Kirjoittaja Aihe: Sairauteni 6  (Luettu 25537 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #30 : 25.07.19 - klo:09:31 »
Leena, Matti Paarma kuoli jo 1970-luvulla muistaakseni, liekö silloin edes ollut Buranaa. Puhuttiin asperiinista.
Samoihin aikoihin kuoli samaan myös Vierumäen Urheiluopiston opettaja.

Seppo, pidetään kunniana näitä merkintöjä Kela-korteissamme. Kipujen ja sairauksien merkitys on merkki suuremmasta.

Teki tiukkaa jalkani kanssa kauppareissulla, polvitaipeessa taitaa olla 'vettä'. Yö sujui kohtalaisesti. Kuumuus kiusaa.
Ajattelen , liekö helle uuvuttanut myös Claes Anderssonin. :'(
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #31 : 26.07.19 - klo:17:06 »
Aspiriini on todella paljon Buranaa vanhempi lääke.

Kumpikin kuuluu salisylaattijohdoksiin eli jos henkilö on allerginen aspiriinille, hän ei voi käyttää myöskään muita salisylaattijohdoksia, kuten ibuprofeenia eli Buranaa eli Ibuxinia, naprokseenia eli Naprometinia ja muita eri lääketehtaiden valmisteita. Apteekissa osataan neuvoa, jos ostaa itsehoitovalmisteita. Indometasiini oli muistaakseni ensimmäinen markkinoille tullut aspiriinia tehokkaampi salisylaattijohdos.

Parasetamoli on aivan erityyppinen lääke, se ei kuulu salisylaattiryhmään.

,.......

Astman ja salisylaattien yhteys on mutkikkaampi. Se ei ole allergiaa.

Lääkeallergia johtaa kuolemaan, koska se saattaa johtaa ns anafylaktiseen reaktioon, jossa kurkunpää turpoaa kiinni. Niin johtaa kyllä pähkinäallergiakin, jos pähkinöitä syö. Kinkkisin kohtaamani oli mehiläishoitajan lapsi, joka sai hurjia reaktioita mehiläisen pistosta, ja ampiaisen myös. Isä hoiti mehiläisiään, lapsi oli tämän tästä anafylaksian tähden päivystyksessä.

En osaa selittää, enkä tietysti tässä uskalllakaan, miten meillä siedetään salisylaatteja, ja äitini ottaa päivittäin miniaspiriinin pitääkseen veren hyytymättä saman sisätautilääkärin neuvosta, joka huolehtii sen astman hoidosta.
« Viimeksi muokattu: 26.07.19 - klo:17:18 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #32 : 26.07.19 - klo:17:25 »
Ai niin.... Jälkikäteen on aika mahdoton sanoa, saiko ao juuri aspiriinista rajun astmakohtauksen vai oliko hänellä allergiaa useille eri aineille tai vain aspiriinille, ja sen tähden astma jota seurasi anafylaksia. Astma johtuu joko allergiasta jolloin se puhkeaa nuorella iällä, tai keski- iällä rasitusastma, niillä on eri mekanismit.

Kannattaa joskus lääkärillä käydessään kysyä noista uusimmista tulehduskipulääkkeistä kuten naprometinista, kun kelailin vielä, olikohan juuri aspiriini se pahin astmaatikolle.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #33 : 26.07.19 - klo:17:27 »
Indometiin sotkee minulla psyykkeen (toseettu 1980-1982)

Panadol vaikuttaa minulla vajaa 3 tuntia eikä yhtään pidempään.

Buranaa ym en saa syödä. Siskoni ja anoppini saivat kumpikin niistä vatsahaavan. Söivät molemmat todella paljon kun vähempi ei auttanut. Syömiskieltoni ei ole näistä johtuva.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #34 : 26.07.19 - klo:17:34 »
Joo, Indometinista ihmiset sai hyvin omituisia juttuja toisinaan, huimaus oli kai ilkein, mutta kyllä myös psyykkisiä reaktioita muistan ja ojaanajamisia sun muita. Se sitten jäi.

