Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: seppos - 13.03.08 - klo:14:20
-
Tässäpä yksi juttu eteläpohjalaisesta körtistä:
Olin noin 10 vuotias, kun menimme isäni kanssa Nivalan kirkkoon sunnuntain kirkonmenoihin. Siellä saarnasi tunnettu saarnamies A. Törölä.
Edessämme istunut nainen hyppäsi yks kaks eteemme penkille seisomaan ja alkoi suurella äänellä huutaa sitä tunnettua lausetta. Hän tuli ns. riemuun. Silloin isäni yhtä nopeasti sieppasi naista hameenselästä ja vetäisi penkille istumaan ja sanoi. "Jos et malta istua penkis ja olla hilijaa, niin minä talutan sun pihalle"
Tämä kait kuvastaa eteläpohjalaisen kiivasta luonnetta , jota en silloin kunnioittanut. :roll: :wink:
Muuten kiva mutta Nivalasta on 200 kilometriä Etelä-Pohjanmaalle.
Näin on, mutta Malkamäen suku on Etelä-Pohjanmaalta.
---
Aihe on lohkaistu omaksi keskustelukseen Juttuja körteistä -ketjun (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?p=23872#23872) alta. t. Liisa
-
Eteläpohjalaiset ja keskipohjalaiset ovat samalla tavoin ajattelevia... mutta eteläpohjalaiset miehet ovat paljon hullumpia. t. pseudoeteläpohjalainen mies. :wink:
-
Ystäväni juhani on maanisella päällä, juttua tulee joka lokeroon. Mutta totta hän puhuu. On olemassa Etelä-Pohjanmaa ja Viulu-Pohjanmaa. Hulluus on niissä erilaista.
-
Savoja on taas yhtä monta kuin pitäjiä, suurimmissa pitäjissä kaksi. Tällaiseen tulokseen olen tullut, kun olen kysynyt murteesta. "Oikea muljeeraus on tämä, vaikka juankoskelaiset ei sitä oikein osaakaan." Hulluus taitaa olla samaa.
-
Näin on, mutta Malkamäen suku on Etelä-Pohjanmaalta.
Hmm, oonkohan mää sukua juhomalle... Mun mumma on os. Malkamäki (nykyinen Yliluoma). Hellanmaalta kotosin.
-
Eliza - en ihmettelisi mahdollista sukulaisuuttanne - vuosikymmenestä toiseen körttipiireissä on naitu ristiin rastiin ja sikin sokin. Ainakin omaa sukupuuta katsoessani taaksepäin saatan sanoa perustellusti, että järjestettyjä avioliittoja on ollut kuin joissain muhamettilaisissa maissa.
Kosovolaiset tai körttiläiset - omista joukoista on siippa tai sellainen löytynyt, joko itse keksitysti tai sopivasti avitettuna.
Mutta ei se useinkaan ihan huonosti ole mennyt.
-
Ei läheskään kaikki avioliitot ole edes autettuja, mutta kun liikutaan samoissa piireissä on luontevaa löytää rakastettu sieltä. Näin kävi meillekkin. Eikö kuulosta romanttiselta, että olemme löytäneet toisemme Helsingin Seuratuvalta. Tätä olemme saaneet kertoa monille, kun ovat ihmetelleet mistä olette toisenne löytäneet, kun olemme ihan eri puolilta Suomea kotoisin.
Olemme olleet tyytyväisiä, kun Suomi on perinnöllisten tautien maa, että olemme eri puolilta, mutta yllätys tuli tällä viikolla, kun molemmille löytyi esiäiti Raahen vierestä. Sukututkimuksen mukaan eivät ole kuitenkaan sukua toisilleen.
-
Raahen herättäjäjuhlilta minäkin löysin vaimon. Pattijokisen nätin körttitytön.
-
Raahen herättäjäjuhlilta minäkin löysin vaimon. Pattijokisen nätin körttitytön.
