Kirjoittaja Aihe: Ajan merkkejä  (Luettu 33735 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #15 : 07.10.19 - klo:16:32 »
Viidesläisyydessä peloteltuna, mutta heränneissä armon alle päässeenä uskallan nyt ja tässä (  :icon_wink: ) tunnustaa että toissaviikolla ostin S-marketista kaksi karjalanpiirakkaa mutta vaaka maksatti vain yhdestä, 25 centtiä, kun en vielä hoksannut painaa kpl. näppäintä ensin. Hoksasin kotona vasta.

En ole käynyt kuittaamassa kun olen usein niellyt tappion jos tuote on ollut virheellinen kuten nyt viimeisin 900 g cheddar-juusto.

Anon armoa , antakee anteeks !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #16 : 07.10.19 - klo:16:50 »
Kengistä ei sentään puhuttu, mutta se oli äärettömän pelottavaa, se oli ihan kamalaa!  Juuri tasan kuin luterilainen kuvaa.  Millä minä mittaan ja punnitsen uskoni aitouden?  Kuinka sen voi tietää, onko uudestisyntynyt todella vai onko ainoastaan inhimillisin voimin päättänyt ” lähteä seuraamaan Jeesusta?”.

Tuo lastenkirja, se menee jo yli käsityskyvyn. Kuinka joku kiusaa lasta tuommoisilla? 

Mutta jälleen, tuota se oli.  Nuoruusikäinen ymmärtää jo mitä merkitsee ” ajatuksin, sanoin ja töin” joilla ihminen rikkoo Jumalan tahdon, ja siinähän oli tolkuton vartioiminen omissa ajatuksissa nyt viimeistään.  Ja kun piti olla viidentenä evankeliumina, koska toiset eivät lue Raamattua. Ja vuorenvarmasti olin kuin tarinan tyttö, koko ajan pahanteossa. Hyvä jos edes huomaisin missä. 

Tietty minun on välillä koti- ikävä, siis ikävä sitä yhteisöä jossa vietin nuoruusvuosista lukioiän. Kaikilla on sama tunne tavattaessa:  Ihan kuin ei oltais erossa oltukaan. Mutta näemmä on aika kovin kullannut muistoja, sillä tuo kuului siihen myös.  Tästä lähdin tietoisella uskonratkaisulla tieheni kerran.  Oli toukokuu, odotin bussia Ruskeasuon varikon kohdalla, aurinko yritti laskea, Etelä- Haagan puisto hehkui vastapuhjennutta kevättä, oli lämmin.  Minun oli pakko sanoa, Jumala, minä en enää jaksa.  Lukekoot Raamattua vaan.
« Viimeksi muokattu: 07.10.19 - klo:16:57 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #17 : 07.10.19 - klo:19:58 »
Ei kai meidän tarvitse uskomme aitoutta mitata mitenkään.
Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Jeesus on meidät pelastanut, Hänen yhteydessään saamme levätä, olla,
vain siinä saamme voiman, Pyhä Henki johdattaa meitä.
Armon varassa, rukoillen, Jeesus kutsuu luokseen tänäänkin, ei hylkää.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #18 : 09.10.19 - klo:13:01 »
Kengistä ei sentään puhuttu, mutta se oli äärettömän pelottavaa, se oli ihan kamalaa!  Juuri tasan kuin luterilainen kuvaa.  Millä minä mittaan ja punnitsen uskoni aitouden?  Kuinka sen voi tietää, onko uudestisyntynyt todella vai onko ainoastaan inhimillisin voimin päättänyt ” lähteä seuraamaan Jeesusta?”.

Tuo lastenkirja, se menee jo yli käsityskyvyn. Kuinka joku kiusaa lasta tuommoisilla? 

