Ajatuksia herättää 2

[öppiäinen]

Välillä olen ikäänkuin kohtaavinani ihmisiä, jotka kertovat olevansa "hyvin hyvin syntisiä", mutta sitten, kun ryhdytään selvittelemään väitteen todenperäisyyttä, ei osatakaan nimetä ehkä yhtään sellaista syntiä, johon tuo "suuri syntinen" olisi syypää.

Missä ovat ne oikeasti syntiset ihmiset, jotka ovat AIVAN ITSE oikeasti syntisiä?
Haluaisin tavata sellaisen ihmisen.

No eikös se jo ole suurta syntisyyttä, että on niin sokea ettei edes tunnista syntejään?

Kerroit, että sinulle joku saarnaaja onnistui näyttämään suuren syntityytesi. Arveletko, että sellaisesta lampusta olisi näillekin "suurille syntisille" apua? Tulisiko heistä sellaisen avulla niitä "aivan itse oikeasti syntisiä", joista olet kiinnostunut?

Mitä tarkoitat AIVAN ITSE oikeasti syntisellä? Eikö ole selvää, että jokainen on sitä? Vai tarkoitatko jotain murhamiehiä ja lapsenraiskaajia, joista jokainen osaa helposti osoittaa, että siinäpä suuri syntinen? Vai sellaisia, jotka osaavat uskottavasti eritellä, millaisiin synteihin syyllistyvät, sen sijaan että yleisesti vain huokailisivat kuinka suuria syntisiä ovatkaan.

Minä ainakin olen järkyttävän kateellinen ihminen, himoitsen lähimmäiseni sitä ja tätä ja vielä tuotakin. Kyllä olisi elämä helpompaa (varmaan muillekin kuin itselleni), jos tämä otettaisiin minulta pois.

Voi olla, että ajattelen tässä vähän samoin kuin sinä, mutta en ole varma kun en ihan ymmärrä sanojasi. Minusta olisi kiinnostava tietää, millaisissa asioissa joku tavis siivosyntinen mielestään tekee syntiä. Joidenkin uskoon tulleiden rikollisten tms. todistukset eivät niin kosketa, kun ovat niin eri elämänpiiristä kuin oma.

[karjalaisenkyösti]

Kerroit, että sinulle joku saarnaaja onnistui näyttämään suuren syntityytesi.

Auri varmaan ahdistuisi, jos tietäisi, että joku pitää häntä saarnaajana.

Arveletko, että sellaisesta lampusta olisi näillekin "suurille syntisille" apua? Tulisiko heistä sellaisen avulla niitä "aivan itse oikeasti syntisiä", joista olet kiinnostunut?

Minulle ainakin Auri avasi silmiä.
Olinhan siihen mennessä rukoillut lukemattomia kertoja rukousta "Herra Jeesus Kristus armahda minua", tai jotain kyseisen rukouksen muunnelmaa, koska tuonpuoleinen pelotti,  mutta sen rukouksen viimeistä sanaa "syntistä" en oikein hyvällä omalla tunnolla pystynyt sanomaan. Vaikka omnatunto oli likainen ja se juuri ahdisti, en mielestäni kovin suuria syntejä itsessäni osannut nimetä.

Vai sellaisia, jotka osaavat uskottavasti eritellä, millaisiin synteihin syyllistyvät, sen sijaan että yleisesti vain huokailisivat kuinka suuria syntisiä ovatkaan.

Jotain tällaista. Kuinkas sitä muuten oikeasti voisi olla syntinen, jos ei yhtään itsessään olevaa syntiä pysty löytämään.
Teorian tasolla toki voi olla syntinen, vaikka ei osaakaan yhtään Raamatun synniksi luokittelemaa asiaa itsessään havaita.

Olen vasta tuon syntisyyden itseni havaitsemisen ja käsittelemisen alkutaipaleella, mutta tarkoitus on panostaa asian opiskeluun.
Roomalaiskirjettä olen jonkin aikaa yrittänyt opiskella ja yritän tällä hetkellä siitä löytää itselleni lisää tietoa asiasta.
Mielenkiintoista Roomaliskirjeessä on se, että Paavali kertoo, että hänen jäsenensä on myyty synnin alaisuuteen ja että hän tekee sitä, mitä ei tahdo. Ja tuo asia raastoi Paavalin mieltä.
Ne, jotka taasen eivät olleet Kristuksen omia, tekivät Paavalin mukaan syntiä siksi, koska he pitivät siitä ja se ei ollut heille ongelma, vaan kehoittivat kuitakin samanmoiseen.
Minulla "synnin vihaaminen" on vielä ennemminkin oman edun johdosta olevaa, eli ei halua itselleen tai läheisilleen pahaa ja varsinkaan ei halua tuonpuoleisessa kohdata vihaista Jumalaa.
Paavalilla taasen ei ollut tuota vihaisen Jumalan ongelmaa.

