Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Leena - 09.02.16 - klo:22:28
-
Tietysti balettiromaaneja! :109: Opin siitä uutta kun siitä alkujaan oli hankkeilla tietokirja eli milloin nuoren henkilön tanssi, johon hän on satsannut ehkä nelivuotiaasta tavattomasti aikaa, vain katkeaa! Puberteetin jälkeen nähdään vasta lopullinen rakenne, ja kuinka syvä on suru jos täytyy lopettaa. Musiikki on sittenkin niin paljon armollisempi harrastus.
En lukisi niitä ehkä muuten, en ole ajatellut lukevani, mutta tiedän körttiystäväni kärsivän vilua ja nälkää ja ollakseni armollinen minusta kehkeytyy balettomaani :109:
-
Löytyi iki-ikivanha Hilja Haahden romaani. Nautin vanhahtavasta kielestä, tietystä naiiviudesta, elämäkerrallisesta tarinasta: Onko taide syntiä? Saako käydä teatterissa? Kuvaus " punaisesta ajasta" josta aihe tuli " kokonaan Jumalalta" ja josta puuttuu täydellisesti käsitys siitä, että ihmisillä todella oli hätä, puute ja erityisesti kaupungissa kurjuutta myös asunisoloissa ----- Ja tämä ei puhuttele häntä ollenkaan: " en minä olisi kivääriin tarttunut, nutta kun on joukkoni nälässä" sitaatti, evvk. Tämä ihmetyttää todella.
Jotenkin se kumminkin sai minun havahtumaan, ehkä muistakin syistä. Kansalla, joka on näin pieni, ei ole varaa jakautua taloudellisesti, asenteellisesti ehkei sen kummemmin. Jokin kovuus tässä hurskaassa Hiljassa sävähdytti,
Jokin pakotti ajattelemaan, kuinka meidän käy, ellemne kaikesta huolimatta yritä ymmärtä. toisiamme. Oma kansa, oma kieli ja kotimaa on erityisen tärkeä subliimin rakkauden kohde, ja joka tapauksessa tarpeellinen.
Nyt öitä. Kipu valvottaa.
-
Aloitin eilen Kaari Utrion Seuraneiti romaanin. Historiallinen Pohjois-Savo 1820-luvun alussa kiinnostaa tässä kirjassa, sillä paikkakunnat Kajaani, Sonkajärvi, Iisalmi, Vieremä ja Kiuruvesi esitellään Utrion romanttisuuden ohella totuudenmukaisesti.
Metsien aukkohakkuut tervan, miilunpolton ja kaskiviljelyn tarpeisiin kuvataan tarkoin.
Olen lukenut vasta n. 150 sivua, joten juonenkehittelyyn en puutu, nehän löytyvät
hakusanalla Kaari Utrio Seuraneiti useilta kirjallisuusblogien sivuilta.
Sen sijan on moneen kertan tullut eteen seudun herännäiskansa, körtit. Nälkäistenmäki lienee saatu Nälkömäestä. Konveltikkeliplakaatti mainitaan kun pappi kyselee keitä oli Nälkäistenmäessä veisaamassa ja rukoilemassa.
Nyt ollaan Vieremän ruukilla. Lienee mallina ollut Salahmin ruukki. Hyvin K U kuvaa sitä työ- ja väkimäärää mitä kaikkeen ruukinpitoon tarvittiin. Silti vasarat eivät pauku jollei Jumala anna veden virrata koskessa.
Vain Imatran ja Kyröskosken mainittiin virtaavan vuolaana loppukesälläkin.
-
Kevytsarjalaisista me luimme jokainen, siis isääni myöten, Vehkalahden neidot, vaan oliko Utrion sitä en muista. Sen tähden, että oli mahdotonta mahtua samaan kesänviettopaikkaan enää kun äidin nuorimmat sisarukset perustivat perheet. Meillä löysivät vanhemmat pienen tontin jota perikunta kauppasi ja piti siinä kirjassa mainittaman jokainen seutupaikka ja aika hyvin löydettiinkin, kun tarkennettiin.
Kirjasta en muista mitään, sen sijaan kyllä läheisen vartiovuoren, jolta näki kauas merelle, ja varoitustuli sytytettiin ensin ulkosaaristoon, sitten sisäsaaristoon ja sieltä lähti ratsukko pikakiitämään Kyminkartanoon.
Jättää aina ukkosen koko yöksi pyörimään jos siinä räpsähtää päälle ne korkeat mäet ja jokuset vesistöt.
Nyt ikävöin taas jotakin kunnollista luettavaa. Tenttejä so tenttikirjoja ei akuutisti ole ja tekee mieleni muuta. Hieno kuin mikä on Riitta Vartin sarja suurten ikäluokkien kasvusta ja taas luin ensimmäisen. Sun lapsuutes. Loppua on luettu nyt riittävän usein. Kelvollisessa kuumeessa en jaksa kammeta kirjastoon.
-
Olen lukenut Kaari Utriota, jota en hen.koht. tunne, jo ennen kuin sain sukupuun jossa olemme samasta juuresta lähteneitä oksia . Miun mammain suvun kautta ollaan. Kuin myös Elli Tompuri, olen kertonutkin.
Suur-Vehkalahden neitoja ollaan. Eräässä rompsussa K U kirjottaa juuri Neuvottomasta ( Neuwitte) saksalaisten perustamana kauppapaikkana. Vehkalahden kirkko mainitaan myös useaan otteeseen.
Kaarin 1. puoliso ja lasten isä everstiluutnantti V........i asuu Mukkulassa. Ollaan törmäiltykin, politiikassa.
-
Hauska paikannimi, ohitettu on useasti jokin Neuvottoman neuvoa-antava. Vaikka mikä muu se Haminakaan on kuin satama. Paikannimet kyllä jaksavat kiinnostaa, kuten Uuno Klamin kotikylä Klamila. Kotkan ympäristö vilisee lintua ja elukkaa,Varissaarta, Metsolaa Sutelaa Karhulaa jonka totesin muutettuani pois.... Niin se kirja kuului ketjuun.
No mitäs olisin lukenut?
Anna Magdalena Bachin hyvin herttaisen päiväkirjan elämästänsä Johann Sebastianin toisena puolisona.... Ettin kohta niin saan nimeä tänne. Hän ihannoi tätä paljon itseään iäkkäämpää muusikkoa ja opettajaa kovasti, tai ihaili siis, ja oli vallan häkellyksissään elämänkäänteestä, kun vähän pelkäsikin tuommoista suuruutta. Aivan suloinen, joululahja mummolta. Siis minulle äidiltä.
-
Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?
-
Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?
Nyt kyl ampuusit ohitte. Minä en ole suuri kulttuurihenkilö enkä edes yritä olla, minä synnyin hullunkuriseen perheeseen, isäkuoronjohtaja, äitipianisti viisi tytärpianistia poikaviulisti poikasellisti poikapuhaltaja hän klarinetisti ja jotenkin tapahtui että kai niin, koska vaarinikuoronjohtaja sai lapset tykästymään maalla siitä että he aina illoin lauloivat paitsi kuka sai soittimen mukaan, paitti klarinetistia joka lopetti ja nai sitten diplomilaulajan..... Se meni..... Me istuttiin pihalla ja kun ei ne vieneet meitä uimarannalle koska lauloivat mitäs muuta me kuin laulettiin kanssa.
Mutta minä jos kysyisin samaa, minulle saisi ehdottaa Kuningas Learin, Myrskyn ja kyllä, yhä kyynelöisin koska " niin synkkää tarua ei kuultu konsa/ Kuin Julian, ja hänen Romeonsa. Niin Macbeth kyl. Siitä on sen verran karmivainen ooppera. Ja Romeosta ja Juliasta sain soittaa sen nuorten tyttöjen tansdin ja olin myrtsi kun Capuletit ja se mikä olikaan toisella suku, se oli oli siis se.... Oli! :'(. Nämä ovat yleisen liikutuksen kyynelvuo.
-
:-\. Se oli outo perhe, kyl. Kyl se oli.
Siis vaari antoi niiden lastensa " mennä" Sibikseen joilta koulu ei sujunut ollenkaan. Kaksi siis. Ja yhdellä serkulla oli joku oppimishäiriö, aina hoettiin, on se nyt hyvä että on hänellä se huilu.... Sillee säälivästi, että voi parkaa.
Kun minun alkoi päivystykset tuhota aivojani sanottiin että no laula nyt sitten.... Ja soita.... Onneksi on jotakin, saatat siitä sitten elatusta.... Kun nyt pitikin näin käydä.
Seuraava sukupolvi alkoi ajatel lapsistaan, olisikohan muusikon työ ammatti?
Osta kiusan päiten Leenan kirja. :icon_biggrin: Leenapas vain jammailee.
-
Kiitos!
-
Ei kun osta se kirja. :repee: :repee: :repee:
-
:repee:
-
Hamlet, Myrsky, Kuningas Lear. Dantea on vielä kymmenen sivua, sitten Shakespeare, minkä jälkeen on Knausgårdin Taisteluni 5. osan vuoro.
-
Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?
Minulta ei kysytty, mutta vastaan kuitenkin.
Kolme kuningasdraamaa, eli niitä, joissa kuninkaan nimen perässä järjestysluku. Cajanderin suomennoksina.
Joskus luin niitä ja oli mieleenjäänyt elämys. Ne luettuani katsoin mökillä parina iltana Kauniita ja rohkeita (vai oliko Dallas). Oivalsin, että käsikirjoittaja on Shakespearensa lukenut.
Mt
-
Hamlet, Myrsky, Kuningas Lear. Dantea on vielä kymmenen sivua, sitten Shakespeare, minkä jälkeen on Knausgårdin Taisteluni 5. osan vuoro.
Käytkö tsiidaamas kadotuksen kerrokset? Olen joskus heitä tuuminut mutta eieiei. En halua ihan niin hyyy - yytävää, tehköön vaikka Arkkienkeli ja taivaasta tiputtakoon.
Mutta mitä vakavasti harkitsen on tuon Rintalan Faust-trilogian muutkin kuin Marian rakkaus, joka ksi ainoana jää elämään. Siinähän oikeastans teemana on ajatus että juuri naisen rakkaus varjelisi murhatöisyä, kun, hänhän ei kuollut tämä jota yritettiin tappaa ja siten Docens, joka mahdollisesti, siis minä toteen, mahdollisesti mieluummin tuli sittenkin murhatuksi, sai tämän toiveensa toteentumaan.
En tiedä mitä toiset lukevat rivien välistä, olisi kiinnostavaa kuulla. Nyt on hetki jona voisin sen tiedän ryhtyä Docensiin uudestaan. Saman kirjan voi kirjoittaa uudelleen kysyin jo proosan peruskurssin ensimmäisen luennon tauolla. Nyt olen perehtynyt Docensin omaan ajatteluun teologisissa seikoissa, enkä syydä paperille 1200 sivua enkä kysy neuvoa neuvottomilta, jotka lopulta vain hämmentyvät.
Siis edelleen kirja jota suositan on kaikille kirkkoseikoista kiinnostuneille Sanctorum Communio.
-
Kuka oli kirjoittanut sellaisen kuin Ken osaa vapaa olla? Se kertoo Bornholmin saaren itsenäisyystaistelusta ja perustuu hyvin tarkoin historiaan. Homehtunut kappale löytyi maalla aitasta.
Nimi on osa runositaattia
Ei vapautta kalliimpaa voi maailmassa saavuttaa, ken osaa vapaa olla?
Sen luen jos jostakin löydän.
