Totuus lienee, että me kaikki olemme syntisiä.
Joka muuta väittää niin ...
Välillä olen ikäänkuin kohtaavinani ihmisiä, jotka kertovat olevansa "hyvin hyvin syntisiä", mutta sitten, kun ryhdytään selvittelemään väitteen todenperäisyyttä, ei osatakaan nimetä ehkä yhtään sellaista syntiä, johon tuo "suuri syntinen" olisi syypää.
Täysin synnistä tietämätön luulosyntinenkään ei kuitenkaan aina ole: toisten syntejä (oli kyseessä sitten Päivi Räsänen tai Martti Meikäläinen) hän kyllä näkee.
(Toisten syntien osoittelu sinällään on aivan OK, ja sitä pitääkin harrastaa tietysti pitäen mielessä tahdikkuuden ja hyvät käyttäytymissäännöt.)
Missä ovat ne oikeasti syntiset ihmiset, jotka ovat AIVAN ITSE oikeasti syntisiä?
Haluaisin tavata sellaisen ihmisen. Minulla on nimittäin sellainen aavistus, että minulla (ja monella muullakin) sykkaisi hyvin yhteen sellaisen ihmisen kanssa.
Olisi kiva tietää mitä ne isiemme perinteet ovat, kun vaikka ukko Paavon kirjoituksia tai Aku rädyn lukee, niin he ovat olleet enempi hermostuneita uskonnollisiin kiihkoilijoihin, ainakin Paavo sai niistä aina hepulin.
Ainakin Paavon aikaan virkavalta ja ilmeisesti monet muutkin saivat hepuleita ja hermostuivat, koska kokivat Paavon ja kumppaneiden olevan uskonnollisia kiihkoilijoita. Ainakin sellaisen kuvan olen saanut lukiessani Paavon elämänkertoja.
Jeesuskin sanoi fariseuksille, kun nämä kehuivat heillä olevan isien perinne ja Aabrahamin olevansa heidän isänsä, että te ette nyt tajua tätä tärkeintä asiaa.
Te vedotte Aabramiin ja perinteisiinne, mutta ihmistä ette armahda vaan laitatte käskyjä heidän päälle ja itse ette niihin tahdo koskea.
Vedotkaa sitten isäänne, mutta se tuomitsee vain teidät.
Ukko Paavon opetus alatiestä, nöyryydestä ja karismaatikkojen ja muiden uskovaisuuden ylpeilystä vastustus on kyllä ihan sitä mitä uskoisin itsekin painottavani.
No keiden puolta Jeesus olisi sitten voipi olla eri asia.
Siihen en ota kantaa, mutta jotenkin olen tajunnut kristillisen hengen hdelmien olevan jotain muuta kuin lakisaarnaa.
Joidenkin ryhmien leimaaminen fariseuksiksi on sinällään OK, ja itseasiassa arvio aina menee oikeinkin.
Jotta ihmisen käytössä oleva fariseus-leima ei kärsisi inflaatiota, sitä tulisi käyttää harkitusti.
Jos leimaan jonkun henkilön/ryhmän fariseuksiksi ja itse sattumalta olen sellainen, niin mikä minä sitten olen?
Emäfariseus? Fariseusten fariseus?
Eri keskustelufoorumeilla törmää usein sellaiseen ilmiöön, että kuvitellaan itsellä olevan jonkinlainen kuudes aisti. Tuon kuudennen aistin avulla pystytään sitten kuvailemaan aika tarkkaankin toisen ihmisen negatiivisia motiiveja ja tarkoitusperiä. Ja tuota kuudetta aistia käytetään sitten siekailematta ja sumeilematta ja usein eri käyttäjien toimesta.
Miksiköhän en juuri koskaan törmää "seitsemänteen aistiin", jossa tuon aistin omaava ihminen kykenee näkemään ihmisen sisikunnassa olevat positiiviset motiivit?
"Kuudennen aistin" luotettavuuteen en usko, "seitsemännen aistin" luulisin kehittyvän sitä mukaa, kun oma farisealaisuusaste pienenee.
