Onko tanssi syntiä

[öppiäinen]

Minäkin sain mahdollisuuden korpuksen aikana olla Åken oppilas. Nenästään kuului naukaiseva ääni "ottakaa daami".

  Löysittekö daamit jotka ottaa?

[1944]

Johan nyt toki. Upseerille annettiin avartavaa koulutusta ratsastus ja tanssi mukaanlukien. Oli vähän venäjää, piti suorittaa Helsingin yliopistossa jotakin. Oulun kesäyliopistossa sain saksan pron läpi vänskänä ollessani, että pääsin helpolla. Ja sitten olivat ne substanssiaineet.

[Pena]

Onko synti tanssia? Ei ole. Synti on kahle.

[PekkaV]

Kirjoitin kirjeen Rolf Arnkilille murrosikäisenä ja kysyin, onko tanssi syntiä. Hän vastasi kieltävästi ja lisäsi, että syntiä on erossaolo Jumalasta.

Rolf Arnkil: Etsijä

[Leena]

Olen miettinyt tätä joskus ja tainnut kysyä mikä merkitys oli sillä että vapaa-aikaa oli mahdottoman vähän. En olisi ajatellut koko juttua, eli mennäkö seuroihin vai tansseihin, ellen olisi Joensuussa hupsahtanut ostamaan Hilja Haahden koko tuotántoa ---  melkein, ihania vanhoja käsiin hajoavia kirjoja. 

Muutamassa tarinassa tätä kovasti korostetaan.
.
Hän ei ollut körtti  eikä ymmärtänyt sen ajan herännäisyyttä,  niukasti hyväksyikään, eikä hän kovin syvälle ihmismieleen rohjennut mennä --- myöskään hengellisistä syistä.
Muttei tanssinut.  Ei se muutenkaan ollut kuin siveellisesti arveluttavaa, jolloin sitä piti varoa, ei siis suorastaan synti mutta kiusaukseen johdattav a, kuten jotkin kirjat.  Olin  lukenut löytämättä mitään arveluttavaa,  mutta ihmismielen ymmärrystä kyllä.

[öppiäinen]

Upseerille annettiin avartavaa koulutusta ratsastus ja tanssi mukaanlukien.

Miten jos oli niin tiukan sortin uskovainen, että tanssi on syntiä? Oliko silloin niin, että ei passannut upseerin uralle lähteä lainkaan?

[1944]

Hehee, en osaa vastata, kun olin silloin maailmassa elävä. Muut syyt painoivat varmasti enemmän. Jos oli hyvä todistus, silloin ei olisi tullut jäädä sotilaaksi, koska se oli halpa-arvoinen ammatti. Olisi tullut pyrkiä yliopistoon lukemaan historiaa. Näin omalle kohdalle eräitä muisteluksia.
Muutama viikko syyskuuta 1965 korpuksesta lähti eräitä kadetteja paremmille osille, omasta mielestään ehkä. Minulle kaikki oli erinomaista ja uutta. Muistan yhdenkin sanoneen, että pääsen opettajauralle.
Ei Korpuksessa kyllä Siionin virret niekkuilleet. Minut valitsivat muut ns perinteiden isäksi eli lienen ollut vahvasti vanhoillinen, urautunut jo silloin, että muut saisivat tästä jatkaa.

[Riitta-mummi]

Jos tanssia huvituksena pidetään syntinä, niin eivätkö myös elokuvat, teatteri, yleensä viihde ole myöskin.

Täällä on sanottu myös koko kulttuurin kirjoa, sen harrastamista, Jumalasta erottavaksi .

Lestadiolaiset ovat kieltäneet myös urheilun katsomisen sunnuntaisin synniksi, ainakin ennen.

