Annan aikaani perheelleni, sukulaisilleni, vanhoille ihmisille, jne...

[Pirska]

Minun Liisa-ystäväni täyttää elokuussa 96-vuotta, jos Luoja suo. Hän on nyt "vara-anoppini", täysijärkinen mutta huonojalkainen omassa kodissa asuja joka ei ikänsä puolesta ole oikeutettu palvelutaloon.
 Hänellä käy kotiavustaja kolme kertaa viikossa. Pitäisi käydä vähintään kolme kertaa vuorokaudessa, niin voisivat sielä SAS-ryhmässä ehkä harkita paikkaa.
 Olen toistakymmentä vuotta pommittanut hakemuksilla, anomuksilla, puh.soitoilla näitä päättäjiä. Liisa olisi halukas menemään, kaikkihan eivät ole. Hänellä ei ole lähi-omaisia.
Monenlaista pikku"paslinkia" on tullut vuosien mittaan tehtyä. Oma terveys ei enää salli
raskaampia kuin paperihommia ja seurustelua.
 Mutta kuinka hauskaa meillä onkaan kun hän muistelee lammilaista elämää 1920-luvulta alkaen.
Matti on nyt ruvennut myös Liisan ystäväksi. On Liisalla toki "miesystävä" seurakunnan Mariankammaristakin.


                                                     

Siis ei ole ikänsä puolesta oikeutettu palvelutaloon!!! Tuskin hän ainakaan liian nuori on sinne, siispä hänen täytyy olla sinne liian vanha. Oletetaan, että hänenhän pitäisi olla jo kuollut tai vuodepotilas.

Minäkin pommitin erään hoidettavan asioita aikani, mutta asia ratkesikin niin, että hoidettava kuoli pois. Onpahan yksi veroillaan valtion kassaa kartuttanut vähempänä kuluttamasta yhteisiä rahoja.

[Riitta-mummi]

Huomenta ystävät !   Näin tätä aihetta luettava juuri. Kurkkasin keskustelut. Olimpa itsekin kirjoittanut silloin 96-vuotiaasta Liisa-ystävästäni. Hän täyttää runsaan viikon kuluttua 101 vuotta, eikä ole vieläkään päässyt palvelutaloon. Toisaalta kun kuulee millaista palvelua ja kohtelua joissakin niissä annetaan, on ehkä parempi että Liisa asuu yhä omassa olossaan. Talo johon hän viimeksi muutti on vanhusten asuntosäätiön ns. Älytalo. Se merkitsee lähinnä tekniikkaa hisseissä, ilmastoinnissa, liesissä tms. Kotipalvelua on nyt 3 kertaa vuorokaudessa. Lisäksi srk. ystäväpalvelu ja eräät ystävät huolehtivat asioista.

En ole oman heikkovointisuuteni vuoksi käynyt pariin kuukauteen hänen luonaan. Soittanut olen. Kuinka tässä sokea taluttaisi rampaa ?
 

[Pena]

Kuinka tässä sokea taluttaisi rampaa ?

Rampa voi opastaa häntä taluttavaa sokeaa.

[Riitta-mummi]

Muistaakseni noin sanoen meitä opasti pastori Timo Airas kun otimme avioliittokuulutuksia. Ei sokea sokeaa. Mutta kaksi huonojalkaistakin pärjää toinen toistaan tukien.

[Leena]

Kyl on toistepäin, saamapuolelle jäädään. Viimeistään silloin tämä alkoi kun mummuni herätti minut ja kertoi että nyt on minulla pikkuinen sisko. Olin todennut tämän jo tienneeni ja jatkanut uniani.  Joksikin hetkeksi petyin, sisko oli kelvottoman pieni ja sitä piti vahtia kun se vähän kasvoi.

Jossakin vaiheessa osat vaihtuivat. Kerran tästä keskustellessamme hän vahvisti kokemuksenaan, ettei tuntenut itseään niin kovin nuoremnaksi sisareksi. Arvioisin että siinä vaiheessa hän pyyhälsi ohi, kun meitä ensi kertaa luultiin kaksosiksi.

[Viisveisaaja]

 
Mun tutuissa on Herralle kiitos sellaisia, kun niiden kanssaan juttelee jostain ja he kysyvät mitä sille ja sille kuuluu ja vastaan, et sellaista he useasti lisäävät, pitääkin soittaa sille tai käydä sen luona, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut.

Kyllä pikkaisen samaa vikaa itsessänikin on, että vanhoihin tuttuihini pidän yhteyttä aina välillä ja kyselen kuulumisia.
Ei ystäviä kuitenkaan ole liikaa.

No vanhempia myös jonkun verran muistan huomioida, mutta tosi vähän ja renttuilu vuosiani, en 10 vuoteen pitänyt mitään yhteyttä, sitten vaan kerran soitin ja menin Jouluksi moikkaan

Mun pomo kyllä painostaa kauppahommissa, et soita sille ja kysele pidä suhdetta yllä.
Mut se ei kyllä ole ystävällisyydestä johtuvaa.

Ja kyllä tännekkin on kiva aina kirjoittaa kuulumisia ja lukea muiden kuulumisia.

Ihminen on sosiaalinen tapaus