Mutta jälleen, tuota se oli.  Nuoruusikäinen ymmärtää jo mitä merkitsee ” ajatuksin, sanoin ja töin” joilla ihminen rikkoo Jumalan tahdon, ja siinähän oli tolkuton vartioiminen omissa ajatuksissa nyt viimeistään.  Ja kun piti olla viidentenä evankeliumina, koska toiset eivät lue Raamattua. Ja vuorenvarmasti olin kuin tarinan tyttö, koko ajan pahanteossa. Hyvä jos edes huomaisin missä. 

Tietty minun on välillä koti- ikävä, siis ikävä sitä yhteisöä jossa vietin nuoruusvuosista lukioiän. Kaikilla on sama tunne tavattaessa:  Ihan kuin ei oltais erossa oltukaan. Mutta näemmä on aika kovin kullannut muistoja, sillä tuo kuului siihen myös.  Tästä lähdin tietoisella uskonratkaisulla tieheni kerran.  Oli toukokuu, odotin bussia Ruskeasuon varikon kohdalla, aurinko yritti laskea, Etelä- Haagan puisto hehkui vastapuhjennutta kevättä, oli lämmin.  Minun oli pakko sanoa, Jumala, minä en enää jaksa.  Lukekoot Raamattua vaan.
Viidesläisyyshän on varsin nuori herätysliike, jonka tausta on 1800-luvun pietistisessä herätyskristillisyydessä ja amerikkalaisessa helluntaislais-karismaattisuudessa 1960-1970 luvuilla. Viidesläisyydessä uskontulkinnat olivat fundamentalistisia, ja vitoslaisten evankelistat olivat yleensä rajusti uskoon tulleita.

Vitoslaisten kokousten kulku oli yleensä samanlainen tilaisuudesta toiseen. Hieman musiikkia, yleensä kitarakuorolauluja välissä hengen voimassa kiihkomielisiä puheita. Joku saattoi laulujen välissä käyttää todistuspuheenvuoron omasta elämänmuutoksestaan. Tilaisuuden lopussa käsien nostatusta uskoontuloa haluaville. Jos käsiä ei noussut tarpeeksi, niin saarnaaja hiillosti lopunajoilla, viimeisellä tuomiolla ja helvetin tulella kuoron laulaessa taustalla ihmisten käydessä sisäistä kamppailuaan. Tunnelma saattoi olla usein melko ahdistava herkimpien itkiessä avoimesti saarnaajan vedotessa siihen, halusiko kuulija jäädä ulkopuolelle kun tempaus tulee Jeesuksen noutaessa omansa taivaaseen. Vedottiin myös siihen, miten juuri tänään on etsikkoaika, ja huomenna voi olla liian myöhäistä, jos sattuu vaikka yllättäen kuolemaan synneissään.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ajan merkk
« Vastaus #19 : 09.10.19 - klo:13:36 »
Joo minä muistan....  :icon_rolleyes:   Me nimittäin tehtiin seurakunnan nuorten kesken kun pastorina oli KeijoRainerma, bussiretki ensin Mariasisarten ” Kaanaaseen”. ( lukekaapa Lemmetyinen- Jansson, kun luostarin muurit murtuvat).   ja sieltä.  Belgiaan Billy Grahamin evankelioimiskokouksiin.  Meidän koko sakki, siis me, uskoontulleet , painuttiin joka ilta alas koska ” tahdoimme tulla uskoon” ,  kai meidät laskettiin joka kerta uusiksi uskovaisiksi...... ajattelin kyllä että tässä on nyt jotain... vähän.... outoa, mutta siis se tunnelma ja esimerkki raapaisi mukaan, sen myönnän...

Tästä Pena kerran korjasi minun käsityksiäni ——- Äitini aikaan vaikutti ns Oxford- liike, ja tämä meidän viritys tuli Amerikoista ja oli tuoreempaa, Campus Crusade for Christ.  Niin se meni, tuli vastaan uudestaan kun luin sitä nettiteologiaa Avoimessa yliopistossa.  Mitä äitiin tulee, hän oli vähän kavereitaan paremmin jalat maassa, koska kodin perintö oli evankelishannulalainen.

