Rukoustoiminta

[Kummajainen]

Kiitos teille tästä ajatusten pompottelusta! Oikeasti kullan arvoista. Olo on ajoittain aika yksinäinen tässä karismaattisen hypetyksen keskellä. Siellä ystäväni "uudessa seurakunnassa" tuntuu kaikki olevan niin paljon paremmin ja hienompaa - ja oikeampaa. Plääh, plääh. 

No, ehkä aina välillä on syytä vähän keikutellakin laivaa. Oppii uutta ja ajattelu kehittyy... tai jotain... 

Leenan kysymykseen klinikkasanasta liittyen: mitenhän olisin suhtautunut asiaan, jos klinikan tilalla olisi sana "piiri" tai "kerho". Eli kävikö tässä osittain niin, että toiminnalle annettu nimi alkoi ärsyttää ja siksi alkoi tökkimään kaikki muukin? Tämä nyt on tällaista minulle tyypillistä, aivan turhaa asian vatvomista.

Ja Savohan on tosi kaukana! 

[marianne]

Onkohan täällä kukaan tutustunut Pete Greigin lanseeraamaan 24/7-rukoustoimintaan? Eilen tutkailin yön tunteina mielenkiinnosta suomalaista saittia aiheesta. Pistän linkkivinkin, jos sallitte (sen voi poistaa toki, jos on aiheetonta tuubaa..)
http://24-7rukous.fi/

http://24-7rukous.fi/wordpress/wp-content/uploads/2010/04/24-7_rukouspaketti2.pdf

Mie ainakin tykkään ajatuksesta.

[seppos]

Onkohan täällä kukaan tutustunut Pete Greigin lanseeraamaan 24/7-rukoustoimintaan? Eilen tutkailin yön tunteina mielenkiinnosta suomalaista saittia aiheesta. Pistän linkkivinkin, jos sallitte (sen voi poistaa toki, jos on aiheetonta tuubaa..)
http://24-7rukous.fi/

http://24-7rukous.fi/wordpress/wp-content/uploads/2010/04/24-7_rukouspaketti2.pdf

Mie ainakin tykkään ajatuksesta.

On hyvä muistaa mitä Kristus sanoi rukoilemisesta. Ristiriita tähän on hyvin suuri. Tärkeintä on, että kannat huolesi Herralle, vaikka huokauksina.

[marianne]

On hyvä muistaa mitä Kristus sanoi rukoilemisesta. Ristiriita tähän on hyvin suuri. Tärkeintä on, että kannat huolesi Herralle, vaikka huokauksina.

Juu, toki. Ajattelin lähinnä, että onko foorumilla ketään kellä ois jo omakohtasta kokemusta tästä toiminnasta? Itte tapaan rukoilla ihan itekseni, lähinnä siirryn nykyään yksin luonnon helmaan, missä "kentät tuntuu olevan paremmat" Jumalankin mua kuulla

[Leena]

Täysin uusi tuttavuus. Täytyy olla siis varovainen kannanotoissaankin, kun en vilkaissut kuin suomenkielistä... mietin lähinnä, miksi jokin tietty paikka, ja tuo päivystysajattelu.  JOnkin tästä irrallisen jutun tiedän. Jokin pieni seurakunta oli sopinut rukoilevansa erään jäsenensä paranemista vaikeasta sairaudesta tällä tavoin, siis, ympäri vuorokauden vai monenko. Rakkaudenosoituksena se oli merkinnyt tälle sairaalle paljon, oma seurakunta uhraamassa yöuniaan hänen takiaan, mutta vähän se on kuin Jumalalta voisi ostaa jotakin, niin, että rukous olisi valuuttaa... toisaalta, neuvotaan rukoilemaan lakkaamatta ja luvataan että missä kaksikin on koolla Jeesuksen nimessä, hän on heidän keskellään.

Niin, eipä tuo parantunut ja pettymys oli ollut raju kokemus.

Juuri nyt oikeastaan on itsellä jokin sellainen tilanne, jossa ajatus Jeesuksesta läsnäolevana riittäisi.

[Kummajainen]

Tämä rukoustoiminta -asia on minulle aina vaan vaikeampi ymmärtää. Tämän viestin ja ketjun aloitusviestin välillä on tapahtunut kaikenlaista (väleissä ollaan, hehheh). Olen lukenut Raamattua, etsinyt netistä, kysellyt ihmisiltä ja tehnyt vaikka mitä ymmärtääkseni, miksi tämmöistä joukkorukoushommeli tarvitaan. Joo, voihan olla, että rukous jotenkin täsmentyy porukassa tai ihminen hoksaa jotakin oleellista kuulessaan toisten rukouksia.

En ymmärrä. 

