Minäkin näin Mäntyharjun kirkon etupenkissä nuoren perheen, jossa oli kolme alle 10-vuotiassa tyttöä ja ajattelin Jumalanpalveluksen jälkeen meneväni heitä tervehtimään.
Vanhin lapsista, äiti ja isä avustivat soittamalla tekstien välissä viulua, isä pianoa. He olivat musiikkileiriläisiä.
Saarnan piti Helsingissä asuva virolaissyntyinen pappi, NNKY:n puheenjohtaja, oli nimittäin NNKY:n kirkkopyhä. Omaleimaisinta, minulle uutta hänen etiketissään olivat ehtoollisviiniä antaessaan sanat "Ota ja juo" ja vasta sen jälkeen "Jeesuksen Kristuksen veri...".
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkon srk-salissa, ei srk-keskuksessa, kaffet. Kirkon srk-sali on Mäntyharjulla alttarin takana olevassa huoneessa. Srk-keskus on parin kilometrin päässä.
Ensi sunnuntaina, samaan aikaan kuin Hangon Meriveisuut, on Selänpään opistolla, n. 30 kilometrin päässä, perinteiset Selänpään seurat.
http://www.kouvolanseurakunnat.fi/ajankohtaista/seurakuntien_tapahtumakalenterit/tapahtuman_tiedot/?id=905&selEvent=12503 Pitääkö taas perua Meriveisuut?! Selänpää olisi paljon lähempänä. Sitäpaitsi sinne liittyy muistoja. Isäni ensimmäinen työpaikka oli Mäntyharjulla rovasti Airaksen alaisena. Opiston rehtori oli Kalevi M. Nykänen. Isä lainasi hevostaan opistolle ja perheemme oli yhteyksissä muutenkin keskenään.
Sitäpaitsi vaimoni on käynyt riparin opistolla. Voi hyvänen aika!
Sitäpaitsi tapasi kirkkokahveilla Herättäjä-Yhdistyksen Mäntyharjun paikallisosaston eläkkeellä olevan puheenjohtajan, myös puheenjohtajuudesta eläkkeellä olevan kuten minäkin, johon olin tutustunut Maallikkopäivillä Aholansaaressa. Häntä, isäntämiestä, oli kiitollista jututtaa.
Sitäpaitsi mainitsin, yritin vain ohimennen vaatimattomasti todeta, saarnanaiselle, että juureni ovat äidin puolelta Mäntyharjun kamarassa 1500-luvulta. Hän kysyi, Ruotsista vai Venäjältä. Valtakunnan raja kulki silloin halki Mäntyharjun. Kirkonkylä oli Ruotsia, kotitila Venäjää, minkä vuoksi Toivolan kylään suunniteltiin omaa kirkkoakin.
Järven selkä on melkein peilityyni. Sitä se on ollut lähes koko kesän, kun yleensä tässä suhteellisen suuren selän pohjoisella niemellä tuulee.
Sitäpaitsi Jumalanpalveluksessa niin, jota nykyään ytimekkäästi "messuksi" kato(l)lisesti (alkukristillisesti?!) kutsutaan, niin oli mukava veisata.