-
Hämmentävä kokemus, mutta myös ylpeä olen luettuani Danten Jumalaisen näytelmän. Piti toteuttaa samaa lukutapaa kuin James Joyce Odysseuksen kanssa: semanttista, so. katseen siirtämistä sanasta seuraavaan, poimimalla pelkästään kunkin sanan merkityksen. Juonen kulkua en tavoittanut. Sieltä täältä avautui lauseiden merkitys. Ne eivät kuitenkaan tukeneet kokonaisuuden ymmärtämistä. Eino Leinon sata vuotta vanha käännös oli suurin syy.
-
Kuka oli kirjoittanut sellaisen kuin Ken osaa vapaa olla?
Google tiesi. Kelvin Lindemann.
-
Google tiesi. Kelvin Lindemann.
Pirskatin google kun en osaa muistaa olemasoloaan, kiitos Pena.
-
Lauri Hyvämäki: Sinistä ja mustaa. Tutkielmia Suomen oikeistoradikalismista.
Parin päivän takaisen divarikierroksen saalista. Vajaa satanen meni, mutta nyt minulla on mm. Arvo M. Soinisen Vanha maataloutemme sekä maaseutu- että kaupunkiresidenssissä. Lisäksi olen keskustellut alaan liittyvistä kysymyksistä kolmen antikvariaatinpitäjän kanssa. Alan päästä taas kartalle. Viime vuosina olen näet ollut tekemisissä lähinnä alasajettavien antikvariaattien kanssa.
Kaupunkiasunnon kirjaston järjestelyn ensi askelet on otettu. Projekti on oleva pitkä ja osittain tuskallinen.
Mt
-
Luvun alla "Suomen rikkaat, kuka kukin on" Esko Seppanen.
Lahja kirja tyttäreltä, pakko lukea alta pois, vaikka tällainen asioiden penkominen ei viehätä.
-
Toivo Pekkanen, Lapsuuteni. Kirjaston poistomyynnistä, vaikka se kuului kaupunkilähtöisistä syistä koulussa luetettuun.
-
Runoja. Tällä kertaa semmoisia mitä ei jostakin syystä annettu ainoaakaan läksyksi lyriikkakurssilla. Nobelisteja. Nerudaa ja Mistralia. Ja sitten Kreikan sotilasjunttaa paenneita, Alki Zeita ja Theodorakisia. Siis, kun nyt on tapaus Chilessä kuin Kreikassakin niin mennyttä.
Minulla on jostakin puhjennut sotilasjunttatunnelmaintopäällisyys joka saapui kuin tuo silmätulehdus. Haluaakohan sitä kiinnittää huomionsa niihin poliittisiin kriisitilanteisiin jotka ovat mahdollisimman mennyttä, ettei vain huolestuisi mistään, kun ei vain jaksa?
Ja kuvitella ihmistä joka elää maan alla omassa maassaan onko heitä?
-
En tiedä niksen innostunut niistä mitä luetettiin, aika tavalla pohjoismaista nykynykyrunoa, eli jos ei ollut laululyriikan piirteitä niin ei kyllä muutakaan. En edes muista nimiä, eli niin syvästi ne olivat kuin eimitään.
Nuo ostan ensi kuussa jostakin antikka.netistä tai joitakin mitä heillä on.
-
Täällä päin ilmesyy Kirkonseutu-niminen srk-lehti. Nyt kiinnosti pari juttua kovasti.
Eläinten osuus Luomakunnassa ja pelastuksessa, ja Nastolan kirkkoherravaaliehdokkaat. Kaikki kolme ilmoittavat Herännäisyyden kotitustakseen.
Yksi ehdokkaista on siirtynyt Kansanlähetyksen piiriin. Se käy ilmi myös kannanotoissaan.
http://view.24mags.com/publication/lahdenseurakuntayhtyma/b02a6cbd09af9cb48aad4fa0362dd12b?viewer=embed#/page=9
tekstin saa suurennettua + -merkillä tai sivun ylälaidan liukuvalla ohjaimella.
-
Luen Juha Sepon Kirkon mies ja muuttuva maailma - Martti Simojoki I
Hänelläkin piti olla lähellään rassukka, kaksi: saarnaaja Aku Räty ja setäni. He olivat viimeinen oljenkorsi silloin, kun muut pettivät. He palvoivat idoliaan sokeasti. Heistä ei ollut vaaraa intressiristiriidoista vapaina. He olivat vain ystäviä. He olivat oppineisuus ja asema -ulottuvuuksilla toisessa päässä. Heissä henkilöityi kansankirkko. He olivat maaperä ja ankkuri, josta ponnistaa ja riippua. He olivat kristus tässä ajassa.
Piispan ja kirkon miehen aktiivisuus, työteliäisyys ja lukeneisuus ovat hengästyttävää luettavaa. Se antautuminen kirkon palvelijana on osin selitettävissä pappissuvun perinteestä. Viimeisenä isä oli Kuopion kirkkoherra, johon pojan oppilas-suhde haki vertaistaan rakentavuudessaan ja hedelmällisyydessään. Sellaisen kuvan minä sain kirjoittajan tulkinnasta.
Mutta niin on meidän ihmisten elämä. Meillä kaikilla on paikkamme ja tehtävämme - ja arvomme, työttömilläkin. Herra auttakoon heikkoa uskoamme.
-
Pekka V, kirjoitit jotakin todella viisasta ja lämmintä. Jos setä on ollut suuren kirkonmiehen ystävä, se täytyy saada kertoa; juuri tämä, että olet itse tuntenut ihmisen Simojoen läheltä lisää kiinnostavuutta. Eikä toisekseen meidän tarvitse hyökätä sitä vastaan, jolla kuvittelemme olevan nyt vain ns liikaa. Ellei itseämme kiinnosta se mitä hän kertoo, jotakuta toista kiinnostaa. Ei tarvitse hätistää täältä ketään ulos eikä varsinkaan täältä koska Jumalalla on jokaiselle paikkansa. Vertailu vie suotta voimia ja tuhoaa.
Kysyisin yhtä asiaa. Metsästin asuessani kolmisen vuotta Kouvolassa 2005-2008 Shakespearen koottuja. Siellä oli yksi riemastuttava antikvariaatti, kerran vielä kävi, että kauppareissulla poikkesin ja myyjä mainitsi saaneensa ne, juupa, mutta ei minulle vaan miehelle joka seisoi siinä jonottamassa. Pihistäisin omiksi voidakseni lukea hitaasti ja useita kertoja.
Totesin että ennen runoihin iskemistä on luettava huolella ainakin kahdesta baletista, Spartacuksesta ja Gisellestä. Mielellään muustakin. Spartacuksen eli Aram Hatchaturianin ( anteeksi kirjoitusasu) musiikki on onneksi tuttu. Musiikkia oli koulussa vain kolmannelle keskikoululuokalle ja viimeinenkin oli vapaaehtoista, mutta ensimmäisiä säveltäjiä kotona totutun ulkopuolelta joihin tuli kertakaikkinen must, oli tämä mies.
Pekkasen " Lapsuuteni" oli hieno. Kirjastosta samoin ostettu on Eero Huovisen ilosta ja surusta ---- Harhailee vuoteeni alla, eli kun ryömii esille :003:
-
No kyllähän. Shakespearen Kootut draamat löytyy divareista varsin helposti, kurantti hinta kympin osa tai koko satsi halvemmalla, esim
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1184305
Mainio Cajanderin suomennos. Sarja, josta en malta luopua. Varhaiset kuningasdraamat ovat suosikkejani. Keräsin niistä joskus kymmeniä solvauksia dokumentiksi "Sidosryhmäevaluoinnin terminologiaa". Näytin sen espoolaiselle hiphopparille. Se piti sitä kovana juttuna.
Kunnioittavasti Teidän
Mt
Kynätöhrys, myrkkynoita ja visapää narri Jumalan armosta
-
No kyllähän. Shakespearen Kootut draamat löytyy divareista varsin helposti, kurantti hinta kympin osa tai koko satsi halvemmalla, esim
http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1184305
Mainio Cajanderin suomennos. Sarja, josta en malta luopua. Varhaiset kuningasdraamat ovat suosikkejani. Keräsin niistä joskus kymmeniä solvauksia dokumentiksi "Sidosryhmäevaluoinnin terminologiaa". Näytin sen espoolaiselle hiphopparille. Se piti sitä kovana juttuna.
Kunnioittavasti Teidän
Mt
Kynätöhrys, myrkkynoita ja visapää narri Jumalan armosta
Kiitos! :icon_biggrin: Se mies joutui maksamaan niistä enemmänkin mutta laatulaitelma, ehken, laatulaitelma ja sidotut siistit kannet, ja romahdin kun sillä tavalla menivät juuri kun ajattelin, minä kysäisen. Antikka net oli mitä opin joskus käyttämään, se on ollut ripeä ja auttavainen. Kun tuli puhetta ajattelin että sittenkin ne omaksi vaikka kuinka päätin ettei enää kirjaostoja vaan kaikki lainaan. On pahasta, ei riitä hyllytila, ei seinäpinta. Ja kun päätin, en tästä enää muuta.
-
Kirjapiiri sai minut lukemaan Ylpeyden ja ennakkoluulon. Jos olisin tiennyt, että Jane Austen oli niin hienostunut ilkeilijä, olisin lukenut aiemminkin. Elokuvat eivät onnistu välittämään kertojan äänen piikikkyyttä.
-
Kirjapiiri sai minut lukemaan Ylpeyden ja ennakkoluulon. Jos olisin tiennyt, että Jane Austen oli niin hienostunut ilkeilijä, olisin lukenut aiemminkin. Elokuvat eivät onnistu välittämään kertojan äänen piikikkyyttä.
Eivät. Kirjat ovat parempia. Se sarja on lähinnä romanssi.
Mies tulee, mies menee. Mies on komea. Mies olisi varakas, mutta.... Ääääh meni nyt miten meni. Tyttöjä pitäisi naittaa.
Tuli lisäksi mieleen yksi josta harmistuin, kun vanhemmat antoivat pois. Kaikki kirjat ylisummaan tylysti tai melkein kaikki, lennätettiin kirpparille. He väsyi kärsimään pölyastmasta ja imuroimaan niitä hyllyjä. Sitten järkytyttiin kun minä ostin takaisin minkä ennätin. Siellä oli nuoruudenystäviäni. Totta kai monä ostin kun tapasin.
Intialainen Kamala Markandaya.
Kaikki suomennetut eli olisiko kaksi.
Jos saan sen lisäpalan lundiaa tänne mahtumaan, ryhdyn metästämään hänen kirjojaan koska niistä pidin. Jos olisi enemmän.
-
Wikipedian mukaan Kamala Markandayan kirjoja on suomennettu kolme. Kamala taitaa olla yleinen naisen nimi. Toinen tuntemani sen niminen on Ravi Shankaria tambouralla säestänyt Kamala Chakravarty. https://shruti914.wordpress.com/2012/12/13/musings-on-pt-ravi-shankar/
-
Wikipedian mukaan Kamala Markandayan kirjoja on suomennettu kolme. Kamala taitaa olla yleinen naisen nimi. Toinen tuntemani sen niminen on Ravi Shankaria tambouralla säestänyt Kamala Chakravarty. https://shruti914.wordpress.com/2012/12/13/musings-on-pt-ravi-shankar/
Suomalaisittain nimet joilla on meille merkitys ovat toisinaan kamalia.