Niitä Raahen, Saloisten ja Pattijoen rajoja on muuteltu useamman kerran ja on vaikea sanoa kuka on mistäkin pitäjästä. Minun esiäitini on Palonkylän Koskenkorvalta ja vaimon taas Ollinsaaresta ja kun vähän pengotaan niin vaimosi on yllättäen sukua jommalle kummalle. Kylät ja niiden nimet ovat pysyneet ennallaan, mutta seurakunnan ja pitäjän rajat ovat olleet liikkuvaa tavaraa.
-
Otanpa osaa minäkin tähän juttuun, kun olen sukututkimusta muutaman vuoden harrastanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti ja noin 14 000 henkilöä minulla on tiedostoissa. Tällä hetkellä haarasta riippuen tiedän kaikki isovanhempieni isovanhemmat ja heidän jälkikasvuaan jonkin verran, mutta joitakin haaroja olen selvitellyt enemmän, niin olen päässyt 1500-1600 luvullekin ja kaukaisin esi-isä minulla on 1400-luvun lopulta, Erik Ångerman Sursill, jonka jälkikasvua varmaan puolet ihmisistä Keski-Suomen yläpuolelta on. Sukututkijat kyllä tietävät kyseisen hepun, kun hänen jälkikasvuaan on levinnyt niin laajalti ja tulee melkein jokaisella vastaan Oulun läänissä ja Savon kunnissa (siis alkuperäinen väestö, ei nykyisen muuttoliikkeen mukana tulleet). Varsinaisten "savolaisten" juurien kohdalla olen päässyt max sinne 1500-1600 -luvuille, kun kirkonkirjat alkavat vasta 1700 luvulta ja sitä ennen joistain veroluetteloista on löytynyt, jos on ollut tilallisia tai muuten verotettavia. Itse en ole tosin niitä luetteloita käyttänyt, vaan saanut valmiina paljon tietoa. Olen itse pysynyt kirkonkirjojen parissa, kun ei vielä riitä taidot veroluetteloihin. Suurinta osaa ihmisistä ei ole kirjattu minnekään ennen kuin vasta 1700-luvulta alkaen ja Karjalassa vieläkin myöhemmin.
Itselläni on sukujuuret pääpiirteissään noin 50 kilometrin säteellä, jos otetaan Iisalmi keskuspaikaksi. Pitää mennä monta sataa vuotta taaksepäin, että on niitä muualta tulleita sotkeentunut joukkoon. Ylä-Savoonkinhan on tullut paljon ns. parempaa väkeä (pappeja, ruukinjohtajia yms), joiden jälkikasvu on sitten sekaantunut köyhään rahvaaseen. Toinen mummo oli luovutetulta alueelta, niin sen verran on "vierasta verta", mutta Itä-Suomeahan sekin on (oli) ja itse asiassa ei niin kaukanakaan, kun Raja-Karjalan pohjoisimmasta luovutetusta kunnasta ja vielä ensimmäisiä ryssälle jääneitä kyliä siitä kunnasta. Noh, kuitenkin minulle on jo selvinnyt, että äiti ja isä ovat keskenään kuudennet serkut ja muitakin tällaisia sukulaisavioliittoja on paljon, jotka ovat vasta nyt tämän harrastuksen myötä selvinneet. Toisaalta ei se ihme ole, kun jos on kumppani lähistöltä otettu, niin pakostihan siinä käy niin, vaikkei sitä sillä hetkellä tiedäkään. Olen joskus miettinytkin, että vaikkapa äitin kotitalosta kun otetaan vaikkapa 5 kilometrin säteellä, niin varmaan yli 50 prosenttia taloista on pidetty jollain lailla sukulaispaikkoina. Sen päälle vielä se, että todennäköisesti loputkin ovat. Toisaalta onhan se kivaa, kun on aina suku lähellä.
Huh, tulipa pitkä viesti, mutta kun aina innostuu tästä asiasta. Se on minulle sellainen intohimo tämä sukututkimus.
