hän antaa meille virvoitusta, lohdutusta, niin kuin on nyt tällä reisulla antanut, niin olisimme aika hölmöjä, ellemme sitä ottaisi.
Juho Malkamäki
-
Tämä Juho Malkamäen ajatus vihollisemme saatanan olemuksesta on minulle uusi.
Että kateudesta omasta lunastamattomuudesta saakin sen vihaamaan kristittyjä Kristuksen seuraajia.
Olen tiennyt että langennut Lucifer oli ylpistynyt omasta kauneudestaan, viisausestaan. Että kysymys oli ylpeyden synneistä oli tuttu, mutta tämä että saatana kadehtiikin lunastettuja kastettuja kristittyjä !
-
Tämä Juho Malkamäen ajatus vihollisemme saatanan olemuksesta on minulle uusi.
Että kateudesta omasta lunastamattomuudesta saakin sen vihaamaan kristittyjä Kristuksen seuraajia.
Lieko ukko-Juholla ollut paljonkin kokemuksia perisuomalaisen kateuden myrkyllisistä seurauksista?
-
Kun Kristus on teitä niin hellästi rakastanut, että on koonnut teitä näihin opistoihin, joita voisi sanoa Hänen esikartanoiksensa, on Hän tehnyt sen sitä varten, että saisi teitä koota ja suojata niinkuin kana kokoo poikiansa siipiensä suojaan, teitä ruokkiaksensa ja elättääksensä täällä, pitääksensä huolta, että saisitte täällä hoitoa ja ravintoa.
Minä olen jo vanha ja laho, parahiksi voin tänne nousta, hyvin hätinä. Minäkö nyt voisin teitä ruokiskella ja elätellä! Kyllä minulla aikaa olisi ollut hyvin paljon, olisi ollut aikaa perinpohjin herätä, aikaa perinpohjin oppia tuntemaan Jumalaa ja Isää, joka meitä Kristuksessa on lähestynyt. Siinä Kristuksen kokoamain laumojen ruokiskelemisessa on, hyvät nuorukaiset, suuri vaara. Siinä tekke pian suurta vahinkoa. Kun minä olisin semmoinen kuin tulisi olla, niin voisin minäkin teitä johtaa Kristuksen helmaan, hänen ruokittavaksensa ja hoidettavaksensa.
Juho Malkamäki
-
Sitä on kyllä sellaistakin saanut peljätä niinkuin sanotaan Korkeassa Veisussa, että minut pantiin viinimäkien vartijaksi, mutta minä en ole osannut omaakaan viinimäkeäni hoitaa. Kuinka sitten osaisi sellainen antaa toisille viinimäen työntekijöille neuvoa, joka ei ole saanut omaansakaan hoidetuksi! Kuinka voi sellainen toisen taloutta ryhtyä hoitamaan, joka ei ole omaa peltotilkkuansa pystynyt viljelemään, niin että se olisi hedelmää antanut. Jumalan sanan tietoa, sitä kyllä on jonkin verran karttunut, sitä on aina ollut saatavissa, mutta niin kovin vähän on pystynyt sitä todella eläväksi tekevää Jumalan armon henkeä säilyttämään. Ja kun ajatteli tänne tulemista, niin siinä joutui sanomaan itsellensä: Mitä hyvät ihmiset minä, kuiva puu, jonka oksat olisi jo aika karsia pois, mitä minä sanon niille kalliille sieluille, joita Kristus meinaa ainakin kaikellansa saada omiksensa?
Juho Malkamäki
-
Mutta ei vihollinen meille silti pitkäksi aikaa rauhaa anna, vaikka kyllä saa sitten taas toisinaan ihanampiakin aikoja kokea. Se ei mitään muuta tahdo kuin sitä, että tultaisiin alinaikaisesti kiusausten raskauttamiksi, ja painuttaisiin kadotukseen. Se on saatanalle niin hirvteän paha asia, kun ei sitä ole lunastettu, eikä se pääse osalliseksi niistä lahjoista, joita syntisraukka saa nauttia.
Ja syntisellä on oikeus ottaa kaikki, mitä Herra Raamatussa lupaa antaa. Kaiken sen saa ottaa. Jos Hän antaa meille virvoitusta, lohdutusta, niin kuin on nyt tällä reisulla antanut, niin olisimme aika hölmöjä, ellemme sitä ottaisi.
Juho Malkamäki
Jos joku pienen onnen hetken saa tässä ajassa, niin eiköhän ole joku pirrusriivaama lyömässä ales.
Jotenkin kun sanot, et ei tästä tuu mitään, niin miljoona pikkupirua huutaa olkapäällä, no ei tuukkaan.
Malkamäen Juho kyllä hyvin oikeassa ja kuten Riitta ja Pena totesi perisuomalaista alespainaminen.
-
Siitä minä kyllä olen aina ollut selvillä, että Kristus on teitä vetänyt jo ennenkuin olette tänne tulleet, sen verran ainakin, että olette tohtineet tänne tulla, ettekä ole peljänneet tätä laitosta, ettekä jääneet pois. Se on jo Jumalan työtä, hän on saanut ikävää tänne. Se on jo suuri työ, vaikka näyttäisikin pieneltä. Ei suinkaan syntinen ihminen itsestänsä liikahtaisi, ei jalkaansakaan astuisi sinne päin, jossa hänellä on kuultavana iankaikkisen elämän sana. Ja kun Kristus on näin teitä rakastanut, sillä hän on ensin teitä rakastanut, paljon ennemmin kuin me, niin Hänellä on oikeus pyytää vastarakkautta. Ja kaikkein ensimmäisenä on siinä se rakkaus, jota osoitetaan Hänen sanaansa kohtaan, ettei se jäisi ikinä hukkaan meiltä tässä elämässä eikä pääsisi meidän käsistämme katoamaan. Ja se ei mene hukkaan, vaikka näyttäisikin siltä. Joka Jumalan sanaa akastaa, häntä rakastaa myös Jumala.
Juho Malkamki
-
Tässä äsken puhuttiin siitä, että me muka tahdomme tehdä Jumalan tahtoa. Voi jospa me olisimmekin niitä - voi mikä suuri armo meillä siinä olisi! Sillä mitä siitä sitten seuraa? Jumalan tahdon tekijästä tulee syntinen. Siinä tulee vain syntiseksi, kun yrittää noudattaa Jumalan pyhää tahtoa. Ja jos te, nuorukaiset, alatte sitä harjoittaa, niin älkää hätäilkö ja peljätkö, ettei teistä tule syntisiä. - Kyllä tulee, jos kaipaatte sitä. Odottakaa Herraa. Kun kuuliaisuuden tietä vaellatte eteenpäin, saatte sillä tiellä odottaa Herraa. Eikä sitä koskaan tunne itseänsä liika syntiseksi. Herra siitä pitää huolen, emme me sitä itse saa, emmekä itse osaa vaikuttaa. Emme osaa vihata syntiä. Sen vaikuttaa vain Kristus. Ja se on Hänen kallista työtänsä. Hän ei koskaan väsy kuuliaisuuden tiellä. Sitä saa huomata, että kas, kas - sepä olikin ristintie! Mutta ei Jumala teille pane yhtään raskaampaa kuormaa kuin jaksatte kantaa, vaan pitää hyvin tarkkaa huolta, mitä antaa milloinkin. Apostoli sanoo muutamille: Rieskaa minä olen teille syödä antanut, sillä ette ole vahvaa ruokaa kestäneet, ettekä vieläkään kestä.
Juho Malkamäki
-
Meillä on niin ihmeellinen Herra niitä kohtaan, jotka vaeltavat kuuliaisuuden tietä. Niiltä ei koskaan puutu synnintuntoa, eikä armontuntoa. Hän antaa kumpaakin. Ja siinä kohtaavat toisensa synti ja Jumalan Pojan vanhurskaus. Ne sopivat siinä välinsä.
Juho Malkamäki
-
Ei Jumala antanut meille Kristusta leikin asiaksi, vaan Kristuksen on tultava eläväksi todellisuudeksi meidän kohdallamme. Ja kun Jumala meidät Kristuksessa löytää, niin Kristus on meidän edesvastaajamme Isän tykönä.
Juho Malkamäki
-
Kyllä Isä pitää siitä huolta, että vetää Pojan tykö. Mutta siinä tulee sitten esille se, että synti on meissä vahvempana puolena. Ja siitä tulee haavoittunut sydän, murheellinen mieli. Tapahtuu Johanneksen tavalla: Minun tulee vähetä, mutta Kristuksen tulee kasvaa. Ja Herra tuntee ne omiksensa, joissa saa tätä työtänsä jatkaa. Niiden nimet ovat elämän kirjassa.
Juho Malkamäki
-
Se Raamatun sana, joka kuuluu: "Monet ovat pyytäneet päästä sisälle ahtaasta portista, mutta eivät pääse", on kummallinen paikka
Sen verran, mitä minä olen lukenut Raamattua, ei ole oikein selvää sanan selitystä tähän paikkaan. Mutta jos ihmiselämää tarkkaa, niin ei tahdo osata muualle siinä asiassa kuin siihen juuri, mistä on puhuttu nyt tänä iltana. On niin tavattoman läheinen se maailmanrakkaus, ja vaikeaa sen hyljääminen. Ei sitä luulisikaan muuttumattoman ihmisen niin pahana pitävän. Siinä on läheisimmät sukulaiset ottamassa kiinni, että "äläppäs hulluttele" ja panemassa kaikkensa esteeksi, ettei vaan maailman rakkaudesta luopuisi.
Juho Malkamäki
-
Oksalla alimmalla uskon epävarmuudessa armon varassa roikkuen uskaltaa herätä aamuisin kohtaamaan maailman turhuuden turut. Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! :icon_xmasrazz:
Jokainen päivä alkava
1. Jokainen päivä alkava
on, Herra, hallussasi.
Tänäänkin meidän tuntea
suot hyvää hoitoasi.
Yön synkkyydessä varjelet
ja aamun annat koittaa.
Kun sydämemme valaiset,
armosi synnin voittaa.
2. Lahjoita sana väkevä
sielumme ravinnoksi.
Sen voima meissä säilytä
syntimme tuomioksi.
Jos päivän matka uuvuttaa
tai suistaa teille harhain,
kun tartut käteen, aukeaa
taas tie ja suunta parhain.
3. Vie päähän päivän kilvoitus
ja anna illan suussa
vaeltajille siunaus.
Sen, Jeesus, ristinpuussa
kelvottomille ansaitsit,
jaat sitä tuhlaavasti.
Kun päivän matkan talutit,
taluta kotiin asti.
Jaakko Haavio 1968
-
Minulla on kokemus ja yhäkin tunto siitä mikä on ahdas portti pelastukseen.
Se on se ihmistekoinen pyhittäytyminen, jolle ei Kristuksen sovitustyö yksinään riitä !
Itse asetetaan raamit joiden sisään sopivat vain oikeat uskovaiset. Niitä sitten vahditaan muidenkin puolesta omassa pelastusvarmuudessa.
Piikkejä ja pilkkakirveitä lentää syntistä uskovaa kohtaan.
Raamit kaulassa ollaan menossa ahtaan portin läpi ! Se on väkivaltaa armon sanomaa kohtaan.
Raamattu on heille käärinliina. Alatien kulkijalle se on kapalo josta loistaa valo.
-
Raamattu on heille käärinliina. Alatien kulkijalle se on kapalo josta loistaa valo.
Kiitos! Tämä on helmi.
-
Se on muunnos samoista sanoista kuin Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi.
-
Sen verran kuin minä olen elämää nähnyt kokonaisuudessaan, en ole missään nähnyt ihmisraukkain oilevan niin ahtaalla kuin siinä. Olen saanut sitä seurata omista vanhemmistani hyvin läheltä. Voi kun se ottaa kipeää, kun äiti ja isä alkavat hyljätä maailmaa. Kyllä sitä jumalinen saisi olla ja, sen parempi, elää hurskasta elämää, mutta äläpäs mene liika kauas siinä asiassa: - pian ollaan suurella hädällä lyömässä maahan.
Olen nähnyt senkin omista vanhemmistani, että omat sukulaisetkin ne leimasivat niin mitättömiksi, että sellaiset ihmiset eivät nyt tästäpuoleen enää kelpaa mihinkään. Ja voi, jos ne olisivat niitä totelleet! Mutta Jumalan Henki tarttui kiinni niin väkevästi, että oli pakko myöntyä. Kyllä se niin on, että kaikkein vaikeinta on se, kun pitäisi jättää maailma. Siinä on kohta evästykset läheisiltä sukulaisilta ja muilta ystäviltä ja tuttavilta, että sinä joudut niin kurjaksi ihmiseksi, niin halveksituksi, niin hyljättäväksi, niin moitittavaksi.
Juho Malkamäki
-
Ei osaa muuta sanoa kuin suuresti kiittää Jumalaa siitä, että tästä asiasta antoi näin täällä puhua. Sillä se tuntuu aivan niinkuin pitäisi mennä kuolemaan sen, joka on pyrkimässä ahtaasta portista sisälle. Ei sen sovi itseänsä kovin hyväksi arvostella, joka siitä portista sisälle yrittää. Mikä on sen ahtaampaa - en minä ainakaan ymmärrä. On olevinansa paljon kunniallisempaa, olipahan nuori tai vanha, varsinkin, jos on ulkonainen elämä jotenkin siveellisesti ja raittiisti eletty, kuin anautuminen ahtaan portin läpi. Mutta elävä kristillisyys on aivan eri asia kuin luonnollinen, siveellisesti elävä ihminen. Eivät ne ole sama asia.
Juho Malkamäki
-
Mikä parempi tapa körttiläiselle aloittaa päivä kuin antaa päivän haasteet nöyrästi ja aralla tunnolla Jumalan kannettavaksi. :icon_xmaslol:
Ah herää sydämeni
1. Ah herää sydämeni,
uskomaan, toivomaan,
kun uusi päivä jälleen
valaisee valollaan.
Herraasi armollista,
ystävää taivaallista,
ylistä veisaten!
2. Näin auttoi Herra taaskin
terveenä nousemaan,
avuksi että häntä
oppisin huutamaan.
Kumarrun edessäsi,
ylistän hyvyyttäsi,
elämän antaja.
3. Armosi anna loistaa
sydämen pimeyteen,
ja vedä valollasi
elämään, yhteyteen.
Nyt poista epäusko
ja ole aamurusko
myös sydämelleni.
4. Veresi tähden, Jeesus,
anteeksi synnit suo.
Nälkäistä ruoki, hoida,
vie runsaan pöydän luo.
Elävää leipää anna,
kuormani kaikki kanna,
minua lohduta.
5. Varjele kovuudesta
ja pahan vallasta.
Vapaaksi sielu päästä
tuskasta, pelosta.
Suo minun kilvoitella,
nöyryyttä opetella,
valvoa rukoillen.
6. Vapahtajani Jeesus,
henkeni vahvista.
Suo kuuliainen mieli,
minua uudista,
niin että ilon saisin,
ylistää haluaisin.
Soi, kiitos, ikuinen!
SV 214
-
Siellä meidän lähellä tuli herätykseen kaksi miestä samoihin aikoihin. Toinen oli kyllä mitä huonointa lajia renttu, juoppo ym hyvin pahankurinen ihminen. Paikkakunnan herrat sanoivat hänestä, että hänelle se kyllä oli hyvin tarpeellista. Ja sitten toinen, jonka elämä oli siveellisesti hyvää ja arvokastam, meni myös ahtaasta portista sisälle - mutta sitä kun maailma ihmetteli! Ja hän kesti loppuun asti. Näin se maailma jakaa: Kaikkein huonoimman se kyllä sallii heräävän, mutta jos on siveellisesti elävä ihminen, sitä ei antaisi joukostansa, ei millään hinnalla.
Juho Malkamäki
-
On jotain lohdullista siinä, että voimme jättäytyä uskon ja Jumalan armon varaan. Keskittyä elämään tätä elämää uskoen, hyvin eläen ja toisia kunnioittaen. :eusa_pray:
Herra, opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.
Ps. 90:12
-
Minä aavistan, että täällä opistossa olevan nuorison ei ole aivan helppoa olla, jos se tahtoo Herraa seurata. Sillä kun totuus tahdotaan puhua, niin enimmästi käy niin, että rauha tulee rikottavaksi, vaikka pitäisi rauhaa rakastaa. Mutta kun on toteltava totuutta, ei käy sitä katsominen, joskin rauha tulee rikotuksi. Rauhaa ei saisi rikkoa, sillä luonnontilassa oleva iminen ei sitä mitenkään kärsisi ja se löytää itsellensä hyvin paljon puolustuksia. Sentähden, jos joitkain täällä sääli tulee, niin johtajia ja opettajia. Te ette mitenkään tärkiää rikkoisi rauhaa, mutta se on vaarassa tulla rikotuksi, kun totuus tulee ilmi. Ei sovi sanoa jumalatonta hurskaaksi, eikä hurskasta jumalattomaksi. Joka sen sanoo, se on kirottu. Niin Jumalan Henki sanoo.