Ne koetan vielä hankkia. Parhaiten muistan tarinan kirjurista ja hänen sairaasta puolisostaan. Siinä jouduttiin tekemään jokin turhaksi ja vääräksi kääntyvä uhraus jonka jälkeen suruun liittyi mutkallista aika kauheaa turhaa katumusta. Toipumistarina ja umpikujassa elämisen pakko, mahdollisuus kun ei vaihtoehtoa ole, se merkitsi murrosikäiselle suuria.
-
Kääntelen Rolf Arnkilin Etsijää käsissäni. Tämä myeloomaan menehtynyt metsänhoitaja ehti ja jaksoi käsittämättömän paljon sairausaikanaan. Etsijä on kirjoista pienin, lähinnä se sisältää ajatelmia.
" On vavahdutravaa ajatella, miten paljon panettelulla, parjauksella ja toisen vaikutteiden väärin selittämisellä eräät ihmiset saattavat vahingoittaa lähimmäisiään /. Tekoa tai tekemättä jättämistä tutkitaan, haistellaan, käännellään....kuin kiveä, jonka alta odotetaan ruman elukan juoksevan karkuun //. Jos vaikenemme he jättävät häiritsemättä tutkintaansa, jos otamme asian puheeksi he toteavat koiran älähtäneen, ja nyökyttelevät tyytyväisinä päätään....
Vasta-asenteena ei ole muuta, kuin ylevämielisyys, järkkymättömyys, anteeksiantava, sen avulla kohoamne pikkusielujen yläpuolelle
-
Kului yli kaksi viikkoa että sain luetuksi Elisabet Ahon romaanin Sisar. Ei se huono kirja ole, nyt vaan ei oikein maittanut. Historialliset tosiasiat Vapaussodan melskeestä Helsingissä keväällä 1918 ja sen jälkeiset vuodet yhdistyivät Helsingin Diakonialaitoksen historiaan. Johtajatar Lina ja sisar Hia ovat olleet todella laitoksen
johdossa, muu on fiktiota.
Olihan se sillä lailla hyvä lukea, että hiukan selvisi mitä on tulla diakonissaksi, ja olla diakonissa. Tätini oli vihkimistä vaille, Sortavalan opistosta.
Helsingin Puhelilaitoksen historiaa myös sivusi tämä romaani, etenkin punaisten sen vallatessa oli jännät paikat.
Elisabet Aho on kirjoittanut Asikkalan Urajärven kartanoon liittyvistä asioista. Niiden kirjojen pohjalta on tehtynä kesäteatteriesitys jota voi katsoa kartanon pihalla.
Kartano uhattiin Museoviraston päätöksellä sulkea tyystin, mutta kannatusyhdistys aikoo jatkaa toimintaa.
-
Mulla on lukeminen vähän ollut viime aikoina tauolla.
Ollut kaikenlaista touhua niin että vallan.
Mutta kirjastosta löytyy taas kun innostun lukemisesta.
No Aamulehden paperiversio tulee, ystävä tilasi sen lahjaksi.
-
Taitaisin lukea tuon Ahon kirjan, aihe kiinnostaa tai aiheet, ellei sitten teksti ole kovin puuduttavaa.
Onko kukaan törmännyt teokseen jossa nainen nimeltä Desire aamulla menee kylppäriin, löytää ammeestaan lehmän? Kysyn siksi että yhden kirjan kirjailija kävi proosakurssilla kertomassa hankkeestaan seuraavaksi ja kurssista on nyt seitsemän vuotta? Ei löydy.
Minä tunnustan ajatelleeni, okei, menen kotiin kirjoitan miehestä nimeltä Iigori joka löytää aamulla pisuaaristaan hevosen.... Mutta koskaan ei tiedä ja surrealismi yritti muotiin. :003: En vain tiennyt, mitä tehdä Iigorille hevosineen, symboliikkakin päättyi yhteen virkkeeseen minulla. Jos kirja syntyi tahdon nimittäin sen lukea mutta näillä tiedoilla ei löydy, pitäisi tekijän nimi muistaa.
-
Olisikohan lehmän löytäneen tytön nimi kuitenkin Mercedes?
http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789518513769&kust=
-
Leenalle. Teksti on paremminkin kevyttä historiallista , hiukan romanttista tyyliä.
Jos ajankuvaus ja Diakonissalaitoksen historia kiinnostaa, niin lue vaan. Ei ole tieteellistä eikä taiteellista, ajankulua vain.
Helsinki 1917 - 1924 on keskiössä. Luin vanhan Helsingin kartan kanssa. Josafatin kalliot ja laakso ovat ratkaisevia paikkoja monessa mielessä.
-
Runnoin Seppäsen Suomen rikkaat läpi. Ahneuden synti valkoiselle painettuna sanoisin tuosta kirjasta jos Seppäsen sanat ovat totta. Ei ole ahneudella mitään rajaa.
Nyt pakko ottaa jotain kevyempää luettavaa ennenkuin aloitan eilen hankkimani Salman Rusdien Saatanalliset säkeet.
Rinnalla tietysti luettu kaikenlaista pientä, Hesariinkin tuhlaantuu aamuisin n. 1 1/2h. Sitten on tietysti auton käyttöohjekirja sekin 400 sivuinen mutta se käydään selaamalla läpi.
Sain muuten sen Jeremian kirjan luettua, iltaisin luen luvun tai pari järjästelmällisesti läpi Isoa-kirjaa, kyllä aina välillä jää välipäiviä mutta periaatteessa luku etenee kaiken aaikaa.
-
Ahneus on suuri vääryys. Se riistää niiltäkin joilta ei olisi mitään otettavaa, mutta eniten se tuhoaa sitä ahnetta itseään. Olen sitä joutunut sitä näkemään työssä ja myös lähipiirissä.
Veli donpate lukee samalla epäjohdonmukaisuudella kuin mie. Intuition vallassa otan luettavaa, paitsi joskun kun hurahdan johonkin tiettyyn alueeseen. Ja kevyttä on hyvä lukea väliin.
Ja sama raamatunlukusysteemikin meillä on. Minulla alkaa jo herpaantua ja läpilukemista vertaan jopa ahnehtimiseen.
Sanomalehti on meille Matin kanssa tärkeä aamuisin. Päivitän paikkakunnan tapahtumia monta kertaa päivässä netti-lehdestä.
-
Nyt sain käsiini kirjan jonka lukeminen etenee vauhdikkaasti, joka välissä tartun siihen. Tämä on toimittaja Liisa Talvitien kirjoittama ' elämänkerta' näyttelijä-laulaja Sinikka Sokasta.
Jos olet hiukankaan kiinnostunut taiteilijoista ja populaarikulttuurista, ja tunnet edes hiukan Helsingissä 1960-luvun lopulla vaikuttaneista kristillis-radikaaleista, niin tässä heistä kerrotaan.
Sinikka Sokka oli itsellenikin v a i n vasemmistolainen ja Agit Prop-laulaja.
Olen kirjan puolivälissä ja selväksi on tullut että S. S. on hyvin syvästi hengellinen, jopa nunnien kasvattama, ihminen. Hän oli mm.seurakuntanuori ja niissä kuvioissa löytyy monia ' julkkiksia' alkaen Tuomari Nurmiosta ja Anki Lindqvististä Hectoriin.
Ompa kiva kun saa taas tuuletusta ennakkoajatuksistaan.
-
Olisikohan lehmän löytäneen tytön nimi kuitenkin Mercedes?
http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789518513769&kust=
Sen piti olla Desiree, ehdottomasti, mutta suunnitelmat saattoivat muuttua. Sen etsin lukeakseni.
Omiin tositarkoitussuunnitelmiini kuuluu nyt pitkään mietiskeltyäni, kuinka hyvin voin Dosentin seurassa (kone ei kopioi kuvia, hän ei pääse hyppelehtimään) yhteydenotto teol tdk:n ehkä kirkkohissapuolelle. Nyt on koossa ne yhdeksänkymmentä - itse asiassa sata opintopistettä ja artikkeli. Enempää ei voi tehdä avoimessa yliopistossa.
Vähät muusta, mutta sellainen ryhdistää, ja Dietricus Docens neuvoi minua johonkin jota kaipaan kipeämmin kuin leipää. Joku varmaan todella rikastuu toista tietä, mutta minun tuntuu vievän näin -- syytä en tiedä. Se tie on vinkannut tekstejä joita sittenkin ymmärrän parhaiten. Kuten:
"Meidän on hyväksyttävä se, että meidät hyväksytään vaikka emme ole hyväksymisen arvoisia" -Paul Tillich. Siinä on jotakin tuttua minulle.
Tämä merkitsee, vielä kerran Sanctorum Communio. Ja myöhemmät vaiheet, sillä Barthin suhtautumistapaa Docensilla ei kyllä sakramentteihin ollut. Sen penkoessani löytäisin taas niitä pimeän syvyyden aarteita.
-
Olisikohan lehmän löytäneen tytön nimi kuitenkin Mercedes?
http://www.rosebud.fi/2011/kirja_2010.php?ean=9789518513769&kust=
Ei. Tekijä on toinen, eikä kyseessä ollut lastenkirja. Kyseinen Desireestä kirjoittava kirjoitti jossakin avoimessa kirjoituskoulussa kirjaa aikuisille.
Tämän kirjailijan minä tunnen. Samantapainen aihe viittaa mahdollisuuteen että Parkkinen olisi opettanut ja esimerkiksi antanut ideasta, jota kypsytteli, tuntitehtävän. Kyseessä ei ole plagiointi, vaan esimerkiksi opintotehtävää: Tyttö nimeltä ? menee aamulla kylpyhuoneeseen, ammeessa on lehmä. Mitä tapahtuu?
Itse asiassa kirjailijat jotka eivät vielä aivan selviä vain kirjoittaen, opettavat usein -- ja homma saattaa kääntyä toisin päinkin. Juuri tuntitehtävät olivat hauskoja: Menkää väliajalla ulos. Valitkaa kohde. Katsokaa erittäin tarkkaan mitä siinä on, vaikka kaupan ikkunassa. Sijoittakaa sinne jotakin sinne ehdottomasti kuulumatonta. Seuraavalla tunnilla kirjoitettiin sitten ne tarinat. Monesta olisi itse asiassa saanut jatkamalla ihan hyvän -- ei kukaan tainnut jatkaa.
Tai no. Aika harva selviää.... Johanna Venhon kannustus: Hänen runoilijaystävänsä pärjää, hän saa toimeentulotukea...
-
Leenalle. Teksti on paremminkin kevyttä historiallista , hiukan romanttista tyyliä.
Jos ajankuvaus ja Diakonissalaitoksen historia kiinnostaa, niin lue vaan. Ei ole tieteellistä eikä taiteellista, ajankulua vain.
Helsinki 1917 - 1924 on keskiössä. Luin vanhan Helsingin kartan kanssa. Josafatin kalliot ja laakso ovat ratkaisevia paikkoja monessa mielessä.
Kiitos. Jos asiatieto on kohdallaan se kiinnostaa. Kapinanajan tunnen erittäinkin tarkkaan, mutta sisaren elämä kevyestikin kuvaten sopisi pirtaan. Käittääkseni elämä useimmiten päätyi sisarkotiin, naimattomuuteen ja jossakin määrin muistutti nunnan elämää. Toinen juttu oli Sortavalan kasvatit, heistä tuli niitä sisukkaita uurastajia, jotka polkupyörällä ajoivat hädästä hätään tarakalla kassissa saippua, pyyhe, virsikirja ja jotakin tavallista huolen ja kivun huojentajaa. Kumpikin kiinnostaa, ehkä Helsingin elämä eniten. Josafatin seutukin on tuttua.