Buranaa ei  vatsani liikoja kestä. Naproxen annettiin nyt migreeniin, vaikka minulla ei järin ole tässä tyypissä sitä migreenisärkyä.  Se kumminkin estää sen reaktion ehkä... jos kerkisiin ajoissa ottaa, ja yleensä kaikki semmoiset häiriöt ja kivut jotka elimistöön aiheuttaa semmoinen kuin prostaglandiini.

Juu, on tähystetty kerran vatsa, kun liikaa Buranaa otin estämään basilaarikohtausta. Jäin varovaiseksi. Söin siihen sitten happosalpaajakuurin.

Tästä oli lääkäriliiton vast saitilla kuin tämä keskustelu eli kipulääkkeet, löytyisikö yhtään joka auttaisi kaikkeen. Ei löytynyt.

Lopulta juttu on niin, että tehokkain ja  turvallisin on tavallaan vaarallisin, eli kodeiini.  Siihen jää koukkuun.  Kun ikää karttuu, sen muut haitat nopeuttavat kuolemaa, ettei sekään....
« Viimeksi muokattu: 26.07.19 - klo:17:40 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #35 : 26.07.19 - klo:18:36 »
Polvileikkauksen jälkeen sain Panacodia ja siitä oli vaikea päästä irti.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #36 : 26.07.19 - klo:20:42 »
Opioottia ( kodeiinia ? ) minullekin olisi lääkäri kirjoittanut mutta en ottanut. Kuulin hirmuisista vieroitusoireista kun sukulainen lopetti sen yht' äkkiä .

Juttelin eilen oma-hoitajani kanssa parasetamolin turvallisesta käytöstä. Se on se 3 gr / vrk. Sitä menee nyt se, mutta maanantaina käyn taas lääkärissä joka saa miettiä josko kortisonipistos olisi paikallaan.
Nyt kun olen taas ottanut maksimin alkaa kipu häipyä

Luulin kai parantuneeni ja aloin vähitellen vähentää, jopa niin että vain 0,50 x2 /vrk.
Sitten kävi näin.
Kun kova kipu maanantaina iski revähti kai reisi kun rojahdin wc-istuimelle. Ei ole sitä korotusta, vielä.

Kantapäänkautta oppii ja kävellä pitää verenmaku suussa.

Hyvää yötä kohtalotoverit. :059:

ps. Leena, minullekin on alkanut harvakseen ilmestyä sahalaita-kuviota näkökenttään. Menen heti pitkälleni ja laitan säleverhot kiinni ja kylmän kääreen otsalle. Höntti olo ketää joitakin tunteja.
Tautu-kokoelmaani on ilmestynyt migreeni ja ehkä kihti,siitä labrat maanantaina.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #37 : 27.07.19 - klo:09:21 »
Olen pahoillani, todella.  On hyvä saada tieto siitä kihdistä, mutta minullahan iski epäilys vain tuon kuvauksen perusteella. Se saattaa olla muutakin, mutta on kyllä niin kihtiin sopiva. Hyvä on että tutkitaan.

Kesä on ollut niin täynnä valoa, että saattaa altistaa migreenille, minua neuvottiin käyttämään kirkkaalla ilmalla aurinkolaseja, niistä on apua. Viime kesänä joku optikkoliike myi silmälaseja tyyliin  kaksi yhden hinnalla eli omilla vahvuuksilla sai aurinkolasit lisäksi.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #38 : 24.11.19 - klo:17:08 »
 :039: :102:

Pitänee nyt tulla tännekkin tulla valittamaan, kun kaikki muutkin palstat oon valitellut.

Siis facebookin ja no työkaverit ja tutut.

Oon kyllä kova valittamaan, kun oon sairas.
Oli pikku sairaus tai iso, niin puoli maailmaa saa sen tietää.
Mulla on sisko syövässä ja saa niitä tiputuksia tai jotain ja ei valita mitään, mutta meikä se itkee kuin maailma lopun edessä.

Eli siis viime torstaina oli sappikivien poisto.
Tollanen 2 senttinen ainakin sieltä lähti ja taisivat ottaa koko sapen pois.