Viidesläisissä muutamavuosikymmen sitten puhuttiin ns. ehdonvallan asiosta.
Minuakin varotettiin vakavasti vaatteistani. Ei siksi että ne olisivat olleet avokaulaisia tai muuten riettaita, vaan siksi että ne olivat persoonallisia, oman makuni mukaisia. Samoin koruista joita silloin käytin.
 Körteissä ei ole huomauteltu, mutta itsekseni olen näistä luopunut. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut näiden erottavan minua Jumalan rakkaudesta.

Nykyään jopa Päivi Räsänen laittautuu erittäin näyttävästi. Matkalla on muututtu, kuka mihinkin suuntaan.

[karjalaisenkyösti]

Nykyään jopa Päivi Räsänen laittautuu erittäin näyttävästi. Matkalla on muututtu, kuka mihinkin suuntaan.

Esim. 70-80-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri oli erilainen, kuin nykyään.
Minusta tuntuu, että tämä ilmapiiri on sitten heijastellut myös uskonnollisiin yhdyskuntiin.
Itse olen viidesläisten piirissä ollut reilu 10 vuotta ja en tunnista siitä niitä negatiivisia kuvauksia, joita Riitta kuvailee.
Syy on se, että en ole ollut mukana silloin, kun Riitta oli mukana. Voi myös olla niinkin, että sekin vaikuttaa, että Riitta kaiketikin on ollut mukana siellä minua nuorenpana. Meno nuorten piireissä voi nimittäin olla erilaista, kuin vanhempien piireissä.

Myös helluntalaisuus on muuttunut vuosikymmenten saatossa.
Olen mukana eräässä valtavan suuressa helluntalaisten ja entisten helluntalaisten facebook-ryhmässä.
Se ont arkoitettu lähinä henkilöille, jotka ovat olleet mukana 70-80-luvuilla.
Siellä käsitellään mm. 70-80-luvun aikana saatuja kyseisen likkeen piirissä saatuja traumoja sekä kaikkea kivaa, mitä tuolloin oli ja kaikkea siltä väliltä. Kyllä sielläkin huomaa sen,että jos joku olisi tullut kuvioihin mukaan vaikkapa 20 vuotta sitten, kovin vieraaksi kokisi monien ihmisten kertomukset.

Körttiläisyys on myös muuttunut, kaikki muutkin muuttuvat.
Toivoa vain sopii, että muutokset olisivat keskimäärin parempaan päin, eikä niin, että mennään ojasta allikkoon.

[karjalaisenkyösti]

Muistan lukeneeni jotain vanhaa - taisi olla helluntaiseurakunnan piirissä olevaa - kyselypalstaa jossain lehdessä. Siellä joku kyseli, että onko hulahulavanne syntiä. Hän sai siihen vastauksen, että
ei ole, se on muovia.
Toivottavasti tuo vastaus ainakin jossain määrin olisi auttanut kysyjää eteenpäin asiassa.

Helluntalaispiireissä ainakin keskustellaan avoimesti entisajan vääristä toimista, joita on tehty.
On tervehdyttävää käsitellä myös oman ryhmän vähemmän mairittelevaa historiaansa niin, että ikäviä asioita ei lakaista maton alle.

Ehkä körttipiireissäkin sitä tehdään, en tosin tiedä, onko näin.

[vn]

Mielestäni ymmärrän mistä Kössi tuossa edellä kertoi.

Ymmärrän myös niin että toiminta seurakuntanuorissa, 70-luvun alussa "minun aikanani"
oli toista kuin tänä päivänä seurakuntanuorten toiminta...siis ehkä...osittain eroja varmastikin,
omakohtainen tuntemus ja kokemus minulta kyllä tänään puuttuu...olen kyllä ennen koronaa
saanut yhdessä nuorten kanssa lauleskella ja istua sakastissa iltateellä...

