Annan aikaani perheelleni, sukulaisilleni, vanhoille ihmisille, jne...

[karjalaisenkyösti]

Aina väliin kuuluu sieltä sun täältä, että "olisi hyvä antaa enemmän aikaa perheelle, vaimolle, lapselle yms."
Joku taasen kertoo, että "pyrin antamaan aikaani perheelleni vähintään kerran/kahdesti viikossa menemällä heidän kanssaan jonnekin".

Hienoja ajatuksia, arvostan niitä, toivon, että mahdollisimman moni näin ajattelisi, vaan silti ne särähtävät korviini vähän negatiivisvoittoisesti.
Olenko minä se antava osapuoli, jonkinlainen hyvis?
Se toinen on ottava?

Miksei voisi yrittää asennoitua asiaan niin, että minä saan viettää aikaani sen ja sen henkilön/henkilöryhmän kanssa?
Ehkä voisi olla hyvä yrittää ainakin mieltää asia niin, että minä - siis  juuri minä - olen se saava osapuoli näissä ihmissuhteissa, siltikin, vaikka se ajan viettäminen jonkun/joidenkin kanssa ei aina tunnu ruusuilla tanssimiselta?

[Salis]

Miksei voisi yrittää asennoitua asiaan niin, että minä saan viettää aikaani sen ja sen henkilön/henkilöryhmän kanssa?
Ehkä voisi olla hyvä yrittää ainakin mieltää asia niin, että minä - siis  juuri minä - olen se saava osapuoli näissä ihmissuhteissa, siltikin, vaikka se ajan viettäminen jonkun/joidenkin kanssa ei aina tunnu ruusuilla tanssimiselta?

Joka antaa sille annetaan. Capisci?

[PekkaV]

En voi päättää kuin omasta antamisestani, joko-tai -valinta: annan tai otan.

[Salis]

En voi päättää kuin omasta antamisestani, joko-tai -valinta: annan tai otan.

Mieluummin antaa kuin ottaa.

[seppos]

Mieluummin antaa kuin ottaa.

Io capisco si.

Antaessaan saa

[Atanasia]

Antaessaan saa. (kääntyykö se niin, että saadessaan myös antaa?)

Si si, ho capito anch'io

[Pirska]

Tämähän meni ihan kielillä puhumiseksi. Otetaan nyt oikeasti kantaa itse asiaan.

Kyllä minustakin tuntuu monta kertaa lähtiessäni katsomaan sairasta, että minä menen sinne antamaan hänelle raukalle omaa aikaani. Täytyy sanoa, että sairaalta voi oppia tosi paljon monenlaista. Joidenkin kohdalla ihmetyttää se kiitollisuus, mitä voi löytää vakavasti sairaasta ihmisestä. Sitäpaitsi itselle tulee hyvä mieli, kun käy sairaan luona.

Oma perhekin tuntuu useinmiten niin itsestäänselvyydeltä, että ei aina tajua, kuinka sekin tarvitsee minun aikaani ja minä sen aikaa. Joskus pitäisi kuvitella, että mitä, jos heitä ei olisikaan. Mitä minä sitten tekisin. Ehkä sitten osaisi paremmin arvostaa omaisiaan.

[santtu-62]

Mieluummin antaa kuin ottaa.

"Selkäänsä",...muistaakseni Kristus taisi torua Pietaria kerran

Tämähän meni ihan kielillä puhumiseksi. Otetaan nyt oikeasti kantaa itse asiaan.

Kyllä minustakin tuntuu monta kertaa lähtiessäni katsomaan sairasta, että minä menen sinne antamaan hänelle raukalle omaa aikaani. Täytyy sanoa, että sairaalta voi oppia tosi paljon monenlaista. Joidenkin kohdalla ihmetyttää se kiitollisuus, mitä voi löytää vakavasti sairaasta ihmisestä. Sitäpaitsi itselle tulee hyvä mieli, kun käy sairaan luona.

Oma perhekin tuntuu useinmiten niin itsestäänselvyydeltä, että ei aina tajua, kuinka sekin tarvitsee minun aikaani ja minä sen aikaa. Joskus pitäisi kuvitella, että mitä, jos heitä ei olisikaan. Mitä minä sitten tekisin. Ehkä sitten osaisi paremmin arvostaa omaisiaan.

Niinpä, onko siis tärkeätä että vain minä saan itselleini aikaa, omiin "suorituksiini".

[Salis]

"Selkäänsä",...muistaakseni Kristus taisi torua Pietaria kerran
Niinpä, onko siis tärkeätä että vain minä saan itselleini aikaa, omiin "suorituksiini".

Jokainen isä ja äiti ymmärtää, ettei sitä omaa aikaa paljon ole, kun lapset ovat pieniä. Kaikki tapahtuu yhdessä ja perheessä. Kun lapset varttuvat, antaminen tulee vielä tärkeämmäksi. Vaikka poikani ovat aikuisia. kyllä sieltä noottia tulee, jos isää ei näy eikä kuulu.

[Riitta-mummi]

    Meillä lapset ja lapsenlapset ovat jopa mustasukkaisia muille annetusta ajasta.
Eikö tämä ole väärin?

[Salis]

    Meillä lapset ja lapsenlapset ovat jopa mustasukkaisia muille annetusta ajasta.
Eikö tämä ole väärin?

Ei vaan kovin luonnollista.

[seppos]

    Meillä lapset ja lapsenlapset ovat jopa mustasukkaisia muille annetusta ajasta.
Eikö tämä ole väärin?

On se, mutta se on luonnollista.

[Jarru]

Parastahan ois varmaan jatkuvasti vaan antaa ja pyydellä anteeksi mahdollisia itsekkäitä lähtökohtia, ja taas kiittää mahdollisuudesta antaa

[Sanneli]

Tenavana olin aina mummulla koulun jälkeen ja mummu hoiti mua ja Mikkoa jos oltiin sairaita. Sen seurauksena mummu ja pappa on niin rakkaita että sinne mielellään menee pappavahdiksi jos mummu haluaa välillä rentoutua tai jos sen pitää käydä vaikka hammaslääkärissä. Anna sillon kun voit niin saat sillon kun tarvihtet.

[Riitta-mummi]

Minun Liisa-ystäväni täyttää elokuussa 96-vuotta, jos Luoja suo. Hän on nyt "vara-anoppini", täysijärkinen mutta huonojalkainen omassa kodissa asuja joka ei ikänsä puolesta ole oikeutettu palvelutaloon.
 Hänellä käy kotiavustaja kolme kertaa viikossa. Pitäisi käydä vähintään kolme kertaa vuorokaudessa, niin voisivat sielä SAS-ryhmässä ehkä harkita paikkaa.
 Olen toistakymmentä vuotta pommittanut hakemuksilla, anomuksilla, puh.soitoilla näitä päättäjiä. Liisa olisi halukas menemään, kaikkihan eivät ole. Hänellä ei ole lähi-omaisia.
Monenlaista pikku"paslinkia" on tullut vuosien mittaan tehtyä. Oma terveys ei enää salli
raskaampia kuin paperihommia ja seurustelua.
 Mutta kuinka hauskaa meillä onkaan kun hän muistelee lammilaista elämää 1920-luvulta alkaen.
Matti on nyt ruvennut myös Liisan ystäväksi. On Liisalla toki "miesystävä" seurakunnan Mariankammaristakin.