Itseasiassa tuohon vihaisen Jumalan ongelmaankin suurelta osin yllättäen löytyi ratkaisu erään lukemani kirjan johdosta, jonka pari vuotta sitten luin. Hauska juttu, että yksi kirja ratkaisi suurelta osin tuon vuosikymmeniä voimakkaana olleen ongelman. Rippeet tuosta ongelmasta ovat vielä jäljellä, mutta todellakin vain rippeet, joista tietysti mielelläni niistäkin luopuisin.  Eli nykyään en enää miellä niin, että Jumalan perusolemus lapsiansa kohtaan on vihaisuus, kuten aikaisemmin asian mielsin.

[karjalaisenkyösti]

Kristillisissä piireissä tuntuu olevan eri suunnissa paljon vihaisia ihmisiä.
Sitä joskus pohdin, että voisikohan se johtua joskus siitä, että nämä ihmiset mieltävät jossain alitajunnassaan Jumalan sellaiseksi, joka on heille hyvin vihainen.

Eräs vaihtoehto voi olla myös se (Auri ainakin kannattanee tätä vaihtoehtoa), että Jumalan laki on vesitetty niin, että juuri mikään ei ole syntiä, jolloin ei sitä armoakaan voi olla ja ilman Jumalan todellista armoa ihmisestä sitten varmaan voi tulla vihainen ja kireä.

[vn]

Omalla kohdallani koen että vihaisuus johtuu siitä että olen pettynyt itseeni.

[Benkku]

Eräs vaihtoehto voi olla myös se (Auri ainakin kannattanee tätä vaihtoehtoa), että Jumalan laki on vesitetty niin, että juuri mikään ei ole syntiä, jolloin ei sitä armoakaan voi olla ja ilman Jumalan todellista armoa ihmisestä sitten varmaan voi tulla vihainen ja kireä.

Älä ihminen puhu synnistä, puhu vaan Armosta ja vain Armosta.

Kuinkahan se Armas muuten jaksaa?

[myyrä]

Tuo synnin käsite onkin aika mielenkiintoinen asia. Eikös Jumalasta erossa oleminen ole se suurin synti? Sitten on ainakin tekosyntiluetteloita, jotka eri ihmisillä taitaa olla erilaisia. Minähän taidan pitää esim. luonnon raiskaamista syntinä ja monet muut ei.

Synniksi ilmeisesti saattaa tulla mikä tahansa asia, vai kuinka? Eikö mistään saisi kurja ihmispolo nauttia lyhyen, ohikiitävän elämänsä päivinä?

[öppiäinen]

Eräs vaihtoehto voi olla myös se, että Jumalan laki on vesitetty niin, että juuri mikään ei ole syntiä

Enpä usko tähän käsitykseen. Se, ettei kaikkia ennen syntinä pidettyjä sukupuolielämän asioita enää pidetä syntinä, ei tarkoita, että juuri mikään ei olisi syntiä. Tai, niiden keskuudessa jotka eivät synnistä puhu, että kaikki olisi sallittua.

Minähän taidan pitää esim. luonnon raiskaamista syntinä ja monet muut ei

Tässäpä esimerkki em. kohdasta.

Synniksi ilmeisesti saattaa tulla mikä tahansa asia, vai kuinka? Eikö mistään saisi kurja ihmispolo nauttia lyhyen, ohikiitävän elämänsä päivinä?

No mitä kauheaa siitä sitten seuraa, jos nauttisi? karjalaisenkyöstin pelkäämä vihastunut Jumala? Armoa ei ansaita synnittömällä elämällä, mutta näköjään se pitää ansaita sillä, että yrittää välttää synnintekoa. (Ja se armo on sitä että ei joudu helvettiin.)

Mutta kateus on synti (jopa perisyntiluetteloissa mainittu, vaikka ei luterilaiset taida niin perisyntejä harrastaa), ja minä en ollenkaan nauti siitä että olen kateellinen.

[öppiäinen]

Paavali kertoo, että hänen jäsenensä on myyty synnin alaisuuteen ja että hän tekee sitä, mitä ei tahdo. Ja tuo asia raastoi Paavalin mieltä.
Ne, jotka taasen eivät olleet Kristuksen omia, tekivät Paavalin mukaan syntiä siksi, koska he pitivät siitä ja se ei ollut heille ongelma, vaan kehoittivat kuitakin samanmoiseen.

Ai kuinka? Sanoohan Paavali pakanoista, että "lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä."

Pakana nyt tuossa yhteydessä kai tarkoitti ei-juutalaista. Mutta kyllä siinä porukassa lienee ollut monia, jotka eivät olleet Kristuksen omia. Myös muilla kuin Kristuksen omilla on omatunto, joka voi syyttää (ja syyttääkin).

Olisi se aika tekopyhää sanoa, että en minä voi mitään sille että teen syntiä ja kärsin tilanteesta, mutta nuo toiset, ne tekevät sitä ihan vapaasta tahdostaan ja nautiskellen.

[Benkku]

Olisi se aika tekopyhää sanoa, että en minä voi mitään sille että teen syntiä ja kärsin tilanteesta, mutta nuo toiset, ne tekevät sitä ihan vapaasta tahdostaan ja nautiskellen.

Minä olen syntinen ja kärsin, muut tekevät mitä tekevät, tuntematta mitään kärsimystä, he ovat "armolaisia".