-
Otanpa osaa minäkin tähän juttuun, kun olen sukututkimusta muutaman vuoden harrastanut enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Itselläni on sukujuuret pääpiirteissään noin 50 kilometrin säteellä, jos otetaan Iisalmi keskuspaikaksi. Toinen mummo oli luovutetulta alueelta, niin sen verran on "vierasta verta", mutta Itä-Suomeahan sekin on (oli) ja itse asiassa ei niin kaukanakaan, kun Raja-Karjalan pohjoisimmasta luovutetusta kunnasta ja vielä ensimmäisiä ryssälle jääneitä kyliä siitä kunnasta. Noh, kuitenkin minulle on jo selvinnyt, että äiti ja isä ovat keskenään kuudennet serkut ja muitakin tällaisia sukulaisavioliittoja on paljon, jotka ovat vasta nyt tämän harrastuksen myötä selvinneet. Toisaalta ei se ihme ole, kun jos on kumppani lähistöltä otettu, niin pakostihan siinä käy niin, vaikkei sitä sillä hetkellä tiedäkään. Olen joskus miettinytkin, että vaikkapa äitin kotitalosta kun otetaan vaikkapa 5 kilometrin säteellä, niin varmaan yli 50 prosenttia taloista on pidetty jollain lailla sukulaispaikkoina. Sen päälle vielä se, että todennäköisesti loputkin ovat. Toisaalta onhan se kivaa, kun on aina suku lähellä.
Olen päivastainen tapaus. Olen puhtaasti sekarotuinen.
Isän isän isä oli syntynyt Tammelassa, mutta hänen isänsä suku oli Tuuloksesta.
Isänisän äiti oli Raahen vierestä
Isän äidin isä oli Sortavalasta
Isän äidin äiti oli Nurmeksesta
Äidin isän isä oli Nurmijäveltä
Äidin isän äiti oli Vihdistä
Äidin äidin isä oli Paimiosta
Äidin äidin äiti oli Lempäälästä.
On kiva tehdä sukututkimusta ja melkoinen sekamelska. Suvuissa on runsaasti sotilaita ja vouteja eli he ovat muutelleet paljon pitäjästä toiseen.
Vaimoni on talonpoikainen pohjalainen ja suku on pääasiassa pienellä alueella.
Körttiläisenä olen käännynnäinen eli proselyytti.
-
Seppos ! Vaimoni tyttönimi on Mattila. Työskenteli Gelmannin sairaalassa. Möimme ruokalippuja Raahen herättäjäjuhlilla ja lipunmyynti on sitten jatkunut 56 vuotta :D
-
Seppos ! Vaimoni tyttönimi on Mattila. Työskenteli Gelmannin sairaalassa. Möimme ruokalippuja Raahen herättäjäjuhlilla ja lipunmyynti on sitten jatkunut 56 vuotta :D
Kyllä siellä sukutauluissa Mattiloita näkyy useampia, joten näyttää asiaa tarkistamatta, että etäistä sukua voidaan olla. Suomi on pieni maa. :D :D
-
Lohkaisin tämän omaksi aiheekseen tuolta Seuratuvan "Juttuja körteistä" -otsakkeen (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=765) alta.
Sinänsä mielenkiintoinen tämä sukututkimukseen menevä keskustelu. Itse työskentelen paraikaa sukututkimusohjelmia koskevan valtavan graduaineiston kanssa. (Käytettävyyden merkitystä ohjelmiston valintaan haen, sivutuotteena tästä löytyy aika paljon muutakin sukututkimuksen tiimoilta.)
Itse olen, kun kauemmaksi mennään, Antrean, Ulvilan ja Savonlinnan seuduilta.
-
Vanhin sisareni teki kymmenen vuotta sitten sukututkimuksen isäni suvusta. Huomioni kiintyi siihen, kun isoisäni isällä oli toinsenlainen sukunimi. Se johtui siitä, kun aikoinaan saatettiin ottaa sukunimi talon nimen mukaan. " Mannea" ei kuitenkaan tullut vastaan :D
-
Vanhin sisareni teki kymmenen vuotta sitten sukututkimuksen isäni suvusta. Huomioni kiintyi siihen, kun isoisäni isällä oli toinsenlainen sukunimi. Se johtui siitä, kun aikoinaan saatettiin ottaa sukunimi talon nimen mukaan. " Mannea" ei kuitenkaan tullut vastaan :D
Ai körttisuvuista?
