Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: 1944 - 19.04.21 - klo:16:21
-
Avasin Sepon määräyksen mukaan :003:
-
Kuuliaisuus esivalle kuuluu körttiläisille. :023:
Minulle körttifoorumi on ollut kohtaamispaikka,ikäänkuin kamarikeskustelu seurojen päälle.
En pidä siitä jos joku ohjeistaa mistä puhutaan, mitä kirjoitetaan ja kuinka paljon.
Vaatimuksen henki ei ole hyväksi missään. Laupeuden, armon ja rakkauden henki taasen nostaa mieltä ja innoittaa kirjoittamiseen.
Uusia ääniä tänne kyllä kaipaan, ja nimenomaan niin että kirjoittaja avaa edes hiukan itseään. Silloin tullaan tutuiksi, ja juttu alkaa luistaa.
-
Hyvin kirjoittelit taas.
Olen huono körtti isänä, mutta en ole muuta osannut. Maallista esivaltaa ihmettelen. Kirjoitteln joskus asiat auki.
-
Avasin Sepon määräyksen mukaan :003:
Mihin tällaista aihetta tarvitaan?
-
Ei ehkä tarvita jos täällä osataan kirjoittaa toisia kunnioittavaan ja arvostavaan sävyyn.
Ja ehkä tähän ketjuun kuuluu rakentavat parannusehdotukset.
-
Nimimerkin suojassa kirjoittelu suo monen mielestä liian helpon mahdollisuuden keskustelupalstan häirintään. Auttaisiko tilannetta, jos jokaiselta täällä mielipiteitään esittävältä edellytettäisiin, että hän kertoisi helposti löydettävässä ketjussa nimensä ja esittelisi itseään muutamalla todennettavissa olevalla virkkeellä. Se voisi näyttää vaikka tältä:
Pena
Martti Pentti
Olen syntynyt 1951 Lounais-Afrikassa (nyk. Namibia) lähetystyöntekijöiden lapsena. Nyt olen kotkalainen eläköitynyt kuvaamataidonopettaja. Hengellinen taustani on Suomen lähetysseura, jossa vaikuttivat nouruudessani lähes kaikki maamme herätysliikkeet. Vähitellen on niistä tullut herännäisyys rakkaimmaksi. Perheeni jäsenet ovat osallistuneet varsinkin heränneiden kuoroihin. Itse en ole riittävän laulutaitoinen.
-
1944
Jorma Kalevi, oululainen everstiluutnantti evp, asumme vaimon kotitalossa puolet vuodesta Veneheitossa. Ns kirkkouskovainen/maailman lapsi kunnes löysin itseni pikkuhiljaa Herättäjäjuhlilta 1970 luvun viimeisltä vuosilta alkaen. Harrastuksena käytännön työt metsätilalla ja vähäinen matkailu. Esikoistytär on kuollut viisi vuotta sitten ja se asia on hyvin kipeä tänäänkin.
-
Riitta Anneli Salonen, os. Tikka
Olen pian 78-vuotias pankkitoimihenkilö evp. Olin KD:n Lahden piiriosaston pj, piirihallituksen jäsen ja poliittisia luottamustoimia sen mukaan. Tärkeimmät lautakunnat olivat kultturilautakunta ja tarkastuslautakunta.
Matti on ollut aviopuoliso helmikuusta 1964. Hän on Padasjoen poikia, urheili, metsästi ja rakensi kotimme ja kesämökkimme.
Meillä on kaksi tytärtä, neljä lastenlasta viisi lastenlastenlasta. :109:
Olemme väistyvä sukupolvi. Jumala on meitä siunannut jälkeläisillä ja me siunaamme heitä iltarukouksissa. Myös Körttifoorumia siunaan, tämä on ollut ' elämäni rikkaus ja rakkaus'. :057: :057: :057:
-
Kiitos veljet esimerkistä, minäkin rohkenen tähän jotain laittaa.
vn
Viljo Kalervo (jääköön sukunimi toistaiseksi sivummalle)
syntynyt 1951 Pirkanmaalla entisessä Akaassa (joskus tätä häpesin, nyt olen ylpeä)
Vuoden ikäisenä vanhempien mukana Kanta-Hämeeseen, täällä edelleen, kahdeksas asuntoni nyt.
