Anteeksipyytämisen logiikka

[Riitta-mummi]

Just näin! Tämä on se pitään työstettävä anteeksiantaminen. Se on molempia osapuolia hoitava, etenkin loukattua.Ja tässä on mukana Jumalan armo ja rakkaus.

Varpaalleastujalle voi antaa tuosta vain lonkalta anteeksi: Ei se mittää, saat anteeks!

[santtu-62]

Mutta kukaan ei uskaltanut ottaa kantaa ensimmäiseen esittämääni tapaukseen: Mikä aiheuttaa joissain ihmisissä hylkivän reaktion anteeksi pyytämistä kohtaan? 

Hyvä meis valaan vatsasta, et ole minua loukannut niin en koe että Sinun tarvitsisi silloin pyytää esimerkiksi minulta anteeksi. Toisekseksi me emme taida olla ystäviä, vaan foorumiin osalistuvia jäseniä.
Eikä nyt tarvitse yksityisiä asioitansa julkistaa foorumilla kun ne kumminkin tulee jollain tavalla "tietotoimistosta tietoon".
Minua suoraan sanoen hatuttaa että lähdin aikoinaani koko foorumille. Mutta itseppä kärsin mokani.

Pahoittelen .

[PekkaV]

"Saat anteeks, jos ei tule tavaks."

[Atanasia]

et ole minua loukannut niin en koe että Sinun tarvitsisi silloin pyytää esimerkiksi minulta anteeksi

Tuo on mielenkiintoinen tilanne kun
joku pyytää anteeksi "anteeksi, että loukkasin sinua
eikä toinen ole edes huomannut, että on loukattu (yritetty loukata )

Minä olen ainakin niin kovapäinen ja tyhymä, että en useinkaan huomaa
kun joku loukkaa ja kun en tietenkään reagoi, tämä loukkaaja tekee asiansa selväksi
pyytämällä anteeksi, jotta varmasti tajuaisin, että oli tarkoitus tölväistä

Tai sitten olen pahasti paranoidinen.
Varteenotettava vaihtoehto

[Riitta-mummi]

Pahoittelu.

Se on mielestäni muuta kuin anteeksipyyhtö. Siinä pahoittelija asettuu samantapaiseen asemaan kuin suruvalittelija.

Siitä on jonkin matkaa anteeksipyyntöön.

[mt]

PS. Pena, kirjoitit "anteeksi pyytäminen" erikseen. Näin ylioppilaskirjoituksien lähestyessä kiinnostaisi, onko otsikkoni siis kielenhuollon kannalta virheellinen. 

Mielestäni ei ole väärin kirjoittaa anteeksipyytäminen, siis yhteen. Selvästi väärin ei ole myöskään erikseen kirjoittaminen. Yhdyssanassahan on vain yksi pääpaino, sanaliitossa kaksi, ja kumpaakin varmasti esiintyy, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:
Anteeksiantaminen on cool.
Anteeksi antaminen on helpompaa kuin anteeksi pyytäminen.

Anteeksipyyntö on kiistatta (Kielitoimiston sanakirja) yhdyssana.
Voisi ajatella, että anteeksi muodostaa antaa-verbin kanssa kiinteän kokonaisuuden, jolloin voitaisiin noudattaa samaa käytäntöä kuin sanapareissa sanoa irti / irtisanoa, lyödä laimin / laiminlyödä.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas toteaa, että kun verbistä johdetulla substantiivilla (kuten kieltäytyminen) on määritteenä adverbi (kuten aseista), kokonaisuus voidaan merkityksestä riippuen hahmottaa joko yhdyssanaksi tai sanaliitoksi; mitä kiteytyneempi ja vakiintuneempi merkitys, sitä selvemmin yhdyssana.
Esimerkkinä tietysti aseistakieltäytyminen.

Näillä perustein kirjoittaisin sanan yhteen, ellei olisi erityistä syytä kirjoittaa erikseen.

Mt

[mies valaan vatsasta]

Kiitos Mt, itsekin mietin asiaa erilaisten yhdyssanasääntöjen mukaan ja päättelin anteeksipyytämisen olevan yhdyssana. Se vain laittaa epäilemaan, kun tarpeeksi moni muu kirjoittaa sen erikseen.

Tuo on mielenkiintoinen tilanne kun
joku pyytää anteeksi "anteeksi, että loukkasin sinua
eikä toinen ole edes huomannut, että on loukattu (yritetty loukata )

Minä olen ainakin niin kovapäinen ja tyhymä, että en useinkaan huomaa
kun joku loukkaa ja kun en tietenkään reagoi, tämä loukkaaja tekee asiansa selväksi
pyytämällä anteeksi, jotta varmasti tajuaisin, että oli tarkoitus tölväistä

Tai sitten olen pahasti paranoidinen.
Varteenotettava vaihtoehto

Entäs kun joskus luulee tölväisseensä jotain sopimatonta, mitä toinen ei sitten ota vastaan kuten itse luulee? Tällaisessa tilanteessa kuvittelee jotenkin tehneensä häpeällisesti tai menettäneensä kasvonsa (kuten japanilaiset ajattelevat). Tätä häpeää yritetään sitten varmaankin paikata pyytämällä anteeksi.