Juho Malkamäki
-
Kyllä sinä tulee koetelluksi, mitä on sanottava ja mitä ei. On niin mahdottoman tyhmä asia luonnolliselle ihmiselle ottaa pilkkaa. Sen tietää jo omasta kokemuksestansakin. Mutta silloin ensi aikoina, kun meidänkin seudullamme alkoi ihmisiä herätä, juuri tämä maailman pilkka ajoi heitä yhteen tapaamaan toisiansa vaikka edempääkin. Kun ne ymmärsivät toisiansa ja olivat saman hengen vaikuttamia, niin niiden kesken syntyi keskinäinen kanssakäyminen ja rakkaus. Maailma ne siihen ajoi. Se ajoi ne pois niinkuin rannoille joukostansa. Ja sellaista se on vielä tänä päivänä ja sellaisena pysyy.
Mikä sitten on pitänyt niitä yhdessä? Jumalan rakkaus siinä on kyllä päätekijä, mutta kyllä on muutakin, mikä on niitä yhteen vetänyt. Se on se, että niillä on niin yhdenlaiset kiusat, jollei aivan kokonansa, niin ainakin hyvin suurella osalla.
Juho Malkamäki
-
Minulla on kokemus ja yhäkin tunto siitä mikä on ahdas portti pelastukseen.
Se on se ihmistekoinen pyhittäytyminen, jolle ei Kristuksen sovitustyö yksinään riitä !
Itse asetetaan raamit joiden sisään sopivat vain oikeat uskovaiset. Niitä sitten vahditaan muidenkin puolesta omassa pelastusvarmuudessa.
Piikkejä ja pilkkakirveitä lentää syntistä uskovaa kohtaan.
Raamit kaulassa ollaan menossa ahtaan portin läpi ! Se on väkivaltaa armon sanomaa kohtaan.
Raamattu on heille käärinliina. Alatien kulkijalle se on kapalo josta loistaa valo.
Ymmärrän huolesi ja kokemuksesi, jotka koskevat ahdistusta ja rajoittuneisuutta, jotka voivat syntyä, kun uskoa lähestytään tiukasti ja kirjaimellisesti. Kristinuskon ydin on kuitenkin Kristuksen sovitustyössä, joka on avoin kaikille, eikä se vaadi lisäehtoja tai ihmistekoisia rajoituksia.
Jeesus opetti armon, rakkauden ja anteeksiannon merkitystä, ja hän vastusti usein niitä, jotka asettivat ulkoisia sääntöjä ja vaatimuksia ihmisten tielle Jumalan luo. Todellinen pelastus ei perustu ulkoisiin määräyksiin tai muiden määrittelemiin 'raameihin', vaan henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa, joka on mahdollinen Kristuksen armon kautta.
Raamattu, kun sitä tulkitaan hengessä ja totuudessa, ei ole rajoite, vaan se on tie, joka johdattaa meidät syvempään ymmärrykseen Jumalan rakkaudesta ja armosta. Jokaisella on oma matkansa uskossa, ja on tärkeää muistaa, että Jumalan rakkaus ja armo ovat laajemmat kuin ihmisen asettamat rajat ja tuomiot.
Näin ChatGPT vastasi Riitan tekstiin.
-
Se vain tuntuu vähän pahalta, että jos kristitty ei sovi nykykörttiläiseen muottiin, niin hän saa täällä ynseyttä ja tuomiota osakseen.
Toivottavasti nämä ihmiset, joita täällä välillä arvostellaan, eivät tule tänne näitä arvosteluja lukemaan.
Ei tosin aina ole varmuutta siitä, että onko sellaisia kristittyjä edes olemassakaan, jotka aina silloin tällöin täällä saavat tuomion vitsaa osakseen.
-
Se vain tuntuu vähän pahalta, että jos kristitty ei sovi nykykörttiläiseen muottiin, niin hän saa täällä ynseyttä ja tuomiota osakseen.
Olet mielestäni tulkinnut asioita väärin. 'Ynseyttä ja tuomiota' lienee saanut osakseen lähinnä nimimerkki 'luterilainen', mutta ei tuosta syystä. Hänen kohdallaan on kysymys siitä, että hänen 'muotistaan' ei ota selvää. Hän kirjoittelee itse laatimansa naamion takaa. Ainakin minulla on syytä epäillä, ettei hän ole luterilainen lainkaan vaan mahdollisesti adventisti. Hänen kommenttinsa ruoka-asioissa viittaavat siihen suuntaan.
-
Näin ChatGPT vastasi Riitan tekstiin.
Sovellus otti nähtävästi huomioon sen, että juuri sinä, karjalaisenkyösti, tuota kysyit. Se on varmaankin pannut merkille, miten itse asiasta ajattelet ja antoi kantaasi sopivan vastauksen.
-
Hyvin merkillisesti puhuu eräs kirjailija kristillisyydestä ja luonnollisesti siveästä ihmisestä. Hän sanoo, että luonnollinen ihminen kulkee omaa kulkuaan, eivätkä sitä ahdista omat lankeemuksensa, eivät mitkään puutokset, kuten asia on sen, jonka puolella on Jumala. Sille tapahtuu lankeemisia ehtimiseen. Ja kun se pyytää Jumalan tahtoa nöyrästi noudattaa, niin sille alkaa ilmaantua vikaa, tulee jälki paljon huonompaa kuin sen luonnontilassa olevan ihmisen. Mutta sitten taas on niin merkillistä, että Jumala on sen puolella, eikä sen toisen. Ja niin siinä käy, ettei voi aina mennä siinä mielessä, että noudattaa Jumalan pyhää tahtoa, vaan sen enemmän alkaa tulla puutoksia ja vikoja, joista mieli on murheellinen, että nyt se on taas mennyt näin huonosti.
Juho Malkamäki
-
On tyhmää testailla kenenkään sielua tekoälyllä !
En tekisi sitä vaikka osaisin. En aio opetella.
-
Ja tästä sitten pääsee näkemään, kuinka Jumala tekee syntisiä. Tehdään vain Jumalan pyhää tahtoa, niin emme voi pitkältä päästä, ennenkuin meistä tulee syntisraukkoja. Kun ihminen kaikellansa meinaa: Minä en tee Jumalan tahtoa vastaan, ja koettaa sitä noudattaa, mikä mahdollista on, niin saakin murheeksensa huomata, etää voi sentähden, minkälaista jälkeä on minulta raukalta tullut! Ja niin siitä tulee vaivainen syntinen. Sellaista on Jumalan kasvatustapa.
Juho Malkamäki
-
Sovellus otti nähtävästi huomioon sen, että juuri sinä, karjalaisenkyösti, tuota kysyit. Se on varmaankin pannut merkille, miten itse asiasta ajattelet ja antoi kantaasi sopivan vastauksen.
ChatGPTllä voi avata useita keskusteluketjuja, aivan, kuten tällä foorumilla.
ChatGPT ei osaa lukea toisen ketjun tietoja.
Saman ketjun tiedot se voi lukea.
Se lukee siinä mielessä tätä ketjua, että se osaa hakea ohjeita, joiden perusteella se sitten etsii vastauksia tietokannastaan.
Mitä tuohon Riitalle tulleeseen vastaukseen tukee, niin luultavasti tuossa ketjussa ei ollut jotain, joka vaikuttaisi vastaukseen, esim. pyyntöä käyttää jotain tiettyä puhetyyliä.
Minulla on ollut valtava määrä eri ketjuja.
Tuo vastaushan sisältää aineksia juuri Riitan tekstistä ja muutenkin näyttää sisältävän mielestäni asioita, joita Riitta on ennenkin painottanut.
Mikä tuossa oli sellaista, joka ei vastaa Riitan maailmankuvaa?
-
On tyhmää testailla kenenkään sielua tekoälyllä !
Tekoälyn (Googlen hakukone, ChatGPT tai mikä muu tekoälyä hyödyntävä työkalu) on vain työkalu, jolla saadaan haettua nopeasti tietoa ja sitä yhdistellä.
Saman voisi tehdä käyttämällä paperille kirjoitettua tietoa kirjastossa lukemalla ja tekemällä itse yhteenvetoja.
-
Kyösti. Olen vuodesta 2008 avoimesti Körttifoorumilla valottanut, ehkä turhankin tarkkaan, maailmankuvaani.
Sinäkin olet oleillut täällä kai lähes yhtä kauan. Jos olet lukenut, mutta et ole sisäistänyt kirjoittamani, se ei ole minun vika.
Näin on käynyt ja on käyvä jos ei olla ' samma aaltopituudella'.
Heitäkin on, ja olen saanut kokea ymmärrystä.
Kuinka voi helluntailainen ollakaan kotonaan körttifoorumilla, kysyn vaan.
Sanot että sinua ei ymmärretä tai hyväksytä. Kyllä ymmärretään ja Jumalan luomana ymmärretäänkin. Sitä ei ymmärretä, ainakaan minä että tuomiohengessä olet sanonut kulttuurin synnikis. Minulle se on rikkaus ja lahja Jumalalta.
Urheilu saattaa olla sinulle sekin syntiä, ja ainakin rakkaus kahden ihmisen välillä.
Mikä minussa sinua niin kiinnostaa että käytät siihen ulkopuolista apuakin.
Onko se se etten todista uskostani tavanomaisilla tavoilla.
Onko se se että olen kertonut kokemukseni viidesläisyydessä ahdistavaksi ja Päivi Räsäsen toiminnan uskovaisena sekoittaen se poliittisiin pyrkimyksiinsä.
Minulle Jumalan olemus on rakkaus ja johdatus elämässä. Uskovana olen aivan sama suoraluontoinen kuin syntisenäkin.
Miksi sinulle riitä syntinen uskova joa hän ei ole uskovainen. Haet ilmeisesti siivosyntistä käyttäytymistä. Minä olen mikä olen, suora ja välillä sivallan kuin Pietari ja Paavo Ruotsalainen.
-
Riitta, kyllä se taisi olla Viisveisaaja, joka on antanut ymmärtää, että taide on syntiä.
Ja en ole varma, oliko hän edes tosissaan.
Mitä syntisyyteen tulee, niin olen kait ainoa, joka foorumilla on myöntänyt, että omat kirjoitukseni sisältävät vääriä motiiveja ja muutakin tuomittavaa.
Sinäkin olet tätä kauhistellut minussa ja niin saa tehdäkin.
-
Tässä on Riitta meillä nyt tullut paljon väärinkäsityksiä toisistamme.
-
Voi olla, koska ei ole tavattu face to face. Tai sitten minun kokemukset viidesläisistä kohtaavat sinua väryydellä.
-
Ja siinä käy sitten niin kuin Johannes sanoo: Minun tulee vähetä, mutta Kristuksen tulee kasvaa. Vähenee se siinä mielentilassa, ei siinä mikään auta. Se on Jumalan kasvatustapa ehdottomasti. Mitä vanhemmaksi elää, sen huonommaksi ja puutteellisemmaksi tulee. Ei ole voinut oikein toimia siinä ja siinä, ei oikein puhua, ei olla niinkuin olla tulisi, ei lähimmäisensä kanssa niin täydellisesti elää, ettei olisi sen mieltä rikkonut, vaan anteeksipyyntö on ehdottomasti tehtävä. Ja mikä ne kaikki luettelee. Ei tule jälki koriaa, vaikka kuinka yrittäisi, hävetä saa ja ihmetellä: Kuinka raukka olenkaan niin pilalla!
Juho Malkamäki
-
En tiedä sitten, kuuluuko tämä siihen mistä alussa puhuin, tuomitkaa itse, ystävät. Päästä menemään sisälle ahtaasta portista joka vie elämään - siitä on nyt ollut kysymys tänä iltana. Ja se portti on, kuulemma, elämäntien alkupääsä, niinkuin Raamattu sanoo. Se on ahdas se portti, sillä siinä on jätättävä maailma, otettava risti ja seurattava Kristusta.
Kun tästä asiasta on jo tänä päivänä puhuttu niin paljon ja selkeästi, että maailma on hyljättävä, ei parane nyt enään asia tällä kertaa, vaikka sitä jatkaisinkin. Nyt vain saa itse kukin päättää, tahtooko, vaiko eikö tahdo. Väkisin ei tarvitse kenenkään ahtaasta portista mennä sisälle, joka ei tahdo mennä suosista. Kyllä täällä on tilaisuus omaa valtaansa käyttää, mutta on kuitenkin muistettava, mikä on seurauksena.
Kyllä se on varma, ettei näissä opistoissa ole yhtään, joka ei pyytäisi ahtaasta portista sisälle mennä, mutta on toinen asia, menevätkö. Olisi kysytävä itseltänsä: Olenko minä raukka sellainen, joka kyllä pyydän mennä, mutta en mene.
Juho Malkamäki
-
Väkisin ei tarvitse kenenkään ahtaasta portista mennä sisälle,
- Mukava körttiläinen painotus Juholla.
Niin paljon olen kuullut saarnoja, että kilvoittele, luovu ja mielellään vielä uhraa rahasi meille, sillä ahdas on portti ja sinun on tehtävä sitä ja tätä.
Juho että ei noin päin vaan armo vetää portin toiselle puolelle. Siis miten itse tulkitsen.
-
Minä astun tänne niinkuin vanhuuden heikkoudesta, tyhmyydestä. En tiedä oikein, mitä sanoisin, vaikka teille kyllä mielelläni jotain hyvää sanoisin.
Ei meillä ole mihinkään niin paljon syytä kuin kiitokseen, eikä se työ, minkä Jumala on tehnyt meille, mitään muuta ansaitse kuin sitä. Hän on meille niin paljon tehnyt. Voi sanomatonta,ääretöntä määrää, mitä Hän on antanut! On ensinnäkin antanut sen ihmeellisen onnen, että me uskomme siihen Jumalaan, jota emme koskaan ole nähneet, ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, jonka Hän on antanut meille autuutemme perustukseksi. Emme ole Häntäkään nähneet, mutta me uskomme Häneen. Niin totta kuin Jumala on Jumala, me uskomme Häneen. Siihen ei auta mitään, ei saatanan eikä maailman. Jos uskomme olisi vaikkapa kuinka heikkokin, niin se on kuitenkin uskoa. On turha väittää, ettemme ole uskovaisia. - Mitä me muuta olemme? Me uskomme Jumalasta kaiken sen, mitä emme ole nähneet.
Juho Malkamäki
-
Ja millaiset seuraukset siitä sitten on? Ne ovat aivan ihmeelliset. Me uskomme sen, että me olemme kadotettuja, tuomittuja, kirottuja ihmisiä itsessämme lankeemuksen kautta, tuon lankeemuksen kauheuden kautta. Me emme mihinkään muualle niin mahtuisi ja kelpaisi kuin helvettiin. Meidä on tämäkin uskottava. Ja me tulemme tämän uskon perusteella yhdellä kertaa, 'kössähnänsä' niin viheliäisiksi. Sillä Jumala johtaa niin, että sen johdosta tulee suuri lankeemuksen tunto, aina sen mukaan, kuinka Hän tahtoo. Emme kestäisikään yhdellä kertaa kaikkea, se olisi meille mahdotonta. Mutta Hän menettelee niin varovasti ja viisaasti lastensa kanssa, ettei pane enempää kuormaa kuin jaksetaan kantaa. Sen mukaan vain.
Juho Malkamäki
-
Ja ei Hän ole antanut meille ainoastaan uskoa, mutta myös rakkauden, joka on kaikkein tärkein avu, mitä ihmisellä on Jumalan antamaa. Apostoli sanoo, että on usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus. Minkätähden se on suurin? Se on sentähden, että se vie perille. Usko ja toivo jäävät tälle puolen, niitä ei tarvita sitten enää, kun ollaan sisällä, mutta rakkaus kestää, se on ikuinen.
Juho Malkamäki
-
Mitä kaikkea siihen sitten kuuluu, sitä on mahdotonta edes tunteakaan. Kristuksen rakkaus menee kaiken ymmärryksen yli. Ei mikään ymmärrys sitä täällä käsitä. Se on yli kaiken järjen, taidon ja tiedon - vaikka Hän antaa meille lahjana senkin, valistuneen ymmärryksen, joka ei enää ole pimitetty. Puhutaan valistuneesta järjestä, ja se on Jumalan armolahja.
Juho Malkamäki
-
Ja sitten kun ihminen on tämän uskon saanut, niin hän ei astu enää jalkaansa mihinkään, vaan on paikallansa niinkuin pölkky, horjahtamatta sinne tänne.
Usko tekee työtä rakkauden kautta. Jumala on Häneen uskovalle määrännyt jonkin toimen, jos kuinkakin piene. Siinä on Kristuksen jäsenyydessä yhdellä yksi, toisella toinen toimi - vaikkapa niinkin pieni, että ystävän juottaminen vesipikarilla, ja senkin lupaa Kristus palkita. Niin on Jumala matalalla!
