Kadotus

[onesimus]

Lehtitiedon, Suomen luterilaisen kirkon ja Raamatun opetuksen mukaan suurin osa Ruotsin luterilaisista on menossa kadotukseen!

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/usko-jeesukseen-katosi-ruotsissa/art-1288397899398.html

[tim1965]

Jaha.

[PekkaV]

                           Hyvä tietää, ettei mennä kuin köyhän talon porsaat.

[Jampe]

Ruotsalaiset ne menevät kadotukseen jonossa kuin köyhän talon porsaat.  

[onesimus]

En odottanut pilailua tähän keskusteluun. Mutta ehkä sekin on ajan merkki. Asia on kuitenkin paljon vakavampi kuin että jos Suomen lähialueilla tapahtuisi pahin mahdollinen ydinkatastrofi.

Tuskin tilanne Suomen kristikunnassa on paljoakaan parempi kuin Ruotsissa.

[PekkaV]

Anteeksi Jampenkin puolesta, onesimus! Joskus sitä vaan on niin väsynyt, ettei pysy oikealla aaltopituudella. Kunpa Korkein antaisi voimaa ja viisautta pysytellä kaidalla tiellä. Rukoilkaa puolestani, etten eksyisi. Kiitos!

[onesimus]

Tarvitsemme tuota rukousta itsekukin, ettemme eksyisi. Tai jos olemme jo eksyksissä, Herra avatkoon silmämme näkemään todellisen tilamme. Kadotus ei ole miellyttävä sana. Silmäilin Katekismuksia ja niissäkin puhutaan varsin vähän kadotuksesta. Vuoden 48 Katekismuksessa se mainitaan kolme kertaa ja uudemmassa peräti neljä kertaa. Jos jollakin on tarkempaa tietoa asiasta, niin saatapa se tiedoksi.

Kadotusta ei siis yleensä mainita, mutta ei mainita Jumalan vihaakaan. Ehkä siksi evankeliumia ei enää pidetä uutisena ja sanoma Jumalan armosta valuu kuin vesi hanhen selästä.

[Pirska]

Jo aivan lähtökohtaisesti tällä foorumilla on mahdotonta puhua kadotuksesta järkevästi. Minä en edes yritä.

[onesimus]

Jo aivan lähtökohtaisesti tällä foorumilla on mahdotonta puhua kadotuksesta järkevästi. Minä en edes yritä.

Miksi??? Olen kuvitellut, että tämä olisi kristillinen keskustelufoorumi, olenkohan erehtynyt? Etusivulla oleva teksti viittaa siihen suuntaan:

"Herännäisyys on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen herätysliike. Herännäisyydessä korostuvat kristillinen elämä ja keskusteleva ilmapiiri."

[Pirska]

Niin minäkin olin kuvitellut, mutta joidenkin aiheiden kanssa olen tullut siihen tulokseen, että parempi on olla hiljaa.

[onesimus]

Niin minäkin olin kuvitellut, mutta joidenkin aiheiden kanssa olen tullut siihen tulokseen, että parempi on olla hiljaa.

Joitakin herännäisyyttä kuvaavia kirjoja lukiessani ihastuin siihen, että alkuaikoina asiaa kuin asiaa voitiin käsitellä "kamarikeskusteluissa" ja että ne jälkiseurat olivat hyvin suosittuja.

Kun oppi on lopulta paalutettu tiukasti tiettyihin pykäliin, liike ei kestä sitä, että kaikesta voidaan puhua. Ikävä kyllä, tämä näyttää koskevan kaikkia vähänkin vakiintuneita ja jotenkin järjestäytyneitä hengellisiä liikkeitä. On surullista, että aina käy niin. Ensin on herätys, sitten on herätysliike ja sitten vaan liike. Joskus liikekin lakkaa.

[Mansipaani]

Aloin mietiskelemään sanaa kadotus. v.-92 Raamatusta sillä hakusanalla löytyi 3 Raamatunkohtaa, vanhemmasta kaksi. Englanninkielessä se käännetään sanalla destruction (tuho) tai perdition.
Silloin ollaan ikuisesti kadoksissa Jumalan etsivän silmän alta, ("Aatami/Eeva, missä olet?") ikuisessa erossa Jumalasta. Kyseessä taitaa olla sana joka katsoo Jumalan näkökulmasta.

[Sanneli]

Onesimus, Pirskan kommentti oli ihan aiheellinen ja johtui siitä että alotit ketjun tolleen provosoivasti. Jos on yhtään netissä liikkunu niin tietää että kun keskusteluissa joku rupeaa provoamaan niin keskustelusta tulee HUO-NO. Ei siis itse aihe ollut huono vaan tyyli.

Ja itse aiheeseen: elähän kalvinistiksi rupia. Luterilaisen opin mukaan vain kastettujen, uskovien kristittyjen kohalla on varmaa että he pelastuvat, muitten kohalla tilanne on vielä auki. Jumalan armo se on kun pelastaa, ei usko (jonka avulla voi kyllä tietää olevansa armosta osallinen) eli Jumalalla voi olla vaikka kenelle takaportti josta myö ei tiietä vielä mitään.

[onesimus]

Onesimus, Pirskan kommentti oli ihan aiheellinen ja johtui siitä että alotit ketjun tolleen provosoivasti. Jos on yhtään netissä liikkunu niin tietää että kun keskusteluissa joku rupeaa provoamaan niin keskustelusta tulee HUO-NO. Ei siis itse aihe ollut huono vaan tyyli.

Ja itse aiheeseen: elähän kalvinistiksi rupia. Luterilaisen opin mukaan vain kastettujen, uskovien kristittyjen kohalla on varmaa että he pelastuvat, muitten kohalla tilanne on vielä auki. Jumalan armo se on kun pelastaa, ei usko (jonka avulla voi kyllä tietää olevansa armosta osallinen) eli Jumalalla voi olla vaikka kenelle takaportti josta myö ei tiietä vielä mitään.

Joskus on provoiltava, että saa ylipäätään mitään keskustelua aikaiseksi.  Mutta, että olisin kalvinisti, se on liian paksua. Jokin muu harhaoppi minuun voisi sopia, mutta ei kalvinismi. Kadotuksesta ei ehkä voi nykyaikana enää puhua ilman leimautumista fundikseksi tai joksikin muuksi hörhöksi. Silti siitä puhutaan Raamatussa.

[PekkaV]

Joskus on provoiltava, että saa ylipäätään mitään keskustelua aikaiseksi. 

Miksi haluat keskustella?

Minä haluan keskustella, jos olen jostakin epävarma, jolloin tahdon tietää, mitä muut siitä ajattelevat.
Pelkääkö kadottaneensa jotain elintärkeää, jos epätietoisuus valtaa?

Varmana pitämänsä asian muuttuessa yhtäkkiä epävarmaksi ahdistuu? Rauhoittuakseen lähtee etsimään vastausta, tukevaa pohjaa.

Epävarmuuden kestäminen on elämisen taitoa. Elinvoima takaa jaksamisen kaaoksesta huolimatta.