Sain juuri luetuksi Petri Järveläisen ja Urpo Karjalaisen Täällä Lounatuulten alla. Erittäin mielenkiintoista luettavaa, varsinkin minulle, jolla ei ole ollut oikein mitään käsitystä herännäisyydestä. Lainaan siitä pätkän: " On selvää, että seuraväen keskellä elää yhä tiukasti pietististen näkemysten alle mahtuvia korostuksia ihmisen osasta. On myös täysin ilmeistä, että nimenomaan herännäisteologien parissa on ollut avoimuutta ja valmiutta avaralle elämän ja raamatuntulkinnalle. Näin asia lienee erityisesti aivan viimeisimpien vuosikymmenien osalta. Kenties monet papit juuri tästä syystä ovat tunteneet ja tuntevat viehtymystä körttiläisyyteen. Historian odottamattomien käänteiden pyörteissä voinemme yksimielisesti myöntää, että nykyinen körttihumanismiksi luokiteltu meno näyttää hyvin samankaltaiselta humanismilta kuin Snellmanin puolustama linja jo 1800-luvun puolivälissä oli."
Jäin miettimään tuota luonnehdintaa körttihumanismista. Mitähän se oikeasti pitää käytännössä sisällään?