-
Ja sitten Jumala hoitaa hänen ymmärrystänsä ja taitoansa, ettei hän turmeltuisi. Ilman sitä hän turmeltuisi aivan onnettomaksi. Nykyaikana saa lukea niin paljon kauheista onnettomuuksista kuten yksin- ja kaksinmurhista, joita kaikkia saatana teettää. Mutta saatana ei saa Herran omia haltuunsa, ellei se nöyrästi sitä Jumalalta pyydä. Se kyllä sai hetkeksi käsiinsä Jobinkin sentähden, että Jobin mieli paisui. Hänessä oli ylpeyden synti. Ja sentähden täytyi Jumalan antaa hänet hetkeksi aikaa saatanan haltuun, että ylpeys tulisi kukistetuksi. Jumala oli päättänyt viedä Jobin taivaaseen - ei passannut jättää häntä hukkumaan ylpeyden syntiin.
Juho Malkamäki
-
Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. :eusa_pray:
Ps. 25:8
Siionin virsi 148, Herraa hyvää kiittäkää https://www.youtube.com/watch?v=N-RqY9Kk2p4
-
Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. :eusa_pray:
Ps. 25:9
Sun Armoasi Anomaan · Herännäisnuorten kuoro https://www.youtube.com/watch?v=KDYzYt21ZGY
-
Ja niin on käynyt monen suuren miehen. Niinhän ne heitetään joskus saatanan haltuun, ei sitä varten, että painuisivat helvettiin, vaan että sielu pelastuisi.
Me ihmettelemme niiden lankeemista, miten se on ollut mahdollista? Se on aina mahdollista silloin, kun saatana saa Jumalalta luvan kiusata ihmistä. Mutta ihmisessä itsessä on silloin syy siihen. Jumalan täytyy heittää hänet hetkeksi helvettiin, että saisi iankaikkisessa rakkaudessansa korjata taivaaseen.
Juho Malkamäki
-
Kuka voisi luetella kaikkea Jumalan hyvyyttä! Sillä sitä Hän osoittaa aina silloinkin, kun sanomattomasta hyvyydestänsä rankaisee ja tuomion alle ajaa. Hän tuomitsee sentähden, että me raukat huomaisimme, millaisia kaluja me olemme itsessämme ja minkälainen perkele on meidän langetessamme. Sillä Jumala tahtoo saada meitä ymmärtämään, mitä Kristus on ihmiselle, kuinka välttämätön Hän on - - Ja meille erikoisesti, kun ajattelemme, että meidän seuduillamme elää jo viides sukupolvi tätä herännäisyyttä; minä tunnen niitä perheitä paljon ja olen ne kaikki nähnyt, nämä viisi polvea.
Juho Malkamäki
-
Tuli aamulla mieleen - mistä lie tullut, kun olin valveilla, - melkein kuin kiusaus, että mitähän tämä homma oikein on. Meinas vihollinen panna oikein epätoivoon että: "Ai ai! Tyhjää tässä hommailemme ja ajamme suuria takaa." Mutta sitten rupesin muistelemaan eilisiä puheita ja varsinkin sitä raamattutuntia, mitä pidettiin ja ajattelin, että sehän oli perin raamatullinen - ja jollemme me Raamattua usko, niin mitäs sitten! Sittenhän oltaisiin aivan onnettomia. Mutta sitten tuli taas mieleen, että entä jos tuo epäilys onkin Jumalan määräämä, kun me olemme lankeemuksen kautta niin syvälle joutuneet. Tuli mieleen siinä ensin omat vanhemmat. Raamattu se on, joka heitä on ohjannut iankaikkisen elämän tielle. Ja olisivatko ne kaikki Raamatun kanssa erehtyneet niin perinpohjin, ne, joiden kanssa on saanut niin kauan elävää sanaa kuulla? Siinä tuli mieleen kaikki Herran omat apostoleista alkaen. Niiden aate oli perustettu Jumalan elävään sanaan. Ja kun se on ollut ohjeena ja on vielä tänäkin päivänä, niin meillä ei ole vähääkään syytä epäillä, etteikö se ohje, minkä olemme saaneet, ole Jumalalta.
Juho Malkamäki
-
Tässä äsken väliajalla oli keskustelua hengellisistä asioista ja minäkin siellä melkein puoliksi leikillä kerroin vähän omasta kohdastani, etten minä ole päässyt siitä mihinkään, mikä olen, vaan minun on täytynyt olla tällainen kuin olen, en ole voinut olla toisellainen, en ole itse pystynyt itseäni tällaiseksi tekemään, mutta minä toivon, että minussakin olisi Jumalan työtä, eikä mitään muuta. Oli niin merkillistä sitten: Eräs ystävä pappi vastasi tähän: "Niin siis Jumala saa vastata, jos Hän on tehnyt huonoa työtä." Minä ajattelen, että kyllä se huumorikin on välistä hyvää, kun se tulee näin oikeaan aikaan sanotuksi, se niinkuin ilahutti mieltä ja virvoitt.
Juho Malkamäki
-
Sellaista se on - voi kun se on ihmeellistä, kun saa vedota Herraan. Ei Paavalillakaan tehdessään Kristusta tunnetuksi tämän maailman suurille ja kuninkaille, ollut mitään muuta turvaa kuin Jumala. Jumalaan hän viittasi, että se on minut tällaiseksi tehnyt, se on Hänen syynsä - vaikkei sanat juuri näin kuulukaan, niin ajatus on se.
Juho Malkamäki
-
Kun maailma vähän rupeaa kirvelemään vanhaa aatamia, niin siinä melkein niinkuin suuttuu ja joutuu sanomaan: En minä ole itseäni tällaiseksi tehnyt. Se on Jumalan työtä, jos me jotakin olemme, se on Jumalan rakkautta, jota ei ole voitu vastustaa. Kyllä minakin olisi ylenmäärin vedetty maailmaan. Sitä sekin on, kun on saanut nauttia rakkautta ja ystävyyttä ihmeellisessä määrässä. Mutta jollei Jumala olisi katsonut tarkasti minun perääni ja tuonut syvästi näkyviin, mikä minä olen, niin se ystävyys olisi minut jo aikaa hengellisesti tappanut. En tiedä, minkätähden se on ollut niin läheistä, kohti käyvää. Mutta sellaista se on ollut. Jumalan rakkautta sekin, että on pitänyt sisällisesti siinä tunnossa, ettei ole päässyt koskaan nousemaan. Hirveästi vain on joutunut häpeemään, että mitähän minussa näette sellasta, mikä olisi tykättävää.
Juho Malkamäki
-
Ja kun asia näin on, että Jumala on minuakin näin tavattoman kauan jaksanut kärsiä ja hoitaa, niin miksei teitäkin. En ole koskaan voinut muuta ajatella kuin että jos Jumala Kristuksen lunastustyön kautta minun pelastaa, niin kyllä niitä sitten paljon muitakin pelastuu. Silloin menevät kaikki, koko Kristuksen lauma. Sillä Kristus sanoi ristin päällä: Se on täytetty! Lunastustyö itse asiassa on tehty jo pari tuhatta vuotta sitten. Ja sentähden apostoli puhuttelee Herran omia pyhiksi, kun lähettää kutsutuille terveisiä - pyhiksi Kristuksessa. Ja silti ne olivat synnin tähden hyvin usein nuhdeltavia. Mutta ne olivat silloin jo Kristuksessa pyhiä, vaikka itsessänsä syntisiä. Ja kumminkin, kun asiat meni sekaisin, niin oli kovasti paljon vielä nuhdeltavaa ja poispantavaa syntiä. Eikö se ole ihme!
Juho Malkamäki
-
Mutta Jumala, joka on työssänsä rehellinen ja todellinen, eikä ole petollinen, Hänellä on tarkoitus viedä meitä perille, niin totta kuin Hän on rehellinen. Ja Hänellä on siihen oikeuskin, jos kellään.
Juho Malkamäki
-
Nyt on saatu kuulla puheita aina vaan yhdeltä kantilta, siitä ainoastaan, miten kuolematon sielu pelastuisi. Eikö se tunnu siltä, että opisto toimii liika yksipuolisesti, ettei tänne tullut saa mitään muuta kehitystä kuin hengellistä, ettei saa kehitystä jokapäiväisen elämän vaatimuksissa ja niissä aineissa, jotka kuuluvat tähän maalliseen elämään.
On kahdellaisia velvollisuuksia ajallisessa elämässä, on velvollisuuksia, joista tältä paikalta äsken puhuttiin, kun puhuttiin isänmaan suojelemisesta. Tämä velvollisuus on ehkä ensimmäinen, joka kuuluu ajalliseen puoleen. Mutta on myös velvollisuuksia elämässä muussakin suhteessa, joihin kaipaa kehitystä. Niin siis, kun täällä näin ollaan koolla, voisivat varsinkin edemmäiset ajatella: "Eihän sitä vain veisaamalla ja lukemalla elä, tarvitaanhan sitä elämässä muutakin." Jos täällä on joku, joka niin ajattelee, on se suuri erehdys. Kyllä täällä on oppiaineita ajallisen elämän tarpeitakin varten. Ja kun tarkkaa niiden tuntien toimintaa, niin täytyy nähdä, että oppilaat ovat niihin nähden niin täydessä työssä, ettei sen enempää voi ikinä vaatia. Siinä osoitetaan aivan erinomaista ahkeruutta. Sen näyttävät myöskin ne työn tulokset, mitä on aikaansaatu.
Juho Malkamäki
-
Mutta sitten, kun tämä elämä on niin tyynni lyhyt ja tuleva on iankaikkinen, niin täällä on saatu se armo Jumalalta, että iankaikkisuutta koskevat asiat ovat täällä ensi sijassa. Siitähän sanookin elämän Herra itse: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin kaikki muukin annetaan teille sen ohessa. Nämä seuraa meille itsestänsä. Ja minä luulen, ettei yksikään nuori ole täällä huonontunut, niin ettei hän mielellään palvelisi vanhempiansa kodissa ja tekisi niitä töitä, mitä siellä on tehtävänä. Ei suinkaan yksikään palvelija ole täällä huonontunut. Kyllä se täältä mentyänsä vastaa siitä, mitä ennenkin. Ei sen aika ole täällä hukkaan mennyt. Päinvastoin täyttää se maallisetkin velvollisuutensa tunnollisesti. Jos se Jumalan Pojan edessä kerran täällä on ollut, niin se pitää kaikki asiansa tunnon asioina ja tekee velvollisuutensa uskollisesti.
Juho Malkamäki
-
Tämä on kyllä omituista. Kuka olisi voinut ajatella ja toivoa sellaista. Ei ollenkaan minun tarvitsisi puhua nyt siitä mitä syntisten ja kadotettujen ihmisten suhteen Jumala vaatii ihmisiltä, se on kuultu näiltä opettajilta aivan perinpohjin. Ja me vanhemmat saamme olla äärettömän kiitollisia siitä, että saamme lasten ja imeväisten suusta kuulla Jumalan kunniaa ja Hänen totuuttansa. Näillä oppilailla on nyt sisällistä painoa, ja siinäkin on vähän todistusta siitä, mitä ne ovat täällä saaneet.
Juho Malkamäki
-
Se henki, mikä ihmisessä on, se aina sitten jotakin vaikuttaakin. Mutta ei ole muuta kuin kaksi henkeä: Jumalan Pyhä Henki ja maailman ja perkeleen henki. Kumpikin vaikuttaa omalla tavallansa. Mikä henki ihmisessä on, se sitten aina jotakin myös tekee, joko pahentaen toisia, niitä, jotka uskovat Kristukseen, taikka koettaa vetää niitä pois maailmasta ja saada, jos mahdollista, Herran pelkoon.
Juho Malkamäki
-
Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Vaikka nyt kuinka ihmisen omasta mielestä näyttäisi siltä, ettei hän voi mitään vaikuttaa, niin Herra vaikuttaa hänen tietämättä. Ja sen Herran vaikutuksen kautta on tästä opistosta levinnyt ajatuksia hyvin kauas, ympäri Suomen. Kun täällä on ollut särkyneitä tuntoja, jotka ovat täältä menneet kotiinsa, varsinkin, missä on ollut jo ennestään heränneitä vanhempia ja niiden raukkain välit ovat kylmentyneet lasten suruttomuuden kautta ja oma mahdottomuuskin on alkanut painaa, kun eivät ole saaneet lapsiinsa kasvatetuksi todellista Herran pelkoa. Mutta kun nuoret ovat sitten menneet täältä kotiinsa, ja kun ne ovat siellä alkaneet puhua uudella kielellä Jumalan kunniaksi, niin se on vaikuttanut sen, että lasten ja vanhempain välit ovat tulleet uudestansa likisiksi,vanhemmat ovat päässeet lastensa luo ja lapset vanhempainsa tykö. Ja tämän sai vaikutetuksi Jumalan sana, se veti toistensa luo. Ja siinä sitten onkin vasta oikea rakkaus, joka on taivaasta kotoisin. Siinä syntyy keskinäinen rakkaus, joka ei ole luonnollinen, vaan paljon syvempi.
Juho Malkamäki
-
Meidän on kaikki saatava ulkoapäin, mitä hengelliseen elämään tulee, niinkuin on näissä virsissä nyt veisattu. Sehän on ollut aivan Jumalan armoon vetoamista, sentähden, kun on tultu niin saattamattomiksi ja synnin kautta niin pilaantuneiksi, ettei enää kyetä itse ravintoa ottamaan, ei kättänsä edes niin paljon kohottamaan, että saisi ruokaa suuhunsa. Sekin täytyy toisen tehdä. Täytyy pysyä aivan alastomana Jumalan edessä - saada pukunsa ja vaatteensa sieltä toisen kautta, pysyä aivan paikallansa, ei päästä edes ystävien joukkoon eikä sanan kuuloon, vaan kaikki täytyy tulla Herran kautta. Mihinkäpä se kykenee, joka on kerran hengellisesti kuollut. Voima ja apu täytyy tulla sille aivan ulkoa päin.
Juho Malkamäki
-
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. :eusa_pray:
Jes. 9:1
Taas annoit joulun tulla
1. Taas annoit joulun tulla,
oi Vapahtajani.
Sanalla siunatulla
ravitset sieluni.
Nyt kuoroon enkelien,
kiitokseen paimenien
tahtoisin yhtyä.
2. Vaan murheekseni huomaan:
on kylmä mieleni.
Ei taivukaan se tuomaan
nyt ylistystäsi.
Lahjoista maallisista
niin turhanaikaisista
iloitsen enemmän.
3. Tyhjiinkö lahja Herran
minulta häviää,
ja sydän jälleen kerran
armoa vaille jää?
Varjele, etten tuhlaa
kallista joulujuhlaa.
Nyt synny minulle.
Juho Kytömäki 1917, uud. J. Haavio 1971, SV 2016
Viikon virsi: Siionin virsi 196, Taas annoit joulun tulla https://www.youtube.com/watch?v=ZXd5yVYQZG8
-
Tämä on joulun sanoma.
https://www.youtube.com/watch?v=DMOXUlBYEM0
Kas, yöllä paimenille · Jorma Hynninen, Marko Ylönen & Kalevi Kiviniemi
Joulun virsi - elämän virsi
℗ 2023 Kalevi Kiviniemi
(https://www.cosgan.de/images/smilie/xmas/w170.gif)
-
Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. :eusa_pray:
1. Joh. 3:1
Jokainen päivä alkava https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=7J6oygDn0OA
1. Jokainen päivä alkava
on, Herra, hallussasi.
Tänäänkin meidän tuntea
suot hyvää hoitoasi.
Yön synkkyydessä varjelet
ja aamun annat koittaa.
Kun sydämemme valaiset,
armosi synnin voittaa.
2. Lahjoita sana väkevä
sielumme ravinnoksi.
Sen voima meissä säilytä
syntimme tuomioksi.
Jos päivän matka uuvuttaa
tai suistaa teille harhain,
kun tartut käteen, aukeaa
taas tie ja suunta parhain.
3. Vie päähän päivän kilvoitus
ja anna illan suussa
vaeltajille siunaus.
Sen, Jeesus, ristinpuussa
kelvottomille ansaitsit,
jaat sitä tuhlaavasti.
Kun päivän matkan talutit,
taluta kotiin asti.
Jaakko Haavio 1968
-
Voima ja apu täytyy tulla sille aivan ulkoa päin.
No, vaikka nyt näin on täytynyt olla, niin emmekös me silti kuitenkin ole saaneet? Eikö tämäkin emäntä ole saanut? Vaikka se ei itse mihinkään kykene, niin sitä on autettu tähän asti. Ja siinä sillä on vaiva siitä, että kuinka kauan minäkin olen tässä toisten vaivoina, koskahan ne minuun vsyvät? Niin mekin joudumme ajattelemaan. Kun omantunnon päälle karttuu kaikenlaista töskää, niin joutuu ajattelemaan: "Vieläköhän Jumalan armahtava rakkaus jaksaa minua kärsiä?"
