Kirjoittaja Aihe: http://raamattu.fi/1992/2Kor.7.html#v12  (Luettu 16802 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
http://raamattu.fi/1992/2Kor.7.html#v12
« : 16.03.17 - klo:04:42 »

   http://raamattu.fi/1992/2Kor.7.html#v12

Luku käsittelee ryhmäkoheesiota. Paavali puhuu Jumalan suulla, mistä tasa-arvoisen avioliiton puolustajat ovat arvostelleet vastustajia: puhumisesta "Jumalana", so. ottaneet, nämä vastustajat, Jumalan omakseen.
Onhan vain yksi Jumala. Tässä luvussa kuten varmaan monissa muissakin, Paavali asettuu Jumalan asemaan, olettaa hänen Jumalansa olevan kaikkien jumala, hänen Jumalakuvansa olevan kaikkien Jumalakuva.
Kuva yhdestä Jumalasta on kaikilla erilainen. Tosin samanlaisia piirteitä on, kuitenkin lopulta "yksin on mentävä viimeiselle portille". Tästä kai on kyse, painista Jumalan kanssa, oman Jumalansa, oman Jumalankuvan kanssa.


Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: http://raamattu.fi/1992/2Kor.7.html#v12
« Vastaus #1 : 16.03.17 - klo:07:24 »
Otit kiinnostavan asia käsitettäväksi. Paavali kirjoittaa sekä me-muodossa, että minä-Paavali lauseita.
Olen ajatellut, että osaksi hän puhuu Jumalasta itsessään, so. sielussaan. Osaksi m e tarkoittanee Paavalia ja Titusta, ja vihdoin m i n ä itsessään olevaa ihmistä.

Jumala meissä, yhtymys Luojaamme, antaa hänelle vallan puhua kuin jumala.
Se on se Jumalan meihin puhaltama oma henkensä. Lisäksi se voi olla Pyhän Hengen ääni. 
      Kuinka, ja kuka sitä osaa käyttää oikein, onkin suuri kysymys.
Monia saattaa ärsyttää  ' kuninkaallinen'  m e -muoto. Niin minuakin, kunnes sain ymmärretyksi.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)