-
Erityisen hyvin Aho oli kuvannut Selman, sisaren entisen asuinkumppanin ja ystävän, loppuun asti. Selma on työväenyhdistyksen naisosaston aktiivi-aktiivi. Miksi hän on niin ehdoton ja raju, siinä sinä olet oikea ihminen pohtimaan.
Minulle niiden Diakonialaitoksen miljöön kuvaukset, sen aikainen Helsinki osoitteineen
oli herkkua. Siksi kartta oli vieressä koko ajan.
-
Kiitos Riitta-mummi!
Kyllä sen luen.
Nyt on meneillään muutama sairastellessani vuoteen ja seinän väliin pudonnut, uhhuh, taidan kääntää koko sängyn toisin päin. Kaipailen tässä Raamattuani koska se lohdutti.
Pekkasen kirjakin jäi kesken, voi mokomaa. Ongin sen sieltä ja viihdyn tutuissa maisemissa, totta, Kotkansaaren on joskus halkaissut kanava. Pitkään arvottiin nuorina onko se totta.
-
Nyt olen lukenut tuosta Töölön kirkon nuorisojoukosta johon kuuluivat Sinikka Sokka, Pekka Aarnio ja Martti Launis. Viimemainittu Ilmo Launiksen poika.
Samat henkilöt pyörivät monissa kulttuuririennoissa mukana aikana jota minäkin elin muutaman vuoden vanhempana.
Nämä mainitut, lisättynä Hannu, Tuomari, Nurmiolla ovat 1940-luvun lopulla syntyneitä ja tulivat tutuiksi 1970-luvulla tv;n ja konserttien kautta.
Tässä Hande Nurmion uudesta onnesta:
http://www.apu.fi/artikkeli/rakkauden-loytaneet-tuomari-nurmio-ja-liisa-eskola
https://youtu.be/3pCy7US1M2c
-
Ilmon pojista on Antero Launis minun ystäväni.
https://www.youtube.com/watch?v=OuFt8qS-1zs
-
Saman jengin paras hootenanny.
https://youtu.be/7el04njk0CY
Töölön kirkolla oli oma saari, Mustasaari jossa poruka hengaili ja musisoi
Hootenanny singer on eri porukka:
https://youtu.be/OKskFdD-0Fk
-
https://www.helsinginseurakunnat.fi/yhteinentoiminta/mustasaarentoimintakeskus.html
-
Laitoin tämän varaukseen. Kaiho Niemisen ' historiat' Lappeenrannan ja Mikkelin seuduilta ovat tyyliä jota luen mielelläni.
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1458357899289
-
Laitoin toisenkin kirjan varaukseen. Lukupiiriystävä suositteli Jukka Viikilän kirjaa
Akvarelleja Engelin kaupungista.
Sitten riittää lukemista siksi aikaa kun koko kirjastotoimi Lahdessa on suljettu 4.4. - 11.4 välisen ajan. Tietokantojen yhdistämisestä on kysymys.
-
Tämän hain eilen kirjastosta.
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1458357899289
Matti luki sen muutamassa tunnissa. Minua se saa odottaa ehkä huomiseen. Eppu Nuotion kirja on pariakymmentä sivua vaille valmis.
Lukunopeuteni on hidastunut kovasti. Kevättyöt pihassa kiinnostavat nyt enemmän.
Viikilän kirjassa olen edelleen jonossa 8.
-
Nyt luvun alla Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Siinä Rushdien tapa kertoa tarinaa on hieman erilainen kuin mihin olen tottunut, joten en tahdo saada oikein otetta kirjasta. En ymmärrä ainakaan tässävaiheessa miksi siitä fatwa julistettiin.
Myös sen olen huomannut että jos kirjassa vilisee nimiä paljon niin sekoitan heitä keskenään. Muistan havainneeni ko. asian jo nuorena lukiessani Vankileirien saaristoa, että Venäjällä ihmistä kutsutaan useammalla nimellä, eism Ivan on Vanja ja häntä kutsutaan vielä esim. Ivan Ivanovits. Kyllä siinä lukihäiriöinen on ihmeissään. Mutta näillä eväillä eteenpäi.
-
Dostojevskia lukiessa opettelin tulkitsemaan kertojan ja eri puhujien suhtautumista henkilöön nimien kautta. Olisikohan asteikko jotain tällaista: Pelkkä titteli - titteli ja sukunimi - titteli, etunimi ja sukunimi - etunimi ja sukunimi ilman titteliä - etunimi, isännimi ja sukunimi - etunimi ja isännimi ilman sukunimeä - pelkkä etunimi - kutsumanimi - kutsumanimen hellyttelymuoto.
-
Se mikä ei tapa / David Lagercrantz ; suomentanut Outi Menna, 2015
Pääkaupunkiseudun yleisten kirjastojen Helmet-tietokannassa niteitä on 415 kpl, varauksia 185.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb2205864__Sse%20mik%C3%A4%20ei%20tapa__Orightresult__U?lang=fin&suite=cobalt
Päähenkilö on sankari: huipputason nyrkkeilijä, shakinpelaaja, tähtihakkeri
Helmetissä ovat asiasanat:
Blomkvist, Mikael, fikt.
Salander, Lisbeth, fikt.
Balder, Frans, fikt.
jännityskirjallisuus
rikoskirjallisuus
yhteiskuntakritiikki
tiedemiehet
paluu
kotimaa
takaa-ajo
hakkerointi
motiivit
aikakauslehdet
hakkerit
naiset
toimittajat
palkkamurhaajat
kaupungit
2010-luku
romaanit
kaunokirjallisuus
Ruotsi
Tukholma
ruotsinkielinen kirjallisuus
käännökset
Teos on "jatkoa" Stieg Larssonin Millenium-sarjalle. "Jatkoa" sitaateissa, koska tekijä on toinen.
Larsson kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen vuonna 2004. Juuri ennen kuolemaansa hän oli saanut valmiiksi kirjasarjan, joka tunnetaan Millennium-trilogiana. Romaanit julkaistiin postuumisti. Neljättäkin hän ehti kirjoittaa parisataa liuskaa. Sarjasta oli alun perin tarkoitus tulla kymmenosainen. Tieto neljännen teoksen julkaisemisesta julkistettiin joulun alla 2013. Kirjan kirjoitti David Lagercrantz, ja se ilmestyi elokuussa 2015, samaan aikaan myös suomennettuna nimellä Se mikä ei tapa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stieg_Larsson
-
Nyt on käsissäni Martti Lutherin kirja Puhe hyvistä teoista. Olen vasta sisäänhengittäen tätä silmäillyt ja huomannut että pienestä kirjasta tulee olemaan minulle valtava lukukokemus. Toivon omistavani myös jotakin. Rukouksesta on paljon ajatuksia oppi-isältämme. Ne ovat varmaan muutkin yhtä käytännönläheisiä kuin tämä: Rukoilija ei saa yrittää poistaa puutteitaan ennen rukoukseen käymistä.
Puhdistautumiseen ovat syynä harhautuneet julistajat jotka eivät opeta aloittamaan uskosta ja luottamuksesta Jumalan armoon, vaan omista teoista.
Jos sinulta katkeaa jalka, ethän odota että se paranee ja sitten vasta pyydät apua.
Luther on jo nuorena ollut rohkea sanomisissaan.
Kirja on HerättäjäYhdistyksen kustanne vuodelta 1984
-
Nyt olen sitä mieltä että jokaisen joka kyselee mitä usko, teot, rakkaus tai rukous ovat, olisi hyvä lukea tämä nuoren Martti Lutherin kirja Puhe hyvistä teoista.
Silloin ei raskauta itseään painavaal opuksella, vaan saa käytännön opetus uskon arjesta.
Minulle oli uutta se että uskokin on teko. Se tärkein teko jonka itse Jumala on tehnyt meille.
Tilasin kirjan, onneksi sitä vielä löytyi divarista, hintaan 4 euroa. Olkoon käsikirjani jokapäiväiseen käyttöön. Kiitos juhanin, sain tämän hyppysiini. :109:
-
Luen, taas kerran, Mobergin Ratsasta tänä yönä kirjaa. Lukiossa pidin kirjaesitelmäni tästä teoksesta. Silloin tiesin, että mihin ammattiin pyrkisin. Kyllähän siihen selvisinkin. Kirjassani olevalla aatelisella, vapaaherralla ja säteritilan kelvottomalla isännällä on sotilasarvoni, se eilen illalla elämääni häiritsi.
-
Googlasin Vilhelm Mobergin tuotannon. Sitä onkin paljon muutakin kuin Maastamuuttajat-sarja. Sen olen lukenut, ja pidin kovasti, onhan se rotsalaisen maastamuuton historiaa.
Mieleen jäivät dramaattinen kohtaus kun salama sytytti ladon tai heinäsuovan, mikä oli se neulanen joka katkaisi kamelin selän.
Amerikassa intiaanit olivat sekä vihollisia että ystäviä. Niiltä ajoilta muistan intiaani-konstin pysyä elossa kun on pakkasta ja metri-puolitoista lunta. Kaadetaan hirvi, vedetään suolet ulos ja tunkeudutaan vatsaonteloon.
Omia lapsuudenaikaisia kirjoja joita uusin n. viiden-kymmenen vuoden välein ovat Louisa May Alcottin tyttökirjat, ja Montgomeryn Runotyttö-kirjat.
-
Nyt aloitin Lutherin rinnalle Markku Pääskysen Sielut kirjaa. Vaikuttaa ainakin nyt aluksi Joel Haahtelan pikkuserkulta tyyleineen, runsaampisanaisena toki.
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Markku-P%C3%A4%C3%A4skynen-Sielut/545602
-
Shakespearen Myrsky, Hamlet ja Kuningas Lear ovat odottaneet jo yli kuukauden Mertti Simojoen väistymistä (Juha Seppo: Kirkonmies ja muuttuva maailma). Yllättävää laitoksessa on, että se ratkesi liitoksestaan puolen välin paikkeilla. Painettu EU-ssa (?). Yllätin itseni, kun repäisin kymmenen lehden nipun, ettei tarvinnut jo luettua ja ties milloin luettavaa kanniskella. Kirjaston kierrätyshyllylle se ei enää kelpaa. Enkä ole varma, olisikokaan se siellä kotonaan ja sitten jonkun kylässä?
Mielenkiintoinen se on. Tämä on ensimmäinen osa. Arkkipiispakausi muodostanee toisen. Milloin ilmestynee? Vai liekö jo ilmestynyt?
-
Minulta puolestani irtosi Lutherin Puhe hyvistä teoista kirjasta yksi lehti. Onneksi olin vaihtanut lukemisen omaan kappaleeseeni. Se oli iskemätön ja tuli divarista Suomussalmelta. Kuivan rapsakka se olikin materiaaliltaan, ei sisällöltään.
Liimasin sivun molemmin puolin 1 cm levyiset kaistaleet sanomalehden reunaa paperiliimalla. Toimii, ja näyttää lähes ammattimaiselta. :003:
Kirjaston kappale mikä oli kulunut monissa käsissä taipuisan nahkeaksi on vielä minulla lainassa. Se on mielenkiintoinen lukea, sillä lainaaja(t) ovat tehneet alleviivauksia.
Se toinen, psykoanalyysi nuoresta Lutherista on paikoin kiinnostavaa, paikoin vain ammattilaisille avautuvaa. Hakemistosta on kyllä apua siihen mitä lukea.
Tämä kirja tuli Porlammilta.