Juho Malkamäki
-
Tuntuu hyvin mahdottomalta sovittaa itseensä sitä, mitä apostoli sanoo: "Hän on meidät Kristuksessa valinnut, ennenkuin maailman perustus oli laskettu." Hän on perustanut meidän autuaaksi tulemisemme jo niin ajoissa. Ja Hän sanoo tämän ihmisistä, sellaisista raukoista, joilla ei itsellä ole mitään muuta näyttämistä kuin puutoksia.
Juho Malkamäki
-
Viikon virtenä on Siionin virsi 198. Laulamassa on Seuratuvan virsikuoro Taina Sulkasen johodlla levyltä Uusin kirkkain sävelin (Herättäjä-Yhdistys 2017). www.h-y.fi/siionit.
https://www.youtube.com/watch?v=39YbRvjewfU
-
Kristus sanoo vuorisaarnassansa: "Autuaita ovat murheelliset, autuaita ovat hengessä köyhät" jne ja sanoo myöskin: "Te olette maan suola."
Tämä on senkaltainen asia, että jos meillä hengen köyhyyttä on, silloin emme kerkiä niin paljon tuomioita sanomaan toisista ystävistä kuin sellainen ihminen, joka ei ollenkaan halaa iankaikkista elämää, vaan päinvästoin on vihollisen palvelija. Sillä joka ei ole vielä alkanut hengellisesti köyhtyä eikä murehtia, hänellä on tuomioita toisten yli, on arvosteluaikaa vielä, ja sellainen aika menee siinä, josta elämän Herra sanoo: "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" ja taas sanoo: "Jos me itsemme tuomitsemme, ei meitä ensinkään tyuomita." Ja ellei vaivaisia ja murheellisia olla, silloin on aivan mahdotonta koskaan todellista iloa saada, aivan mahdotonta. Vain murheellinen ja vianalainen saa Kristuksesta todellista iloa ja elämää. Kukaan ihminen ei suinkaan kykene sitä antamaan. Hän sitä vain antaa. Häneltä se on otettava. Mutta sitä ei anneta muille kuin vaivatuille.
Juho Malkamäki
-
Voi, jos tämä kansa leviäisi nyt täältä itse kukin konnullensa ja perheensä keskuuteen ja siellä kertoisi, kuinka kurjasti minä raukka olen tätä elämää kulkenut ja pyytää perhettänsä, että eikö nyt lähdetä yhdessä uudestansa matkaan. Minä luulen, että ne ajattelisivat ja sanoisivat, että eiköhän lähdetä, eiköhän lähdetä! Mutta kuulkaa, tämä on meille raukoille ja meidän vanhalle ihmisellemme niin vaikea tehtävä, alentua niin köyhäksi Herran edessä ja perheen edessä, että voisi valittaa tätä huonouttansa ja puutettansa. Ja kuitenkin sitä on tehty, sillä jos sitä ei olisi tehty, niin ei tämä kansa olisi tänä päivänä täällä koolla. Ja kuulkaa, jos Jumala saa pitää meitä siinä köyhyydessä, jossa todella olemme, sillä itse emme näe sitä mitä olemme, emme silloin panettele toisia, vaan toivomme niille Herran siunausta. Eikä ikään siinä perheessä pysytä Herran pelvossa, jossa panetellaan ystäviä ja muita ihmisiä. Niin syvällä on meissä peto, että itsestämme löydämme suurimmat synnit. Ja jos niiden alla jaksamme kerjäillä ja lähestyä Herraa ja näin alhaalla pysyä, niin Kristus on meidän vaivaisten ja velkaisten päämies.
Juho Malkamäki
-
Niinkuin ystävä äsken sanoi, eivät mitkään matkat ole sen kalliimpia eikä sen hupaisempia kuin saada olla sellaisten ystävien parissa, jotka ovat Herraa likellä.
Kyllä siellä tulee katumuskyyneleitä Herraa lähellä olevalle ihmiselle siitä synnin voimasta ja siitä tahraantumisesta, mihin täällä joutuu. Siellä on uudestaan ja uudestaan alkaminen. Siellä on aina uudestaan anteeksipyydettävä, sitä ei saa puuttua, sillä siellä aina ilmaantuu syytä siihen. Teillä saattaa olla monella, niinkuin minullakin, omallatunnolla hyvin paljon kuormaa, ja kun Herra saa sen paljastaa näkyville, niin saattaa olla raskasta lähteä sen kuorman kanssa elämän Herran eteen. Mutta kuulkaa, ei silloinkaan Herran Henki päästä mihinkään muualle katsomaan kuin Kristuksen puoleen. Joka sinne päin yrittää katseensa kääntää hän tekee sen sitä varten, että pääsisi likelle sitä Herraa, joka on haavoitetun omantunnon parantaja ja jonka vanhurskaus ja ääretön rakkaus peittää meidän syntimme ja rikoksemme. Kuulkaa, Hän tarjoo meille nytkin taas tällä kertaa tämänkin sanan kautta sitä elämää, jota meissä itsessämme ei ole, mutta jota Hänellä on. Siinä tulee liian suuri vahinko, jos katsoo tämän ylen.
Juho Malkamäki
-
Tuossa veisattiin äsken: "Mulla kristityn on nimi tosin, tee siksi minut todella." On se meillä jokaisella kristityn nimi. Mutta me tarvitsisimme Herraa meitä todella siksi tekemään. Jos tämä asia tulee meille painoksi, niin rinnastamme nousee harras huokaus Herran puoleen, että tee Herra minut siksi todella, ettei minun harrastukseni ja puuhani olisi vain ulkokullailemista. Mutta silloin, kun me pyydämme sydämestämme tulla Herran eteen, silloin me jo siinä olemme. Ja jonka Herra saa todella kristityksi tehdä, niin se merkitsee sitä, että Herra on sen puolesta, vaikka kuinka kävisi. Ja päinvastoin taas vaikka kaikki kiittäisivät ihmistä autuaaksi, niin se ei sitä ole, jos Herra ei häntä autuaaksi sano. Sentähden Daavid pyytää: "Tutki minua, Jumala, ja tunne sydäntäni, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja katso, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua iankaikkiselle tielle." Tuossa sanassa on koko vanhurskauttamisoppi: "Tee minut todella siksi, siksi, miksi minun pitäisi tulla."
Juho Malkamäki
-
Vanhassa ja Uudessa Testamentissa sanotaan olevan henkilöitä, jotka ovat pysyneet Jumalan kanssa liitossa hamasta lapsuudestansa asti. Siitä on kyllä meidän aikanamme olemassa kahta mieltä jos kenenkään on mahdollista pysyä lapsuuden hetkistä lähtien istutettuna viinipuussa katkaisematta sitä rengasta poikki. Kyllä minä uskon Jumalan tarkoituksena olevan sen, että pienokaiset pysyisivät kasteensa liitossa, kolmiyhteisen Jumalan armoliitossa, jossa ne on tehty kaikkien Jumalan armotavaroiden perillisiksi, Jumalan lapsiksi ja Hänen omaisuudeksensa. Jos me niin jumalattomasti ajattelemme, ettei se ole mahdollista, niin me pidämme silloin pilkkana koko kastetoimituksen siinä suhteessa, että se olisi semmoista leikittelemistä, jossa lapset yhdistetään Jumalan kanssa, mutta kuitenkin uskotaan, ettei siinä pysytä. Jos tämä periaate on seurattavana kasvatuksessa, ettei ole mahdollista lapsen pysyä kasteen liitossa, niin silloin myös heti lyödään laimin ne velvollisuudet, mitä siinä olisi täytettävä, kun lapsi kasteen armoon otetaan. Suurin syy jää sitten niiden vastattavaksi, jotka siitä ohjelmasta, mihin kaste velvoittaa, ovat luopuneet ja jättäneet sen noudattamatta.
Juho Malkamäki
-
Ja kun Jumalan liitossa pysyminen on ollut mahdollista Vanhassa ja Uudessa Testamentissa - esimerkkejähän voisi luetella useampia - niin miksi ei se olisi mahdollista vielä nytkin. Kasteen armossa pysyvällä ihmisellä on valvova omatunto. Sillä se Herra, joka on ihmisen liittänyt runkoonsa, itseensä, pitää omantunnon valveilla niiden välikappaleiden kautta, joita kasvatuksen kautta on lapselle annettu. Ihmisen omatunto aukesi jo hyvin aikaisin eroittamaan hyvän pahasta. Opetuksen kautta ihminen oppii eroittamaan sen, mikä on hyvä ja mikä pahaa, mikä oikein mikä väärin. Jos omatunto valvoo, ei ihminen tohdi silloin ehdoin tahdoin mennä synnissä pitkälle. Ei se, joka kasteen armossa on, ole silti sellainen olento, että se olisi synnitön, mutta se nauttii syntienanteeksiantamusta Herrassa. Kun se on siihen runkoon sidottu, eikä ole siitä pois katkennut, niin se runko pitää huolta omasta oksastansa, sen nesteestä ja sen hedelmän kasvamisesta.
Juho Malkamäki
-
Tällaiselle ihmiselle ei tule elämässä mitään suurempaa murrosta eikä erityistä muutosta, se vaan jatkuvasti kasvaa siinä hengessä, minkä se on siitä rungosta saanut. Mutta jos se on siitä rungosta katkennut ja Jumala alkaa sitä uudestansa kiinnittää, niin se on aivan toisella kohdalla. Sillä on tunnollansa äärettömän kovat tuomiot. Kun se on saastuttanut omantuntonsa, ja Jumalan tuomiot aukeevat sen yli, niin sellaisen palvelijan täytyy kärsiä vielä enemmän haavoja. Sen täytyy suurella murheella ja kivulla palata Herran vetämänä ja johtamana ja koettaa uudellensa pyytää tulla istutetuksi siihen runkoon.
Juho Malkamäki
-
On omituista ajatella esimerkiksi Timoteusta, joka oli Paavalin kaikkein läheisin ystävä, mitä sillä oli, niin että hän sanoo sitä rakkaaksi pojakseen, elämänsä huviksi. Kun hän saa hänet matkalla tavata, niin hän on äärettömän iloinen. Ja Paavali antoi Timoteuksesta sen tunnustuksen, että hän oli kasvatettu Jumalalle lapsuudestansa asti, ja että hänen isoäitinsä oli jumalaapelkääväinen ja vanhempansa kasvattivat häntä Jumalan teille. Paavali neuvoo häntä erinomaisesti, vaikka hän ei ollenkaan väittänyt etteikö Timoteus ollut Jumalan oma, ja neuvoo häntä karttamaan nuoruuden himoja ja seuraamaan sitä ohjelmaa, minkä Kristus on meille antanut. Samalla tavalla tulee jokaista kastettua Jumalan sanalla neuvoa, ohjata ja johtaa, jotta se pysyisi kasteen armossa. Tätä ohjausta se tarvitsee.
Juho Malkamäki
-
Minä luulen niin, että tätä vainajaa vastaan ei teillä, jotka läheisemmästi hänet tunsitte, ole suuria kanteita. Minä luulen, että te hyvin vähän voitte näyttää, että hän olisi ehdoin tahdoin rikkonut Jumalan lakia, eikä tehnyt sitä vastaan. Ja minä luulen, että jos kerran niin on, että Jumalan suuri armo ja rakkaus on niin voimallinen ja kehoittava, että se voi lapsuudesta asti pitää ihmisen kasteen armossa ja saada sen niin täällä taistelemaan kaikkia vihollisen päällekarkauksia vastaan, ettei se saa katkaistuksi viinipuun rungosta oksaa irti, niin te myönnätte, että tämä vainaja olisi voinut mahdollisesti olla yksi niistä. Ei tämä kyllä kelpaa meille kellekään päänalaiseksi synnin puolustamiseksi, ei. Ja kun meidän täytyy omasta kohdastamme tiliä tehdä ja Jumala katsoo meitä mieskohtasesti, ja jos hylkäämme sen ohjeen, minkä Jumala on meille sanassaan antanut, niin me saamme suurella kärsimyksellä ja kivulla - jos se armo tapahtuu - sieltä palata. Hänellä ei ollut mitään erityisen korkeita lahjoja, ei mitään erityistä poisnäköä, millä hän olisi loistanut, eikä näyttänyt siihen olevan tahtoakaan, ei ollut halua näyttäytyä ihmisille, mutta hän tahtoi palvella Jumalaa lahjoillansa. Me mistamme jokainen, kuinka hän oli aina ensimmäisiä alkamassa virsiä niillä lahjoilla, mitä oli Jumalalta saanut, hän teki siiis sillä leiviskällä kauppaa.
Juho Malkamäki
-
Ja kun me tulemme vakuutetuiksi siitä, että Jumalan suuri armo ja rakkaus voi ihmisen säilyttää kasteen armossa lapsuudesta hamaan vanhuuteen asti katkeamatta, niin se kehoittaa meitä muistuttamaan lapsille sitä kallista liittoa ja armoa, jolla Herra on meitä omaksensa merkinnyt ja jonka tähden Hän merkittynsä pyytää suojella ja varjella kaikista vaaroista. Kun vanhemmat muistuttavat, mihin kaste velvoittaa, niin saavat ne olla siinä Jumalan apulaisina, lasten enkeleinä niiden elämään tuomassa sitä ääretöntä pelastusarmoa ja sitä totuutta, että Kristus ottaa heitä syliinsä, panee kätensä heidän päällensä ja siunaa heitä. Tätähän Hän pyytää tehdä vielä nytkin, tätä samaa. Ja kun vanhemmat lastansa ohjaavat Kristuksen siunattavaksi, niin silloin lasta kiinnitetään pysymään kasteen armossa. Ei me itse pystytä niitä siinä pysyttämään, mutta pystymme ainakin kantamaan Kristuksen siunattaviksi.
Juho Malkamäki
-
Mikä on sitten sellaisen vanhuksen suurin ilo, kun lapsi on varttunut täysi-ikäiseksi? Sen suurin ilo on siinä, kun saa nähdä lapsensa pysyvän kasteen armossa, osana viinipuussa. Siinä on hänelle tunnustusta. Vaikka on niin monta murhetta itse saanut kantaa edeltäpäin siitä, miten minun lapseni käy, saako Jumalan armo pitää ne omanansa, vaikka nämä murheet ovat raskaita kantaa ja ovat suuria, niin sittenkin toivoisi niitä omille lapsillensa aina ja aina. Sillä näiden murheiden alla kannetaan lapsia siunattaviksi, kun omat voimat puuttuvat, niin Kristus jää ainoaksi auttajaksi.
Juho Malkamäki
-
Meillä on kai jokaisella se usko, että tuo vanha Simeon, josta juuri luettiin, oli Jumalan Pyhän Hengen johdon alla, eikä itsensä, eikä muiden ihmisten. Sen kai me uskomme. Sillä tämän me olemme lukeneet Jumalan sanasta, että Simeon oli Pyhän Hengen työn alainen ihminen, oli iankaikkisen elämän tiellä, ja pysyi siinä elämänsä loppuun asti. Juuri tämä sama armo on tarjona meillekin jokaiselle. Lukiessamme ja kätkiessämme Raamatun sanaa tahtoo Jumala kaikkia meitä autuaiksi, ja että me totuuden tuntoon tulisimme. Ei yksikään ole siitä suljettu pois, jos me vaan sietäisimme Pyhän Hengen johdatusta ja vaikutusta. Mutta se on niin vaikeaa. Niin pian kuin Pyhä Henki alkaa ihmistä lähennellä ja koettaa saada häntä Jumalan kouluun ja Jumalan johdatuksen alle, niin heti alkaa siinä riita. Ihminen rupeaa tekemään vastusta. Jos emme itse olisi kokenut tätä, minkälaista on Jumalan Pyhän Hengen työ, kun Hän rupeaa ottamaan ihmistä elämän tielle, niin kumminkin on meidän täytynyt sitä nähdä monessa muussa.
Juho Malkamäki
-
Tuossa kirjoittaja ( puhuja ) ottaa esiin hurjan tärkeän asiat: Totuuden tunteminen
ja Hengen työt.
Uskosta osaton ihminen ( tiedän entisestä itsestäni, osittain ) ei mitään näistä ymmärrä, eikä haluakaan.
Kun sitten Herra ottaa omakseen ja alkaa johdattaa, ne avautuvat. Ei kerralla kaikki totuus ja Pyhä Henki kokonaan, mutta vähitellen, johdatellen.
Voi miten ihanaa kun tietää olevansa näin huolehdittu. Ei se tarkoita että on aina oikeassa, vaan että oppii tietämään oikean tien suunnan ja seuraa sitä.
Rukous on Herran puoleen kääntymistä. Kristus on tie,totuus ja elämä.