Eli mielenkiintoista onkin kysyä, onko anteeksi pyytäjä pahoillaan toiselle aiheuttamastaan kärsimyksestä vai itselleen tuottamastaan häpeäastä. Ehken alussa käyttämässäni toisessa esimerkki tapauksessa oli kyse hiukan tuosta omasta häpeäreaktion piilottelusta, mitä toisaalta vain lisäsi huomio, ettei toinen ollutkaan loukkaantunut mitenkään. Eli anteeksipyytämisellä olikin vain kielteinen vaikutus molemmille osapuolille.

Joskus pitää varmasti paikkaansa tuokin, että ihminen haluaa anteeksipyynnöllä itse asiassa osoittaa tölväisseensä, kuten Atanasia huomauttaa.

Mutta edelleen minua kiinnostaa näkökulma, jossa anteeksipyynnön kohde väittää anteeksipyynnön vierittävän syyn hänen vastuulleen, kuten käyttämässäni ensimmäisessä esimerkissä. Toiseen Benkku vastasikin, kiitos hänelle. Ensimmäiseen tapaukseen ei voi valitettavasti enää kysyä vastausta henkilöltä itseltää, sillä hän on ilmeisesti ollut kuolleena jo vuosien ajan.
Atanasian ajatus siitä, että henkilö on vielä niin vereslihalla tuntuisi olevan järkevä, kun miettii oikeasti vihaista reaktiota. Mutta mikä hänet saa pyynnössä vereslihalle? Tuskin kaksi oppitunnilta myöhästyvää oppilasta loukkaa hänen sydänjuuriaan.
Tämä menee ehken jo hiukan anteeksiantamisen logiikan puolelle, mutta sehän liittyy olennaisesti myös anteeksi pyytämiseen.

[vaivattu sielu]

Anteeksi, yksi sana, mutta kuinka paljon se sisältää, kun sen lausuja tekee sen täydestä sydämestä ja sen saaja vastaa siihen myöskin sydän mukana - saat. Vain sanontana - ikäänkuin toteamuksena tai jopa tokaisun makuisena - sillä ei ole juuri mitään arvoa.

Jumalalta olemme jo saaneet anteeksi Kristuksessa. Tämä anteeksianto meidän tuli ottaa vastaan myös kokosydämisesti  ja kulkea se mielessä lähimmäisiämme kohdatessa. Mutta, kuinka vaikeaa tämän läksyn opettelu ja sen käytäntöön pano voikin olla - voi minua.

[hippiäinen]

Anteeksi on helppo antaa, vaan unohtaa ei.

Ei aina ole laisinkaan helppoa antaa anteeksi ja se luottamuksen rakentaminen kolahduksen jälkeen on luku sinänsä 

[santtu-62]

Yksi ainoa viesti tässä ketjussa mikä minua henkilökohtaisesti saa myöntymään samaan kannan ottoon on seuraava:

Anteeksi pyytäminen on sovinnon ehdottamista ja anteeksi antaminen sovintoon suostumista. Anteeksi pyytämisen vaatiminen on vallankäyttöä.

"Saat anteeks, jos ei tule tavaks."

Pahoittelu.
Se on mielestäni muuta kuin anteeksipyyhtö. Siinä pahoittelija asettuu samantapaiseen asemaan kuin suruvalittelija.Siitä on jonkin matkaa anteeksipyyntöön.

Mitähän tähän vastaisi,... ei mitään.

[Mörtti-57]

Anteeksi ja kiitos on sanoja joita ei koskaan lausu liian useen, opetti äitee meille klopiille.
Anteeksi antaminen onkin jo vaikiampi laji, joka vaatii eherotonta lähimmääsenrakkautta.
Oon ennenkin linkittäny tämän Vantaan Laurin hyvän jutun anteeksi antamisen tärkeyrestä, mutta laitetahan taas.
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2000/2000-11-22/ajankohtaista/teemajuttu

[santtu-62]

Me ihmiset näytämme olevan aivan uskomattoman uusavuttomia nykyään. Nyt en tarkoita vain ns. nykynuoria vaan ihan kaikkien ikäpolvien edustajia. Ei osata elää vaan ollaan todella kyvyttömiä selviämään perinteisistä arjen askareista, kuten anteeksi pyynnön suhteen.
Näin sitten ollaan turvautumassa ja siirtämässä oma vastuu toiselle ihmiselle, kuten esimerkiksi lääkärille tai psykoterapeutille. Apteekista ei taida vielä saada ”anteeksi anto pilleriä”, ainakaan ilman reseptiä.
Mutta onhan ensi oireiluun tullut paljon foorumin ”lääkäreiltä” diagnoosia jos jonkinlaista. Siitä voi kukin valita sitten sopivan ”reseptin” omaan anteeksi anto ongelmaansa.

ps. Anteeksipyytämisen logiikka, aika hyvä tutkimuksen aihe, lääketehtaille runsaasti lisää tuloja.
    