[mt]

Uskon, että asian takana olevat ihmiset puuhaavat hyvässä tarkoituksessa. Tosin suhtaudun aina epäillen toimintamuotoihin, joiden verkkosivuilla ei ole toiminnasta vastaavien ihmisten tai järjestöjen nimiä.

Vilkaisin vähän noita ohjeita. Pikainen tulkintani on se, että tarkoilla toimintaohjeilla ja rukousjakson ohjelmoinnilla pyritään saamaan aikaan jotakuinkin jatkuva aktiivinen toiminta. Ja toimintahan lieventää kaikenlaisia ahdistuksia, jotka ovat riesanamme. Hyvä niin.

Vaihtoehtona olisi tietysti hiljaisuus ja passiivisuus. Marianne mainitsikin luonnon helmaan siirtymisen. Hiljaisuudessa ihminen kohtaa itsensä. Siksi seuroissa virren ja puheen, puheen ja virrren väliset tauot ovat usein seurojen järein seurapuhe. Pakoon ei pääse, kun ei voi tehdä mitään, ei kuunnella mitään. Hiljaisuus paljastaa. Kveekareidenkin tilaisuuksissa hiljaisuus puhuu.

Viis työn tuloksesta, koha tuppi heiluu, sanottiin Kannaksella. Kun järjestetään, kasvetaan, menestytään, niin voidaan sitten huokaista tyytyväisenä: kovasti on puserrettu, isolla porukalla ja pitkän aikaa. Ei ole aika hukkaan mennyt.

Entä se, jonka tuppi ei ole heilunut rukoustuvassa? Onko aika valunut hukkaan? Tätä asiaa on pohdittu kutsumusta käsittelevässä viestiketjussa.

Mt

[Pirska]

--- Siksi seuroissa virren ja puheen, puheen ja virrren väliset tauot ovat usein seurojen järein seurapuhe. Pakoon ei pääse, kun ei voi tehdä mitään, ei kuunnella mitään. Hiljaisuus paljastaa.---

Sopii vain toivoa, että tuolloin ei pieretä  .

[hippiäinen]

   

[öppiäinen]

Aika hämmentävä ketju luettavaksi. Sopiiko täällä sääntöjen kakkospykälästä huolimatta näin mollata toisin ajattelevia tai toimivia? Tai ehkä sääntöjä olennaisempaa on, että koen erinäiset viestit tässä ketjussä yllättävän suvaitsemattomiksi muutenkin.

Itselläni ei ole mitään kokemusta rukousklinikkatoiminnasta enkä Healing Rooms -sivustoon tutututtuani sellaista haluakaan. En kuitenkaan näe mitään perustetta väitteelle, että mukana olijat koettaisivat päästä omilla teoilla taivaaseen. Ja sivustolla nimenomaisesti torjutaan ajatus, että parantumattomuus johtuisi parannettavan uskon puutteesta. Varmasti rukousklinikkatoiminta helposti vääristyy omavanhurskaudeksi, mutta se nyt on missä tahansa uskonharjoittamisen muodossa riskinä.

Esirukous kieltämättä on kinkkinen asia ymmärrettäväksi. Mihin sitä tarvitaan, jos jokaisella on suora yhteys yläkertaan? Silti siihen pipliassa moneen kertaan kehotetaan, ja harjoitamme sitä myös luterilaisessa tavismessussa. Puhtaan psykologiselta kannalta ymmärrän, että voi helpottaa, jos tietää että omasta puolesta rukoilevat muutkin. Tuolla klinikallahan sen kai kokee käytännössäkin.

Joku kokee rakentuvansa seuroissa käymällä, joku toinen rukousklinikalla joko rukoilijana tai rukouksen kohteena - onko siinä nyt jotain olennaista eroa? Yksi juttu sopii yhdelle ja toinen toiselle, ja kumpikin on vaarassa langeta teoillaan pelastautumiseen. (Ja siksi kai tämä vanha aihe minua niin tuohduttaa, kun etsin sitä itselleni sopivaa juttua, enkä arvannut että se voisi olla näin vaarallista tai tuomittavaa.)

[Pena]

Jos mikä tahansa uskonnonharjoitus sisältää riskin muuttua omavanhurskaudeksi, minkä tahansa uskonnonharjoituksen kriittinen arviointi sisältää riskin muuttua tuomitsemiseksi ja suvaitsemattomuudeksi. Öppiäinen taitaa olla oikeassa.

[Jampe]

Mihin sitä tarvitaan, jos jokaisella on suora yhteys yläkertaan?

Tätä minäkin olen ihmetellyt, paitsi etten usko meillä olevan mitään "suoria yhteyksiä" tai kuumaa linjaa yläkertaan. Ehken tuo esirukoilun ajatus perustuu siihen että joku toinen on parempi rukoilija tai että jonkun toisen rukoukset kuullaan paremmin?, -mene ja tiedä...

