Kiitos, kun jaksata kirjoittaa historiasta, joka minulta on unhoon jäänyt. Yritän saada haltuuni Ralf Henrikssonin uusimman kirjan. Olen sellainen herkästi itseeni ottava, kun luen ihmisten tekstejä. Jaakko Ilkan kohdallakin jostakin tuli purua silmään, koska käytin sanaa nälviä.
Koska en osaa tehdä linkkejä muusta kuin ikivanhoista, no kuitenkin Dallapen ajan, levyistä, olen ns rampa kirjoittamaan vastineita. On tylsää alkaa kirjoittaa sellaista uudelleen, josta asiasta voisi näppärästi tehdä linkin. Mutta laisiani on muitakin, etten tästä huonoa tykkää. Omaa lihaansahan pitäisi moittia.
Nuijasota oli onneton, sillä sen johdosta veren perintö ohentui monen sukupolven ajaksi. Aina, kun pyövelin leveäteräinen kirves kaulan katkaisi, loppui mestatun mahdollisuus uuden luomiseen. Jos jäi lapsia, hyvä niin, mutta aina sekään ei riittänyt, kun leski ei lastensa kanssa pärjännyt. Lähden siitä, että yrittänyt henkilönä on uutta luova, kun taas kotonaan pysynyt oli korkeintaan perinteitä säilyttävä, mutta sellainenkin on arvokasta.