Jos huusivat avukseen Jeesusta viimeistään ennen kuolemaansa, niin pääsivät.
Näin on voinut käydä.
Kristinuskon pyhän Kirjan Raamatun mukaan tuo on mahdollista, joskin todennäköisesti hyvin epätodennäköistä.
Hitler oli syntynyt ja kasvanut Itävallassa, joka on katolinen maa hänen saadessaan todennäköisesti katolisen kasvatuksen kuuluen myös katoliseen kirkkoon. Mitenkään avoimesti hän ei uskontoaan tunnustanut, mutta virallisissa poliittisissa puheissa hän julisti Saksan taistelevan Jumalan ja kristinuskon puolesta. Näinhän toki tekivät kaikkien muidenkin sotaa käyvien maiden johtajat. Natseja kuitenkin kiinnosti katolista kirkkoa enemmän pakanallinen germanismi, ja siihen liittyvät jumalat, ja Hitler ja natsit harrastivat kulissien takana mustaa noituutta ja saatananpalvontaa järjestäen pakanallisia orgastisia juhlia. Germanismin rotuopin mukaan saksalaiset kuuluivat ylivertaiseen arjalaiseen rotuun, joka oli kaikkien muiden yläpuolella oleva herrarotu.
Hitler teki itsemurhan ampuessaan itseään päähän otettuaan samanaikaisesti tappavaa syanidia. Mutta pääseekö itsemurhan tehnyt taivaaseen? Onhan sekin toki mahdollista, vaikka Raamatussa itsemurhan kieltää viides käsky: "Älä tapa". Muutoin Raamatussa ei erikseen oteta kantaa itsemurhan tehneen ikuisuuskohtaloon. Raamatussa kuitenkin kerrotaan muutamista henkilöistä, jotka päättivät päivänsä oman käden kautta, kuten kuningas Saul ja Juudas Iskariot. Näiden lopullista taivaaseen pääsystä ei kerrota, mutta Juudas Iskariotin kohdalla on vaikea veikkailla myönteistä lopputulosta, kuten ei myöskään Hitlerin kohdalla.
Stalin puolestaan oli syntynyt ja kasvanut Georgiassa ollen syntyperältään georgialainen, joka sai ortodoksisen kasvatuksen opiskelen pappisseminaarissa ortodoksipapiksi, mutta tutustuttua marxilaisuuteen hänet erotettiin pappisseminaarista. Stalista tulikin aktiivinen kommunisti kohoten bolsevikkipuolueen hierarkiassa toimien Venäjän sisällissodassa poliittisena ja sotilaallisena komentajana.
Ennen kommunistista vallankumousta ortodoksisella kirkolla oli vahva asema Venäjällä. Puhuttiinkin niin kutsutusta Pyhästä Venäjästä, sillä valtio, koululaitos sekä kirkko olivat tiiviisti suhteessa toisiinsa. Venäjän tsaari oli samalla ortodoksikirkon ylin johtaja. Luostareita maassa oli tuhansittain ja kirkon palveluksessakin työskenteli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kommunistisen vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton alkuvaiheissa Vladimir Lenin toteutti marxilaista uskontokritiikkiä. Vuonna 1918 kommunistinen valtio ja ortodoksikirkko erotettiin lailla, ja kirkkoa alettiin työntää yhteiskunnallisesti ahtaalle.
Vuosina 1922 – 1923 toteutettiin ensimmäiset vainot, joissa köyhä neuvostohallinto riisti kirkon arvotavaroita ja myi niitä rahoittaakseen toimintaansa. Ortodoksikirkon päämiehiä sekä tavallisia uskovaisia pidettiin vastavallankumouksellisina ja näin papistoa pidätettiin, vangittiin sekä teloitettiin. Tuhansia rakennuksia tuhottiin tai otettiin muuhun käyttöön. Joistakin luostareista tehtiin sikaloita tai uimaloita.
1930-luvulla käynnistyi toinen vainojen kausi. Neuvostoliiton keskuskomitea totesi, että uskonnon vastaisissa pyrkimyksissä ei ollut onnistuttu. Stalin käynnisti laajamittaiset vainot, joissa valtaosa jäljelle jääneestä papistosta lähetettiin vankileireille tai teloitettiin. Kaikki uskonnollinen toiminta maassa kiellettiin. Uskontovastaista propagandaa levitettiin entistä enemmän.
1940-luvulle tultaessa kirkko alkoi nostaa uudelleen päätään. Kirkon ja valtion suhteissa tapahtuikin väliaikainen käänne. Toisen maailmansodan tiimellyksessä Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon 1941 ortodoksikirkko tuki valtiota sotaponnisteluissa. Kirkko siunasi sotajoukkoja ja rahoitti sotakaluston ostamista. Stalin halusi, että ortodoksinen kirkko lujittaisi kansalaisten taistelutahtoa ja yhtenäisyyttä.
Stalin kuoli vuonna 1953 verisuonten kalkkeutumisesta johtueeseen aivoverenvuotoon, mutta diktaattorin lääkärien salaliiton pelon vuoksi hänelle hankittiin apua vasta seuraavana päivänä. Stalin virui tajuttomuuden rajamailla neljä päivää, kunnes lopulta kuoli. Stalin ei luottanut lääkäreihin, ja vuonna 1952 hänen epäluulonsa vain yltyivät. Tuolloin diktaattori sai päähänsä, että joukko juutalaisia lääkäreitä suunnitteli hänen murhaamistaan. Satoja lääkäreitä pidätettiin ja pakotettiin kiduttamalla tunnustamaan pahat aikeensa. Stalin kuitenkin kuoli ennen oikeudenkäyntien alkamista, ja kaikki lääkärit vapautettiin. Stalin lopullinen taivaaseen pääsy jäänee Jumalan armon varaan, mutta hänenkään kohdalla on vaikea veikkailla myönteistä lopputulosta.
Lähteet
Trevor Ravenscroft: Pyhä Keihäs
https://blogi.eoppimispalvelut.fi/kulttuurikurssi/2018/05/13/437/https://historianet.fi/sota/suuret-sotapaallikot/miten-josif-stalin-kuoli