-
Kun Pyhä Henki alkaa työtänsä, niin siinä tulee ihmiselle itselle näkyviin, kuinka maailma on saanut vetää häntä perässänsä kadotusta kohden, virran mukana. Se tuo ilmi, kuinka monilla koukuilla perkele on saanut hänen sydämensä kiedotuksi kadotuksen tielle, mitä murhetta ja kipua se on sille valmistanut. Mutta jos Pyhä Henki saa ääntänsä kuuluville, jos se saa sanoa tunnolle totuuden ja ihminen sitä seuraa, niin kyllä silloin maailma hänet hyljää. Se alkaa sitä moittia ja se moittiminen on erinomaista lääkettä maailmanrakkauden taudille. Sillä moitteella se juri ajaa pois joukostansa, maailman virrasta sitä, jossa Pyhä Henki on saanut ryveta armotyötänsä tekemään ja jota Jumala on ruvennut vetämään iankaikkiseen elämään. Mutta jollei ihminen sitä kuule, mitä omatunto sanoo, jos ei ota sitä varteen, niin maailman virta rupeaa sitä taas nielemään joukkoonsa ja ennen pitkää on sellainen ihminen uudestansa maailman ja perkeleen vietävänä.
Juho Malkamäki
-
Me emme saa sydämestämme kukistetuksi sitä synnin valtaa mikä siellä asuu, se on ihmisparka niin paha ja petollinen. Mutta Jumalalle ei ole sekään mahdotonta, sillä se on Hänen Henkensä, joka tunkee läpi ytimien ja sydämen aivoitusten ja tuo ilmi kaiken pahan. Tällä tavalla Henki heikontaa niitä vihollisen voimia, joilla se pyytää ihmistä vangita. Ja kun ihminen suostuu Jumalan Hengen tarkoituksiin, niin hän alkaa ruveta tuomitsemaan sen Hengen kanssa yhdessä sitä pahaa, jota hänessä on, ja alkaa tosi vakaumuksesta huutaa avuksensa Jumalaa.
Juho Malkamäki
-
Eikä kukaan pysy elämän tiellä muulla tavalla, vaan Jumalan Hengen täytyy aina uudestansa näyttää ihmiselle, että nyt taas on vihollinen sinut vienyt. Ei niin valpasta kristittyä ole yhtään, jonka ei täytyisi murheella täällä jälkiänsä katsella. Ja sentähden tuottaa sillä tiellä murhetta tämän näkeminen, tie muuttuu kaidaksi tieksi, vaivan tieksi. Milloin on vihollinen yhdellä, milloin toisella taholla; milloin maailma ja perkele, milloin oma sydän on sielua niin riepoitellut ja vienyt, että on täytynyt tuntea annetuksi itsensä koettelemusten alaiseksi, ja joutuneensa lähes kokonansa niiden käsiin. Sillä ei yksikään elämän tielle lähde ja Pyhän Hengen ääntä rupea seuraamaan, jollei entisyys tule vaivaksi ja kuormaksi ja tie kadotuksen tieksi, ei myöskään yhdenkään mieli uudistu, ellei hän näe, että hänessä on hyvin paha vika, joka painaa raskaasti Jumalan edessä.
Juho Malkamäki
-
Ei ole helppo asia valvovalle tunnolle ja sille, joka Jumalan kunniaa koettaisi edistää ja omaa autuuttansa valvoa, kun täytyy aina uudestansa ja uudestansa syntisen penkille asettua, eikä kykene itseänsä yhdelläkään sanalla Jumalan edessä puolustamaan, vaan täytyy siihen turvansa panna, että Jumala minullekin laupeuden tekisi. Se on lihalle ja verelle vastenmielinen asia. Kukapa ei mielellään olisi hyvä kristitty, oikein niinkuin olla pitäisi? Minä olisin ainakin ollut lapsuudesta asti niin hyvä kuin mahdollista ikään, sillä se on minulle pienuudesta asti tehty tiettäväksi, että Jumala uhkaa rangaista kaikkia niitä, jotka rikkovat Hänen käskynsä ja palkitsee niitä, jotka ne pitävät. Mutta sittenkin täytyy nähdä, tulla huomaamaan sen, että jois Jumala oikeuden mukaan menettelisi, niin yhtä hyvin käy roiston Jumalan edessä kuin minunkin, vaikka roisto ihmisten edessä onkin kauhea olento.
Juho Malkamäki
-
Jumalan tahdon tekemisessä, Jumalan tahdon tiellä pysyy ihminen häväistynä, ei siinä päästä terveiksi, eikä siinä pysty sanomaan: Minä olen rikastunut. Siinä astuu joka päivä eteen niin paljon velvollisuuksia, ettei kykene niitä täyttämään, velkaan vaan pakkaa aina enemmän ja enemmän joutumaan. Mutta sittenkään ei tohdi Jumalan sanaa jättää viljelemättä, tuntuisi aivan mahdottomalta ajatella, että minä heitän pois Jumalan sanan ja koko sen harjoituksen. Siinä on kuitenkin se luottamus Herraan, vaikkakin monta kertaa itselle niin salattu, että Hän, joka on niin usein Henkensä autta minua puhutellut, ja mieltäni uudistanut, kumminkin lopuksi tekee selvän.
Juho Malkamäki
-
Se on ihmeellistä, että Jumala, joka asuu korkeudessa, alentuu, Hän, jolla on kaikki viisaus ja kaikki voima, alentuu niin äärettömän matalalle ihmisten lasten keskuuteen, niin matalalle, jotta ymmärrettäisiin, mikä mieli Hänellä on meihin ihmisiin. Silloin juuri tulee Jumala ihmisten lasten sekaan ikäänkuin pwrsoonallisesti, kun Hän antaa äänensä kuulua näin alhaalta ja matalalta, ja vie asiansa yksinkertaisesti.
Juho Malkamäki
-
Eikö se pane häpeemään? Millä me olemme ansainneet semmoista Jumalan alentumista, että Hän astuu omiensa keskuuteen näin yksinkertaisesti, ettemme pääse siitä juonittelemaan?
Ja kuulkaa, se se on, joka syntistä nöyryyttää, kun korkea Majesteetti astuu näin alhaalle ihmisten lasten keskuuteen tarjoten heille rakkautensa osallisuutta ja ilmi tuoden sen, mitä Hän tahtoo heille olla. Se se on, joka pienentää. Saulin pojan Mefibosetin pani se ihmettelemään, kun hänelle sanottiin, että hän saa syödä kuninkaan pöydässä.
Juho Malkamäki
-
Mikä oikeus olisi minulla enää, mitä kuninkaalle valittamista?* sanoi hän siitä. Miten ihmisen niin monin kerroin rikkoneet lapset olisivat ansainneet kuulla semmoista, että Jumala sellaisella äidillisellä rakkaudella pyytää omiansa hoitaa, kaikkensa antaa.
Juho Malkamäki
*2. Sam. 9
-
Saakohan tämä meissä syntymään sellaisen mielen, että ajattelemme: Kuinka minä niin paljon pahaa tekisin rakasta Jumalaa ja Isää vastaan? Eihän kukaan hyväntekijäänsä ylönkatso. Ja jos joku puhuu hänestä pahaa, niin sanoo: "Ei se niin ole, en minä kärsi sellaista puhuttavan." Ja sentähden apostoli toivoo, että te voisitte oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä.
Juho Malkamäki
-
Kun muistelee tämän talon vanhuksia ja niitä harjoituksia, mitä ne eläessään toimittivat huoneessansa ja kartanossansa ja jonka osapuilleen tietää todistaa, niin ei tarvitse kauas mennä kysymään, miltä se olisi tuntunut heille, jos olisi pitänyt ajatella, ettei jälkeenpäin enää seurata niitä harjoituksia, joista he elämän saivat ja joka heissä iankaikkisen elämän toivoa piti yllä. Tämän arvaa itse kukin, joka on sanasta elämää saanut. Niinpä tuossakin virressä, joka juuri veisattiin, pyydettiin apua uskomaan, että Herra antaa vieläkin enemmän kuin uskoa ja toivoa voi. Kun nyt ajattelee, kuinka se vanhusten toivo on toteutunut, niin ainakin ulkopuolisesti näyttää siltä, että niiden rukouksen on Herra kuullut. Tässä kodissa on niin monta kertaa majaillut ystäviä, niin pitkän ajan, ainakin 60 vuotta ja jo sitä ennenkin, ja he ovat toivoneet jatkuvasti jälkeenpäin. etteivät nuo harjoitukset loppuisi. Ja nyt näyttää siltä, kun heidän toiveittansa ajattelee, että enemmän on annettu kuin on jaksettu toivoa.
Juho Malkamäki
-
Siinä mielessä on kokoonnuttu nytkin taas, että yhdessä joukossa lähdettäisiin sitä matkaa tekemään, joka vie iäisiin häihin. Ja kuulkaa, mikä on ikävämpää, kuin se, jos jokukaan meistä jäisi sieltä pois ja kipeämpää kuin jos täytyisi nähdä, että lapset on perkele ja maailma vienyt. Ja mikä taas olisi sen hupaisempaa ja mikä tekisi mielen keveämmäksi ja innostavammaksi ja elävämmäksi kuin se, että saisi toivoa, että samallaista kilvoituksen mieltä jäisi jatkuvasti jälkeenpäin ja siitä taas uutta orasta ja laihoa nousisi, joka alkaisi tehdä hedelmää. Kun näin on, että teidän lapsenne ovat mukana näissä harjoituksissa, eikö se tuota vanhemmille elämää ja toivoa, vaikka ne eivät teille puhuisi mitään siitä, minkä verran he ovat siinä asiassa todella syventyneet ja minkä verran Jumala on saanut heissä toteutetuksi omaa asiaansa ja tehdä eläväksi sitä, mikä elävänä olla tulisi?
Juho Malkamäki
-
Ja taas toiseltapuolen: Eikö se murhe ole kaikkein kipeimpiä, kun lapset alkavat kallistua ikäänkuin sinne päin, että ne näitä harjoituksia rupeavat karttamaan, eikä Jumalan sana heitä enää vedätä? Eivätkö ne ole raskaimpia kipuja vanhemmille? Ja eivätkö taas huokeimpia ole ne hetket, kun saa omantuntonsa perustuksella huomata, että siitä sanasta, jota on koetettu kylvää, on saatu siunausta, että se on kantanut ja vetänyt yhteen ja pitänyt rakkauden siteillä koossa? Siinä, missä lapset seuraavat vanhempiensa mieltä ja henkeä, jää heihin samallaiset vaikutukset kuin vanhemmilla on heihin ollut, samat puutteet, samat huokaukset, ettei perkele saisi yhtään lapsistani, ettei maailma pääsisi niiden omassa keskuudessa niin valtavaksi, että siellä perkele saisi tehdä työtä heidän sielujensa hukuttamiseksi - sitä isä ja äiti toivovatkin.
Juho Malkamäki
-
On kyllä kummallista toivottaa tällaista murhetta sellaisille, joille lihallinen mieli soisi huvitusta ja tämän maailman menestystä, iloa ja hekumaa. Mutta Jumalan Hengen vaikuttama mieli ihmisessä on niin äärettömästi toisellaista, että sellainen vanhus ei tohdi toivoa lapsellensa mitään erityisen iloisia päiviä, pikemmin päinvastoin sitä murhetta, joka on Jumalan mielen mukaan, sentähden, että sen alla paranee sydän.
No, kun tällaista mieltä, josta nyt on ollut puhetta, saa nähdä lapsissansa, silloin on toivoa, että Jumalan sana saa tehdyksi sille kuuluvan tehtävän jälkeenjäävissä, eli omissa lapsissansa.
Juho Malkamäki
-
Mutta jos vanhempain täällä pitää elää kauemmin, eivät huolet pääty siihen, vaan sitten tulee asiaa lastenlapsista, joista alkaa samat huolet, samat kivut! Ja niin siinä piisaa asiaa Jumalan kanssa, ei se lopu, eikä lakkaa, niistä saa puhua Herralle päivät ja yöt, jos vaan jaksaa ja tahtoo tehdä sitä tehtävää, minkä Jumala on sanansa ohjeissa vanhemmalle pannut ja mikä Jumalan tahto on.
Juho Malkamäki
-
Jos me nyt olemme niinkuin toivomme, se seurakunta, joka on käynyt vanhurskasten seurakunnan tykö, niin siellä on ilo enkeleillä meistä. Ja totta kai niillä, jotka siellä riemuitsevassa seurakunnassa ovat, on jotain yhteyttä tämän seurakunnan kanssa, joka on maan päällä. Raamattu antaa jotain ymmärtää, että niin on. Ei suinkaan ne vanhemmat, jotka siellä ovat, jos ne nyt tänne ilmaantuisivat katsomaan meitä, ainakaan siitä pahoillaan olisi, että te olette tänne seuroihin tulleet. Kyllä se on ihmeellistä, jos pyhät siellä saavat kuulla puhuttavan siitä, kuinka kristityt täällä kantavat toinen toistansa Jumalan eteen rukouksilla ja kuinka heidän rukouksistansa on osallisia yleensä kaikki, mitä maan päällä on, jotka Herralle puhuvat omista asioistansa ja toisten.
Juho Malkamäki
-
Ja kuulkaa, kun näin on, niin sentähden on niiden nuorukaisten niin vaikea riistää itseänsä irti tykkänänsä Herrasta ja mennä jumalattomuuteen. Niitä kantavat sadattuhannet Herran eteen, että sielun pelastuksen asia tulisi heille eläväksi ja Jumala saisi niitä kiinnitää siihen, mikä on Hänen tahtonsa.
Juho Malkamäki
-
Me olimme viime pyhänä sellaisen äidin hautajaisissa, jonka miehensä oli jättänyt. Perhe, viisi lasta, jäi äidin yksin hoidettavaksi. Kun lapset varttuivat isommiksi, menivät he palvelukseen. Äiti tarkkasi poikiensa mielipiteitä. Ja kun hän rupesi huomaamaan, että nyt alkaa saatana niitä riepoittaa, nyt se meinaa hänen lapsensa viedä ja niellä, niin hän katsoi sopivan tilaisuuden, jolloin laskeutui polvilleen rukoukseen ja puhui siinä Jumalalle yksinomaan lastensa asioista - ei puhunut mitään ihmisille, lapsilleen, ei mitään, mutta Jumalalle - jotta Sinä suuri Jumala näet, kuinka heikko kapine minä olen aina ollut; mutta kun Sinä kerran niitä rakastat, niin auta niitä pois maailman ja saatanan kynsistä, älä anna niiden mennä iankaikkiseen kadotukseen. - Ja ne lapset ovat kertoneet, että kun äiti oli tämän lausunut, niin vaikka he olisivat minkälaisen karahkakylvyn saaneet, ei se olisi ollut mitään siihen nähden. Se koski heihin niin kipeästi, ettei mitenkään iljennyt eikä jaksanut enää jatkaa entistä elämäänsä. Ja se äiti jäi lapsille niin rakkaaksi, että he ovat nyt 21 vuotta sitä kunnotonta ja mitätöntä hoitaneet niinkuin lasta. Se oli lasten vastarakkautta äitiä kohtaan.
Juho Malkamäki
-
Ja Jumala antaa toisinaan, vanhempia koetellaksensa, sortua lasten, ainakin vähältä, että mitä vanhemmat sitten rupeavat tekemään, mihin ne silloin menevät, mihin pakenevat. Ja näin Jumala vetää heitä lähelle itseänsä lastensa suruttomuuden kautta, jos ei heillä muuten ole Hänelle asiaa.
Juho Malkamäki
-
Herran käsi ei ole lyhetty. Hän sanoo niin varmasti: "Joka tulee minun tyköni, sitä minä en heitä ulos," olkoot kenen asiat tahansa surkeat, lasten tai muiden.
Eikä ole vähääkään epäilystä, etteikö sallainen äiti, josta on puhuttu, tulisi itse pelastetuksi, joka sellaista harjoitusta pitää.
Juho Malkamäki
-
Emme tiedä, mitä Kristus olisi tälle äidille lausunut, mutta Hän sanoi eräälle toiselle nuo sanat: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi." Usko sillä vaimolla oli, mutta tietoisuutta omasta uskostaan ei hänellä ollut, mutta Kristus todisti, että sen hädän ohella, mikä hänellä oli tyttärestään, hänellä oli sellainen luottamus Herraan. No, sillä on usko, joka sitä työtä harjoittaa, jota hänkin harjoitti. Ei sellainen rupea Jumalalle puhumaan omista eikä muiden asioista, jollei siinä olisi uskoa ja luottamusta Herraan.
Juho Malkamäki
-
Omatunto on kallis todistaja, jonka Jumala on pannut ihmiseen valvomaan omaa asiaansa. Kun se on valveilla, niin se sanoo, mikä on pahaa, mikä on oikein ja hyvää. Sitä ei saisi polkea eikä tallata. Jos sitä polkee eikä kuuntele sen ääntä, niin se ei ole läheskään uskollinen. Omatunto sanoo, että niin ja niin tulisi tehdä, mutta lihallinen mieli sanoo toista. Kumpi näistä sitten pitää puolensa, siitä riippuu, tuleeko maailma hylättäväksi, vai ei. Minä olen siinä luulossa, että siinä tienhaarassa istuu äärettömän paljon ihmisiä.
