Kun palataan entisille asuinsijoillensa, silloin kotiudutaan. Kun mennään uusille asuinsijoille, silloin kotoudutaan, muiden joukkoon. Ajattelen tällä tavalla.
Näin, ja Pena kirjoitti samoin. Jos teillä osuu olemaan kenkiä kotoutuville, niin voin kertoa todenneeni niitä puuttuvan. Sitä en nähnyt omin silmin, kun joku käveleskeli vokista junalle paljasjaloin. Osa ei tiedä miksi niin ei pidä tehdä, mutta valtaosalla ei kenkiä ole. Sen näin kun menivät tupakille joulukuussa varvastossuissa.
Nyt on kaikille kerrottu ja näytetty elokuvana ettei täällä saa raiskata mutta kohde taisi osua harhaan. Ne jotka vakavissaan toivovat turvapaikkaa, ovat aika kauhuissaan. Sen sijaan he hyötyvät filmistä: Kuinka puen vaatteet päälleni. Taustalla näkyy pakkaslukema.
Vielä puuttuu kuinka vedän saappaat jalkaani. Katselin kun noin yhdeksänvuotias nassikka yritti ymmärtää saapasta. Hän koetti ja koetti saada sen lujasti hakkaamalla. Vaati hoksaamista että ensin nilkka ojennetaan sitten pujotetaan ja jälleen saa määrätyssä kohdin sen suoristaa, huh! Ajattelin että hyvä baletin opettaja hyödyttäisi tässä, kuinka puetaan saapas jalkaan.
Ne rikkaat pojut joille millään ei ole mitään väliä, minullahan on näistä omia ajatuksia, ennättivät lentää sinivalkoisin siivin äidin hyvin maustettujen lihapatojen ääreen mutta ne jotka todella odottivat pommia päähänsä ja voivat tätä maata hyödyttää tarvitsisivat kenkiä.