Hyvähän se, siellä tehtiin myös slummityötä ja sen perintönä meillä on Nicky Cruzin ja Sonny Arquinzonin kirjat tappelijoista ja narkomaaneista, Sonnyn opinnoista ja narkomaanikirkon perustamisesta,  varmaan joku ainakin tuntee:   ” Juokse poika juokse” ja Arquinzonin kirja joka siis on minulla, mutta missä, ei tuosta hyllystä löydy mitään kun pitäisi,. 


 Ihmettelin joskus, se narkomaanikirkko toimi aivan asiallisesti eikä siellä ollut mitään riehumista.  Sellainen oli pakko perustaa,koska  kristityt katsoivat narkkarit ulos omista yhteisöistään. Ja siellä totisesti osattiin vertaistuki!  Cruz on kirjoittanut nyt ikäihmisenä uuden kirjan elämänkokemuksista ja uskostaan varmaan myös,  tai siis ainakin yksi on suomennettu ja se pitäisi myös lukea.

..................

Kuinka se Suomessa meni niin räyhäkkääksi?  Onko meillä joku taipumus langeta loveen? 
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #20 : 09.10.19 - klo:13:42 »
Vitoslaisten kokousten kulku oli yleensä samanlainen tilaisuudesta toiseen. Hieman musiikkia, yleensä kitarakuorolauluja välissä hengen voimassa kiihkomielisiä puheita. Joku saattoi laulujen välissä käyttää todistuspuheenvuoron omasta elämänmuutoksestaan. Tilaisuuden lopussa käsien nostatusta uskoontuloa haluaville. Jos käsiä ei noussut tarpeeksi, niin saarnaaja hiillosti lopunajoilla, viimeisellä tuomiolla ja helvetin tulella kuoron laulaessa taustalla ihmisten käydessä sisäistä kamppailuaan.

Minut pyydettiin kerran pitämään puheenvuoro evankelioimistilaisuudessa. Kuvasin omaa käsitystäni ihmiseksi syntyneen Jumalan Pojan pelastavasta rakkaudesta. Omista uskonnollisista kokemuksistani ei ollut mitään kerrottavaa. Ei pyydetty toistamiseen.
« Viimeksi muokattu: 09.10.19 - klo:16:52 kirjoittanut Pena »

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #21 : 09.10.19 - klo:13:49 »
Viidesläisyyshän on varsin nuori herätysliike, jonka tausta on 1800-luvun pietistisessä herätyskristillisyydessä ja amerikkalaisessa helluntaislais-karismaattisuudessa 1960-1970 luvuilla. Viidesläisyydessä uskontulkinnat olivat fundamentalistisia, ja vitoslaisten evankelistat olivat yleensä rajusti uskoon tulleita.


Eikö lopulta liike ole vanha jos se on syntynyt 1800- luvulla?  Eihän sitä edeltänyt kuin karoliinipietismi 1700- luvulla?  Kartanopietismikin tuli myöhemmin.
Mietin olisiko nämä lähteneet kehittymään semmoisena aikana, jona yksilö ylipäänsä alkoi olla enemmän kuin yhteisönsä?  Siitä olisi kiinnostava kuulla ja oppia.

Ja toisaalta.  Me rikomme nyt foorumin sääntöjä, minäkin tuulettaessani asioita, joita Kansanlähetys on pyytänyt anteeksi. 