Mun suvussa ei ole kuin yksi körtti löytynyt. Enimmäkseen lestadiolaisia ja helluntailaisia ja sitten erirotuisia.
Tosta talojututa tuli mieleen sellainen hassu juttu äidinsuvusta.
Asuivat Aurinkolassa nimisessä talossa ja luonollisesti sukunimi oli silloin Aurinko.
Sitten se muuttui jostain syystä Hautalaksi.(':roll:')
Siitä mistä moinen radikaali muutos johtui on monta kertomusta, mutta luulisin ton talojutun olevan syy?
Tai sitten tervehaudoista alueella tai sitten kun Aurinkolassa kuoli lapsia kun oli nälkää Suomessa silloin joskus ammoin.
Juu Liisa ja muut laittakaas sukujenne historiasta enempi. Ne on mielenkiintoista luettavaa ja ajatukset lentää muinaisuuteen.
:roll:
-
Äiti omaa sukua Maunumaa, äitin isän äiti omaa sukua Muilu. Ja sieltä sinisestä sukukirjasta löytyy vaikka ketä. Varmaan 80% körttiläisiä :)
-
Valtaosa esi-isistäni on laskettu siunattuun maahan Simpsiön hautausmaan kiviaidan sisällä Lapualla.
-
Tarkennus edelliseen: valtaosa esi-isistäni ja esiäideistäni on laskettu siunattuun maahan kiviaidan ympäröimälle Simpsiön hautausmaalle Lapualla.
Etelä-Pohjanmaalla heitä on asunut Lapuan lisäksi muun muassa Nurmossa ja Ylistarossa. Osa heistä on tullut Ruotsista, ja Ruotsiin ehken vähän kauempaankin.
-
Sukututkimus on mielenkiintoista ajankulua. Olen tehnyt sitä n. 20 vuotta. Yllättävää on huomata se, että lähinaapuri saattaa olla sukua kahden- tai kolmen sukupolven takaa. Herättäjäjuhlilla etsin sukulaisia heidän itse tietämättä, että olemme sukua. Menen heidän luokseen ja kerron olevamme sukua. - "Mitä, sukuako?" Joskus löytyy sukulaisuussuhteita tunnettuihin henkilöihin, kuten itseni kohdalla Lauri Haikolaan, Kaisa Kallioon os. Nivala. Suku- ja etunimissä on oma mielenkiintonsa. Omassa sukupuussani yleisin etunimi on ollut Lars. Sekä isäni että äitini suvusta löytyy joka sukupolvesta useampi Lars-etunimi. Ammatit ovat oma mielenkiinnon kohde, vaikka talollinen/torppari ovat maaseudulla yleisempiä. Olen itse ruotusotilaan jälkeläinen. Viranomaisiakin löytyy, johon viittaa sukunimi Fiskal, Fiskaal, Fiskaali. Eri sairauksiin kuolleet löytyvät myös kirkonkirjoista. Sairauksien nimet (ruotsiksi) saattavat tuottaa tulkintaongelmia.
__________________________________________
Nivalan-, Tuomen-, Löytynojan-, Suorsan-, Rättyän-, Hanhinevan-, Ullakon-, Väisäsen-, Korhosen- ja Keräsen-sukua.
-
Eikös se mene niin, että Savossa on ensimmäisenä otettu sukunimet käyttöön? Ja valtaosa -nen päätteistä on Itä-Suomesta. Itse yllätyin, kun toisen mummoni ortodoksista sukua tutkiessani ei ollutkaan sukunimiä vaan patronyymejä. Se oli aika paljon hankalampaa muutenkin ja sitten vielä se. En olekaan sieltä puolen tutkinut muuta kuin mitä olen valmiina saanut ja sitten suomennetuista kirkonkirjoista olen itse tutkinut. Venäjää en osaa ja kirkonkirjat ovat olleet Venäjäksi 1900 luvulle asti.