Muuten olen siinä käsityksessä ettei rukoilusta pidä intaantua liikaa koska kuppi niin helposti läikähtää yli ja on paljon parempi että se on vähän vajaa kuin että se läikkyy yli. On tietenkin hyvä pitää mielessä että kaikki meidän elämisemme ja olemisemme tulee Taivaan Isältä ja Isä meidän pitää jo oikeastaan kaiken sisällään mitä tarvitaan. Siihen lisäksi vielä iltarukous niin siinäpä se on. Enempi riekkuminen on aivan turhaa hengellisyyden näyttelemistä.

Erkoisessa hädässä, kuten sairaudessa, sodassa tms. tietenkin sopii ja tulee rukoilla. Mutta show-luonteisia rukoilemisia/rukoustilaisuuksia kannattaa mielestäni kavahtaa.

[Leena]

Asiasta kolmanteen, minulla alkaa tulla jo korvista tuo Bonhoeffer, vaikka hän ihan taatusti on ollut tosi hyvä tyyppi.

Ich komme so gern zu ihnen...  wir sollten besser bekannt bleiben...  No vakavasti puhuen, hän oli varsin pidättyväinen, eikä juuri ystävyysliittoja solminut.  Sinun täytyy sitten vain hypätä    hänen ylitseen.  Luulisin että Juhanista saisin tässä tajuajan, sillä Lutteerus on hänelle hieman kuin B. minulle, ja Luttteerus oli puolestaan Bonhoefferille esikuva numero yksi, teologialtaan. Jeesus Kristus oli enemmän kuin es8ikuva - maailmankaikkeuden "perimmäinen totuus".

Hän oli erikoislaatuinen ihminen. Mitta jos jokin oli erityistä, oli hänen kristillisyytensä sitä.  Jos sitä kuvaisi, olisi se - ei imitatio Christi - vaan identificatio Christi - luulen, että Paavo Ruotsalaisen matka sinne sepän pajalle tulee hyvin, hyvin lähelle -  Minun käy kateeksi, valittaen totean, en ole juuri nähnyt samanlaista kaipausta moniaalla, ja olihan se tyrmäävä kokemus, kun yhtäkkiä minun tukkani väri muuttui, ja tämä on tosi. Olen aina ollut vaaleatukkainen ja se vain alkoi kasvaa aika tummanruskeana ulos minun päästäni. Samaan aikaan Kristuksesta alkoi tulla minulle vuosikymmenten kärttämisen jälkeeen hieman todempi - ja seuraavaksi olinkin Herättäjäyhdistyksen jäsen.   Hän on minun Johannes Kastajani, oikeastaan.  Otti kaiken niin todesta - ja sitten oli Espoon juhlat ja tätä luin ja Kiuruvedellä...  kun puhuttiin jotta valaise varjot tiemme, oli synnin varjo edessäni kuin miljoona kilomeria pitkä elämän tärvelijä, mutta ymmärsin, etten voi ehkä Kristusta nähdäkään muutoin, kuin syntieni heittämän varjon lävitse --- minä naulat teroitin, joilla löin sun ristihin...   Hän se toi minut körttiläisten joukkoon, niin on...  tai Jumala antoi minulle hänessä ajan takaa hengellisen opastajan.  

[öppiäinen]

Muuten olen siinä käsityksessä ettei rukoilusta pidä intaantua liikaa koska kuppi niin helposti läikähtää yli ja on paljon parempi että se on vähän vajaa kuin että se läikkyy yli.

Onko se sitten niin vaarallista jos vähän läikkyykin?

Vaarallista kai sekin voi olla, jos keskittyy oikein tunnontarkasti välttämään kaikkea omavanhurskautta ja hengellistä suorittamista.

Isä meidän pitää jo oikeastaan kaiken sisällään mitä tarvitaan. Siihen lisäksi vielä iltarukous niin siinäpä se on. Enempi riekkuminen on aivan turhaa hengellisyyden näyttelemistä.

Mutta jos Isän sylissä tuntuu hyvältä viivähtää vähän pidempääkin, niin miksei saisi? Pakkoko sen mitää riekkumista tai näyttelemistä on olla. Jos tekee mieli välillä vaikka vain olla, sen sijaan että lausuisi valmiita (vaikka kuinka hyviä) sanoja?

Kai itse kullekin voi sopia erilainen määrä rukoilemista. Toiset ovat enemmän sylihoidon tarpeessa.

[Pena]

Kun rukous on puhumista Jumalalle, eikö se voisi olla myös Jumalan puheen kuuntelemista? Silloin se voisi olla puhelemista Jumalan kanssa. Ihmisen kuulo vain taitaa olla aika huono tällaiseen, ei aina erota Jumalan ääntä omista kuvitelmistaan.