Nyt kun olen 'kokenut' nettikaupasta ostaja, vaara piilee että kirjahylly kasvaa, vaikka sen tulisi vähetä.
p.s. kirjoittaja käyttää Martti Lutherista ilmaisua ' Kristikunnan potilas'. Se on jonltakin muulta viisaalta lainattua.
-
"Väli lukemisena" Pietarin reissulla John Lutzin Liekki. Saatanalliset säkeet hieman katkolla, mutta siihen paneudun, ei se mihinkään hyllystä karkaa.
Tykkään lapsellisuuttani lukea dekkareita "raskaamman" lukemisen välissä. Saa aina nollattua lukemisen, että voi lukea jotain hieman hevimpää.
-
Kirjaston kappale mikä oli kulunut monissa käsissä taipuisan nahkeaksi on vielä minulla lainassa. Se on mielenkiintoinen lukea, sillä lainaaja(t) ovat tehneet alleviivauksia.
Teologisessa tiedekunnassa tämä on ollut pitkään kurssikirjana. Subjektiivisesti minä pidän tätä toiseksi parhaimpana nuoren Lutteeruksen kirjana.
-
Uskon sen olevan. Huomasin heti, että käy minulle käsikirjaksi , ja toivon että kuluu käytössä.
Luther on kolmekymppisenä jo monet löytönsä löytänyt.
Se potilaaksi maninta on hyvä osoitus siitä kuinka HerraJumala voi ottaa juuri potilaat
käyttöönsä.
Isäsuhde oli hänellä hankala koko elämän ajan ja äiti oli taikauskoinen, sanoo psygologi. Kelläpä ei olisi jompikumpi tai molemmat.
Kirja on kätevä käsissä kun on kevyt ja kunnollinen kirjasinkoko. Nytkin se oli laukussani silmäpolilla, varalla. Siihen sattui kuitenkin tulemaan kärkölätär viereeni, lapsuuden naapurintyttö joten lukeminen ei ollut tarpeen.
-
Shakespearen Myrsky, Hamlet ja Kuningas Lear ovat odottaneet jo yli kuukauden Mertti Simojoen väistymistä (Juha Seppo: Kirkonmies ja muuttuva maailma). Yllättävää laitoksessa on, että se ratkesi liitoksestaan puolen välin paikkeilla. Painettu EU-ssa (?).
Aikoinaan minulle kävi samoin jonkin Akateemisesta ostetun kirjan kanssa. Vein sen takaisin ja vetosin kuluttajansuojalain nojalla tavaran virheeseen. Hommasivat mukisematta uuden.
Mt
-
Luin Elma Aaltosen kirjasen Kesäpäiväkirjan lehdiltä eli Muistelmia mökkihöperöiden paratiisista.
Järvi oli aamulla peilityyni. Katsoin 'aamun peiliin': olenko kammannut vai enkö ole?
Hiussolki riippui hiustenlatvuksissa kuin havunneulanen hämähäkinseitissä. Siitä tiesin, etten ollut kammannut.
Kampasin.
-
Olen lukemassa Tommi Kinnnusen Lopottia. Usein on käynyt niin, että kirjailijan ensimmäinen kirja on oikein hyvä ja kiinnostava, mutta toinen "osa" ei yllä ensimmäisen tasolle. Lopotti on minun mielestäni jopa sujuvampi ja kiehtovampi kuin Neljän tien risteys. Kuitenkin nämä on kannattanut lukea järjestyksessä, koska muuten moni viitaus suvun aikaisempiin tapahtumiin jäisi vaikeasti ymmärrettäviksi.
-
Kiitos Saukkis, laitan heti varaukseen. Pidin siitä Neljän tien risteyjsestä. Muistin että juttelimmekin siitä hiukan.
Parane terveeksi, ja lue jaksaessasi. :039:
-
Olen sijalla 162. Lopotti odotuttaa. Ja Engelin aukionkin. On vielä kolme kirjan varaajaa ennen minua. Ehdin hyvin lukea Lutherit alta pois.
-
Täällä Aurinkorannikon srkkodilla on puute tilasta, jolloin liian suureksi paisunutta kirjastoa supistettiin. Minäkin sain ilmaiseksi kolme kirjaa. Ensimmäiseksi luin Venny Kontturin Paperikengät. Minunlaiselle "opettavaista" ympäristöä, jos olisi miehen kirjoittama, en lukisi. Pohjalainen murre piti hyvin hereillä.
-
Sinapinsiemen-lehti 1/2015 (https://asiakas.kotisivukone.com/files/sinappi.kotisivukone.com/1_2015_interactive.pdf), körttiläistä mystiikkaa sivuilla 12 - 13.
Numero 2/2015 (https://asiakas.kotisivukone.com/files/sinappi.kotisivukone.com/2_2015.pdf) on omistettu fransiskaaneille.
Taustamusiikkina lukemiselle: sujuu se gospel (https://www.youtube.com/watch?v=kvDcHiWxg6g) muslimiltakin! (Sorry, rakastan tuota ääntä ja spämmään sitä kaikkialle.)
-
Kiitos öppis näistä linkeistä. Ovat kuin minulle kirjoitettuja. Näyttävät kirjoittajat olevan monista yhteyksistä tuttuja.
Metsän mystiikka tuli jo lapsena minulle tutuksi. Siinä oli silloin samaa hiukan pelonsekaista kunnioitusta kuin nyt mystisessä Jumalan läsnäolossa. Suuri voi pelottaa pientä.
Minun kaipuuni on meren ranta, rannat. Silloin koen olevani sellaisessa avarassa paikassa jossa on hyvä olla.
Tuosta kaipuusta tunnistan myös musiikkimakuni. En ole surullinen, en masentunut mutta kaipuuntäyteinen olen, tietämättä miksi ja miten.
https://youtu.be/w4mMk2kjpzU
-
Öppiäiselle. Tässä on sitä mitä tarkoitan;
https://youtu.be/pOtKnGDz59c
https://youtu.be/irQidQGPTZs
-
Lukupiiriystävä suositteli tätä Jukka Viikilän kirjaa Akvarellejä Engelin aukiolla. Eikä suotta.
http://psrakastankirjoja.blogspot.fi/2016/02/jukka-viikila-akvarelleja-engelin.html
Tunnistin myös heti Viikilän tavassa kirjoittaa paljon samaa kuin ihailemassani Joel Haahtelassa.
-
Platon meinasi tunkea Shakespearen ja Knausgårdin väliin, mutta joutuu odottamaan. Jääköhän Raamattu lukematta, siis systemaattisesti? Tuntuu olevan niin paljon muuta.
-
Sama juttu täällä, Raamattu on aina hollilla mutta tahtoo jäädä illalla viimeiseksi minkä otan käteen ja joskus huomaa kuinka se kopsahtaa ohimoon. Se käy siis kohti ja kolahtaa, mutta täytyisi ottaa tavaksi lukea sitä aamuisin.
-
On hyödyllistä pitää kirjaa esillä pöydällä, silloin sitä tulee luettua useammin kuin sen ollessa hyllyn täytteenä.
Minulla on suursarjojen kirjahankintoina paljon rahaa tuhlattuna 'lukemattomiin' kirjoihin.
Nyt kun innostuin lukemaan Engelistä, nostin painavan Kansallisgallerian osan pöydälle, käteni eivät enää kanna sellaista painoa, ja uppouduin merkkimiehiimme.
Samojen vuosikymmenien nimistä luin Tietenkin Paavo Ruotsalaisesta, sitten Nervanderista, Castrénista ym. tiedemiehistä. Uskomattomia keruumatkoja heimokansojen asuma-alueille Venäjän itä-osiin olivat tehneet, kuin myös Afrikkaan.
Viimeisenä tässä tietyssä osassa kerrottiin Matti Pohdosta, jonka elämä ja työ ovat kuin satua.
Linkitän tähän jotakin jos jotakuta kiinnostaa kansanmiehen 'kirjahulluus'.;
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/06/kirja-matti-suomen-robin-hood
-
Matti Pohto murhattiin esi-isäni talossa. Sen tähden olen katsonut velvollisuudekseni edistää suomalaista kirjakulttuuria ja erityisesti antikvariaattitoimintaa muun muassa säännöllisin ostoin sekä myös muilla tavoin.
Mt
P. S. Tällä kirjoituksella osallistun Vuoden tekosyy 2016 -kilpailuun.
-
Ei voi olla sattumus ! Taipumus ja tottumus ovat lukumiehen olemus. :023:
Minua kiinnostaisi tietää, kun ihmiset ovat niin kiinnostavia, ja suvut myös, onko juuri eläkkeelle jäänyt Hämeenkosken kirkkoherra, körttipappi Pentti Pohto samaa sukua.
Matti Pohton isänkotona oli yksitoista lasta, joten jälkeläisiä lienee siinnyt laajalle. Pentti Pohto on syntynyt Ylä-Savon suunnalla.
http://www.seutuneloset.fi/uutiset/2016/03/29/pentti-pohto-saateltiin-ponikyydilla-elakepaiville
-
Kjell Westön Kangastus 38 menossa. Kirja joka muutti olympiastadionin vihkiäiskilpailujen tuloksia ilmestyttyään 75 vuotta kisojen jälkeen.
-
Luin Liza Marklundin kirjan Panttivanki. Ei mitenkään erikoisen koukuttava, mutta sattui jostain käteen halvalla niin lukaisin. Nyt aloittelen erätauoilla John Lutzin Liekkiä otin sen Kallion kirjaston ilmais kirjoista, Kannessa oli kiva kuva papukaijasta ;) niin sieppasin mukaan.
-
Olinkin lukenut jo ton Luzin Liekin, joutui kyllä hetken miettimään juonta mutta takakansi palautti sen suurinpiirtein mieleen. Onneksi on näitä "lukemattomia kirjoja", joten vaihdoin Outi Pakkasen kirjaan Toinen kierros. En ole Pakkasta vielä lukkenutkaan, pläräyksen jälkeen ajattelin että mikähän tää on kun lopussa näkyi ruokareseptejä. Katsotaan kuitenkin.
-
Innostuneena Orimattilaan suuntautuneesta retkestä, varasin kirjan; Orimattilan ojakonnat, Artjärven ylpeät, Kärkölän kärnäpäät.
Odotan kiintoisia kuvauksia tavoista ja teoista.
-
Kaipaisin kunnon dokumentteja Suomen talospoliittisesta tilanteesta eli hieman muuta kuin sitä varmaa tietoa jonka täydellinen tietämättönyys yleensä tapaa antaa. Siis velan kokonaissummaa, velanottotilanteen korkotasoa, muutoksia siihen, nykyratkaisujen perusteluja ja vaihtoehtoja.
Olen hieman väsynyt hokemiin Suomesta kuilun partaalla, kysymyksistä onko sitten parempi jos muut alkavat päättää asioistamme, voi olla että olisikin jos ei tämän ihmeellisempään pystytä, vaihtoehtoihin ja ennen muuta tematiikkaan rikastumisen välttämättömyydestä, kun siis neljää tonnia ansaitsevien ei " kannata edetä urallaan---- koska verottaja vie rahat" . En oikein ymmärrä noiden kahden lauseen liittyvän toisiinsa mitenkään.
Jos ansaitsee erikoislääkärin palkan kaikin mahdollisin tietotaitolisin se on tuo, ja sillä tulee hyvin toimeen vaikka verotettaisiin vähän enemmänkin. Käteen jää hieman yli kaksituhatta euroa. Jos haluaa edetä urallaan sen motiiviksi hyvin harvalla riittää raha. Niin kutsuttua uralla etenemistä on itselleni merkinnyt lisäopiskelu, kiinnostus ja halu oppia sekä siihen tarjoutuva mahollisuus mutta saatan luonnollisesti erehtyä. Ulospäin nähtävää muutosta tuo ei luonnollisesti tuonut mutten milloinkaan oikein käsittänyt että pitäisikään.
