Lukiessani Hiljä Haahden jnkl elämäkertaa käsitin hänen ahdistuneen esim ajatuksesta että pitäisi kirjallisuuden opintojen tähden lukea jokin kirja jonka hän arvostelujen perusteella päätteli epäsiveelliseksi, kuten Juhani Ahon Papin rouva oli, juuri ilmestynyt.
Helsingissä pidettiin hengellisiä ylioppilaspäiviä, ja hän kävi näistä sielunhoidollisen keskustelun pastori Mottin kanssa, Mott oli sitä mieltä että jos täytyy niin täytyy, mutta siinä on syy yhä syvemmin pyrkiä syventymään hengellisessä elämässään.
Täytyy muistaa aika ja suuntaus, joka taisi olla varsin evankelispietistinen, kuten Haahti oli.
En ymmärrä miksi pitäisikään tehdä mitään, mistä ei pidä, missä ei ole ns kotonaan, vain siksi että joku on joskus sanonut sen synniksi ja täytyy mennä itse katsomaan, onko se syntiä...
Vähän kuin nappaisi LSDtä kokeillakseen, vaikuttaako se kuten väitetään...