Puutarhanhoitoa eli talviasuun pukemista, greekin kieltä joka ei eritoten naista kaunista kuten havaitsi jo arkkipiiskamme Johansson jos viitsin, tai jos en viitsi silti. Toista semppaesitelmää tai sen mietiskelyä kuinka ne yhdistetään kokonaisuudeksi. Ehkä juuri näin että alkuun tulee tuo jumalarepresentaatiot Docensin lyriikassa ja tousena lukuna siitä lähtenyt teodikea jälkiliberalismin ihmiskuvaa vasten jolloin on pursumustilaa. Kolmas käsittelee kun ehtii Vuorisaarnaa, kieltoa tehdä pahalle vastarintaa ja paradoksia joka ensin hakkaa kiveen totuudet, mutta vasta kiveen hakatusta luopuu rakkauden tähden, joka on toista kuin luopua heti intohimosta tappaa, pelosta tulla itse tapetuksi elkei suostu, jotka ovat aika painavia vaikuttimia ja vm. perustelujakin riittää, tämä Docensin ajattelun kehityatä vasten tai jotain. Docensin teologiassa kun pääsemme Etiikkaan asti.
Ja Aejmelaeuksen sinänsä viihteestä käyvää kirjaa. En pääse pitkästymään. Aion pikapuoliin seuraavaan.