Lukuunottamatta nyt sellaista kummastittavaa seikkaa että mitä parempi palvelu sitä tyytymättömämpi työryhmä :003: . Siihen ei taida löytyä kummempaa kirjallisuutta kuin Freudin kootut.
-
Eli jos joku osaa opastaa tämän viisaustiedon lähteille niin alkaisi kelvata. Joskus ihan eduskunnan kyselytunneistakin sai jotain irti, nyt ne on täyttä farssia ja pallon pompottelua: Ei me sitä tehty tai sehän on teidän syytä ja sinä se olit ja kuule kun en. Ei mitään hajua mitä hallitus on ajatellut tehdä kun... Vastaus kun tavallisimmin alkaa: Tämä johtuu kokonaan edellisen hallituksen linjauksista. Mikä vastaus tuo on kun ei sitä kysytty?
-
Sain hyvät naurut kun luen kirjaa Multatöyryn tarina. Multatöyryn tilan perusti kunnallisneuvos Otto Thuneberg, Pirkkalan Kaarilan kartanon isäntä. Otto oli nuornamiesnä hulivili joka jäi Hämeenlinnan normaalilyseossa kolme kertaa luokalle.
Hän siirtyi lukioon Poriin josta kirjoitti ylioppilaaksi.
Hauskuus tuli tästä; Oton äidinkielen aineen aihe oli t u l i.
Muutoin asiallinen aine päättyi ottomaisuuteen;" Ei se tuli lämmitä joka hellan uunissa palaa, vaan se tuli se lämmittää kun omaa kultaa halaa ".
Äidinkielen opettaja reputti aineen, mutta ylioppilaslautakunta ymmärsi nuorta miestä ja hyväksyi korkeimmalla arvosanalla.
Oton jälkikasvua asuu mökkinaapureinamme edelleen.
-
Mökillä tartun Tuomas Kempiläiseen. Kirjanmerkki on nyt luvun 'Ajalliset vaikeudet on kestettävä iankaikkisen elämän toivossa' kohdalla. Kristuksen seuraamisen ihanne asetetaan ehdottoman korkealle, mutta vaatimus esitetään hyvää tekevän lempeästi.
-
Luin Viikilän kirjaa Akvarellejä Engelin kaupungista kolmisen viikkoa nautiskellen kirjan hienostuneesta tyylittelystä sopivin annoksin.
Tätä kirjaa ei parane hotkaista kuin viihderomaania, eikä se sitä olekaan.
Viikilä piirtää erikoisella tavoin Engelin persoonaa päiväkirjamerkintöjen kautta. Niihin sisältyy perhekuvioiden pohdintaa ja joitakin unia, joista erikoisin on suuren valaskalan mätkähtäminen Suurtorille johon se räjäytetään.
En ole vielä tajunnut mihin Viikilä tällä viittaa. Ehkä se aikanaan selvenee.
Kielen tuottama nautinto on suuri. Kuinka joku osaakin muodostaa sanoista sellaista
kieltä jota ei juuri kuule missään muualla. Se luo Engelistä mystisen hahmon jolla oli suuri visio Helsingistä.
Uskoisin Viikilän tällä olevan seuraavan Finlandia-palkinnon saaja, ehdokas ainakin.
-
Löysin ilmaiskorista Brunetti-tarinan, pidin telkkasarjasta, eritoten kun nämä venetsialaiset puhuivat saksaa :003: . Kirja on joko kehnosti käännetty tai niin, kehnosti käännetty. Guido Brunetti on hauska hahmo mutta kielen kömpelyys ja töksähtelevyys tökkii niin kiusaavasti, että saattaa jäädä kesken. Donna Leonin kirjat ovat käsittääkseni ihan hauskaa ja onnistunutta kerrontaa ja juuri Venetsian maiseman kulttuurin elintapojen taustaan istutettuina hyvin pidettyjä. Sääli tätä.
-
Sukuperintönä kulkee Ilias ja Odysseia. Aloitin Iliasta, se on ollut vain kirjahyllyn koristeena ihan turhan pitkään, se siirtyy kohta minulta sisarentyttärelle. Tykkään. Otto Mannisen suomennos.
-
Sukuperintönä kulkee Ilias ja Odysseia. Aloitin Iliasta, se on ollut vain kirjahyllyn koristeena ihan turhan pitkään, se siirtyy kohta minulta sisarentyttärelle. Tykkään. Otto Mannisen suomennos.
Eipä ihan siirry, hurja vie ellei kukaan muista. Tää pitää oikeastasn lausua ääneen, mutta tempo ja kuvat ja muutamat ilmaukset ovat jotain tavatonta.
-
Jostakin on jäänyt mieleeni Odysseian ilmaus: Nausikaa helo-olka. Se ei taida olla Mannisen suomennosta. Antiikin runomittojen seuraaminen luontevalla suomella on hankalaa.
-
Eipä ihan siirry, hurja vie ellei kukaan muista. Tää pitää oikeastasn lausua ääneen, mutta tempo ja kuvat ja muutamat ilmaukset ovat jotain tavatonta.
Olin 70-luvun alkupuolella opettajana keskikoulussa, kun tv:stä tuli Odysseus-sarja. Edellisenä iltana oli ollut vuorossa jakso, jossa kykloopin silmä puhkaistaan. Lähes kaikki oppilaat katsoivat sen. Otin viidennen luokan äidinkielen tunnille mukaan Saarikosken tuoreen suomennoksen ja panin yhden karskinpuoleisen kaverin lukemaan saman kohdan ääneen. Meinasi jäädä lukematta, sen verran kovaa tekstiä Saarikoski oli kirjoittanut. Kysyin, kumpi on tehokkaampi kuvaus, elokuva vai teksti. Teksti voitti yksimielisesti.
Mt
-
Jostakin on jäänyt mieleeni Odysseian ilmaus: Nausikaa helo-olka. Se ei taida olla Mannisen suomennosta. Antiikin runomittojen seuraaminen luontevalla suomella on hankalaa.
Here helo-olka on kohdattu vasta toistaiseksi. Eli jumalatar Hera ja tuo lisäkoriste kaiketi kuvastaa olkapäittensä kauneutta mitä se sitten on juuri Homeroksella ollut. Juuri tietyt adjektivoinnit ovat tässä kirjallisesti niin kiinnostavia, on jos mitä jalkanopsaa joka kuvaa saman kuin nopsajalka mutta soinnillisesti kääntyy noin päin ja mitallisesti ei toisin toimisi. On kyllä täytynyt hullaantua Homerokseen kuten kielellä leikittelyyn kääntäjän ja yllätyin kuinka pidin nimen omaan näistä. Täällä on ihan valtavia kielikuvia.
Meillä oli kuvakirja jossa kerrottiin tämä tarina, tai siis minulla ja siskolla, perinteiset kreikkalaiset profiilikuvat ja sirltä jäi ainut runomitallinen pätkä lapsen mieleen: Tullos Odysseus oiva sa kunnia kuulu ahkaijein laivoin laskeos kuulemahan sulolauleloamme, kun hän tahtoi kuulla seireenien laulua ja sidotutti itsensä siihen mastoon.
-
Mökillä tartun Tuomas Kempiläiseen. Kirjanmerkki on nyt luvun 'Ajalliset vaikeudet on kestettävä iankaikkisen elämän toivossa' kohdalla. Kristuksen seuraamisen ihanne asetetaan ehdottoman korkealle, mutta vaatimus esitetään hyvää tekevän lempeästi.
Körttiläisillä on Kempiläisensä.
-
Sinun täytyy vielä maan päällä kestää monta koettelemusta ollaksesi harjoitettu. Silloin tällöin saat kokea lohdutusta, mutta runsasta täydellisyyttä ei anneta. Rohkaise siis itsesi ja ole väkevä sekä töissäsi että kärsimisessäsi sitä, mikä on luonnollesi vastahakoista. Näin Tuomas kirjoittaa luvussa 'Iankaikkisen elämän ikävöiminen ja luvatun palkan ihanuus'.
-
Luettu Pentti Kirstilän Hanhivaara ja saalistajat. Ei tällaista hömppää kannattaisi ottaa edes loma lukemiseksi. Ei muuta kuin kohti uusia vastoinkäymisiä, otetaan haaste Reijo Mäeltä dekkarista Nuoruustango. Olen näitä Vareksia lukenut aina väliin, vaikka niitä tulee tv:stä kun. Mielummin luen kuin katson.
-
Löysin ilmaiskorista Brunetti-tarinan, pidin telkkasarjasta, eritoten kun nämä venetsialaiset puhuivat saksaa :003: . Kirja on joko kehnosti käännetty tai niin, kehnosti käännetty. Guido Brunetti on hauska hahmo mutta kielen kömpelyys ja töksähtelevyys tökkii niin kiusaavasti, että saattaa jäädä kesken. Donna Leonin kirjat ovat käsittääkseni ihan hauskaa ja onnistunutta kerrontaa ja juuri Venetsian maiseman kulttuurin elintapojen taustaan istutettuina hyvin pidettyjä. Sääli tätä.
Muistan saman tunteen jostakin Donna Leonista: käännös tökki. Muistaakseni oli vielä tunnetun ja tunnustetun kääntäjän aikaansaannos, ja mietinkin, oliko kiireessä kyhätty pakkokäännös vai mistä johtui. Joskus on joku kirja jäänyt keskenkin surkean käännöksen takia. Brunettteja en ole koskaan lukenut alkukielellä englanniksi. Ehkä kannattaisi kokeilla, tulisikohan erilainen tunnelma. Saksaa en soisi Brunettin suoltavan. :107:
-
Muistan kaikenlaista omituista ja tarpeetonta. Yksi sellainen lause on parodia huonosta kääntämisestä: 'Serkkusein Arbuthnot, lienetkö toipilas?'
-
Muistan saman tunteen jostakin Donna Leonista: käännös tökki. Muistaakseni oli vielä tunnetun ja tunnustetun kääntäjän aikaansaannos, ja mietinkin, oliko kiireessä kyhätty pakkokäännös vai mistä johtui. Joskus on joku kirja jäänyt keskenkin surkean käännöksen takia. Brunettteja en ole koskaan lukenut alkukielellä englanniksi. Ehkä kannattaisi kokeilla, tulisikohan erilainen tunnelma. Saksaa en soisi Brunettin suoltavan. :107:
Se oli hyvin huvittavaa keskellä kaupunkia jossa puhutaan oikeastaan vain italiaa.
Harmitti käännös, olisiko veikkaus deadlinehommasta oikea.
Freudin Psykoanalyysin perusteet oli niin mahdoton että kun vaikersin analyytikolle hän sanoi ettei siitä saakaan selvää, pitää lukea alkukielisenä. Kuvittelin että vika on täällä päässä ja teksti ihan okei, mutta ei se ole.
Kyllä hyvä kääntäjä tekee arvotyötä, jäisi moni kirja joko lukematta tai kielitaito kehittyisi huimasti. :003: mukavaa että kääntäjiä on!
