En tiedä ymmärränkö tämän aihepiirin sisältöä ollenkaan oikealla tavalla? Ja miten laaja se on?
Itselläni nousee jotain itsetuntoon ja itsetutkisteluun liittyviä asioita. Jotenkin koen että hiljentyminen
rukouksessa ja raamatun äärellä tähän on paras keino. Muita hyviä on keskustelu ystävän/sielunhoitajan kanssa,
yksin kävely luonnossa metsäpoluilla kuunnellen hiljaisuutta ja lintuja, hyvän musiikin kuuntelu, laulaminen jne.
Raamatun sanoman ymmärtämistä auttaa toisten kirjoittamat kirjat pohdiskeluineen, omasta kirjahyllystä tähän aiheeseen liittyviä löytyy mm. Jukka Norvannon pitkä kirjasarja, Erkki Lemisen kirjoja pitkä rivi, Ole Hallesbyn "Ihmisluonteet raamatun valossa", Tim LaHayen "Luonteesi ja sen mahdollisuudet", useita Tommy Hellstenin kirjoja, joista erityisen hyvinä koin "Elämän lapsi", "Saat sen mistä luovut", "Ihminen tavattavissa".
.....Ajatuksena tämä "ihminen tavattavissa"...ja tästä aina tulee mieleen Jaskan "Kahden maan kansalainen" ja
siitä sanat "älä pyytävältä peitä kasvojasi" (aika harvoin onnistun laulamaan nuo sanat itkemättä).
Olen miettinyt miksi on näin että juuri nämä kohdat puhuttelevat ja sattuvat minuun rajusti, käyvät kohti?
Saattaa olla jopa niin että lapsuuden ja nuoruuden ongelmat ovat taustalla? Olen varmaan aika sulkeutunut ja hiljainen, omiin oloihini vetäytyvä? Minua on varmaan vaikea lähestyä ja minun on vaikea lähestyä muita?
Ehkä joku panssari ja naamari on ympärilläni? Haluaisin kuitenkin asian olevan toisin. Tuo "ihminen tavattavissa" ja "älä pyytävältä peitä kasvojasi" ei ole ollenkaan jokapäiväistä elämää ja kokemusta kohdallani.
Aihe: "Tulen kaapista" (Luettu 6572 kertaa)