Minun kävi vielä hupsumman kuin Penan. Tämä pitää vielä kertoa..... Joku halusi tehdä haastattelun sen Bonhoeffer- kirjan jälkeen, jota nyt ei hyödyttäisi edes lukea.  Yritin vimmatusti kääntää puhetta Bonhoefferin elämään ja etenkin vankeusaikana kirjoitettuihin teksteihin ja runoihin.  Toimittaja vänkää ja vänkää, ja lopulta kun luon sitä versiota, minusta oli tehty omaa uskoani tunnustava ihminen jota Bonhoeffer pikkuisen oli hipaissut.  Soitin ettei tämmöistä saa julkaista, ei tämmöisiä edes puhuttu!   Vähän se päätoimittaja kuumeni, mutta ymmärsi kun selitin ettei sovittu henkilöhaastattelua edes.  Että otti aivoon, ettei voitu Bonhoefferista kirjoittaa kuin kaksi riviä.  No ei sitten painettu sitä juttua.
« Viimeksi muokattu: 09.10.19 - klo:13:59 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #22 : 09.10.19 - klo:16:54 »
Eikö lopulta liike ole vanha jos se on syntynyt 1800- luvulla?

Viidesläisyyttä on kai sanottu uuspietismiksikin. Se on kai ymmärretty 1800-luvun pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla.

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #23 : 10.10.19 - klo:10:57 »
Viidesläisyyttä on kai sanottu uuspietismiksikin. Se on kai ymmärretty 1800-luvun pietismin uudeksi tulemiseksi 1960-luvulla.
Juuri näin! Viidesläisyys on käytännössä 1800-luvun pietismin uusi tulemus 1960-luvulla, joka  korostaa epäluterilaista ratkaisukristillisyyttä ja henkilökohtaisen uskonelämän merkitystä, parannuksen tekemistä ja entisen syntielämän hylkäämistä. Viidesläiselle herätykselle loi maaperää sodanjälkeisen sukupolven russofobia, jonka yhtenä päävaikuttimena olivat Jeesuksen ja ryssän tulon pelko. Sodastahan oli kulunut vasta vähän aikaa, ja pienetkin maailmanpoliittiset heilahdukset koettiin maallemme uhkaksi. Lähestyvien panssarivaunujen ääniä kuultiin vähän väliä, ja Kuuban kriisin sekä Tsekkoslovakian miehityksen aikana tiedettiin niiden jo asettuneen hyökkäysasemiin itärajan takana.

Yhteiskunnallisessa murroksessa pelättiin muutenkin lähes kaikkea, koska ainoa hyvä asia oli Jumala, joka suuressa armossaan lähestyy ihmistä ja pelastaa hänet joutumasta helvettiin. Siksi oli tultava uskoon, ja sen jälkeen on joka päivä oltava taivaskelpoinen, jos sattuisi kuolemaan tai Jeesus tulisi eikä maailma anna turvaa. Koko maanpäällisellä elämällä ei ollut muuta tarkoitusta kuin valmistaa vitoslaista tulevaa taivasta varten maanpäällisen elämän ollessa kurjaa kärsimystä, eikä mihinkään maalliseen saanut kiintyä eikä mistään saanut nauttia. Tämä maailma oli vain pakollinen välitila, sillä kaikki tähtäsi tulevaan taivaan iloon ja autuuteen. Toki piti elää säädyllisesti lakien ja sääntöjen mukaisesti esivaltaa kunnioittaen, mutta viime kädessä tärkein asia oli vasta ajan rajan toisella puolella taivaassa.

Maamme vapaissa suunissa, kuten helluntailaisuudessa kauhukuvat olivat tuttuja 1960-1970 luvuilla. Varsinkin vuonna 1972 Ristin Voiton kustantama Hal Lidseyn kirja "Maa-entisen suuri planeetta" edusti vapaiden suuntien kristityille ainoata oikeata mielikuvaa lopun ajan tapahtumista sen ajan russofobian turvattomuudessa hiusten noustessa pystyyn pelosta nykyajan sotatekniikasta aina panssarivaunujen tyyppimerkinnöistä ja ohjusten ydinkärjistä mikrosirutekniikkaan käteen ja otsaan laitettavasta pedonmerkistä. Vielä tänäänkin jotkut helluntaisaarnaajat pelottelevat mikrosirun olevan pedonmerkki.

