Toimittajan ammattitaidon ydin on täsmällinen kielenkäyttö. Ei sovi kirjoittaa, että "körtit kokoontuvat suviseuroihinsa". Sivistyssanat ja kielikuvat on syytä tarkistaa, ettei tule kirjoitetuksi toisin kuin tarkoittaa. Työnantaja tai asiakas ostavat toimittajalta muun ohella hyvää, täsmällistä ja ilmaisuvoimaista kieltä.
Koska kukaan ei ole kaikkitietävä, toimittajalla pitää olla lähettyvillä, mieluiten käden ulottuvilla, keskeiset sanakirjat ja hakuteokset. Näitä ovat nykyisin (suomenkielisellä toimittajalla) mm. Kielitoimiston sanakirja tai Suomen kielen perussanakirja, mielellään vielä Nykysuomen sanakirjakin. Lisäksi toimituksessa pitää olla sivistyssanakirja ja tietosanakirja, mieluiten useampikin sarja, sekä tarvittavia erikoissanastoja. Niitä pitää myös käyttää. Jos niistä ei ole apua, tieto hankitaan muualta. Nettikin auttaa, kun osaa olla kriittinen. Puhelintakin joutuu joskus käyttämään.
Jos tilaan pyttipannun ja saan viipaleperunoita ja nakkeja, valitan. Valitan myös, jos tilaamani lehti alkaa ylen määrin käyttää käsitteitä lepsusti. En valita, jos minulle valitetaan juttujeni vinksahtaneista käsitteistä. Selvitän asian (mm. noista kirjoista) ja koetan parantaa tapojani. Tieto ei kartu, ellei virheistä saa tietoa.
Mt