Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XII

[Riitta-mummi]

Googlasin Vilhelm Mobergin tuotannon. Sitä onkin paljon muutakin kuin Maastamuuttajat-sarja.  Sen olen lukenut, ja pidin kovasti, onhan se rotsalaisen maastamuuton historiaa.
Mieleen jäivät dramaattinen kohtaus kun salama sytytti ladon tai heinäsuovan, mikä oli se neulanen joka katkaisi kamelin selän.

Amerikassa intiaanit olivat sekä vihollisia että ystäviä. Niiltä ajoilta muistan intiaani-konstin pysyä elossa kun on pakkasta ja metri-puolitoista lunta. Kaadetaan hirvi, vedetään suolet ulos ja tunkeudutaan vatsaonteloon.

Omia lapsuudenaikaisia kirjoja joita uusin n. viiden-kymmenen vuoden välein ovat Louisa May Alcottin tyttökirjat, ja Montgomeryn Runotyttö-kirjat.

[Riitta-mummi]

Nyt aloitin Lutherin rinnalle Markku Pääskysen Sielut kirjaa. Vaikuttaa ainakin nyt aluksi Joel Haahtelan pikkuserkulta tyyleineen, runsaampisanaisena toki.

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Markku-P%C3%A4%C3%A4skynen-Sielut/545602

[PekkaV]

   Shakespearen Myrsky, Hamlet ja Kuningas Lear ovat odottaneet jo yli kuukauden Mertti Simojoen väistymistä (Juha Seppo: Kirkonmies ja muuttuva maailma). Yllättävää laitoksessa on, että se ratkesi liitoksestaan puolen välin paikkeilla. Painettu EU-ssa (?). Yllätin itseni, kun repäisin kymmenen lehden nipun, ettei tarvinnut jo luettua ja ties milloin luettavaa kanniskella. Kirjaston kierrätyshyllylle se ei enää kelpaa. Enkä ole varma, olisikokaan se siellä kotonaan ja sitten jonkun kylässä?
Mielenkiintoinen se on. Tämä on ensimmäinen osa. Arkkipiispakausi muodostanee toisen. Milloin ilmestynee? Vai liekö jo ilmestynyt?

[Riitta-mummi]

Minulta puolestani irtosi Lutherin Puhe hyvistä teoista kirjasta yksi lehti. Onneksi olin vaihtanut lukemisen omaan kappaleeseeni. Se oli iskemätön ja tuli divarista Suomussalmelta. Kuivan rapsakka se olikin materiaaliltaan, ei sisällöltään.
Liimasin sivun molemmin puolin 1 cm levyiset kaistaleet sanomalehden reunaa paperiliimalla. Toimii, ja näyttää lähes ammattimaiselta.

Kirjaston kappale mikä oli kulunut monissa käsissä taipuisan nahkeaksi  on vielä minulla lainassa. Se on mielenkiintoinen lukea, sillä lainaaja(t) ovat tehneet alleviivauksia.

Se toinen, psykoanalyysi nuoresta Lutherista on paikoin kiinnostavaa, paikoin vain ammattilaisille avautuvaa. Hakemistosta on kyllä apua siihen mitä lukea.
Tämä kirja tuli Porlammilta.

Nyt kun olen 'kokenut' nettikaupasta ostaja, vaara piilee että kirjahylly kasvaa, vaikka sen tulisi vähetä.

p.s. kirjoittaja käyttää Martti Lutherista ilmaisua ' Kristikunnan potilas'. Se on jonltakin muulta viisaalta lainattua.

[donpate]

"Väli lukemisena" Pietarin reissulla John Lutzin Liekki. Saatanalliset säkeet hieman katkolla, mutta siihen paneudun, ei se mihinkään hyllystä karkaa.
Tykkään lapsellisuuttani lukea dekkareita "raskaamman" lukemisen välissä. Saa aina nollattua lukemisen, että voi lukea jotain hieman hevimpää.

[juhani]

Kirjaston kappale mikä oli kulunut monissa käsissä taipuisan nahkeaksi  on vielä minulla lainassa. Se on mielenkiintoinen lukea, sillä lainaaja(t) ovat tehneet alleviivauksia.

Teologisessa tiedekunnassa tämä on ollut pitkään kurssikirjana. Subjektiivisesti minä pidän tätä toiseksi parhaimpana nuoren Lutteeruksen kirjana.