Savolaisia sukujuuria taasen on mm. sukunimien vuoksi todella helppo tutkia, jos vain ei tule ns. ongelmatapauksia. Esim. Iisalmesta on 1790-1810 väliltä valtaosa kirkonkirjoista hävinnyt ja kuulemani mukaan Suomen sodan aikaan 1800-luvun alussa ryssä poltti ne silloin käytössä olevat kirjat. Vanhemmat säilyivät, kun ne eivät enää olleet käytössä ja siten säilytettiin eri paikassa. Noh, kuivaa paperiahan se on ollut ja hyvin on varmaan nuotio syttynyt. Samassa rytäkässä on kuulema mennyt kirkon puiset ovetkin, mutta siitä en tiedä, onko totta vai legendaa. Iisalmen vanhakirkkohan sijaitsee aivan Koljonvirran taistelupaikan lähellä (siis se Sven Dufan juttu Vänrikki Stoolin tarinoista), joten ihan loogistahan se olisi.
Saa sitten aina sukututkimuksessa sumplia, että miten pääsee tuosta taitekohdasta yli ja muutaman kerran on pitänyt tyystin lopettaa leikki kesken, kun ei yksinkertaisesti löydy enää jälkeä tuon puuttuvan ajanjakson toiselta puolen, kun asuinpaikat ovat vaihtuneet. Sattumalta aina joku löytyy, kun tekee hakuammuntaa.
Sitten semmoinen nippelitieto asiaan vihkiytyneille, että itse yllätyin aikanaan tutkimuksen alussa, kun ruotsalaisperäiset nimet ei välttämättä olekaan savossa aina pappien ja muun liikkuvan väestön perua, vaan suurin osa tulee sotilasnimistä, kun ruotusotaväkeen mentäessä on annettu uusi nimi. Esim. yhdestä Martikaisesta on tullut aikoinaan Lång ja suku on sillä nimellä näihin päiviin asti, kunnes suomennosaallon aikaan 1920-luvulla osa on vaihtanut sen joksikin muuksi. Voi vain päätellä jotain miehen olemuksesta, jos on sotilasnimenä Lång!
Olen monta kertaa miettinyt, kun täälläkin foorumilla on näkynyt samaa sukunimeä kuin itselläni, että liekö sukua. Ne on aina niin jänniä juttuja, kun historia on ollut itselleni intohimo pienestä pitäen.
-
Tällä hetkellä haarasta riippuen tiedän kaikki isovanhempieni isovanhemmat ja heidän jälkikasvuaan jonkin verran, mutta joitakin haaroja olen selvitellyt enemmän, niin olen päässyt 1500-1600 luvullekin ja kaukaisin esi-isä minulla on 1400-luvun lopulta, Erik Ångerman Sursill, jonka jälkikasvua varmaan puolet ihmisistä Keski-Suomen yläpuolelta on.
Mitä, eikä? Määki oon paappani kautta tuon suursillin jälkeläisiä! Täällähän on kaikki mulle sukua kun on Malkamäkeä ja Sursilleja :shock:
...ja näköjään avioliiton kautta myös Lars Mikaelille, mää kun oon sukua Kyösti Kalliolle.
-
Terveiset Kalistajalle ! Simsiön kiviaidan sisällä lepää myöskin Mummani ja Paappani äidin puolelta sekä neljä tätiäni :idea:
-
Isän äidin puolelta on meikäläisellä sukua ruattin puolelta ja musta lammaskin on; Olof Palme! :wink: höh-höö
-
Savoja on taas yhtä monta kuin pitäjiä, suurimmissa pitäjissä kaksi. Tällaiseen tulokseen olen tullut, kun olen kysynyt murteesta. "Oikea muljeeraus on tämä, vaikka juankoskelaiset ei sitä oikein osaakaan." Hulluus taitaa olla samaa.
