Jos näin on, niin kuulut valtavaan enemmistöön näkemykseesi kanssa: kukaan ei nimitäin tosissaan ymmärrä termille "maailma" vain yhtä merkitystä.
Tätä merkitysvivahdeasiaahan käsittelinkin tuossa ensimmäisessä "maailma" -sanaa käsittelevässä viestissäni.
MT-kin taisi asiasta mainita.
mt kyllä, se luin. Kirjoitat joskus aika pitkiä listoja; niitä ei oikein jaksa kahlata läpi niin syventyneesti. Riitta ja Salis jäsentelevät ne, jättävät rivivälejä, se auttaa. Varmaan niitä on jotka jaksavat muutenkin, mutta nyt luin, ja hieman särähti tuo "tulkaa pois maailmasta". Jeesus lähetti opetuslapsensa juuri maailmaan, (Matteus menossa nyt) määritellen tällä kohtaa vielä tarkasti minne, lopussa hyvin laajalla skaalalla. Olenko sitten itse eksyksissä, kun mielestäni enemmän korostuu juuri maailman keskuuteen meneminen. Kuka muu siellä on valona ja suolana? Tietenkin ajankohtainen elämäntilannekin voi vaikuttaa siihen mitä lukee ja kuinka.
Mutta luin tuon samoin 164, en saanut traumaa sielulleni. Ehkä nuo helvetin lieskat... aika usein hyvin konkreettiseksi kuvatun Taivaan ja Helvetin asemesta korostuu Jumalan läsnäolo tai poissaolo. On totuttu puhumaan niistä, oikein tai väärin. Hölmöä tavallaan, mutta kun näin nyt on - ehkä ihmisille on puhuttava kieltä jota he ymmärtävät. Jopa fundamentalistit viidesläiset nuorisopapitkin purskahtivat nauruun kun veisattiin viidesläistä laulukirjaa, kaikille kyllä tuttua "Yhtehenkö tulla saamme", monesti läheteille laulettua - ja tultiin kohtaan jossa Taivas on valmistettu "jaspiksesta, kullasta". Ihmiset ymmärtävät mitä on täydellinen yksinäisyys, sitähän se on, sillä syvin lohdutuskin löytyy niille jotka ovat kokeilleet, Jumalalta, toisaalta äkkioudot erilaisten tutkimusten mukaan ymmärtävät kyllä hyljätyksi tulemisen ja yksin jäämisen, se on monelle "helvettriä" jo maan päällä.
Muistan jonkin vähän merkillisen ajatúkseni Taivaasta josta Jumala puuttui, näinköhän jotakin päiväunta, niin kai se meni. On kai hölmöä sotkea painajaisia tähän, mutta olin äärimmäisen epätoivoinen. Hain ja hain, niinkuin unessa joskus juostaan ja juostaan eikä tavoiteta. Taivas oli tyhjä. Siellä oli helmistä tehdyt portit, kadut olivat kultaa mutta Jumala oli muuttanut pois. Se metetyksen tunne ja epätoivo oli kamala. Minä olen täällä mutta Jumala ei olekaan, mitä minä täällä teen? Muisti sen psalmin (mikä se on) jossa sanotaan, että kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli (vanhan käännöksen osaan ulkoa monin kohdin, uutta en) Luulen että hyvä virsi menetetään jos ollaan noin konkreettisia - en tiedä - vilpittömästi luulen. Se saa minut vetämään suuni hymyyn lieskoineen, mutta vakavoitumaan tosissaan, kun muistan tuon menetyksen, ja ajattelemaan olisiko tuohon saatu tilalle kaiken lohdun ja ilon menetys, sellaisin sanoin jotka ihmiset ymmärtävät. Mutta myönnän: Tyh,mä äänessä. Aina näistä keskusteltaessa on kuin liikkuisi heikolla jäällä, olisi tunnettava historia paremmin.
