Annetaan: Olavi Kareksen kirjoja

[jude]

Moi ystävät,

sain aikoinaan rippilahjaksi kasan Kareksen klassikkokirjoja. Nyt haluaisin antaa ne eteenpäin sellaiseen kotiin, jossa niitä luettaisiin. Näyttäväthän ne hienolta kirjahyllyssä, mutta jollekulle muulle niistä voisi olla oikeatakin hyötyä. Näin ystävien kesken tuntuu mielekkäältä laittaa hyvä kiertämään. Lähetä minulle yksityisviestiä, jos kiinnostaa:

Heränneen kansan vaellus, osat 1-5/5 (Kaikki yhdessä)
Palava kynttilä (N.G. Malbergin elämäkerta)

t. Maksim

[Kalistaja]

  Kallisarvoisia kirjoja Juden "karekset" ovat - ja niitä tullaan lukemaan myöhempinäkin aikoina. Pyytäisin niitä ellei minulla mainittuja kirjoja jo olisi. Mutta ottakoon äkkiä yhteyttä Judeen se joka munaskuitaan myöten välittää herätysliikkeestämme!

[Johannes]

Minullakin on toi heränneen kansan vaellus -sarja. Ukki on ostanut sen mummolle 1950-luvulla ja mummon kuoltua minä "sain" ne. Yritin lukeakin ne, mutta oli vielä vähän turhan raskasta tekstiä. Savoa koskevaa osuutta ja paavon elämäkertaa luin jonkin verran. Mun painos on 1950-luvulta, mutta sillä on niin paljon tunnearvoa, etten myisi mistään hinnasta.

[Johannes]

Onko toi palava kynttilä miten raskasta luettavaa? Voisin ollakin kiinnostunut. Heränneen kansan vaelluksessa elämäkerrat oli kivoja luettavia, mutta paljon oli mukana selostuksia kokouksista yms. jotka ei niinkään napanneet.

[Kalistaja]

   Olavi Kares kirjoittaa sujuisasti ja hänen kirjoissaan on suuria linjoja ja tarkkoja yksityiskohtia. Kareksen kirjoissa kerrotaan paljon körttiläisyyden väkevästä ja siunauksellista ajasta, ja muistakin hetkistä. Siitä vaan Johannes yhteys Judeen.

   Kareksen kirjoissa on pohjaa myös tuleviin aikoihin. Niistä löytyy myöhemmiltäkin ajoilta tuttuja nimiä.

[jude]

Palava kynttilä löysi kodin. Vielä olisi Heränneen kansan vaellus jäljellä.

[Sanneli]

Ootko Maksim eilisen (27.6.) hesaria nähnyt, siellä olisi kirjoille paikka! Sivunumeroa en muista mutta otsikko oli "'Häjyjen akat' perustivat yksityisen kirjaston Kauhavalle" ja kuvassa kolmantena minun mumma. Mekin ollaan varaston kirjalaatikoita pengottu ja etsitty kirjastoon lahjoitettavaa

[Juhoma]

Palava kynttilä löysi kodin. Vielä olisi Heränneen kansan vaellus jäljellä.

Jude !   Eikö olisi hyvä pitää kirjat omassa hyllyssä, että tulevat lapsesikin voisivat tutustua harännäisyyteen.   Kysyppä Reetalta    
Kirjahyllyssämme on nuo kaikki mainitsemasi kirjat, enkä luovuta niitä kuin omille lapsille.

[Salis]

Minulla on yksi Kareksen kirja, mutta sekin on perintöä. Niinpä esitänkin arvausleikin. Kenen kirjasta tämä on:
"Jos siis tahdot kulkea tien Jumalan rauhaan, ole valmis vastaanottamaan suuri rauhattomuus ja viiltava tuska elämääsi.

Sillä:

"Hän on ilo itkeväisten
 väärien vanhurskaus,
hän on tyhmäin viisaus.
Rikkaus hän kerjäläisten.
Hän voi antaa pyhyyttä
kurjimmille hyvyyttää."

[jude]

Jude !   Eikö olisi hyvä pitää kirjat omassa hyllyssä, että tulevat lapsesikin voisivat tutustua harännäisyyteen.   Kysyppä Reetalta    
Kirjahyllyssämme on nuo kaikki mainitsemasi kirjat, enkä luovuta niitä kuin omille lapsille.

Kiitos vinkistä. Vaan kirjastosta tai ystäviltä niitä sitten löytyy, jos joskus tulee todella tarvis. Omistaminen omistamisen vuoksi on ruvennut viime aikoina ällöttämään yhä enemmän, meitä molempia.

[mt]

Kiitos vinkistä. Vaan kirjastosta tai ystäviltä niitä sitten löytyy, jos joskus tulee todella tarvis. Omistaminen omistamisen vuoksi on ruvennut viime aikoina ällöttämään yhä enemmän, meitä molempia.