Ettei oo vaan nilsiäläiset menny näin sanomaan.:D Itse siis Juankoskelta olen/tulen ja tuli ensimmäisenä mieleen, että tämmöinen hellyyttävä kohteliaisuus on varmaankin peräisin rakkailta naapureilta.:)
-
Esimerkin yritin kiskaista puolihuolimattomasti hihasta, mutta myönnetään nilsiäläisen kummitädin osuus asiaan.
-
Näyttää vähän siltä, että suurinosa foorumille kirjoittajista ovat pöhjalaista alkuperää. Olemmeko me pohjalaiset aktiivisempiä, vai mitä me olemme :?: :D
-
Laumaeläimiä?
-
Pena: Tulistko paimeneksi :?: :wink:
-
hulluja?!!... paljon parempaa on itäisten suomalaisten mystiikka... körttiliikkeessä on ollut kaukaa historiasta ja nykyisyyteenkin se ero, että pohjalaane sanoo, jotta moon pitäny tyttärelleni viirensaran ihimisen hääseurat. Itäisellä maalla mietitään jumalattoman vanhurskauttamista. t. pseudoeteläpohjalainen isäntä.
-
Pohjalaiset ovat löytäneet pässit omasta laumastaan eivätkä ole paimenia kaivanneet. Näin olen ymmärtänyt.
-
Tarkoitatko, kun lammaslauma juoksee kovaa ja kun edellä juokseva "pässi" hyppää oikein korkealle, niin kaikki perässä juoksevat hyppäävät juuri samassa kohdassa , luullen siinä olevan ojan.
Näin olen huomannut savolaisten lampaiden tekevän. :D :D
-
Tarkoitatko, kun lammaslauma juoksee kovaa ja kun edellä juokseva "pässi" hyppää oikein korkealle, niin kaikki perässä juoksevat hyppäävät juuri samassa kohdassa , luullen siinä olevan ojan.
Näin olen huomannut savolaisten lampaiden tekevän. :D :D
:roll: :roll: :D :D :roll: :roll: :D :D
-
jUHOMA4 on varmaan ollut Kuopio tanssii -juhlilla balettia katsomassa. Pohjalaisilla pässeillä taitaa olla hyppimisen sijasta enemmän kiinnostusta puskemiseen.
-
Syödään vain "sovussa kaalikeittoa" jota mainostit aikaisemmin. Pässit pitää siitä kyllä paremmin raakana. :D :lol:
-
... ei kuitenkaan lammaskaalia.
-
Tästähän tuli melkein tasapeli ! Pohjalainen voitti vain karvan, ei kun villan mitalla :D :roll:
-
Pyytäisin, että foorumi ei ole maakuntien taistelua. :wink: ps. itämaitten ja lännestä tulleen elämän... minulle ainakin se on täyttä elämää. :wink:
-
Sen verran voisin itseäni sijoittaa idän ja lännen väliin, että olen isäni puolelta satakuntalaista perua ja äitini puolelta puoliksi pohjoiskarjalaista ja puoliksi uusmaalaista perua. Perspektiiviä piikitellä joka suuntaan saan lapsuudesta eteläisellä pallonpuoliskolla ja Stadin eteläisistä kaupunginosista. Nyt olen asunut jo pienen ikuisuuden itäisimmän länsimurteen alueella savolaisten Amerikassa. En ole mistään kotoisin ja kaalisoppa maistuu.
-
Mutta kaalisoppa mulle maistuiskin jos ja kun ei perheelle maistuisikaan. :wink:
-
Näyttää vähän siltä, että suurinosa foorumille kirjoittajista ovat pöhjalaista alkuperää. Olemmeko me pohjalaiset aktiivisempiä, vai mitä me olemme :?: :D
ehkä tyypillinen pohjalainen (siellä asuva tai siellä syntynyt) tuo muita rohkeammin esille syntymämaakuntansa tai kuntansakin?
