Armo ja armottomuus - Kenelle Jumalan armo kuuluu ja miksi?

[Sini]

Hei,

Usein saa havaita, että Jumalan rakkaus ja Kristuksen täydellinen sovitustyö meidän kaikkien ihmisten edestä ehdollistetaan jonkinlaiseen ihmisen omaan aktiiviseen toimintaan ja itsensä parantelupyrkimyksiin. Nämä luterilaisuudelle vieraat käsitykset ovat saaneet valtaansa myös paljon kirkkoomme kuuluvia kristittyjä. Erityisen järkyttävää on ollut havaita, miten kauas evankelinen liike on ajautunut Hedbergin käsityksistä uskon opista autuuteen.

Olisi mukava kuulla käsityksiänne.

Itse uskon, että isä Jumala antoi puhtaasta rakkaudestaan Kristuksen syntiemme sovitukseksi. Olemme vanhurskautettuja, armahdettuja ja pelastettuja yksin uskosta Kristukseen, Jumalan suuren armon tähden.

Siunattua päivää.

 :roll:

[Sanneli]

Tää olikin aika vaikia kysymys. Meinasin aluksi laittaa tuon alimman vaihtoehdon mutta sitten älysin että hyvänen aika, eihän mulla ole aavistustakaan. Päädyin sitten tuohon "ehkä asia joskus ratkeaa" -vaihtoehtoon.

Minä oon tuota kyllä miettinyt viime aikoina ja vaikka järki sanoo että kaikille se armo kuuluu niin on minussa sen verran Tuomaan vikaa että en uskalla siihen luottaa.

Minkäs sitä uskossaan heikko itelleen mahtaa :roll:  :-k

[m.k]

Kaikille Kristukseen turvautuville. Ehdoitta!

Tuo nyt on lähinnä omaa näkemystäni. Kai silti joitakin ehtojakin voi olla, mutta en itse ole niistä tietoinen. Jos nyt kuitenkin edes Kristukseen turvautuminen olisi ehtona, ettei aivan kaikille sentään...

[Hölkänen]

Piti miettiä vähän, mutta körttiläisessä hengessä kaikista alin tuntui läheisimmältä. Ainakin itse olen saanut kokea suurta armoa osaamatta turvautua yhtään mihinkään. Nääntyisin syntieni alle jos ne pitäisi yksi kerrallaan roudata Kristuksen luo. Kyllä armoon kuuluu kotiinkuljetus.  :roll:

[Teme]

En osaa ottaa enää kantaa. Joskus osasin ehdottomalla varmuudella, mutta se on matkan varrella kadonnut. Eli annanpa lopulta Jumalan päättää ihan ite, enkä ala Hänelle laitteleen rajoja.

Teme

[JSvsj]

Tärkeä kysymys!  Tähän on mieluista ja HELPPOA vastata!

Ainoa oikea vastaus on listan alimmainen, eli Jumalan armo kuuluu kaikille maailman ihmisille varauksetta ja ehdoitta!  Katsokaas, rakkaat ystävät eräs tärkeä asia ymmärtää on se, että armo annettiin ja ennustettiin + päätettiin ennen yhdenkään ihmisen syntymääkään ja julistettiin että jokainen SAA uskoa Jumalan armon kohdalleen, ilman rajaavia tekijöitä!  Niin hindu kuin muslimi, yhtälailla kuin hartain kristittykin, erotusta ei ole!  Ihmistekoinen jako kuitenkin on olemassa; kaikille ei nimittäin täysin ilmainen ja valmis armo kelpaa vaan ylenkatsotaan Kristus.

Ei armolle ole ehtoja! jos olisi, -emme kukaan niitä kykenisi täyttämään!

Asia on niin että armo on tullut osallemme ennen uskoamme ja pyrintöjämme!  Tämä on tärkeää ymmärtää oikein!  Armo on jokaisen etulahja jo ENNEN JA ILMAN siihen uskomista!  Jeesushan käski julistaa ILOSANOMAA!  Mikäs ilosanoma se sellainen on että "tehkää sitä ja tätä niin sitten pelastutte..."?  Se ei ole ilosanoma vaan PAHA sanoma!

Uskominen ei tarkoita pinnistelemistä ja uskovaisen elämää elämistä, vaan yksinkertaisesti luottamista tähän ARMOON!  usko ei ole olemukseltaan muuta.  Raamattukin sanoo että se on "luja luottamus ja ojentautuminen tämän luottamuksen mukaan"  Eli totenapitämistä sen asian että olen armahdettu Kristuksen tähden ilman ja ennen omaa uskoani tai muita mahdollisia pyrintöjäni.

Mutta tämä armo on ilmoítettu KRISTUKSESSA ja ulkopuolella Kristusta ei ole mitään armoa vaan Jumalan laki!

omat "ratkaisut" yms. ovat turhaa ja itsekeksittyä työtä jota Raamattu ei edellytä!  No niin; sinulle julistetaan että  Kristus on kärsinyt rangaistuksen kaikkien syntisten puolesta!  Se on täytetty!  Se on valmis työ.  Voidaan sanoa Raamatun tavoin että armo ei opeta meitä elämään piittaamattomasti ja jumalattomuudessa vaan hylkäämään jumalattoman elämän ,mutta tässä on tärkeää ymmärtää että mikään parannuksenteko tms. ei ole edeltävä EHTO armolle, vaan tarkatkaa:


"Kristus kuoli OIKEAAN AIKAAN syntisien puolesta, meidän ollessamme SYNTISIÄ!  Silloin kun tämä tapahtui, koko maailma julistettiin vapaaksi synneistään yhdellä uhrilla!

Mutta tähän voi lisätä: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?"

[PekkaV]

Kaikille.
Mitä se on?:
Implisiittisesti armon käsite sisältää armahtamisen. Rikos annetaan anteeksi, kun se on sovitettu.
Ihminen armahdetaan lähtökohtaisesti hänen erilaisuudestaan ja siitä johtuvasta käyttäytymisestään huolimatta. Hänen tekoaan arvostellaan, mutta häntä pyritään ymmärtämään varauksetta.