-
Tilasin Pekka Jalkasen "Kalpeat sotilaat - lääkkeet ja huumeet sodassa". Melko uusi kirja (2011) vaietusta aiheesta. Saan sen varmaan huomenna postista. Olen lukenut siitä arvosteluja ja ne on olleet positiivisia. Minua kiinnostaa tosipohjaiset sotakirjat jostain syystä. Vaikka isä ja kaikki sukulaismiehet ja kummisetäni (jatkosodassa kapteeni) oli sodissa, niin kukaan hengissä selvinnyt ei puhunut niistä halaistua sanaa. Toinen eno jotain. Tosin tämä kirja kertoo kai lähinnä sotainvalideista ja varsinkin kahdesta heistä.
Moni tietää sellaisen aineen kuin Pervitin. Se oli metamfetamiinia, joka on yksi kaikkein koukuttavimmista huumeista. Tuhoaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.
-
Muistan kaikenlaista omituista ja tarpeetonta. Yksi sellainen lause on parodia huonosta kääntämisestä: 'Serkkusein Arbuthnot, lienetkö toipilas?'
Taisi olla Kersti Bergrothin pakina, jossa hän kuvaa mm. sitä, miten suomentajien lapset suomennosten kielestä päätellen puhuvat.
En tosin löydä kyseistä kirjoitusta hyllystäni, mutta on se siellä joskus ollut.
Mt
-
Se oli hyvin huvittavaa keskellä kaupunkia jossa puhutaan oikeastaan vain italiaa.
Huvittavaa on myös, kun Nero Wolfe puhuu alati pelkkää italiaa.
-
Tilasin Pekka Jalkasen "Kalpeat sotilaat - lääkkeet ja huumeet sodassa". Melko uusi kirja (2011) vaietusta aiheesta. Saan sen varmaan huomenna postista.
Sain tänään kirjan, jonka ostin verkkokirjakauppa Adlibriksestä. Parikymmentä sivua lukeneena voin sanoa, että ehdottomasti paras ja kiinnostavin sotakirja, mitä olen lukenut. Oli hyvä ostos. Kirjassa on 322 sivua. Tekijän nimen kirjoitin virheellisesti; sukunimi on Jaatinen eikä Jalkanen. Kirjoittanut paljon mm. Lapin sodasta.
-
Minun täytyy ryhdistäytyä kirjojen ostelulta ja lainaamiseltakin.
Ennen luin vain yhtä kirjaa kerrallaan. Alusta loppuun ja sitten vasta uutta.
Nyt on pöydillä keskenlukuisia 6 -7 kpl. Nämä kotiseuturetkiltä hankitut historialliset ja myös hengelliset sopivat myös näin luetuiksi. Romaaniin pitää minusta keskittyä yhtäjaksoiseksi.
Eipä taida romaania nykyään yöpöydältäni löytyäkään.
On tuo Multatöyryn tarina, Hakkilan sukukronikka Kasiniemestä. On tutkielma Orimattilan, Artjärven ja Kärkölän kansanperinteestä. On Taito Kanervan Kärköläkirja.
On kaksi kirjaa Lutterilta ja yksi tutkielma Lutterista.
Raamattu ja Kallis Hunajanpisara asuvat myös vakituisina käyttöoppaina vierelläni.
-
Haikolaa!
-
Riitta-mummin tapa taitaa olla yleistä. Juttelin taksikuskin kanssa kun minun tuli kiire ja hän kertoi että vähintään viisi kirjaa on aina avoinna ja mielialansa mukaan hän sukeltelee niissä. Divarien suurkuluttaja.
Tahtoisin oppia latailemaan e-kirjoja koska ne olisivat nopeasti luonani mutta jokin mättää tässä laitteessa. Soitin muuta asiaa dna: n neuvontaan niin ne kysyivät pelittääkö tämä yhteys ( niin, meni nettiyhteys poikki). Ei kuten pitäisi. En tosin tiedä onko hyväksi kun saan ns kuivat silmät tuijotellessani ruutua, ainakin isoa. Syöksyin apteekkiin taas kerran silmät vettä valuen ja sanoin about että auttakaa, ja kuulemma kuivat silmät muistuttavat suihkukaivoa. En tiennyt. Tiedän aika vähän. En ihan tiedä hintoja.
Itse yritän jättää ostelun, koska ne eivät tänne mahdu. Mutta sama tapa on ollut joskus. Se jäi kai silloin kun opiskelin, oli pakko lukea kirja kerrallaan tenttiin. Itse asiassa kaipaan sitä. Ja opiskelua. Täytyy taas syksyllä rätistä johonkin tahoon. Ei muuten mutta voin paremmin docensin seurassa, hän opetti minulle uskoseikkoja.
-
Haikolaa!
Mitä se Haikola on julkaissut ?
-
Täydellinen aine ylioppilaskirjoittaja Henrille, 18 v :
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001195892.html
-
Joulun jälkeen luin aika paljon kevääseen asti. Kaikki Graham Greenen romaanit, joissa on vähänkään dekkaria, niin kuin niissä useissa on. Luin ne kyllä kaikki jo nuorena. Kiveä kovempi (Brighton Rock) tuli tv:stä elokuvanakin ja onhan ainakin Kolmas mies filmattu ja se onkin hyvä. Greene pohtii melkein joka kirjassa syyllisyyttä. Hän kääntyi jo varhain katoliseksi. Toinen pohdinnan aihe hänellä oli kommunismi. Greenehän oli jonkin aikaa harras katolinen ja kommunisti, mikä yhdistelmä ei itse asiassa ole esim. Latinalaisessa Amerikassa mitenkään harvinaista. Hän taisi toimia jonkinlaisena brittien vakoojana Keski-Amerikassa ja sieltä on peräisin hyvä Latinalaisen Amerikan tuntemus. Se näkyy esim. kirjassa Miehemme Havannassa, joka on oikein hauskaa luettavaa. Graham Greene oli useastikin ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei ihme kyllä koskaan sitä saanut.
Sitten siirryin lukemaan maailman parhaita dekkareita eli Raymond Chandleria ja Dashiel Hammettia.
Lisäksi luen myös Aku Ankkaa :icon_cool:
-
Sain nipun vanhoja Anna-lehtiä. Tämä haastattelu Irja Askolasta sopisi kaikkien vihapuhetta edes vähässä määrin harrastaneiden lukea, ja koettaa ymmärtää.
Niin häntä, kuin vaikkapa Jaakko Heinimäkeä ja Alexander Stubia on kohdannut se mitä suomalainen, noin yleistäen, ei suvaitse. Kun kasvaa, tai tie vie, muita korkeammalle, sitä ei suvaita. Ei se Suomessa käy, mikä on muissa kulttuurreissa tavoiteltavaa. Tasapäistä se olla pitää.
http://vivalehti.fi/tahdet/piispa-irja-askola-taydellista-elamaa/
-
25 sentillä poistokirjoista Risto Rytin elämä sodan aikana ja jälkeen. Ennätin aloittaa dokumenttikirjaa Kannaksen kaukopartiomiehistä, joten en ole ennättänyt kuin ihastua.
-
Parhaillaan olen lukemassa Kristiina Vuoren Neidonpaula.
Kirja kertoo kahdesta kaksostytöstä joista toisella on vihreä nauha toisessa käsivarressa ja toisella sininen nauha.
Kirjan tapahtumat sijoittuivat keskiajan Suomeen.
-
Parhaillaan olen lukemassa Jane Austenin Emmaa.
Mielenkiintoinen kirja rakastan vanhoja klassikkoja.
-
Juhlaviesti - herättäjäjuhlat Nilsiässä 7.-9.7.2017
Julkaisija ja kustantaja
Savon Media Oy/Pitäjäläinen
Päätoimittaja
Pirjo Mononen
Toimitus
Erika Suominen
Minna-Liisa Mathalt
Veli-Matti Sormunen
Seppo Kononen
Ilmoitusmyynti
Marja Mononen
Osoite
Pitäjäläinen
Nilsiäntie 71
73300 Nilsiä
p. 017 288 7790
Ilmoitusvalmistus
Mediasepät
Painopaikka
Newprint Oy 2016
issn 1233-0988
Kannen kuva
Veli-Matti Sormunen
Tytti Lintunen ja Kaija Lintunen
esittelevät Paavon pirtin uutta malkakattoa.
Aholansaaren kunnostusprojektista
lisää sivulla 17.
-
VIIDETTÄ KERTAA NILSIÄSSÄ
Kesän 2017 herättäjäjuhlat ovat viidennet Nilsiässä. Ensimmäisen kerran Nilsiään kokoonnuttiin vuonna 1906. Tuolloin juhlat olivat ilmeisesti yksipäiväiset, ja koolla oli tuhatpäinen joukko. Vuonna 1920 juhlat olivat kaksipäiväiset. Ensimmäisenä päivänä kokoonnuttiin kirkon ympärillä ja iltaseurat pidettiin Paavo Ruotsalaisen haudalla. Toisena päivänä tehtiin retki Aholansaareen.
Vuonna 1952 pidetyille herättäjäjuhlille kävijämäärä oli kasvanut huomattavasti edellisiin juhliin verrattuna. Silloinkin juhlat olivat kaksipäiväiset ja jälleen toisena päivänä tehtiin retki Aholansaareen. Juhlakentäksi valittiin varjoisa Vanhan kirkon puisto, jonka sydämessä on Paavo Ruotsalaisen hauta. Haudan ympärillä veisattiin myös vuoden 1985 juhlilla juhlatunnuksen ”Vastaa minulle, Herra” hengessä.
Vuosi 2017 kutsuu juhlille tunnuksella ”Uudistat armollasi”, joka on vahva sanapari Ukko-Paavon virrestä. Veisuu kaikuu jälleen Vanhan kirkon puistosta.
Jumalan uudistavaa armoa jokaiselle juhliin valmistautuvalle!
SIMO KORKALAINEN
pääsihteeri
simo.korkalainen@evl.fi
Juhlaviesti - herättäjäjuhlat Nilsiässä 7.-9.7.2017
-
Lisään PekkaV;n tiedotteeseen ;
http://www.kuopionseurakunnat.fi/hautausmaat/vanhan-kirkon-puisto-nilsia-
Jos Luoja suo, niin ensi vuonna Nilsiässä
-
Niin häntä, kuin vaikkapa Jaakko Heinimäkeä ja Alexander Stubia on kohdannut se mitä suomalainen, noin yleistäen, ei suvaitse. Kun kasvaa, tai tie vie, muita korkeammalle, sitä ei suvaita. Ei se Suomessa käy, mikä on muissa kulttuurreissa tavoiteltavaa. Tasapäistä se olla pitää.
http://vivalehti.fi/tahdet/piispa-irja-askola-taydellista-elamaa/
Eino Leinon runosta: Jos joku on ylempi muita, sen he iskevät iäksi.
Edelleen Rytin elämää sotavuosina.
-
Kävin kirjastossa. Olen loikoillut sohvalla ja selannut tämän sienikirjan ;
http://www.docendo.fi/metsiemme-ruokasienet-pertti-salo-ulla-salo.html
ja tämän kirjan kansallispuvuista;
http://1.bp.blogspot.com/-8uT5dkYmnr8/UrSjY6yl23I/AAAAAAAAAcA/nn47tTmU1jw/s1600/201220133467.jpg
Lisäksi otin muistelmakirjan ja Lahden kulttuurilaitosten historian 2. osan, nekin jo korkattu.
Huomena en muuta teekään kuin juon jääteetä ja luen.
-
Alkaa kelvata kirja kuin kirja. Täytynee kirjastoon jos olo hellittää. Tämä kesäflunssa näemmä ei muuta kuin jököttää vaan kesällä se ei niin haittaa.
-
Osastoon 'harkitsen ainakin' löysin mökkikirjastosta (appiukon peruja) Matti Hällin Humoristin muistikirjan.