Onko mikrosiru käteen tai otsaan tuleva pedonmerkki? Helluntaisella saarnaajalla Paavo Järvisellä on vahva mielipide asiasta. Kuuntele! https://www.youtube.com/watch?v=nWekgeylMZ4


Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #24 : 10.10.19 - klo:11:26 »
Tuttua törinää tuokin. Oletko kuullut sitä että ostoksissa olevan viivakoodin yllä olevat luvut kun lasketaan yhteen niistä summautuu Pedon luku.

Minä kun käytin, ja käytän yhäkin, hiukan mekkiä , huulipunaa ja hajuvettä, niin 'uskonsisar'  opetti että hajuvesi haisee lehmänkuselle.

Kun Pä..i Rä..nen oli nuori hän muistutti nykyistä mummoaan, niin oli tukka nutturalla eikä meikin hiventä, nyt on amerikkalaistyylinen look, ja vaattet ja tukka kuin barbie-nukella.

Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa luterilainen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4783
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #25 : 10.10.19 - klo:13:08 »
Tuttua törinää tuokin. Oletko kuullut sitä että ostoksissa olevan viivakoodin yllä olevat luvut kun lasketaan yhteen niistä summautuu Pedon luku.

Minä kun käytin, ja käytän yhäkin, hiukan mekkiä , huulipunaa ja hajuvettä, niin 'uskonsisar'  opetti että hajuvesi haisee lehmänkuselle.

Kun Pä..i Rä..nen oli nuori hän muistutti nykyistä mummoaan, niin oli tukka nutturalla eikä meikin hiventä, nyt on amerikkalaistyylinen look, ja vaattet ja tukka kuin barbie-nukella.
Olen toki kuullut, miten 1970-luvulla pedon luvun väitettiin olevan EAN- viivakoodeissa. Silloin oltiin varmoja, miten Jeesuksen ja ryssän tulo näyttivät kytkeytyvän yhteen Jeesuksen tullessa noutamaan omansa pois ahdistuksen ajasta. Epäilemättä meikit, huulipunat ja hajuvedet olivat silloin synniksi ymmärrettäviä asioita. Päivi Räsäsen tätitukka onkin nykyisin vaihtunut uuteen nuorekkaaseen tyyliin hänen muuttuessaan ihan hyvännäköiseksi kuusikymppiseksi naiseksi, jonka sääret näyttävät seksikkäiltä lyhyen hameen kanssa.

Lähde

https://www.is.fi/viihde/art-2000001031847.html


Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #26 : 10.10.19 - klo:19:51 »
Päivi Räsäsen tätitukka onkin nykyisin vaihtunut uuteen nuorekkaaseen tyyliin hänen muuttuessaan ihan hyvännäköiseksi kuusikymppiseksi naiseksi, jonka sääret näyttävät seksikkäiltä lyhyen hameen kanssa.

Tämä on toki makuasia. Kommentoin kuitenkin sen verran, että nuorekkaan tyylin viehätys katoaa, kun tiukkailmeinen Päivi Räsänen on lähikuvassa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #27 : 10.10.19 - klo:21:59 »
Tämä on toki makuasia. Kommentoin kuitenkin sen verran, että nuorekkaan tyylin viehätys katoaa, kun tiukkailmeinen Päivi Räsänen on lähikuvassa.

Ei Päivillä opiskeluvuosina mitään nutturaa ollut, pitkä, aika tuuhea suora tukka ponnarilla tai semmoinen panta, joka piti sen poissa kasvoilta, ja opiskelijaunivormu eli sammarit ja oman tiedekunnan logolla koristettu collegepusero.  Ei jeesuspaitaa. Hauskannäköinen  tyttö.   
Olisiko tullut Kristillisen Liiton  aikaan tuo tyylinvaihdos, kun en muista. Siis nuttura.