Heränneen kansan vaellusta lienee varsin hyvin kirjastoissa. Asiallisessa kunnossa olevan sarjan löytää myös varsin helposti antikvariaateista.

Mitä kirjojen omistamiseen tulee, olen aikoinaan ollut jossain määrin samalla kannalla. Kirja oli käyttöesine, pokkari riitti. Sittemmin mieli muuttui ja aloin arvostaa laatusidoksia, jotka kestävät lukemista, muuttoja sekä kuljetuksia epämääräisissä kantovälineissä. Omistaminen taas on välttämätöntä, koska kirjaa ei useinkaan ole kirjastosta saatavissa riittävän nopeasti esim. tiedon tarkistamista varten. Tällöin kirja esineenä on edelleen sisältönsä pakkaus.

Nykyisin arvostan ja säilytän eräitä kirjoja myös esineinä, joita ei voi korvata toisella saman painoksen kappaleella. Tällöin kirjassa on merkkejä entisistä omistajista, useimmiten sukulaisista. Nimikirjoitus, ex libris ja vastaavat merkit personoivat kirjan. Personoitu kirja ei ole pelkästään sisällön pakkaus, vaan myös historiallinen dokumentti. Kun tällainen kirja siirtyy nuoremmille sukupolville, sen arvo esim. sukulaisuusidentiteetin kannalta saattaa olla arvaamattoman suuri.

Mt

 

[jude]

Mitä kirjojen omistamiseen tulee, olen aikoinaan ollut jossain määrin samalla kannalla. Kirja oli käyttöesine, pokkari riitti. Sittemmin mieli muuttui ja aloin arvostaa laatusidoksia, jotka kestävät lukemista, muuttoja sekä kuljetuksia epämääräisissä kantovälineissä. Omistaminen taas on välttämätöntä, koska kirjaa ei useinkaan ole kirjastosta saatavissa riittävän nopeasti esim. tiedon tarkistamista varten. Tällöin kirja esineenä on edelleen sisältönsä pakkaus.

Joo, en olekaan omistamista sinänsä vastaan (onhan meilläkin verrattain suuri kokoelma), vaan omistamista ainoastaan sen takia, että joku kirja näyttäisi hyvältä/ kunnioitusta herättävältä hyllyssä. Tietojen tarkistamista tai potentiaalista lukemista varten meillä on paljon kirjoja. Karekset eivät tällä hetkellä tunnu meillä sopivan kumpaankaan luokkaan, joten ne saavat mennä.

[vaivattu sielu]

Joo, en olekaan omistamista sinänsä vastaan (onhan meilläkin verrattain suuri kokoelma), vaan omistamista ainoastaan sen takia, että joku kirja näyttäisi hyvältä/ kunnioitusta herättävältä hyllyssä. Tietojen tarkistamista tai potentiaalista lukemista varten meillä on paljon kirjoja. Karekset eivät tällä hetkellä tunnu meillä sopivan kumpaankaan luokkaan, joten ne saavat mennä.

Karekset kuuluvatkin luokkaan; erinomainen, herännäisyyden historiaa ajatellen ja jonka soisi jokaisen körttiläiseksi lukeutuvan tuntea. Ei sitä ihannoiden eikä siitä aina mallia ottaen, mutta kylläkin kunnioittaen isiemme työtä. Kouluissakin opetetaan Suomen historiaa alaluokilta saakka ja pidetään suomalaisuuteen kuuluvana. Eikö sitten heränneen kuuluisi samalla tavalla tuntea hengellisen kotinsa historia?

Pinkokörde

[seppos]

Karekset kuuluvatkin luokkaan; erinomainen, herännäisyyden historiaa ajatellen ja jonka soisi jokaisen körttiläiseksi lukeutuvan tuntea. Ei sitä ihannoiden eikä siitä aina mallia ottaen, mutta kylläkin kunnioittaen isiemme työtä. Kouluissakin opetetaan Suomen historiaa alaluokilta saakka ja pidetään suomalaisuuteen kuuluvana. Eikö sitten heränneen kuuluisi samalla tavalla tuntea hengellisen kotinsa historia?

Pinkokörde

Näin on. Luin aikoinaan kirjaston Rosendahlin Herännäisyyden historian kolme osaa ja Kareksen Körttikansan vaelluksen viisi osaa. Myöhemmin hankin oman kappaleen Kareksen kirjasta ja se siis on edelleen vain selailtu, mutta läpilukematon kirja.

Hauskoja nämä oikolukuohjelmat. Kareksen tilalle tarjosi kariesta, joka on jotain ihan muuta.

[Kalistaja]

   Herännäisyys oli - ehken - väkevimmillään eri aikoina 1800-luvulla, 1900-luvun alkupuolella, ja aika ajoin myös muina aikona 1900-luvulla, 2000-luvullakaan herännäisyys ei ole tyrehtynyt. Herännäisyyden huminasta Kares kertoo sujuisasti sekä asioista ja ihmisistä paljon tietäen. Kareksen kirjat ovat arvotavaraa.