Juho Malkamäki
-
Jumalan armo pyrkii omantunnon kautta puhumaan elävää totuutta ja käskee seuraamaan Kristusta, niinkuin Kristus aina sanoo: Ota ristisi ja seuraa minua. Jotka tottelivat sitä ääntä, ne lähtivät; jotka eivät, ne jäivät ulkopuolelle. Tässä sitten on voinut monta kertaa nukahtaa se omatunto, jolla se on jo valveilla ollut. Mitäs silloin tapahtuu? Kristus kätkee kasvonsa siltä niin, että saa siinä siipirikkona vaeltaa pitkän aikaa. Ja siitä täytyy sitten lähteä aivan kuin uudestaan, kuin ei olisi koskaan elämän tiellä ollutkaan. Sentähden ne, joiden omatunto nukkuu, ihmettelevät herännyttä kansaa, että se on niin murheellinen, lain alla.
Juho Malkamäki
-
Eivät ne sellaiset ole ikänä Mooseksen lain alla. Ne ovat Kristuksen lain alla. Mutta jos ei niille synnin tähden murhetta tulisi, niin olisi kaikki maailman puolella. Murheen kautta Jumala uudistaa taas armonsa ja kasteen armon ja liiton uudelleen, sen liiton, joka Jumalan puolelta on vielä voimassa, vaikka se meidän puolelta on rikkoutunut. Meillä on Paavalinkin kokemukset tästä. Kun hän on ollut jo parikymmentä vuotta saarnaamassa, ja asusti niin lähellä Kristusta ja Hänestä jalommasti puhui kuin kukaan muu, niin hän joutui sanomaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista!"
Juho Malkamäki
-
Minä olen nyt parin viikon ajan ollut lähellä kuolemaa ja siinä joutunut ajatuksissani katselemaan entisyyttä. Siinä se vasta oikein selviää, kuinka vähän minäkin olen ollut Jumalan asioilla. Kuinka tähdellistä olisi ollut sen asian kalleuden tähden, kun jokaisen ihmisen sielu on niin kallis Jumalalle ja Kristukselle, sanoa siitä niin voimakkaasti, niin terävästi ja niin elävästi, että se kävisi ihmisten tuntojen läpi, ettei kukaan jaksaisi olla suruton. Mutta kun tätä ei ole voinutkaan tehdä, siinä ei ole ollut se Herra niin likellä, kuin olisi piänyt olla, ei ole usko Häneen ollut niin elävää, kuin sen olisi tullut olla ja niinkuin nyt yleensä Jumalan sana teroittaa uskoa Jeesukseen Kristukseen, jolla autuaaksi tulisi. Tämä tulee kysymykseen sitten kun oma kohta valikoituu kysyttäväksi: Miten nyt sitten on minun asiani laita? Eikä löydäkään sellaista uskoa, joka olisi hedelmää tuottanut, ja oikea usko ei ole hedelmätön.
Juho Malkamäki
-
Siinä jää niinkuin tuomion alaiseksi, eikä siinäkään ole kovin hyvä olla. Siinä koettaa Herralle soperrella sitä, että jos Hän sittenkin minussakin vaivaisessa vaikuttaisi elävän uskon. Kyllä minussa kuollut usko ehdottomasti on, mutta jos Hän sen tekisi eläväksi. Ja kun siinä jaksaisi sitten pitkittää niinkuin Jaakoppi ennen painijansa kanssa, että en minä, en minä, Herra, päästä sinua ennenkuin siunaat minua, ennenkuin annat minulle elävän uskon, elävän luottamuksen, että Sinä olet minunkin Vapahtajani, minunkin syntieni edestä kärsinyt ja kuollut.
Juho Malkamäki
-
Ei siellä löydy omasta sydämestä sellaista, jota voisi ihailla. Sitä kuitenkin toivoisi kaikille ystävilleen, nuorille ja vanhoille, että eivät unohtaisi Jumalan sanaa jokapäiväisestä elämästä. Sieltä jotakin aina jää, aina sieltä jää, kun siellä on Kristus.
Juho Malkamäki
-
Ei se olisi meille hyödyksi, jos meitä aina kiiteltäisiin ja ylistettäisiin. Siitä tulisi meille surma. Olisi hyvä, jos emme menisi maailman mukana sinne, mihin se maitä veisi ja mihin ei saisi mennä. Maailma tulee olemaan aina meitä vastaan, me olemme sen kanssa aina eri mieltä, eikä siitä ole varaa mitään tinkiä, ei rahtuakaan. Meillä ei ole varaa mihinkään muuhun, kuin huutaa Jumalan puoleen. Armoa, armoa me tarvitsemme, varsinkin me, jotka olemme kristityn nimellisiä. Se jääköön meille työksi, ettemme jähmettyisi omaan kuoreemme. Meillä ei ole ansiota hiventäkään eikä oikeutta mihinkään, vaikka olisi joskus ollut jotain olevinaan. Armoa vain me tarvitsemme.
Juho Malkamäki
-
Hyvää tekstiä ! Minäkin ymmärrän näin. Ei kristitty ole lepsu myötäilijä vaan panee hanttiin houkutuksille ja päänsilittäjille.
On kestettävä tämä matka vaikka kärsimyksiä onkin. Niin Kristus antoi meille esimerkin. Yksi vaatekerta, ilman kenkiä ja sauvaa hän kulki kertomassa elämän leivästä Palestiinassa ja niillä seuduin. Hän oli väärinymmärretty , halveksittu, houkkanakin pidetty Maailman ruhtunaiden taholla. Yksinkertaiset ja köyhimmät kuulivat hänen paimenäänensä ja seurasivat häntä.
Emme me omista mitään. Kaikki on lainaa Jumalalta, tai lahjaa ainakin, aineetonta yleensä.
-
Joka etsii elämän Herraa, hän saa Hänen mukanansa kaikki, mikä nähdään hyväksi antaa. Hänelle selkiää, kuinka voimallinen kantaja Herra on. On suuri lahja ja anti, kun Jumala tulee etsivän tykö ja sanoo: "Teidän keskellänne on Jumalan valtakunta." Tämän tunnustaminen on kyllä ehkä vaikeaa, kun ei sitä ole ollut huomaavinaan. Mutta tuo sananharjoitus, mitä olette olleet tekemässä, on juuri sitä Jumalan valtakunnan etsimistä, on Jumalan puhuttelemista. Sitä te olette näiden virsien alla tänä iltana tehneet. Ja Herra sanoo, että joka etsii, se löytää, joka kolkuttaa, sille avataan. Joka Jumalan sanasrta etsii Jumalan valtakuntaa ja iankaikkista elämää, se varmaan sen löytää. Ja sen mukana elämän Herra lupaa kaikki maalliset tarpeet. Joka etsii ensin Jumalan valtakuntaa, sille annetaan sen ohessa kaikki muukin.
Juho Malkamäki
-
Mutta Jumalalla, joka antaa, täytyy olla määrä, mitä antaa. Muuten ihminen teksi turmion itsellensä, jos saaminen olisi sen omassa vallassa. Sillä kuulkaa, kaikki ne lupaukset, mitä Raamattu antaa täällä synnissä siinneelle ja syntyneelle ihmiselle, kuuluu sille, joka etsii Jumalan valtakuntaa. Yksikin lupaus sanoo: "Vaikka sinä tulessa olet, niin eivät lieskat sinua polta, ja vaikka sinä vesissä käyt, niin eivät aallot sinua upota."
Juho Malkamäki
-
Ja toinen lause sanoo: "Kuka voi meitä eroittaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit, eikä henkivallat, eikä nykyiset, eikä tulevat, ei voimat, ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä eroittaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Juho Malkamäki
-
Mutta syntinen on turvattu ainoastaan sentähden, että se ottaa turvaksensa Herran, jolla on valta taivaassa ja maan päällä, ja joka voi muuttaa kuningastenkin mielet niinkuin vesiojat. Ei Hän suotta kehoita ihmistä etsimään turvaa Hänessä. Sillä kehoituksella on täysi pohja ja perustus.
Te olette tietysti jo tänä iltana puhuneet näistä asioista paljon paremmin, kuin minä kykenen puhumaan. Te olette puhuneet niistä Jumalalle ja Hän on vastannut teille sanansa kautta. Hän on siinä todistanut, että niin on, ettei putoa hiuskarva sen päästä, jonka suojana on Jumala, tulkoon sitten mitä tulkoon.
Juho Malkamäki
-
Me saimme tuossa kuulla hyvin vakavia Raamatun sanoja, ja me saamme ymmärtää sen puhutuksi niille, jotka ovat jo kääntyneet ottamaan vastaan Kristusta ja alkaneet vaeltaa Hänen askeleissansa.
On kaikille yleisesti sanottu: Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Mutta tämä sana johtaa Kristuksen puoleen, josta apostoli sanoo: "Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, kokekaa teitänne, jos Kristus asuu teissä. Ellei ehkä niin ole, ettette kestä koetusta." Nämä sanat ovat mitä vakavimpia muistutuksia, eikä niitä kuullessa saisi antaa niiden tuuleen mennä, eikä unohtua.
Juho Malkamäki
-
Mutta minkätähden nyt sitten näitä muistaessa ja tutkiessa tutkija joutuu menemään omaan sydämeensä? Se on sentähden, että niitä tutkiessa ja itseensä sovittaessa valvova omatunto joutuu niiden kysymysten alla hengellisesti vaivaiseksi. Voi voi, kuinka alkaa nähdä itsessänsä heikkoutta kaikenlaista, kun puuttuu uskoa, ja kaikki näyttäytyy niin vianalaiselta.
Juho Malkamäki
-
Ja niinkuin tiedämme, on ulkonaisestikin vaivaisen osa täällä maailmassa ihmisluonnolle hyvin vastenmielinen, ja vaikea osa sen vastaanottaminen. Ei kukaan tunnollinen ihminen soisi ikään siihen joutuvansa. Mutta jos se on siihen ehdottomasti pakotettu, jos sen täytyy käydä kyläkunnan esimieheltä ottamassa itsestään vaivaisen todistus, kyllä se on hänelle raskasta. Samoin on ihmisluonnolle vastenmielistä hengellisesti vaivaisen osa. Mutta niinkuin maallinen vaivaisuus johtaa avun saantiin toisilta, eikä itseltä, niin hengellinen vaivaisuus johtaa syntisen kohta hoidolle, joka ei ole itsestä, vaan vie hänet vastoin omaa halua saamaan laupeutta ja armoa Jeesukselta Kristukselta.
Se on Isän vetämistä Pojan tykö. Eikä kukaan tule Pojan tykö, ellei Isä vedä häntä.
Juho Malkamäki
-
Ei se olisi meille hyödyksi, jos meitä aina kiiteltäisiin ja ylistettäisiin. Siitä tulisi meille surma. Olisi hyvä, jos emme menisi maailman mukana sinne, mihin se maitä veisi ja mihin ei saisi mennä. Maailma tulee olemaan aina meitä vastaan, me olemme sen kanssa aina eri mieltä, eikä siitä ole varaa mitään tinkiä, ei rahtuakaan. Meillä ei ole varaa mihinkään muuhun, kuin huutaa Jumalan puoleen. Armoa, armoa me tarvitsemme, varsinkin me, jotka olemme kristityn nimellisiä. Se jääköön meille työksi, ettemme jähmettyisi omaan kuoreemme. Meillä ei ole ansiota hiventäkään eikä oikeutta mihinkään, vaikka olisi joskus ollut jotain olevinaan. Armoa vain me tarvitsemme.
Juho Malkamäki
riitta mummi jo hyvin vastasi.
Tuohon maailma meitä vastaan vielä lisäisin yhden näkökulman.
Voidaan me joutua ihan vaan vakaumuksen ja arvojen takia maailman oliko se vihattaviksi.
Ei meidän tarvitse olla vastaan sanovia tai taistelevia ja ääntä pitäviä riitaisia, kunhan olemme mitä olemme niin maailma vihaa.
Passiivinen olla olemassa erimieltä saa jo maailman meitä vihaamaan meitä.
No mua nyt ei noihin meihin voi laskea, kun olen syntisistä suurin ja ihan vaan armon alla.
-
Ja on hyvin merkillistä, että jo silloin, kun tämä vaivaisuus on korkeimmillaan, ihminen on jo johdettu Isän tykö. Elämän Herra sanoo siitä: Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, josta nähdään, että tämä vaivaisuus on hedelmää siitä, että ollaan Isän tykönä. Autuaita ovat hengellisesti vaivaiset, autuaita ovat murheelliset. Vaikea on oman kokemuksensa perusteella todistaa itsestänsä, että on autuas, on uskossa. Mutta kun ihminen tässä tilassa Isän vetämänä on ja Isän kuljetuksen alla, niin Jumalan Henki ei jätä todistamatta, eikä lohduttamatta, ei kaiken päälliseksi jätä häntä hukkumaan maailmaan eikä iankaikkiseen kadotukseen. Hänellä on jo osa elämän ylösnousemuksesta, kun hän on alkanut täällä elää ja kuolla Kristuksen kanssa ja Hänen askeleissansa kulkea. Tästä me tiedämme kaikki hyvin selvästi, että olemme uskossa.
Juho Malkamäki
-
Ja nyt tulee ihmiselle, jonka Herra on saanut pelastaa, hyvin rakkaaksi tuo Perlastaja, joka Henkensä kautta häntä niin kauan kantaa, ensin kärsi ja kuoli ja tuli täällä häväistyksi ja pilkatuksi. Eikä siinä vielä kyllä, vaan kärsii vieläkin joka päivä, ei ole vielä sanaansa ottanut pois eikä syössyt syntistä silmäinsä edestä. Meidän täyty se tuntea, jos vielä vähänkään meillä sitä kykyä on, että Jumala on meitä Kristuksessa rakastanut äärettömällä hellyydellä.
Juho Malkamäki
-
Tästä muistan kuulleeni ajatuksen:
1.Minä
2.Minä ja Jeesus
3.Jeesus ja minä
4.Jeesus
Uskallan sanoa että omalla kohdallani tämä pätee.
-
Kuulkaa, jos ne ylitsekäymiset, mitä me tunnemme ja joita Jumalan Henki meille ilmi tuo, ovat meille kuormana, ja jos me Kristuksen kärsimyksiä lisäämme uusilla kärsimyksillä Hänen hartioillensa - jos tämän vaivaisuuden tunteminen tällä kohdalla koskee kipeästi, on se silloin kärsimistä Kristuksen kanssa ja Hänen kuolemansa osallisuutta. Ihminen kantaa silloin povessansa Kristuksen verellä priiskoitettua omaatuntoa, ja hän on slloin Kristuksen vanki, on Hänen lakinsa alainen eikä Mooseksen.
Juho Malkamäki
-
Nyt, hyvät nuorukaiset, minä pyydän erityisesti yhtä asiaa - tämähän on ikäänkuin nuorten seura ja juhla - että muistaisitte sen, että kun teitä synnin himot alkavat vietellä ja synti alkaa maistua makealta, niin tämä koskee kovasti Herraan Kristukseen, ne ovat uusia piikkejä, jotka Häntä pistävät. Jos te tämän muistasitte, minkä äärettömän voiman se antaisi teille taistelemaan sen kruunun puolesta, mikä teille ja meille kaikille luvattu on. Ja katsokaa, silloin pääsee syntinen Kristuksessa vapaaksi.
Juho Malkamäki
-
Mutta se vapaus on merkillistä. Se ei ole pahuuden peitettä, vaan se on sellaista Kristuksesta tulleen elämän osallisuutta, että sen voimasta tulee välttämään lihan himoja ja kaikkea maailman turhuutta, juuri sen Herran tähden, joka hänet ostanut on. Ja tämä tapahtuu vapaasta mielestä, ei lain pakosta eikä ihmispelosta ja käskystä, vaan sen Herran rakkaudesta, jota me tässä elämässä tunnemme huonosti, mutta iäisyydessä sitten täydellisesti. Siinä on sitten merkillistä se, että ei koskaan pääse hengellisesti rikkaaksi, mutta saa tuntea olevansa autuas.
Juho Malkamäki
-
Näin on asia: "Jonka Poika tekee vapaaksi, hän on totisesti vapaa." Mutta se vapaus on omituista: Se vapaaksi tehty puhuu tuolla tavalla kuin tuossa virressä, tekee niinkuin lapsi, joka sanoo äidille sen, mitä tarvitsee, jolle ulkonaiset loukkaukset ovat samanlaisia kolauksia kuin Herran omalle hänen kärsimisensä, ja jonka tarpeet äiti ottaa niin ihmeellisesti huomioon, vaikka eivät ne niin hyvin tulekaan esitetyiksi. Samoin on hänen laitansa, jonka Poika vapaaksi tekee. Ei sellainen ole joutilas, vaan hänellä on elämän Herralle niin äärettömän paljon puhumista uskottomuudestaan, katumattomuudestaan, heikkoudestaan sisällisesti, kiusauksistaan syntiin, ja kaikesta onnettomuudesta, kaikista näistä on hänellä Herralle sanomista, silloin, kun hän on uskossa. Ja juuri silloin, kun hän koettelee itseänsä, onko hän uskossa, hänessä herää uskoa. Silloin on niin elävä varmuus siitä, että jollei se Herra minua auta ja armahda ja anna minulle taas uutta voimaa ja uutta mieltä, niin olen hukassa.