Monipuolisemmin hän kyllä pukeutui jo silloin, eli käytti rahaa vaatteisiin enemmän kuin keskimäärin tai sanotaanko vaikka minä. 

Tehokkaasti me otimme yhteen, ja kai meitä joku katsoi vähän h i t a a s t i kun riideltiin eksegetiikan opetuksesta, siis ihan eri tiedekunnan oppiaineesta ja tietenkin Heikki Räisäsestä joka ei meille opettanut yhtikä mitään.   :icon_rolleyes:  Kyllä ihminen on nuorena v i i s a s  :icon_rolleyes: tai ainakin tietää ihan k a i k e n  :icon_rolleyes:

En taitaisi enää jaksaa, en.

................


Mutta olkoon kuka hyvään, yli kuusikymppinen on harvoin tyylissään tyylikäs, jos koettaa repiä 30- vuotiaan imagoa itseensä ja habituksensa.
« Viimeksi muokattu: 10.10.19 - klo:22:04 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #28 : 10.10.19 - klo:22:25 »
Se pedon luku opetettiin kyllä jokseenkin niin, että siitä tulee pakollinen tatuoitava jokaisen käsivarteen.  Jos kuuluu kristilliseen kirkkokuntaan sitä ei anneta, ja tällöin ihminen ei voi asioida ainakaan joissakin virastoissa eikä pyrkiä oppilaitoksiin.  Se tulee sisältämään myös henkilötunnuksen.

Kaupoissa käytettiin vielä kokonaan käteistä rahaa, ruokapulalla ei säikytelty.


Tietäisikö. kukaan, mistä tämä juttu olisi lähtöisin? 

Kävin lukion toista luokkaa, kun meillä nämä kehittyivät aina vain hurjemmiksi, ja mehän istuimme seurakuntatalon takkasalissa neljään asti yöllä kuuntelemassa. 
Koska koulua piti käydä lopetin nuo yökukkumiset ja  voin kaikin puolin paremmin, siis, mitä vähemmän kävin seurakunnan nuorten puuhissa..... Piti sekin päivä elää, että vanhemmat repivät. Raamattua kädestä, nyt lopetat, sinä sekoat kohta.....   Tai mitäs jos jätettäisiin tämä viikonloppuleiri väliin. 

Meidän muori ja vaari! 

Yksi tyttö pääsi nuorteniltaan vain joka toinen lauantai ja sillä ehdolla, että käy vaikka tanssimassa tai tapaa luokkatovereita joka toisena.

Vanhemmista aktiivisimmat kuuluivat tehneen piispalle kantelun, kun kotona rupesivat kuulemaan vähän outoja juttuja.  Luin salaa äitini päiväkirjoja, hän tyytyi vain rukoilemaan puolestani että tämä hullutus menisi ohi. 

En menisi tästä kaikesta syyttämään  kokonaan  KRS: n toimintaa, en edes Kansanlähetystä.  Minulla oli vahvasti käsityksenä että tämä omaperäinen öisin leviävä oppi oli varsin paikallista perua. Kuka lie satamakaupungin profeetta. Niinno, Kathryn Kuhlmania kuunneltiin tai luettiin niitä suttulappuja lopun ajan uusista ptofetioista.


En yhtään väitä olevani oikeassa, mutten ajatellut tästäkään enempiä kirjoitella. Jotenkin ei tee mieleni.
« Viimeksi muokattu: 10.10.19 - klo:22:33 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ajan merkkejä
« Vastaus #29 : 11.10.19 - klo:07:32 »
Kävin lukion toista luokkaa, kun meillä nämä kehittyivät aina vain hurjemmiksi, ja mehän istuimme seurakuntatalon takkasalissa neljään asti yöllä kuuntelemassa.

Jos suntio tai vahtimestari olisi ollut tehtäviensä tasalla, hän olisi ajanut teidät pihalle viimeistään kymmeneltä illalla.