Anteeksi ja kiitos on sanoja joita ei koskaan lausu liian useen, opetti äitee meille klopiille.

Tämän asian suhteen voisi todeta että jokainen maailman äiti on opettanut ne kasvatustavat niillä voimavaroilla, mitä hänelle on annettu.

ps. Kyllä elämä opettaa meitä kaikkia klopeja. 

[myyrä]

Me ihmiset näytämme olevan aivan uskomattoman uusavuttomia nykyään. Nyt en tarkoita vain ns. nykynuoria vaan ihan kaikkien ikäpolvien edustajia. Ei osata elää vaan ollaan todella kyvyttömiä selviämään perinteisistä arjen askareista, kuten anteeksi pyynnön suhteen.
Näin sitten ollaan turvautumassa ja siirtämässä oma vastuu toiselle ihmiselle, kuten esimerkiksi lääkärille tai psykoterapeutille. Apteekista ei taida vielä saada ”anteeksi anto pilleriä”, ainakaan ilman reseptiä.
Mutta onhan ensi oireiluun tullut paljon foorumin ”lääkäreiltä” diagnoosia jos jonkinlaista. Siitä voi kukin valita sitten sopivan ”reseptin” omaan anteeksi anto ongelmaansa.

ps. Anteeksipyytämisen logiikka, aika hyvä tutkimuksen aihe, lääketehtaille runsaasti lisää tuloja.
   

Vähäsen samansuuntaisesti ajattelin jo ketjun alkuvaiheessa. Taas ollaan selvästä ja yksinkertaisesta asiasta vääntämässä hirvittävän monimutkaista.

[Salis]

Vähäsen samansuuntaisesti ajattelin jo ketjun alkuvaiheessa. Taas ollaan selvästä ja yksinkertaisesta asiasta vääntämässä hirvittävän monimutkaista.

Jep. Joku muu tekee asioita puolestamme. Jonkun muun täytyy antaa anteeksi. Jonkun muun täytyy pyytää anteeksi. Oman vastuun ottaminen elämästään ja tekemisistään tuntuu kovin tuskalliselta. Jossain vaiheessa vaan on pakko niin tehdä, muuten tulee "kaalbrant kinttu" niinku entinen turkulainen sanoi.

[Pyryharakka]

Minäkin olen lueskellut tätä ketjua ja vähän ihmetellyt, mikä tässä anteeksipyytämisessä on vaikeaa ja ongelmallista?
Sehän on ihan normaalia ja jokapäiväistä, että ihmiset kanssakäymisissään eivät aina ymmärrä sanoja ja sanottua samoin kuin sanoja on sen tarkoittaut. On normaalia, että sana anteeksi, saatetaan heittää ihan sitä tarkoittamatta sellaisella äänensävyllä, että siitä viimeistään ottaa nokkiinsa. Tai vaikka kuinka sanoja on vilpitön, kuulija ei aina suostu ymmärtämään sitä vipittömäksi. Asiahan riippuu niin paljon tilanteesta ja sen hetkisestä mielentilasta.
Ongelma on vasta se, jos jonkun kanssa jatkuvasti ollaan törmäyskurssilla.

Täällä ei vielä ole tullut puheeksi se anteeksipyynnön laji, jota itse silloin tällöin käytän: kollektiivinen anteeksipyyntö.
Asiakaspalvelussa työskentelevänä pyydän anteeksi asiakkaalta, joka on kokenut tulleensa huonosti kohdelluksi "firmamme" taholta. Sen jälkeen vasta alan selvitellä asiaa. Joskus päästään selvityksessä tulokseen, että asiakas on tulkinnut tilanteen vain väärin eikä mitään ongelmaa itseasiassa ole ollutkaan. Joskus riittää, että selvitetään, miksi asiat on niinkuin on ja pahoitellaan asiaa lopussa. Joskus ratkaisuksi tehdään jokin sovitteleva hyvitys asiaan. Jokaisessa tapauksessa tilanne on paljon helpompi asiakkaan kanssa käsitellä, kun se on aloitettu anteeksipyynnöllä riippumatta siitä, kuka on syyllinen vai onko syyllistä ollenkaan.
Tällaisessa tilanteessa anteeksipyynnöllä haluan osoittaa asiakkaalle, etten ota häntä vastaan ikävänä purnaajana vaan ajattelen häntä asiakkaana, jota haluan auttaa.