Juho Malkamäki
-
Me olemme saaneet sanotuksi jotakin näistä virsistä, saaneet tietää, kuinka kurjassa tilassa me olemme ilman Herraa. Ja se on silloin uskomista sen Herran päälle, joka on niellyt meidän surkeutemme ja tunnustaa Jumalan edessä meidät omiksensa. Jumala ei katso meitä siksi, mitä me olemme, vaan arvostelee meitä Kristuksessa ja ottaa Hänestä.
Juho Malkamäki
-
Syntisraukalle on jo tässä elämässä niin äärettömiä etuja siitä, kun hän kääntyy Herran puoleen. Jospa hän vaan ymmärtäisi sen tehdä, olkoon sitten itsessänsä mikä hyvänsä.
Juho Malkamäki
-
Ja se Herra johtaa usein sitten janoovan sielun niin, että Hän antaa esimerkiksi juuri sellaisen virren, joka on kuhunkin tilaan sopiva. Ja silloin varsinkin Jumalan sanasta saa elämää. Silloin syntyy sellainen päätös sillä, joka on uskossa, että voi kun en minä enää koskaan sitä Herraa murheelliseksi saattaisi. Siinä uskaltaa tehdä iankaikkisen liiton Herran kanssa, että jos niin on, että minä ylpeyden kautta luovun pois Sinusta, Herra, niin älä unohda, älä jätä mitään tekemättä -, että vaikka minun pitäisi kadotuksesta nousta, niin minä nousen, kun Sinä nostat.
Juho Malkamäki
-
Tässä on meidän nyt taas hyvä olla. Herra on taas saanut sanoa sen, mitä Hänen on tarvinnut sanoa, emmekä ole pystyneet panemaan ehtoja, mitä Hänen pitäisi puhua. Ja silloin kuin näin on, niin siitä sanasta, mitä nyt on viljelty, me ehkä elämme taas jonkun aikaa, pääsemme eteenpäin jonkun viitan välin, sekä vanhat että nuoret. Ja jos Hän jaksaa tätä eteenkinpäin tehdä ja me jaksamme antaa Herralle ehdottoman vallan sanoa, mitä Hänellä on sanottavaa, niin Hän, vaikka me niin usein - ikävä kyllä - poikkeammekin syrjään, on vetämässä meitä niinkuin hyvä paimen kadonnutta lammasta aina uudestaan ja uudestaan hoitoonsa ja laumaansa.
Juho Malkamäki
-
Vapahtaja puhuu opetuslapsillensa siitä, mitä heille tulee vastaan senjälkeen, kun Hän menee pois. Ja Hän koettaa opetuslastensa murhetta vähän lieventää. He eivät voineet käsittää, kuinka äärettömän suuri vahinko se on, kun Hän menee pois. Ja sentähden Hän sanoo, että Hänellä olisi heille paljon puhumista, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, sillä he eivät voi sitä sulattaa. Mutta kun Hän menee, niin Hän antaa heille Pyhän Hengen, joka opettaa heille kaikki ja muistuttaa heille kaikki, minkä Hän on puhunut heille. Ja sitten vasta kun Hän on mennyt taivaaseen, selkiää niin moni asia heille eläväksi.
Juho Malkamäki
-
Vapahtaja puhuu opetuslapsillensa siitä, mitä heille tulee vastaan senjälkeen, kun Hän menee pois. Ja Hän koettaa opetuslastensa murhetta vähän lieventää. He eivät voineet käsittää, kuinka äärettömän suuri vahinko se on, kun Hän menee pois. Ja sentähden Hän sanoo, että Hänellä olisi heille paljon puhumista, mutta siitä ei ole mitään hyötyä, sillä he eivät voi sitä sulattaa. Mutta kun Hän menee, niin Hän antaa heille Pyhän Hengen, joka opettaa heille kaikki ja muistuttaa heille kaikki, minkä Hän on puhunut heille. Ja sitten vasta kun Hän on mennyt taivaaseen, selkiää niin moni asia heille eläväksi.
Juho Malkamäki
Taitaa Pyhä Henki olla aika kateissa nykypäivinä?
-
Ja nyt näyttä siltä, mitä Raamattu kertoo, että ei Hän ole joutilaana siellä vieläkään. Hänellä on siellä erityisesti kaksi virkaa: ylimmäispapillinen virka ja kuninkaan virka. Näitä virkoja Hän siellä toimittaa. Ja jollei Hän olisi niitä toimittanut, niin me olisimme hajalla tänä päivänä, aivan täydellisesti helvetin tiellä kulkisimme. Eikä meillä olisi aavistustakaan siitä, että me olemme pahalla tiellä, jos todella sillä olemme. Hän sovittaa aina sanansa sen mukaan, mitä kunkin tila vaatii. Hän ei salli kaidalla tiellä olevaksi sanoa sitä, joka ei sillä tiellä ole. Hän sanoo siitä, että joka sen sanoo, se olkoon kirottu. Ja joka taas tuomitsee sen kadotuksen tiellä olevaksi, joka ei sillä ole, se on kirottu.
Juho Malkamäki
-
Kyllä Hänellä on paljon suurempi huolenpito meistä jokaisesta erikseen kuin meillä on toisistamme. Ja jos Hän jaksaa sitä tehdä ja me emme tahallamme sitä kiellä ja vastusta, niin Hänen apunsa ja voimansa kautta on meillä mahdollisuus tulla näkemään Hänet kasvoista kasvoihin aina.
Juho Malkamäki
-
On vaikea luonnontilassa olevalle ihmiselle asettua sen omasta ja muiden mielestä heikomman ja mitättömämmän kohdalle, olla niin heikko kuin sekin. Sillä jokaisen ihmisen mieli olisi olla korkealla, olla mielestänsä parempi kuin joku toinen. Herra nuhtelee hyvin ankarasti sen aikaisia opettajiakin, kun sanoo, että ne eivät haavoitettuja sido, eivätkä heikkoja vahvista, vaan kovia sanoja antavat. Mutta tuon alentumisen voi vaikuttaa ainoastaan Jumalan Pyhä Henki sanan kautta. Eikä sanan kuuleminenkaan yksin sitä opeta, vaikka kuinka paljon sitä harjoittaisi, siihen täytyy saada erityinen Jumalan armon Hengen voima, jos kohta Jumalan sanan viljeleminen onkin hyvin tähdellinen asia.
Juho Malkamäki
-
Jos seurakunnan opettaja rakastaa laumaansa, niin se sitoo haavoitettuja, parantaa särjettyjä, se asettuu samalle kannalle kuin ne vaivaiset raukat ovat, jotka ovat Jumalan sanan alla muserrettuja, haavoitettuja, puolikuolleita. Kun hänen tilansa on samallainen, ei hän ole heitä korkeampi, vaan hän asettuu sanomaan niille raukoille: "Minun kohtani on aivan samanlainen, ei se ole sen parempi kaikkinäkevän Jumalan edessä." Voi, mikä ihme siinä tapahtuu, kun vaivattu ihminen sen paimenensa suusta tuon kuulee! Hän ajattelee: Tuon tila on monta kymmentä kertaa parempi kuin minun tilani, minä en voi asettaa itseäni hänen kohdallensa. Näin on se paimen itse tehnyt edellä ja niin hän on voittanut niitä heikkoja Kristukselle. Apostolikin sanoi näin tekevänsä, että edes muutamia Kristukselle voitettaisiin.
Juho Malkamäki
-
Kuulkaa, me olemme saaneet tätä nauttia nyt ja pitkät ajat. Voi voi, kun meillä on paljon puutoksia, ja näiden puutosten alla joutuu vaivattu ja ahdistettu kansa ehdottomasti tarpeeseen saada Jumalan Hengen valaiseman opettajan suun kautta kuulla Jumalan sanasta kainen sen, mitä kuolematon sielu kaipaa. Ja kun se tapahtuu, on suurinta armoa, mitä seurakunta siinä nauttii, kun opettaja on tehty heikoksi heikoille. Ja ne heikot sieltä sydämensä syvyydestä kiittävät Herraa siitä, että Hän on Henkensä kautta heidät nostanut siitä, missä he Aatamin lankeemuksen kautta ovat.
Juho Malkamäki
-
Tämän ohjelman saa jokainen opettaja Herralta oppia, jos vaan sitä tahtoo. Hänellä on ohjelmaa kaikille. Kristuksen on täytynyt astua kaikkein alimma, panna kätensä kaikkein alimma nostaaksensa sieltä ylös niitä, jotka ovat syvyyteen vajonneet. Siitä saisimme erinomaista oppia, kuinka Jumalan edessä vanhurskaaksi tullaan ja kuinka siitä vanhurskaudesta kasvaa hedelmää pyhityksessä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.
Juho Malkamäki
-
Tänä päivänä on nyt tehty selvää, minkä verran ihmiset osaavat kirjoitettua sanaa. Tämä on katsottu tarpeelliseksi niiden puolelta, joiden on valvottava ihmisten iankaikkista autuutta. Olisi siis välttämätöntä kristityille ottaa selvää sanasta, kun se ei ole kellekään mahdotonta.
Juho Malkamäki
-
Sitä samaa Jumalan sanaa, jota nyt on tarkastettu, sanotaan niin kalliiksi, että se on sielun ruokaa iankaikkiseen elämään. Ja jos nyt kysyttäisiin, mikä on aiheuttanut sen, että te olette tulleet tänne yhdessä joukossa sitä vielä viljelemään, niin olisi vastattava, että te ette ole ainoastaan osanneet tuota sanaa jotakuinkin lukea ja käyttää, mutta se on saanut tehdä teihin elävän vaikutuksen. Sillä sana on juuri sellaista, ettei se ole koskaan vaikuttamatta, kun se on elävää sanaa. Se puhuu tunnolle ja hyvin tarkkaan puhuukin ja sanoo, mikä on syntiä ja mistä ihmisraukat joutuvat kadotukseen. Ja kun ihminen sitä käyttää, niin hän joutuu vertaamaan itseänsä siihen. Ja se sana löytää pian jonkin kohdan, niin että ihminen joutuu sanomaan, jos sana saa ensin avata omantunnon, että kyllä minussa raukassa on sitä ja sitä vikaa vielä liika paljon. Mutta jos ihminen on jo niin kivettynyt, ettei sana pääse ollenkaan puhumaan tunnolle, niin se kyllä menee häneltä aivan ilman edestä.
Juho Malkamäki
-
Mutta mistä sen nyt tietää, että se jotain on meissä vaikuttanut? Siitäkin sen huomaa, että me emme olisi kehdanneet nytkään tulla, ellei se sana olisi vaikuttanut meidän tuntoihimme. Mutta se on puhunut meille synnistä ja me olemme joutuneet murheeseen sen kautta. Mutta sitäkin se on puhunut nytkin taas, sitä, mitä tuossa viimeisessä virressä veisattiin synnin poisottajasta ja synnin hävittäjästä.
Juho Malkamäki
-
Synti. Suruttomalla ei ole siitä huolta. Sitä ei ajatella .
Heränneelle sielulle se on jokapäiväinen mittapuu. Synti opettaa katsomaan ympärilleen, mutta sillä ei osoitella muita kuin itseään.
Synnin tehtävä on ohjata hyvään. Siksi sillä on tärkeä osa elämässä, mutta ei tekoina. Sen tunnistaminen on ohjaavaa.
-
Ellei Jumalan sana saa vaikuttaa ihmiseen, niin hänen täytyy ehdottomasti mennä kadotukseen, ei häntä mikään sieltä vältä. Hän ei tule särjetyksi eikä murheelliseksi. Ja kun ei näin käy, ei sillon ole liioin Armahtajaa. Jotka sana saa tehdä murheellisiksi, joita se saa haavoittaa, niitä on aina silloin hyvin lähellä Hän, joka sanoo olevansa murheellisia läsnä ja haavoitettuja sitomassa. Mutta johon Jumalan sana ei ole käynyt, elävä Jumalan sana, ja jonka tilaa se ei ole päässyt kirkastamaan, niin hänessä on mahdotonta syntyä mitään isoomista ja janoomista vanhurskauden perään. Sellaiselle se sana ei myöskään anna ravintoa.
Juho Malkamäki
-
Pyhä Henki vaikuttaa ehdottomasti sen sanan kautta, jossa Kristus on päähenkilönä. Eikö se niin ole? Jos me huomaamme vähäkin liian kauan aikaa olleemme aivan tämän elämän asioissa kiinni, muistamatta sitä, mikä meitä odottaa iankaikkisuudessa, eikö siitä jo tule vaivaa? Ja jollei semmoista sanaa meillä olisi, niin me emme kokoontuisi yhteen. Kyllä me noista sanomalehdistä saisimme silloin lian kovan kuorman. Mutta Jeesus on saanut meille puhua sanassa parannuksesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Ja jos näin on, niin me olemme matkalla siihen elämään. Sanassa on se ravinto, josta saa, jos makua on. Ja jokainen saa omalla kohdallaan ihmetellä, että Herra on minuakin tullut kuljettamaan ja johtamaan iankaikkista elämää kohti.
Juho Malkamäki
-
Ja tuo Jumalan laki tulee ikäänkuin kirjoitetuksi omaantuntoon, niinkuin Raamatussa sanotaan: Minun lakini olen minä kirjoittanut teidän sydämeenne. Niin että tuntuisi aivan kauhealta, jos meiltä ja meidän lapsiltamme joutuisi se sana pois. Ja kun sitä sanaa hyljeksitään, niin se koskee kipeästi kaikkiin niihin, jotka siitä makua ovat saaneet.
Juho Malkamäki
-
Kun minä käyn näissä seuroissa sanaa viljelemässä, niin ehdottomasti saan aina tuntea, - harvoin käy muuten - että elämän Herra itse taas laupeutensa mukaan on tullut seuraamme, niinkuin lupasi opetuslapsillensa: "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Ja kun tätä saa tuntea pitkin elämäänsä, niin ajattelee sitten sitä, että kun Herra on niin ääretöntä armoansa osoittanut, niin jos rupeaisi yrittämään pois siitä, mtä sen sanan viittaus on, niin kadotus olisi vielä paljon kauheampi. Ja tämä panee vapisemaan väkiselläkin, kun kerran sydän on petollinen, eikä siihen voi luottaa.
Juho Malkamäki
-
Mutta niin se on, ystävät, ja te tiedätte sen muutkin, kuinka rakkaaksi se Herra on tullut sanansa kautta keskellämme, kun Hän on nuhdellut silloin kun on sitä tarvinnut, on lohduttanut silloin kun on ahdingossa oltu. Sitä Hän on tehnyt. Mssä muualla hyvänsä on kansan kokouksia, mutta ei ole sitä eävää sanaa, siellä on kylmää ja kuivaa. Ja se se on, joka aina uudestansa vetää yhteen, kun on se toivo, että Hän taaskin sinne tulee ja Hänellä on nytkin jotain sanomista.
Juho Malkamäki
-
Voi kun teki hyvää äsken tuolla kirkon vierellä, kun sai todistusta siitä, että Jeesus Kristus vielä jaksaa tulla juhlaan. Kyllä Hän niin kauan tuleekin, kun on ahdistettuja ja murheellisia sydämiä. Hänen on mahdoton silloin jäädä ulkopuolelle. Hän ei sano hylkäävänsä ahdistettua ja särjettyä sydäntä, ja psalmista sanoo: "Se uhri, joka Jumalalle kelpaa, on murheellinen henki." Äsken juuri puhuttiin tältä paikalta sitä, mitkä ne syyt ovat, jotka pääasiassa johtavat tätä kansaa yhteen ja ovat johtaneet siitä asti kuin sitä on Suomessa ollut olemassa. Muistuu mieleen rovasti Malmivaaran viimeiset sanat, mitä han lausui Ylstaron herättäjäjuhlilla; hän pani heränneelle kansalle painoksi sen, että se ei saa unohtaa niitä, jotka herättäjäjuhlille tulevat, niin ettei se kanna niitä Herran eteen. Ei Kristus herätä ketään jättääkseen hänet joutilaaksi, vaan Hänellä on jokaiselle annettavana jotakin tehtävää aivan sen mukaan, mitä Hän itse hyväksi näkee.
Juho Malkamäki
-
Muistuu tässä mieleeni eräs tilaisuus Palestiinassa, missä Kristus itse piti seuroja. Siellä johtui muutamien mieleen ajatus, että erästä halvattua ystävää on kannettava Hänen pariinsa. Ja ne ottivat tuon ystävänsä saadakseen sen Kristuksen eteen siinä uskossa, että Hän on ainut, joka voi sen parantaa. Heille oli vaikeaa saada viedyksi häntä Kristuksen eteen, mutta hätä keinon keksi. He veivät hänet katon kautta.