-
Isän suku lähtöisin Kannakselta, Kurkijoelta ja äidin Vienan Karjalasta. Äidin puolella suvussa on ollut noitia. Vielä 1900-luvun alussa joku parantajamummo, joka on käyttänyt parannuskeinoihinsa loitsuja ja luonnonyrttejä. Hyvin olivat kuulemma tehonneet.
-
Myös itselläni yhden isoukkini veli on ollut ns. kansanparantaja. Hän on mm. seisauttanut veriä yms. Kuollut 1940-luvulla. Olen kuullut hänestä monesta paikasta, että jotain perää kai siinä on, vaikka terveysalan ihmisenä vähän skeptinen olenkin, jos järjellä miettii. Toisaalta onhan niitä paljon ihmeellisempiäkin asioita joihin uskoo.
-
Tällä hetkellä haarasta riippuen tiedän kaikki isovanhempieni isovanhemmat ja heidän jälkikasvuaan jonkin verran, mutta joitakin haaroja olen selvitellyt enemmän, niin olen päässyt 1500-1600 luvullekin ja kaukaisin esi-isä minulla on 1400-luvun lopulta, Erik Ångerman Sursill, jonka jälkikasvua varmaan puolet ihmisistä Keski-Suomen yläpuolelta on.
Minun äitini on tutkinut isäni sukua, ja siellä on esi-isänä tämä samainen Suurisilli. En itseasiassa kauheasti ajatellut pienempänä, että äitini olisi kovinkaan tarkkaan selvitellyt sukujuuriamme, mutta kyllä tuo 600 vuotta näinkin vähäpätöisestä :D suvusta on aika paljon. :)
Äitini on kerännyt paljon tarinoita, kuten tarinan pirunviulun vingutuksesta, kangaspakkojen salaamisesta isännältä ja härmän häjyjen kutitteluoperaatioista.
-
Sursill ei ollut suuri, vaan hapan. Nimi tarkoittaa monien kammoamaa ruotsalaisherkkua hapansilakkaa.
Meilläpäin lallatetaan: Hailii happamii, Kymin mamman tappamii!
-
Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista...!
Hapanta, sanoi Pena suurmiehestä...!
-
Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista...!
Hapanta, sanoi Pena suurmiehestä...!
Tuo happamia on käännös- ja ajatusvirhe sillä pihlajanmarjat ovat happamia. Aisopos, joka tuon lausui puhui viinirypäleistä, mutta kun kukaan ei tiennyt millaisia viinirypäleet olivat silloin, kun tuo käännettiin suomeksi otti kääntäjä vapauden ja hukkasi idean. Viinirypäleet ovat nimittäin todellisuudessa makeita toisin kuin pihlajanmarjat.
-
Sursill ei ollut suuri, vaan hapan. Nimi tarkoittaa monien kammoamaa ruotsalaisherkkua hapansilakkaa.
Tiedän. :) Ajattelin vain sallia pienen suomalaisvivahteen tuohon nimeen. :)
-
Ei nimi miestä hapanna, ellei silli nimeä.
-
Tärkeätä, ettemme ole hapannaamoja, ja muistamme että viini on viisasten juoma! :lol:
-
Lutherhan sanoi toisaalta, että viini on pyhien juoma. Toiseksi viini on Kristuksen juoma. :wink:
-
Isän suku lähtöisin Kannakselta, Kurkijoelta ja äidin Vienan Karjalasta. Äidin puolella suvussa on ollut noitia. Vielä 1900-luvun alussa joku parantajamummo, joka on käyttänyt parannuskeinoihinsa loitsuja ja luonnonyrttejä. Hyvin olivat kuulemma tehonneet.
Äitini kuolemasta tulee tänään 1,5 vuotta ja isäni eilen 25 vuotta. Niin se aika vaan kiitää. Soitin eräälle siskoistani ja siinä jutellessa kävi ilmi, että äidin suku oli lähtöisin Jyskyjärveltä. Taisi olla runonlaulajien seutua.
Nyt nettiin ja Jyskyjärven kimppuun!