Jeesus otti minut yhteyteensä kasteessa, uudistusta kaipasin ja sain 50 vuotta sitten.
Hengellinen matkani kulkenut vaikka missä, Isän täysihoidossa, Jeesus on etsinyt ja kantanut,
on vierelläni tässä ja nyt, armahtaen, anteeksiantaen, johdattaen.
Maallisessa arjessani valmistuin merkonomiksi 50 vuotta sitten, sitä kautta sain työurani
olla Iittalan lasitehtaalla lähes 40 vuotta, sivuhommina vähän isännöinti ja kirjanpitohommia
ja ne jatkuu edelleen eläkeläisen palkallisena harrastuksena.
Automatkailusta tykkään, yli miljoona kilometriä olen ajanut, Suomen lisäksi Ruotsissa ja
Norjassa muutamia reissuja...ehkä vielä.
Liikunta monilla tavoilla ollut aina tärkeää minulle. Laulaminen oli tärkeää ammoisina aikoina,
pitkä tauko, ja nyt uudelleen ja uudella innolla.
Lentopelko ollut....jouduin työmatkoille Osloon asti.
Lääkäripelko ollut...jouduin leikkauspöydälle moneen kertaan.
Tässä ollaan päivä kerrallaan taapertaen. :039:
Jatkan vielä, hidas kun olen...niin kiitos myös uskonsisarelle tässä välissä!
Perheeseeni kuuluu vaimo, vanhempi poika "maan äärissä" perheineen, pappi-vaimo ja
kolme ihanaa tylleröä siellä kasvaa.
Nuorempi poika kaverinsa kanssa tässä lähietäisyydellä...ja...ja...iso rukousaihe nyt on,
ehkä syksyllä palataan asiaan. :109: :eusa_pray:
-
Minä jatkan - luterilaisen jälkeen.
-
Kuin myös :003:
-
Mihin tällaista aihetta tarvitaan?
Tjaaaaa... Arveluni mukaan keskusteluun / mietteisiin körttifoorumista.
Se on osoittautunut monin kerroin ynnä verroin tarpeelliseksi minulle. Khsyn neuvoja ja saan, muiden muassa etäopastuksen kahvilampaan paistosta kun en sitten osannutkaan :003:
Ynnä toisinaan wiisautta, kenties jotakin jota nimitetään syvien vesien aarteiksi, joiden tunnistaminen kentiesi edellyttää että niitä ei itsellä ole ja kaipaus on tosi. :kahvi: :kahvi: :kahvi:
Nämä, weli, edustavat mietteitä körettifoorumista jonka toivon pysyvän kyberavaruudessa jonne meille on nyt avattu pääsy :003: :003: :003:
-
Leena nyt suotta kiittelee pääsiäislampaan kahvi-kerma hölväystä. Suurempaa on että sain Leenalta liki kahdeksan vuotta sitten neuvon lähteä kiireesti Akuuttiin näkövammani kanssa. Se pelasti kai aika paljon. Kiitos ! :kahvi:
Muuten foorumi on minusta aikamoinen ajatushautomo, kouluttaja ja myös terapiaa.
Tästä terapia-merkityksestä on myös oma palstansa. Aloittaja oli arvoitksellinen siitä mitä hän tarkoitti.
Hengelliseen ohjautumiseen, ainakin minä, saa suurta apua kun joku vinkkaa hyvää
luettavaa. Kiitos juhan ja PekkaV !
Taitavat väittelyt ovat jännää seurattavaa, joskus muutakin.
Kaikkiaan, näinkin vähäiseltä porukalta, elämää maustavaa seurattavaa. Itse olen kyllä ollut muutakin kuin seuraaja. :003:
-
minä, saa suurta apua kun joku vinkkaa hyvää
luettavaa.
Olen oppinut, että omiin tuntemuksiini en yleensä voi luottaa, sellainen lahja minulta puuttuu.
Joku muu taas on tällä saralla minua parempi.
Oli miten oli, niin minulla on ollut jonkin aikaa mielessä suositella Riitalle kirjaa
"Timanttiristi. Munkin tie", Valamon igumeni Haritonin elämäkerta romaanin muodossa.