Rippikoulusta muistan että opetettiin: synti on sydämen ero Jumalasta.
Tähän liittynee sitten moni asia omassa tilassani: onko puhdas omatunto, onko terve omatunto,
onko toivo, usko, luottamus elävää, olenko kiitollinen, elänkö totuudessa vai valheessa,
onko rakkaus Jumalaa, itseäni ja lähimmäistäni kohtaan, onko näkevät silmät, kuulevat korvat....
Tämä ei ole mielestäni lakihenkisyyttä, vaan kaikkivaltiaan rakastavan Jumalan vaikutusta
ihmisessä.

[Riitta-mummi]

En ollut nuori enää niinä aikoina joita muistelin, olin jo lähes 40-vuotias. En ollut nuorten parissa, vaan täysikäisten ja vanhojen kansanlähetysäisten.

Kun muistelen, niin helluntailaiset olivatkin rennompia kuin se porukka johon liityin. Se oli sitä Päivin ydinjoukkoa, se.

Päivi oli itsekin silloin kuin nykyisen habituksensa mummo. Ulkoinen muutos on melkoinen.

Minusta nämä ulkoiset, ehdonvallan asiat, eivät ole missään tekemisissä uskomisen ja siinä elämisen kanssa.
Eivät myöskään syömiset, juomiset, lukemiset tai tanssimiset. Uskon ydin on Kristus sisällämme.

[öppiäinen]

Jos tanssia huvituksena pidetään syntinä, niin eivätkö myös elokuvat, teatteri, yleensä viihde ole myöskin.

Niin ja romaanikirjallisuuden lukeminen! Siitä on etenkin nuoria neitoja varoiteltu. Musiikista nyt puhumattakaan, paitsi jos se on virsiä. Sehän on ihan hirveää, jos lapsi ryhtyy muusikoksi, ei se mikään kunnon vakavamielinen ammatti ole.

Vielä äitini äiti oli sitä mieltä, että lukea saa Raamattua, hartauskirjoja ja koulukirjoja. Muu on turhuutta, ja minullekin tuota näkemystä tarjoili. No ehkä paikallista sanomalehteä myös, mutta se oli lähinnä miesväelle (ja pitihän niiden johonkin pystyä sätkänsä käärimään).

Kuulemma Yhdysvalloissa uudisraivaaja-aikoina viulu oli se syntinen soitin, "pirunviulu", koska sillä säestettiin tanssia. Kitaraa suvaittiin, sitä kun käytettiin myös hengelisessä musiikissa. Euroopassa oli sitten päinvastoin, koska viulu tunnettiin ns. klassisesta musiikista ja se oli "sivistynyt" soitin (väliäkö sillä, että esim. oopperoiden juonet voivat olla melkoista rietastelua), kun taas kitara yhdistyi nuorison renkutuksiin.

[1944]

Kukahan tietäisi haitarin kulkeutumisen esim Lännelle. Impi Andersson on lempihanuristini tai oli.

[Riitta-mummi]

Jooo, eivät vain uskovaiset ole olleet tiukkapipoja. Minun muistini alkaa n. vuodesta 1947, ja sen jälkeen on ollut kielettyä maalata huulensa ja käydä tansseissa ennen rippikoulua ! Sitten oli vapaampaa, hmmm.

Jo 50-luvulla mammat ja ukot kauhistelivat lättähattuja ja villamyssymissejä. Sitten seurasivat nahkarotsit ja rock-musiikki, minihameet ja hippimeininki.

Lisää paheksuttavaa olivat punk-bändit ja irokeesi -tukat.
Myös rastat olivat paheksuttuja sekä tietysti lävistykset.

Jopa tele-tapit olivat vaarallisia lapsille.

Eli, kaikki muuttuvat ilmiöt on koettu pelottaviksi, ja varottaviksi. Myönnän että jotkut ovatkin, ne pitää osata erottaa, kuten huumeet ja ihmiskauppa.

Kotona minua ei mitenkään ohjaltu, ainakaa kielloilla tai kurituksilla. Siksi kai minusta tulikin näin ' suvaitsevainen' .  Rakastaminen kannustaa parempaan luontevasti, pakko ohjaa tekemään päinvatoin.