[Riitta-mummi]

Uskon sen olevan. Huomasin heti, että käy minulle käsikirjaksi , ja toivon että kuluu käytössä.
Luther on kolmekymppisenä jo monet löytönsä löytänyt.
Se potilaaksi maninta on hyvä osoitus siitä kuinka HerraJumala voi ottaa juuri potilaat
käyttöönsä.
Isäsuhde oli hänellä hankala koko elämän ajan ja äiti oli taikauskoinen, sanoo psygologi. Kelläpä ei olisi jompikumpi tai molemmat.

Kirja on kätevä käsissä kun on kevyt ja kunnollinen kirjasinkoko. Nytkin se oli laukussani silmäpolilla, varalla.  Siihen sattui kuitenkin tulemaan kärkölätär viereeni, lapsuuden naapurintyttö joten lukeminen ei ollut tarpeen.

[mt]

   Shakespearen Myrsky, Hamlet ja Kuningas Lear ovat odottaneet jo yli kuukauden Mertti Simojoen väistymistä (Juha Seppo: Kirkonmies ja muuttuva maailma). Yllättävää laitoksessa on, että se ratkesi liitoksestaan puolen välin paikkeilla. Painettu EU-ssa (?).

Aikoinaan minulle kävi samoin jonkin Akateemisesta ostetun kirjan kanssa. Vein sen takaisin ja vetosin kuluttajansuojalain nojalla tavaran virheeseen. Hommasivat mukisematta uuden.

Mt

[Pena]

Luin Elma Aaltosen kirjasen Kesäpäiväkirjan lehdiltä eli Muistelmia mökkihöperöiden paratiisista.

Järvi oli aamulla peilityyni. Katsoin 'aamun peiliin': olenko kammannut vai enkö ole?
Hiussolki riippui hiustenlatvuksissa kuin havunneulanen hämähäkinseitissä. Siitä tiesin, etten ollut kammannut.
Kampasin.

[Saukkis]

Olen lukemassa Tommi Kinnnusen Lopottia. Usein on käynyt niin, että kirjailijan ensimmäinen kirja on oikein hyvä ja kiinnostava, mutta toinen "osa" ei yllä ensimmäisen tasolle. Lopotti on minun mielestäni jopa sujuvampi ja kiehtovampi kuin Neljän tien risteys. Kuitenkin nämä on kannattanut lukea järjestyksessä, koska muuten moni viitaus suvun aikaisempiin tapahtumiin jäisi vaikeasti ymmärrettäviksi.

[Riitta-mummi]

Kiitos Saukkis, laitan heti varaukseen. Pidin siitä Neljän tien risteyjsestä. Muistin että juttelimmekin siitä hiukan. 
Parane terveeksi, ja lue jaksaessasi. 

[Riitta-mummi]

Olen sijalla 162. Lopotti odotuttaa.  Ja Engelin aukionkin. On vielä kolme kirjan varaajaa ennen minua. Ehdin hyvin lukea Lutherit alta pois.

[1944]

Täällä Aurinkorannikon srkkodilla on puute tilasta, jolloin liian suureksi paisunutta kirjastoa supistettiin. Minäkin sain ilmaiseksi kolme kirjaa. Ensimmäiseksi luin Venny Kontturin Paperikengät. Minunlaiselle "opettavaista" ympäristöä, jos olisi miehen kirjoittama, en lukisi. Pohjalainen murre piti hyvin hereillä.

[öppiäinen]

Sinapinsiemen-lehti 1/2015, körttiläistä mystiikkaa sivuilla 12 - 13.

Numero 2/2015 on omistettu fransiskaaneille.

Taustamusiikkina lukemiselle: sujuu se gospel muslimiltakin! (Sorry, rakastan tuota ääntä ja spämmään sitä kaikkialle.)

[Riitta-mummi]

Kiitos öppis näistä linkeistä. Ovat kuin minulle kirjoitettuja. Näyttävät kirjoittajat olevan monista yhteyksistä tuttuja.

Metsän mystiikka tuli jo lapsena minulle tutuksi. Siinä oli silloin samaa hiukan pelonsekaista kunnioitusta kuin nyt mystisessä Jumalan läsnäolossa. Suuri voi pelottaa pientä.

Minun kaipuuni on meren ranta, rannat. Silloin koen olevani sellaisessa avarassa paikassa jossa on hyvä olla.
Tuosta kaipuusta tunnistan myös musiikkimakuni. En ole surullinen, en masentunut mutta kaipuuntäyteinen olen, tietämättä miksi ja miten. 

https://youtu.be/w4mMk2kjpzU