-
Osastoon 'harkitsen ainakin' löysin mökkikirjastosta (appiukon peruja) Matti Hällin Humoristin muistikirjan.
Täällä on samassa osastossa Eric Metaxasin Docens-elämäkerta :026: uudestaan mutta jokin nyt näissä saa viivyttelemään. Ehkä en kaipaa takaisin vuosikymmenen takaisiin tunnelmiin. Kun tein niitä muistiinpanoja niin totta, opinhan paljon ja niistä oli hyötyä ja joskus kai uusin yhden tekeleen koska se on kuin tikku kynnen alla. En tahdo kokea uudestaan sitä kauhua joka niistä imeytyi vaikka kauhusta ei kukaan lausu sanaakaan.
-
Nyt olen päässyt Hällin muistikirjassa jo yli puolenvälin. Leppoisaa jutustelua ja tyylikästä sanankäyttöä.
-
Olen viettänyt aikaani yksin mökillä ja on ollut hyvää aikaa lukea vanhoja hankintoja pois. Kirkonkylältä löytyy työttömien voimin ylläpidetty kirppis josta saa lähes kirjan kuin kirjan 50centiä kappale. On kylällä muutamma muukin kirppis esim. Fidan, jokaa on hinnoitellut itsensä täysin ulos. Heidän hintansa tuntuvat ahneilta. Sitten on tietysti toripäivät kerran kesässä, mutta sielä on suppeat valikoimat. Olen sieltä ostellut satunnaisesti kesälukemista mm. mielenkiintoisen elämänkerran Aarne Saarisesta. Hänet muistan sympaattisena politiikkona ja kansanmiehenä.
-
Ketäpä parisuhteessa elävää ei parisuhdeongelmista kertovat jutut kiinnosta.
Luin Iltasanomista lyhyen yhteenvedon aiheesta Erot pitkistä avioliitoista . Se ei meitä naisia imartele.
Ensin haluaataan ' yhteistä aikaa' mutta jos laatu ei tyydytä, halutaankin ' omaa aikaa'. Lopuksi haetaan eroa kun puolison mahdollinen tuleva omaishoitajuus pelottaa.
Kaneetti, että naiset ovat pragmaattisia ja miehet romanttisia voi pitää paikkaansakin, mutta ei ole koko totuus. Naisen on oltava käytännönläheinen jos mies on yksinomaan johtaja. Käytäntö myös opettaa. Mutta romanttisuus on synnynnäistä.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000001230681.html
-
Kauhea miten vaikea on ajatella mitään noista juuri sukupuolen ominaisuudeksi, sen sijaan mietin onko naisille loppujen lopuksi sallittu pitkään enemmän kuin miehille.
Koetin siivota sitä hyllyosuutta jossa selkämyksiä ei aikoihin ole nähtykään ja aloitin Exoduksen sadatta kertaa. Onkohan tämä se kotoa vohkittu kappale, en tuota tiedä. Miksi kirjat eivät voi pysyä ehjinä en voi käsittää.
Siis huomenna kirjastoon. Huomenna. Jos en kaikkea aikaani kuluta ostoksilla. Herra Hugon sirkat on syöty loppuun ja matosia hankittava myös. Etsittävä siilimyönteinen myymälä eli faunatar luulen. Kasvattajalle en uskalla kertoa, että me jo ne jauhomatoset söimme.
-
Sukupuolien 'ominaisuudet' lienevät usein kulttuurin määrittelemiä rooleja. Niiden merkitys on kai usein hävinnyt aikojen kuluessa. Me suomalaiset saatamme ajatella miehisyyttä ja naisellisuutta parinsadan vuoden takaisen maalaiskylän asenteista käsin.
-
Volter Kilpi: Kirkolle. Kertoo väen soudusta juhannuskirkkoon suurella kirkkoveneellä. Kilpi ei ole helpoimpia luettavia, mutta maksaa vaivan yrittää. Kannattaa aloittaa Pitäjän pienempiä -teoksen lyhyemmistä kertomuksista, ei välttämättä tarvitse heti Alastalon saliin rynnätä 📖
-
Otin uudelleen lukeakseni Simon Sebag Monteioren: Jerusalem kaupungin elämänkerta teoksen. Olen sitä joskus aikaisemminkin täällä mainostanut esim kirjana jonka haluan joskus omistaa. Paljon on tullut luettua (kaikki on tosin suhteellistaa), mutta tämän kirjan halusin lunastaa itsselleni ja nyt kun on avautumassa mahdollisuus käydä Israelissa niin ajattelin lukea sen uudelleen. Kirja on painunut mieleen mielenkiintoisena ja kiihkottomana kertomuksena Jerusalemista kaikkine vaiheineen. Suosittelen, +9.
-
Aion lukea tänään kirjan "Ateistit alttarilla, miksi papit kiistävät uskonoppeja".
Sen on kirjoittanut Timo Eskola, joka on Helsingin yliopiston dosentti ja Uuden testamentin tutkija Suomen teologisessa instituutissa.
-
Tuo Janinan lukemisen alla oleva kirja kiinnostaa. Ateistit alttarilla..... Tarkoittaneeekohan sitä jotta kiistävät oppeja jotka on tullut Raamatun ulkopuolelta joistain muista ihmisen tekemistä teksteistä vai kiistävät Raamatussa sanottua ? Kerro täällä kun olet lukenut, jos sopii.
-
Ketäpä parisuhteessa elävää ei parisuhdeongelmista kertovat jutut kiinnosta.
Luin Iltasanomista lyhyen yhteenvedon aiheesta Erot pitkistä avioliitoista . Se ei meitä naisia imartele.
Ensin haluaataan ' yhteistä aikaa' mutta jos laatu ei tyydytä, halutaankin ' omaa aikaa'. Lopuksi haetaan eroa kun puolison mahdollinen tuleva omaishoitajuus pelottaa.
Kaneetti, että naiset ovat pragmaattisia ja miehet romanttisia voi pitää paikkaansakin, mutta ei ole koko totuus. Naisen on oltava käytännönläheinen jos mies on yksinomaan johtaja. Käytäntö myös opettaa. Mutta romanttisuus on synnynnäistä.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000001230681.html
Edellisen jatkoksi oli tänään IS;ssa Osmo Kontulan ym. näkemyksiä avio-ongelmista , miesten näkökulmasta nähtynä.
En ole varmaan minäkään riittävästi antanut kauniita sanoja puolisolle. Olen ehkä pitänyt sitä teennäisyytenä. Nyt olen alkanut huomioida tämänkin, enkä vain räväyttele arvosteluja.
Olen koettanut lietsoa keskusteluja, ja niiden puutteessa rupatellut täällä. Se taas on ongelma sekin, pienen mustasukkaisuuden aihe joskus.
Teeskennelty miellyttäminen ja sydämestä tulematon kiitos on vastenmielistä.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-2000001236239.html
-
Taas kolmen kirjan loukussa, aika hyvin kuitenkin pystyy lukiessa erottelemaan lukemansa. Jerusalem kaupungin elämänkerta kuitenkin päälukemisena. Tietysti Raamattu neljäntenä, ikävä kyllä jää usein väliin, vaikka aamuisin yritän siitä jotain evästä päivään saada.
-
Aion lukea tänään kirjan "Ateistit alttarilla, miksi papit kiistävät uskonoppeja".
Sen on kirjoittanut Timo Eskola, joka on Helsingin yliopiston dosentti ja Uuden testamentin tutkija Suomen teologisessa instituutissa.
Oliko se hyvä ja saako sitä kaupunkien kirjastoista?
Tuon ja tuon Jerusalem-kirjan josta donpate mainitsee voisin lukea seuraavana.
-
Nyt on taas aikaa lukemiselle. Kesän ulkoilun ja pihatöiden jälkeen varustauduin tänään seuraavilla kirjoilla;
http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/271
http://www.gummerus.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/VcJZrlXwSm62F3teU7Nfyw/anna-kortelaisen-avojaloinkirja-maalaa-muistoja-maisemia-ja-kohtaloita-kannakselta/
http://www.adlibris.com/fi/kirja/nivelvaivat-hallintaan-9789515848673
Näillä pärjään jo aika pitkälle syyskuuhun, sillä lukuvauhtini on hidastunut kuten muukin oleminen. Lisäksi minulla on paljon romaaneja joita en ole edes aloittanut, omia, joita tytär syytää kaikkina merkkipäivinä meille.
Hannu Väisäsen Elohopea on korkattu, mutta Mma Ramowtse-sarjan Kahvia komeille miehille on edes avaamatta.
-
Oliko se hyvä ja saako sitä kaupunkien kirjastoista?
Tuon ja tuon Jerusalem-kirjan josta donpate mainitsee voisin lukea seuraavana.
Helsingissä löytyy ainakin kaupungin kirjastosta.
Teos käsittelee ns. radikaaliteologiaa jossa Raamattua ei nähdä enää ilmestyskirjoitusten kokoelmana, vaan aikansa ihmisten ajatuksina jumaluudesta. Näin teologiaa lähestytään enemmän luonnontieteen ja vähemmän persoonallisen jumaluuden näkökulmasta.
Oli kiintoisa kirja ja sisälsi sinänsä ihan kiinnoistavia pohdintoja, joskin kirjoittajan omat perustelut ajoittain hävisivät radikaaliteologian näkökulmille joita vastaan hän argumentoi.
Nyt luen kirjaa "kerettiläisen käsikirja". Sen on kirjoittanut Jaakko Heinimäki ja kiintoisalta vaikuttaa sekin.
-
Aina kun Jaakko Heinimäen nimi mainitaan, minä hieraisen silmiäni. Varaan heti mainitun Kerettiläisen käsikirjan.
Esimakua saa jo tästä Valomerkin jutusta. Siinä on tärkeä asia sanottu niin kuin sen minäkin ajattelen; Emme me pelastu oikeiden Jumalaa koskevin mielipiteiden takia, vaan armosta.
On jutussa muos kiva kommentti uteliaisuudestakin. Hyvä Jaakko H !
http://www.valomerkki.fi/uutiset/oppi-joustaa-jumala-armahtaa
-
Minäkin pidän hänen kirjallisesta tyylistään sekä ulosannistaan.
Tosiaan suositelen tätä. Kirja ei ole mikään kovin pitkä vaan luin sen yhden vuorokauden aikana.
-
Varasin jo.
Jaakko puhuu kuin ihminen, vaikka on pappi ! :003:
-
Kerettiläisen käsikirja asetti ainakin minulle oppikeskustelujen palasia järjestykseen. Oikeita oppeja ja näin ollen harhaoppejakin on vain muutama. Muunnelmia sitten onkin vuosisatojen mittaan riittänyt.
-
Oikeita oppeja ja näin ollen harhaoppejakin on vain muutama.
Ei kai oikeita oppeja ole kuin kaksi, eli kolminaisuus ja ja Jeesuksen kaksoisrooli samanaikaisesti ihmisenä sekä jumalana.
Mielenkiintoisia nuo anekdootit joissa erilaisia nykyäänkin usein esiintyviä harhaoppeja kuvataan historian esimerkkien valossa.
Moni nykyluterilainen nimittäin löytyy noista harhaoppikategorioista kuten esim kaikki fundamentalistit, jumaluuden kieltäjät jne.
Minun tekisi jopa mieleni sanoa, että kirja oli lyhykäisyydestään huolimatta "päräyttävä" kokemus ja luen sen varmaan joku päivä uudelleen..
-
Shakespeare: Hamlet
-
Seuraava lukuhetki vietetään osassa XIII