Jutun arviointi näin sisältä katsoen on tietysti vaikeaa. Miten se kolahtaa sellaiseen, jolla ei aikaisemmin ole ollut jäsentynyttä käsitystä herännäisyydestä? Sitä ei ehkä tämän foorumin omin voimin saada selville...
Mt
Voin kertoa, minulla kun ei ole aikaisemmin jäsentynyttä näkemystä körttiläisyydestä:
Se oli hyvä, hyvin kirjoitettu juttu, jopa harvinaisen hyvä jutuksi näinä aikoina (kun kaikki silvotaan pikkunäppäriksi vinkeiksi tyyliin
5 tapaa olla kunnon körtti). Minusta se toi hyvin esiin asian ytimen, niin kuin minä olen sen ymmärtänyt.
En ole varma, olisiko "jonkin muun suuntauksen" edustaja tuonut juttuun mitään lisää, juttuhan kertoi herättäjäjuhlista. (Ja käytännössä sellaisen haastateltavan löytäminen juhlilta olisi ollut liki mahdoton urakka).
"Muiden suuntausten" edustajien näkemyksestä voin kuitenkin kertoa jotakin, tosin vain ulkomaalaisen, pitkään Suomessa asuneen katolisen vinkkelistä: Hän ihasteli juhlien leppoisaa, arkista hengellisyyttä. Siionin virsistä ei tajunnut juuri mitään muuta kuin Jumalan ja Jeesuksen
. Puheista hän piti, olivat selkeitä (hän osaa hyvin suomea), mutta kummasteli sitä, että toivoa ei jätetty loppuhuipennukseksi vaan sen jälkeen piti aina varmuuden vakuudeksi muistuttaa epävarmuudesta, pienuudesta ja murheen alhoista.
Hänelle se oli hyvä oppitunti suomalaisesta uskosta ja suomalaisuudesta!
Ennen kekrejä häntä piti tosin muistuttaa, ettei hokisi ihan joka käänteessä "jumalautaa", hän kun millään tunnu tajuavan, että sillä on ihan hiukan eri sävy kuin "mon Dieulla".
(Vaikka toisaalta, eikö Jumal'auta olisi aika hyvä voimasana?)
ihan ulkona, ei sisällä, mutta kotia kohti toivottavasti tallustaen L.