Nyt onkin sitten vatsa kuin haulikolla ammuttu.
On kameran reikää ja kolme muuta reikää vatsassa, mutta hyvä tuli, vaikka kipuja nyt onkin.
Verenpaine tuli normaaliksi, pulssi ihan ok ja ei ollenkaan samoja kipuja kun oli ennen kivien poistoa Jee..

Kyllä tässä vielä elämä alkaa hymyilemään.

Oletteko te enempi valittajia, kun on sairauksia.
Jotkut on tälläisiä itkupillejä kuin minä, kun joku kipu kohtaa.
Jotkut vaan ottaa sen elämään kuuluvana eikä siitä sen enempää.
Tik toc.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #39 : 24.11.19 - klo:18:06 »
Huh ! Oot siis pelastettu, eikä enää sapeta  :eusa_clap:

En ole poikkeus siitä vanhojen suuresta joukosta jonka kuulumiset alkavat olla lähes yksinomaan 'sairauskertomuksia'.

Siispä tässä ihmettelenkin mikä minun oikein on kun alan kovasti palella sen jälkeen jos vain käväisen ulkona tai parvekkeella niin että tunnen ilman kylmyyden.

Sitten alkaa puoli päivää kestävä horkka joka muuttuu hikoiluksi jos otan tilkan konjakkia. Kahvikin sen tekee.

Vai onko se viruksen aikaansaannosta ? Luin tämän päivän ESS sta että aikuien ihminen voi sairastaa jopa 8 flunssaa vuodessa.

Olen tietysti paljon lääkkeitä käyttävänä, esim. juuri kortison, lähes vastustuskyvytön.
Koskaan kuume ei nouse. Se laskee, ja silloin  p a l e l e n.

Paljon paranemis-intoa sinulle Viisveisaaja !   :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #40 : 24.11.19 - klo:18:55 »
Samat toivotukset V-heitostakin. Tiedän haulikkovertauksesi  :003:, sillä minulta korjattiin kupeet mol.puolelta samalla kertaa. Pienet reiät, mutta iso kipu. :039:

Poissa Rajan poika

  • kyselevällä mielellä
  • Viestejä: 504
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #41 : 24.11.19 - klo:19:30 »
Tiedän haulikkovertauksesi  :003:

Oon kuullut haulikkovertauksen myös ripulin yhteydessä: oli hajotusta niin kuin huonossa haulikossa.  :icon_biggrin:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #42 : 24.11.19 - klo:20:34 »
Hehee, hyvä vitsi, mutta ViisVee on ihan oikeasti kipeä. Haulikkojakin on monenlaisia, joista toiset ei hajota. Minullakin sellainen Tikkarihlakko, jolle piti patruunat ampumalla tuunata, että mikä millikoko. Sen jälkeen ei hajottanut. :003:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #43 : 26.11.19 - klo:09:08 »
Nyt on lähtö lääkäriin. Rintaan pistää ja viluttaa kuin entista sotamiestä. Virus kai on jättänyt jälkitaudin.

En ryhdy yrittämäänkään terveyskeskukseen, vaan menen Mehiläiseen. Siellä oli hyvä käydä kaksi vuotta omalla valinnalla, mutta kun Sote meni mönkään käytän terveyskeskusta sekä Mehiläistä, ja tarvittaessa Akuutti 24.

Tänään puhuttiin YLEn aamussa Omahoitajista Porissa. Lahteen  h e t i  myös sellainen monisairaille paljon palveluita tarvitseville !   :023:
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Sairauteni 6
« Vastaus #44 : 26.11.19 - klo:11:19 »
Polvileikkauksen jälkeen minulla oli vaikeuksia päästä Panacodista eroon. Olen näköjään herkkä opiaateille. Naureskelin, kun lääkäri ei antanut 94v äidilleni opiaattia, kun siitä voi tulla riipuvaiseksi.

Minä kysyin jo kertaalleen oliko näin, kun tätä kerrottiin klinikalla vitsinä jo 70-luvulla.  Ei Seppos vastannu joten ehken oli mutta saahan hyvää vitsiä kertoa uudestaan, Oon tehny niin itte, kun sairaanhoitajat kiälsi kandia antamasta infarktipotilaalle 85v opiaattia suoneen samasta syystä... ja siinä oli vähäsen ittekoettua mukana. 

Minuu kävi kipeimmin, kun hammaslääkäri joutu poraamaan yläetuhampaat juureen saakka auki eikä voitu välittää siitä puutuko ne vai ei.  Terävä vihlova kipu on ilkeempi, kun tylppä sanovat. Vaikka sitä sanotaan niin paljo ja monenlaista.

Tästä kivusta oli keskustelu ja se aina virii uudestaan meitin ammattiliiton palstalla. Poikkesin kattomassa mitä on, ja kahesti kun se virii aina uudestaan, kus lääkäriin sattuu kans. Tuumaus on, että jos vanhuksena saatais siedettävän turvallinen kipulääke niinku on tuo Panacod ja se viel pitää hyväl tuulel, nii se myö valittas. 

Tämän hetken ongelmana on että kontrollia on täs maas enempi kun toimen lääkärei. Apteekista menee sana ja VALVIRA napsii taikka rajaa oikeuksii.  Soittelin jälleen kiarrosta, mitä niille kuuluu kun jäi tänne kun itte rupesin ammatinvaihtoon ja muutin täältä kokonaan sinne Joensuuhu, johon haikailen. Järkytyin vähäae, kyllä sen verrabn tunsin muutamaa eritoten hyvää lääkäriä ja uudemmis tutuis oli myös. Oma neurologi ilmottaa että mulle pitäs jostain saaha diatsepaameja, yleensä sanotaan että betsodiatsepiineja, kun niil kupeerataa kohtaukset kun hän ei kirjota eikä piä hyvän että miä kirjottasin ite. Vähät siitä, mikjä on annos kun niitä saa päivämäärälleen halutessaan seurata, ja käyttöö olen itte tarkoin valvonnu ettei vaan mene yli mistään , oli mikä oli, ennemmin ali. Jos joku psykiatri. Kun ne ei tasan rupee jonku  pamitohtoriks, vaikka olishan se kepee homma kun piän paree että puhun totta. Sekin olis etuna.

Että hoitoo ei saa, ja varmaseutit on vissii ruvennu korvaamaa meiän hyvät osaavat sairaanhoitajat.  Oli tarvis rasvasiepparia, ei tyttö myy vaa pitää luentoo viijest ateriast ja tenttaa kalorit.  MAinuu nauratti paitti kotona järkytti.

Terveyskeskuksee pääsin. Elokuus varasin aikaa. Lokakuus oli hoitajan aika ja hgän päätti minkä tiäsin että lääkäriin olis tarvis. Aika oli äskettäin, siis marraskuus.

Kuka täs järjestelmäs tekis tyätä?  Kiitokseks saa liika useest sättimiset, jotka perustiuu insinööritiatoon ja luuloon siit mitä ihmises on sisäl. Miän kun sanon ettei ne osaa tät tautii HUSin neurol, saan kuulla sen saman puheen jonka ooin pitänny itte liika monta kertaa kun nuari olin, en miä ole niin puhunnu vuasii ilman tiatoo että mitä kuka teki ja kuka luuli ja mitä. Sanoin et lopeta jo, miä olen sul kolleeka, ne ei osaa kun ei osaa ellei ole oppin viime vuasin.  Mist ne osaois kun kukaa ei opeta muuta kun liuotushoitoo, kun työkenttä jaettii 80-luvul, nyt påitäs vissii muuttaa kuopioo jos on tämmöne tauti. 

Enhä miä sitä, sanoin että hoietaas tää verenpaine nyt. Loppuu lääkkeet.

Hän hoiti ja  hyväst hoiti. Tykkäsin siitä Mirasta  kovast. Ikävä tulee jos maalle muutan. Taikka täält nähen maaseutuu on Kotkakii.
« Viimeksi muokattu: 26.11.19 - klo:11:24 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.