Kyllä Herra on kauan jaksanut tulla heränneen kansan seuroihin, siitä täytyy meillä olle aivan elävä kokemus. Kyllä Hän on jaksanut tulla. Ja minä luulen, että ne ovat heränneet tätäkin työtä ehkä koettaneet tehdä Herran käskystä, kantaa Hänen eteensä halvattuja. Kuinka voisi olla Herraa pelkäävä isä ja äiti kantamatta Herran eteen perhettänsä. Eihän yksikään ihminen elä muulla kuin Herran armohengellä. On minuakin kannettu ehkä hyvinkin halvattuna Kristuksen eteen, vaan vähän olen minä raukka jaksanut sitä itse tehdä muihin nähden.
Juho Malkamäki
-
Enemmän olisi pitänyt tehdä. Miksei nytkin sopisi sanoa, niinkuin äsken oli puhetta tältä paikalta, että tulisi noudattaa sitä, mitä opettajat ovat neuvoneet ja noudattaneet. Onhan mahdollista, että täällä meidän joukossamme on monta halvattua, jotka yrittävät kävellä, mutta eivät jäsenet kestä. Ei ole jaksanut tehdä täyttä ratkaisua Jumalan ja maailman välillä. Niiden pitäisi olla meille kaikkein läheisimpiä ja siinä riittäisi meille hyvin kunnollista työtä. Apostoli Paavalilla oli tavattoman paljon rukouksen henkeä seurakuntalaistensa puolesta, hän kantoi niitä niinkuin lapsukaisia sylissänsä, ajatuksissansa ja mielessänsä ja pyysi muitakin sitä tekemään. Se on vielä ihmeellistä, että emme me tahdo jatkaa niin äärettömän kallista työtä tehdä, vaikka Jeesus lupaa joka-ainoan rukouksen kuulla, joka Hänen nimessään huoataan. Siellä otetaan kaikki talteen.
Juho Malkamäki
-
Ja sitten, jos tunnemme siinä väsymystä, niinkuin tunnemme liiankin paljon, niin Hän sanoo, että Pyhä Henki huokaa silloin sanomattomilla huokauksilla niiden edestä, jotka tämän väsymyksen tuntevat ja tunnustavat. Voi ihmeellistä, kuinka meillä on korkea koulumestari, kolmiyhteinen Jumala ja Hänen rakkautensa! Voi, voi, kun meiltä jää silloin liika paljon laimin, kun me jaksamme Jumalan armohengen hyljätä ja jäädä vain tätä maailmaa ahertamaan - se on kyllä tarpeellista sekin, mutta sen täytyisi aina olla toisessa sijassa. - Tottapa me nyt lähdemme näiltäkin juhlilta pois siinä mielessä, että kyllä pitäisi päästä Pyhän Hengen kouluun kokonansa. Sitäkään pyyntöä ei Kristus ole kuulematta. Meillä ei ole, kun Kristus on pois mennyt, muuta kuin Hänen jättämänsä sana ja Pyhä Henki.
Juho Malkamäki
-
Sitä kai me jäämmekin toivomaan, että saisimme olla tuon Hengen koulussa, jotta uudistuisimme ja rohkaisisimme itsemme ja ajattelisimme: En minäkään enää saa Kristusta hävetä, ettei Isän tarvitse viimeisenä päivänä minua hävetä.
Juho Malkamäki
-
Sitä kai me jäämmekin toivomaan, että saisimme olla tuon Hengen koulussa, jotta uudistuisimme ja rohkaisisimme itsemme ja ajattelisimme: En minäkään enää saa Kristusta hävetä, ettei Isän tarvitse viimeisenä päivänä minua hävetä.
Juho Malkamäki
Sosiaalisessa mediassa taas itketään, kun papit on liberaaleja ja Raamattua ei saarnata niin kuin se on ja lepsua lepsua kaikki.
Juhon mainitsema Hengen opetuksessa olo on muuttunut olla pappien saarnojen nuhteessa ja toisten kristittyjen vaatimuksessa.
-
Onko kenenkään Raamatun miehen tarvinnut tuommoisia virsiä veisata kuin nyt vasta veisattiin? Kyllä sieltä löytyy niitä, joiden on aivan samaa säveltä pitänyt veisata. Sellainen on esimerkiksi etevin uskovista, apostoli Paavali. Minkätähden täytyy noin veisata? täytyy sentähden, kun meissä on, jos kuinkin olisi onnistunut Jumalan työ, sittenkin kaksi ihmistä. Me emme ole vielä päässeet vapaiksi vanhan Aatamin kujeista ja vehkeistä. Ne ovat tulleet tänne mukaan joka ainoalla. Mutta se on surkeaa, jos ei ole muuta kuin yksi, nimittäin vanha ihminen. Silloin on asia onneton. Mutta jos on kaksi ihmistä ja niistä on uusi ihminen voitolla, niin sellaisiksi Pyhä Henki meidät vain tekee ja asettaa sotaan sitä vanhaa Aatamia vastaan.
Juho Malkamäki
-
Siitä sanoo sama apostoli: "Jos te lihan jälkeen elätte, niin teidän pitää kuoleman." Teidän pitää kuoleman, jos te vanhan Aatamin mukaan elätte, eläkää sitten kuinka siivoa elämää hyvänsä - mutta jos te lihan työt hengen kautta kuoletatte, niin te saatte elää. Sama apostoli antaa itsestänsä ihmeellisen kuvauksen, minkälainen raukka hänkin vain on, semmoinen uskovainen kuin hän olikin. Hän sanoo: Synti asuu minun jäsenissäni ja ottaa minut vangiksi, niin etten minä, nimittäin se uusi ihminen, joka Jumalan kädestä luotu on, tee sitä, mitä tahtoisin, vaan raukka teen sitä, mitä en tahtoisi. Sillä olisi tahto elää kaikessa siinä, mitä Jumala pyytää ihmiseltä, ja kieltää se, minkä Jumala kieltää. Mutta siinä tulee hätä, kun tämä ei onnistu, ja sentähden kun ei ole aina hetikään selvillä itsellään, uudestisyntyneelläkään ihmisellä, tämä asia.
Juho Malkamäki
-
Luteerus kuvaa vanhaa Aatamia sellaiseksi "koturiksi" talossa, huonemieheksi, joka asustaa siellä niin kauan, kuin se henklö elää, eikä lähde pois, ennenkuin kuolema tulee. Täytyisi aina olla vahtaamassa, ettei se saisi talossa herraksi ruveta, se kun niin mielelänsä aina olisi herrana, ottaisi isännyyden omaan valtaansa. Ja niin hyväkin apostoli joutuu sanomaan itsestänsä kipeästi: "Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista?" Siitä sanoo Luteerus: "Mitä enemmän arvossa kasvamme, sitä kiivaammin yrittää se onneton ylivaltaa ottaa." Ajatelkaa, se saisi siinä suuren näytteen kaikkien muuttumattomien ihmisten silmissä, että sellaisia ne heränneet todella ovat, eivät ne ole parempia kuin mekään, kun ne kerran horjahtelevat, tuollaisia vikoja niille tulee.
Juho Malkamäki
-
Mutta kun Jumala, josta nyt eilen niin tavattoman paljon ilmi tuotiin, saa nostattaa ne ihmiset taisteluun vanhaa ihmistä vastaan, niin Hän antaa Pyhän Henkensä armon sitä tukemaan. Mutta se johtaa aina ja aina tuomitsemaan sitä lihallista mieltä Jumalan lain kanssa yhdessä. Syntinen joutuu silloin Jumalan lain kanssa yhtäpitävästi tuomitsemaan sitä pahaa, mitä hänessä on. Sentähden pysyy hän aina vain ainoastaan armon alaisena. Juuri tämän konnan "soturin" tähden se pysyy siellä alhaalle painettuna, ja sitä sanotaan lapseksi. Armosta te autuaaksi tulette, uskon kautta. Jos nyt on, niinkuin varmaan onkin, suurin enemmistö sellaisia, joissa Jumala on saanut synnyttää uuden ihmisen, niin kyllä Jumala niitä tukee armohenkensä kautta. Se on Kristuksen lupaus viimeisessä hyvästijättöpuheessa.
Juho Malkamäki
-
Mutta murhetta, murhetta me saamme! Ei sitä murhetta muilla ole kuin niillä, jotka ovat uudestaan syntyneet. Tästä vanhasta ihmisestä niillä sitä murhetta on. Ja sentähden tuommoisissa virsissä, kuin nyt vasta veisattiin, on ihmeellinen elämä, kun niistä näkyy, että muitakin on ollut sellaisia kuin itse on ja kuitenkin uskoo niiden elämän tiellä olleen. Ja Paavalin lauseet ja nuo tunnustukset mitä hän itsestänsä puhuu, ovat niin ääretöntä evankeliumia vaivatuille raukoille, jotka tuntevat samaa puutetta, samaa surkeutta. Sentähden eivät ne näänny. Ne sairastavat Herran edessä, Jeesuksen Kristuksen jaloissa. Kuinka Hän hylkäisi semmoiset sairaat, joka on aivan niitä varten tullut, erikoisesti itsensä omistamaan niiden parantajaksi ja ystäväksi. Eivätkä muut ole mielestänsä niin syntisiä kuin ne, joissa on kaksi ihmistä, sillä muut ovat ilman mitään perinpohjaisempaa surkeuden tuntoa. Iloitkaa ja riemuitkaa te, jotka tunnette vielä sitä Jumalan armon vaikutusta, että se on synnyttänyt vanhan rinnalle uuden ihmisen!
Juho Malkamäki
-
Meidän täytyy kärsiä sitä onnetonta "koturia" niin kauan kuin täällä elämme, siinä toivossa, että siitä päästään kuolemassa. Sellaisia ne ovat heränneet ihmiset. Ei tämä ole niiden oma kanta, se on Jumalan Hengen kanta, Jumalan armohengen kanta ja Raamatun miesten kanta.
Juho Malkamäki
(Loinen eli koturi, joutolainen, läksiäin tai kesti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa.)
-
Meidän täytyy kärsiä sitä onnetonta "koturia" niin kauan kuin täällä elämme, siinä toivossa, että siitä päästään kuolemassa. Sellaisia ne ovat heränneet ihmiset. Ei tämä ole niiden oma kanta, se on Jumalan Hengen kanta, Jumalan armohengen kanta ja Raamatun miesten kanta.
Juho Malkamäki
(Loinen eli koturi, joutolainen, läksiäin tai kesti tarkoitti maatalousyhteiskunnassa erään sen alimmilla tasoilla olleen ihmisryhmän edustajaa, joka ei omistanut asuntoaan vaan eli työnantajansa tiloissa.)
Onko se kärsimys pitää tuollaista kurjaa katon alla?
Eikö se ole enempi siunaus.
Jeesus ainakin minusta kehoitti ottamaan suojiinsa juuri tuollaisia.
Joskus nuoruuteni sekoilu aikoina, niin jossain majatalossa olin ja siellä, jos ei ollut varaa maksaa yöstä, niin ne sanoi, anti olla ja tarjosi vielä aamiaisen ja joskus kun saivat jonkun lahjoituksen lounaan. Ei ollut muistaakseni pelastusarmejan, mutta joku paikka sekaisen nuoruuteni sekaisina päivinä, mutta muistan lukeneeni nyt vanhempana ja varakkaampana jonkun lehtijutun paikasta, jossa mies kertoo, että Enkelit varmaan pitivät paikan katon ylhäällä ja antoivat kurjille apua muutenkin.
-
Onko se kärsimys pitää tuollaista kurjaa katon alla?
'Kärsiä' lienee tässä merkityksessä 'sietää'.
-
Olen elänyt korkeaan ikään. Olen saanut kohta lapsuudesta vanhempain kautta sellaisen tunnon, että syntiä ei saa tehdä, se on rikos Jumalaa vastaan. Niin siis en voi kieltää: tahto minullakin on ollut täyttää hyvää. Mutta en sittenkään sitä itsessäni löydä. Ehtimiseen on se vahti pllut paikoiltaan pois, jonka olisi tullut vahdata sen "koturin", vanhan ihmisen vehkeitä ja saa nyt ihmetellä tällä iällä: kyllä Jumala on ihmeellisellä rakkaudella kärsinyt ja hoitanut, ettei ole ansion jälkeen menetellyt. Voi jos Hän tekisi sen laupeuden vielä viime kaupassakin!
Juho Malkamäki
-
Se on sitten pääasia, että se uusi ihminen saisi olla voitolla. Jos se joutuu tappiolle, silloin on suuri vaara. Silloin joudutaan lihan jälkeen elämään ja viimein pitää kuoleman. Mutta kun Jumala on sen armon antanut, että on synnyttänyt uuden ihmisen taisteluun vanhaa vastaan, niin näille tällaisille raukoille löytyy Kristus syntisen ja Jumalan välille. Siihen Hän ilmestyy näiden vaivain alle aina auttajaksi. Eivät ne ikään jää avutta semmoiset.
Juho Malkamäki
-
Se on elämää, se on elämää, että meillä löytyy Isän tykönä edesvastaaja, joka vanhurskas on. Jos ei näin olisi, että me näin kurjat olemme, emme me sitä tarvitsisikaan. Sitä sotaa piisaa täältä mennessäkin. Mutta Sionin virsien tekijät ovat sittenkin virsiseppiä ihmeellisä. Heillä on toivo Jumalaan, että Hän meitä hoitaa. Siitä on eilen niin elävästi puhuttu. Minä nyt vain pyysin huomenhetkeksi nämä apostolin ajatukset ilmituoda. Niissä meillä on oppimista eliniäksi.
Juho Malkamäki
-
Kerran kysyi minulta eräs pappi: "Mitä sinä ajattelet apostoli Paavalin kokemuksesta? Sekin vetoo niihin korkeisiin tunteisiin ja vaikutksiin?" Minun täytyi sanoa: "Vähänhän minulla niitä on, mutta on minulla jonkun verran. Jossakin suhteessa minä olen hänenkin vertaisensa: tahto minullakin olisi hyvää tehdä, mutta synti asuu lihassani ja jäsenissäni ja ottaa minut vangiksi."
Juho Malkamäki
-
Mutta kun Jumala antaa sen armon, että lihan työ Hengen kautta voitetaan, saadaan elää iankaikkisesti.
Juho Malkamäki
-
Muuten olisi minulla velvollisuus vielä puhua yhteisestä asiasta, niin kauan kuin vielä kaikki olemme koolla tässä elämässä. Emmekö me ole siinä mielessä koolla, ettemme koskaan erkanisi iäksi? Voi kuinka ihanaa, jos saamme Jumalan Karitsan edessä seisoa päästettyinä nykyisistä kiusauksista; se on kaikkein onnellisinta, että pääsee siitä kylmyydestä, mikä on tässä jumalisuuden hommassa täällä niin usein mieltä masentamassa - se kaikkein enin miellyttää, päästä siitä irti. Jos nyt tohdimme sanoa - onhan meitä siihen Jumalan Henki kehoittanut - että me olemme Jumalan perhe.
Juho Malkamäki
-
Muuten olisi minulla velvollisuus vielä puhua yhteisestä asiasta, niin kauan kuin vielä kaikki olemme koolla tässä elämässä. Emmekö me ole siinä mielessä koolla, ettemme koskaan erkanisi iäksi? Voi kuinka ihanaa, jos saamme Jumalan Karitsan edessä seisoa päästettyinä nykyisistä kiusauksista; se on kaikkein onnellisinta, että pääsee siitä kylmyydestä, mikä on tässä jumalisuuden hommassa täällä niin usein mieltä masentamassa - se kaikkein enin miellyttää, päästä siitä irti. Jos nyt tohdimme sanoa - onhan meitä siihen Jumalan Henki kehoittanut - että me olemme Jumalan perhe.
Juho Malkamäki
Hmm, Juho on kyllä oikeassa siinä, että kiusauksist kun päästään, niin se on iloa.
Tuosta erota iäksi, niin joidenkin ihmisten kohdalla luulisin sen olevan ainakin mun mieleen, siis siitä tykkäisin.
Pahus kun taas kahden vaiheilla, alkamassa ajatella ulkomaan kielellä, toivottavasti ajatukset pysyy ja kirjoitus suomalaisena.
Juho on kyllä yksi tuntematon suuruus, vaikka en läheskään kaikesta mitä pena kirjoittelee lainauksia häneltä ole samaa mieltä.
Kylmyys tässä Jumalan hommassa asiastaq hän on oikeassa.
Itse kun kerran hermoilin kaikesta ja oli kova suorituspaine ja ties mitä liike elämässä pärjämistä, niin kuulin saarnan jossa joku kuin Juho niin valitti kylmyydestä.
Tajusin, et tää laskelmointi ja mielessä oleva tappelu on väärin.
Saarnaaja kertoi tulleensa maasta jossa kuolee ihmisiä nälkään ja on kurjaa ja kun hän tulee tänne seurakuntien keskelle, niin hän kohtaa vain kylmyyttä. Kylmiä sydämiä.
Mulla ois kirja kirjoittevana näistä, kun rakastaa lämpimellä sydämellä.
Nunnia joita tavannut, vankeja kun kovissa oloissa rakastaa ja ties mitä.
Sudämen kovuus on hirvittävää, mutta se kuuluu nykyelään talous alalla ja muussa.
-
Jatkuu osassa 25