Kiitos, Köpi.
Kysyisin vielä kaikelta kansalta:
Onko siis Jumala niin avuton, heikko ja piittaamaton, ettei itse voisi siepata tiehensä kaikkea omatekoista?
Tämä on tuon minähoidanitseuskoni-jutun kääntöpuoli. Ei uskalleta tehdä hyvää avuttomille, koska Jumala, herrajesta, sieltä tähtitarhoistaan sivusilmällä hoksaa ja pitää kirjaa: Nyt se lankesi tekojen hurskauteen, kirjataanpa ylös että tulipätsiin, tulipätsiin vaan!
Jos Jumalaan voi luottaa yhdessä, eikö siis toisessa ja ennen kaikkea siinä, että Hän huolehtii kyllä ihmisen perille saakka, ei siinä mikään omatekoinen auta. Ei kanna ketään perille takinliepeet siinä kuin ei vapaantahdonratkaisukaan. Jos Hän kykeni herättämään Kristuksen kuolleista "meidän vanhurskauttamisemme tähden", antaa palaa omatekoista. Ei ihminen osaa elää ilman, niin se vain on. Menet minne hyvänsä, niin se vain on! Kun jättäisivät naapurin rauhaan, mutta kun ei. Ei jätä viitoslainen, ei jätä körtti, puhukaa mitä puhutte. Täällähän se on nähty ja kiitos vain, koettukin.
Jumala pitää huolta. Tämä on vastaus siihen kysymykseen, jota olen yrittänyt esittää, vaan eipä kukaan ole näin vastannut. "Kyy-yllähän se Jumala... mutta... " kuullaan körtin suusta siinä kuin viidesläisenkin. Tuntematta kysyjää. Siksi minä rupesin lukemaan niitä kirjoja itse... Pitäisi kai jatkaa. Ei hurskasten elämäkertoja vaan Raamattua ymmärtämään auttavia.
Se saa herättää ihan vaiikka "ihania helpotuksen tunteita". Ihmisellä on onneksensa kyky muistaa ne, jos semmoisia annetaan.