Olen sen hyvin hyvin kauan sitten lainannut eräältä tuttavaltani ja vasta äskettäin sen luin.
Minulle se oli hyvin mielenkiintoinen elämänkertana, jollain tavoin myös hyödyllinen ja äärimmäisen koskettava myös hengellisessä mielessä.
Monesti kerrontaa asioita kaunistelematta.
Kun hivenen katsoo sormien läpi joitain ikoneihin ja pyhimyksiin liittyviä juttuja niin mielestäni kirja on erittäin hyvää luettavaa myös protestantille.
Jos Riitta tuon kirjan luet, niin mielelläni kuulisin siitä kommenttisi ja voisin itsekin jotain siitä mainita enemmän.
Suosittelen tätä lähinnä hengellisen antinsa vuoksi, mutta kylkiäisenä tulee mukana mielenkiintoista historiaa ja elämänkertaa yleensä.
-
Kiitos Kössi ! Meidän alueelta se löytyi kolmesta kirjastosta. Panin heti varaukseen.
Pidän ortodoksien hengellisyydestä ja olen lukenut muutamian oikein kiinnostavia.
Esimerkiksi Jeesuksen rukouksen opin erään munkin kirjoittamasta kirjasta. Ja eläinten ystävänä nautin Serafin Sarovilaisen tarinasta kirjassa Liekki lumessa.
Olemme tainneet päästä parempaan yhteisymmärrykseen, vai mitä arvelet ? :039:
-
Olemme tainneet päästä parempaan yhteisymmärrykseen, vai mitä arvelet ? :039:
Yhteisymmärryksemme on varmaan ollut paljon suurempi ennenkin, se on vain välillä peittynyt kärkkäitten mielipiteiden ilmaisujen taakse.
Näin on käynyt kautta ihmiskunnan historian.
Olen minakin lukenut tuosta Jeesuksen rukouksesta.
Lempikirjani tuosta on "Vaeltajan kertomukset", joka kertoo 1800-luvun Venäjällä eläneestä nuoresta miehestä, joka eri yhteensattumien johdosta rupesi etsimään tietoa siitä, mitä tarkoittaa Raamatun puhuma lakkaamaton rukous. Hän yritti kysellä papeilta ja eri puolilta, mutta ei kukaan osannut auttaa. Hän lähti vaeltamaan ympäriinsä Venäjällä ja lopulta koki löytäneensä vastauksen.
Tuon rukouksen yhteydessä opetetaan ajatusten kohdistaminen sydämeen tai aluksi sen yläpuolelle, ajatus on minulle vieras ja äärimmäisen outo ja käisttämätön, mutta hyppään tuollaiset ohjeet yli ja keskityn itse asiaan. Lasta ei pidä heittää pois pesuveden mukana. Ja eihän minun tarvitse kaikkea ymmärtää, kunhan ymmärtäisi sen ytimen.
Ns. Jeesuksen rukous on mielestäni oikein hyvä rukous ja siitä voi jokainen löytää itselleen sopivan muodon, esim, vaikkapa vain "Jeesus auta" tai jopa niin, kuin Henrik Renqvist: "... auta, auta, auta, ....".
Hätä ja ahdistus ovat parhaat auttajat tuon rukouksen jatkuvaan toistamiseen minun mielestäni. Jos ei koe mitään tarvetta yhteyttä Jumalaan, niin eipä ole tuolle rukouksellekaan käyttöä.
-
Se saattoi olla tuo sama kirja. En ollut koskaan kuullut Jeesuksen rukouksesta, vaikka olin ollut seurakuntalainen aika pitkään.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että sen väärinkäyttö saa pahat voimat liikkeelle. On oltava kuinka ja mitä rukoilee. Ei itselle suinkaan.
Teen sen hengittelen tahdissa sanojen mukaan.
-
Kiva kuulla myönteistä puhetta. Kiitos
-
Minä myös kannatan sitä, että omalla nimellä rehristi kirjoiteltaisiin tännekkin. :023:
Martti Johannes Tamppari rkm Lapua/Polvijärvi.
-
Kahvilammas oli aikanaan, sinä pääsiäisenä, suistaa epätoivoon, koska piti valmistaa pääsiäisateria ja luulin itsestäni liikoja. :icon_cool: