Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Johannes - 23.02.06 - klo:23:45
-
Tuli tässä mieleen, kun tässä uutisia kattelin ja näkyy aihe olevan ajankohtainen, että nämä hedelmöityshoidot puhuttavat. Aattelinkin sitten, että katsotaas, mitä mieltä täällä ollaan. Elikkäs voin alottaa itestä ja minun mielestä hedelmöityshoidot kuuluu niille, joille se on luonnollista, eli mies-nainen pareille. Perusteluina, että jos se olisi muillekin, niin johan luonto olisi semmoisen mahdollisuuden antanut. Toinen perustelu omalla kohdallani on, että lapsella pitäisi aina olla mahdollisuus isään ja äitiin. Itse en ainakaan haluaisi olla päiväkodin pihalla kertomassa, että minulla ei ole isää koskaan ollutkaan, vaan kaksi äitiä tai päivastoin kaksi isää. On niitä yksinäisiä lehtolapsia jo muutenkin niin pitääkö niitä väen vängällä hommata lisää.
Mutta kertokaas muutkin mielipiteitänne ja perusteluitanne...
-
Hups, nyt tuli moka....meni ajatukset sekasin ja siinä piti olla viimenen vaihtoehto "ei kellekään" eikä "kaikille"....kaikki ryhmät siinä taisi jo ollakin...ei kannattas koskaan näin myöhään tehdä liian monimutkasia asioita... Pystyskö Liisa tai joku tulemaan taas pelastavaks enkeliks ja korjaamaan virheen, kun ei näköjään pysty enää vaihtamaan... :oops:
-
Ei ehkä kovin yllättävästi tuli valittua liberaalein vaihtoehto: perhemuodot ovat vaihdelleet kautta historian, mutta lapsen tarve huolenpitoon ja rakkauteen on pysynyt vakiona. "Luonnollista" on amoraalinen eloonjäämisen taistelu ja vahvimman selviytyminen. Toivottavasti pystymme olemaan mahdollisimman epäluonnollisia ja tarjoamaan lapsille suojaa, rakkautta ja huolenpitoa, sukupuoleen ja historialliseen konstellaatioon katsomatta.
-
Tämä on taas sellainen asia, että ainakin omanäkökanta kummasti muuttui siinä vaiheesa kun aisia tuli itsellekin ajankohtaiseksi. Sitä ei vaan osaa varautua sellaiseen, että lapsia ei tulisikaan kun iitä haluaa. Se oli aika suuri tuska kannettavaksi ja pohdittavaksi, ja suurimmat uskon kriisit liityivät kanssa siihen. Miten rakastava Jumala "tuottaa" meille tälläistä tuskaa ja oli se melkoinen koetus, myös avioliiitolle. Hotoihin asti ei meillä koskaan päädytty vaan siinävaiheesa kun oltiin jo väestöliiton asiakkaita, tuo pieni ihmeemme ilmoitti tulostaan ja saimme terveen lapsen.
Mutta voin todella sanoa tietäväni miten kipeä ja tuskallinen asia on, varsinkin naisena. Siksi, väittäisinkin että jyrkiimät vastustajatkin miettisivät uudelleen, jos heillä olisi edes pieni aavistus siitä miten suuresta asiasta on kyse.
Mutta mutta, en pidä tästä ajattelusta, että jokaiselle on oikeus "uuteen leluun" kun siltä tuntuu, lähinnä tarkoitan tällä yksinäisiä naisia. esim. minulla on ystävä, joka puhuu aina miten haluaa lapsen, muttei tarvii miestä mihinkään. Entäs sitten se lapsi?!?!, jonka okeudet tuossa unohtuu täysin.
Kantani olisi siis seuraava, hoidot tulisi sallia pareille, avioiliitolla/avoliitolla ei ole merkitystä, mutta lapsella on oikeus äitiin ja isään.
tuosta lesbo/homo parien adoptiosta en tiedä oikeasti mitä sanoa, minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta, mutta tuskin tuo asia yksinään pilaa kenenkään elämää tai lapsuutta.
kuitenkaan mitää yleispätevää linjanvetoa ei voi mielestäni tehdä, kyse on kuitenkin ihimiselämästä ja tapauksia tulisi tutkia/harkita tapauskohtaisesti.
Lapsenoikeudet ovat minusta tärkeämmät kuin aikuisen
-
Hups, nyt tuli moka....meni ajatukset sekasin ja siinä piti olla viimenen vaihtoehto "ei kellekään" eikä "kaikille"....kaikki ryhmät siinä taisi jo ollakin...ei kannattas koskaan näin myöhään tehdä liian monimutkasia asioita... Pystyskö Liisa tai joku tulemaan taas pelastavaks enkeliks ja korjaamaan virheen, kun ei näköjään pysty enää vaihtamaan... :oops:
Lisäsin vaihtoehdon "Ei kenellekään", kun "Kaikille"-kohtaan oli jo vastauksia tullut.
-
En ole kauhean pitkälle osannut omaa mielipidettäni asiaan pohtia, mutta taitaisin kyllä varoa laittamasta mitään selvärajaisia lakeja tai yleensäkään ehdottomasti määrätä että tietynlaisille pareille tai parittomille kyllä, mutta sitten ehtojen x täyttyessä kuitenkaan ei. Tuntuisi ehkä paremmalta, että nämä mietittäisiin tapauskohtaisesti, niin kuin kai tähän saakka on tapahtunut. Silloin pitäisi punnita syyt ("musta lapsi ois oikeestaan hirmu kiva just nyt, on ne niin sööttejä, mutta en mä kyllä miestä tartte" tai "olemme kymmenen vuotta yrittäneet lasta, haluaisimme tarjota hyvän kodin"), mutta toisaalta vastuu olisi aika kova sitten heille, jotka kussakin tilanteessa näitä hedelmöityshoitopäätöksiä tekemään joutuvat.
-
Runsaasti kokemusta omaavana olen päätynyt siihen, että lapselle on eduksi molempia sukupuoli olevat vanhemmat. En väitä, että muut olisivat mahdottomia, mutta helpompi on onnistua tasapainoisessa heterosuhteessa.
-
musta lapsi ois oikeestaan hirmu kiva just nyt, on ne niin sööttejä, mutta en mä kyllä miestä tartte" tai "olemme kymmenen vuotta yrittäneet lasta, haluaisimme tarjota hyvän kodin".
Viitaten tuohon Liisan jostain lainaamaan tekstiin, voisin tuosta mustasta adoptiolapsesta sanoa jotain. Kummitytölläni (40v) on sellainen. Heillä ei oma onnistunut ja olivat diplomaatteina komennuksella Afrikassa niin ottivat mustan adoptiolapsen. Lapsella in HIV ja siihen lapsen äiti oli kuollut, isästä ei ole tietoa. Täytyy todeta, että kyllä ihonväri aihetuttaa turhan suuria ongelmia lapselle. Pojalla on mahtava rytmitaju ja urheilu on mannaa, mutta erilaisuus häiritsee toisia.
-
Tällaisena ikisinkkuna oon myös pohtinut sitä, että entä jos ei löydä sitä oikeaa miestä? Olisko kohtalo olla loppuelämä yksin? Kun tälläkin hetkellä hoivavietti on niin valtava, rakkauden määrä suuri, haluaisin oman perheen, jota rakastaa ja josta pitää huolta. Mutta entä jos se vaan ei onnistu? Pitääkö munkaltaisten kärsiä "tuplarangaistus", jos ei ole miestä niin ei saa olla lastakaan? Onko yksinäisen naisen rakkaus lastaan kohtaan jotenkin vähäisempää kuin naisen, jolla on mies? (sekin suhde voi olla onneton)
Niin, aina voi adoptoida lapsen, mutta pelkään, että sellainenkin jossain vaiheessa yksinäisiltä naisilta kielletään. Vaikeita asioita tällaiset. No, omalta kohdaltani en ole vaipunut epätoivoon :) Mutta kyllä näitä silti pohtii, varsinkin kun on todennut, että aika on katoavaista ja kuluu sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee...
-
An-na
Kuulehan Anna, asioilla on tapana ratketa.
Toisekseen minulla olisi vielä yksi hyvä poika myynnissä
Tekniset tiedot
25v/195cm teekkari, sijainti Oulu. Käynyt riparin Ahiksessa
Hinta elinikäinen hoitosopimus rakkaudella, ei käsirahaa
-
Seppos näköjään ryhtyi tuumasta toimeen hedelmöityksen alalla. Mainiota!
Vakavasti ottaen pidän lapsia osana suurta kuviota, joka sisältää äidin ja isän, rakastumisen, perheen perustamisen, lasten saamisen ja kasvattamisen, lasten heilat ja puolisot, lastenlapset ja niin edelleen. Tästä kuviosta usein puuttuu palasia ja monet palat ovat vinossa. Silti minusta on hiukan omituista puhua hedelmöityshoidosta irrallisena kysymyksenä vähän kuin poliorokotuksesta.
-
Tästä on jo piiiitkä keskustelu, mikko pisti käyntiin joskus kauan sitten. Samaa mieltä olen edelleen, että heteropareille kuuluu ja sillä siisti. Samaa sukupuolta olevat eivät lisäänny keskenään, eivätkä näin ollen ole mielestäni oikeutettuja hoitoonkaan.
EDITTIÄ: Ja kyllä sää anna miehen ihtelles löyvät, elä huoli...
-
jäin miettimään tuossa m.k:n jutussa sitä, että ei kaikki heteroparitkaan voi saada lapsia, monista eri syistä....miten se poikkeaa samaasukupuolta olevien "lapsettomuudesta"? siis ihan mielenkiinnosta kyselen....
-
An-na
Kuulehan Anna, asioilla on tapana ratketa.
Toisekseen minulla olisi vielä yksi hyvä poika myynnissä
Hi, pistetään korvan taakse :) Tännehän voisi perustaa oman topicin niinkuin muistaakseni vl-foorumillakin oli, esim. Körttisinkut :) Sinne sitten toiveikkaita ja epätoiveikkaita keskusteluja siitä, mistä itselle ihana puoliso ja mitä on elää sinkkuna ja olisiko täällä ketään vapaata. :wink: Kiitti myös m.k:lle myönteisestä kommentista! Ootte ihan mahtavia :smt052
-
Minä olen vähän sitä mieltä, että jos joku pariskunta ei lasta saa vaikka kovasti tahtoisikin, ei paras vaihtoehto ehkä ole hedelmöityshoito vaan esimerkiksi adoptio. koska vaikka lääketiede onkin kehittänyt keinon saada lapsia vaikkei luonto sitä sallisikaan, on maailmassa valmiiksi hirmuinen määrä vauvoja ja lapsia joita ei kukaan halua. Tosin oman lapsen itse synnyttäminen ja se että kohdussa kasvaa jotain elämää on varmasti käsittämättömän hieno asia josta minä en ymmärrä mitään ollessani kuusitoista enkä mitenkään lapset tänne heti mulle nyt -oloinen, mutta silti minusta on vähän itsekästä pitkällisten ja helposti epäonnistuvien hedelmällisyyshoitojen yms keinohedelmöitysten avulla "pakottaa" kehoaan tekemään lapsi, kun niitä "turhia" pieniä rakkauttakaipaavia riittäisi vaikka millä mitoin adoptoitavaksi.
ja niin muoks varsinaiseen aiheeseen lisäten,
hoidoista en edelleen pidä, mutta mielestäni adoptio-oikeuksia saisi antaa yksinäisille naisille mikäli he vaan ovat taloudellisesti yms henkisesti olisivat oikeasti valmiita huolehtimaan lapsesta eivätkä vaan hanki sellaista puuttuvan miehen korvikkeeksi, ja kenties myös, mikäli yhteiskuntarakenne muuttuu ehkä suvaitsevammaksi yms niin myös homopareille, en tiedä niistä kasvatuksellisista seikoista mutta olen edelleen sitä mieltä että lapsella joka saa suomesta millaiset tahansa rakastavat vanhemmat on paljon parempi olla ja kasvaa ja elää kuin esimerkiksi afrikassa ilman ketään koska suunnilleen kaikki aikuiset ovat kuolleet aidsiin. joo.
-
Mää oon (ainaki teoriassa :roll: ) vapaa ku taivaan lintu...
-
koska en edellenkään osaa lainata vaikka ihan reenasinkin niin... :o
millaiko kirjoitti adoptiosta, ihan hyvä pointti onhan noita lapsia jo olemassa, mutta minulla ainakin oli tosi vahavana halu olla itse raskaana, kun asiaa mietittiin...
ja siinä taas olen Lilli earlin kanssa samaa mieltä, että adoptio lasten kanssa tulis olla extra eaxtra EXTRA varovainen, koska he usein tulevat taustoista , että tarvitsevat todella paljon enemmän perheeltä kuin ns. tavallinen lapsi. siksi ei adoptio lapsen paikka olisi yksinäisten tai samaa sukupuolta olevien perheissä. tämän snon myös sillä kokemuksella, että olen ollut lastensuojelussa töissä
-
Hups, nyt tuli moka....meni ajatukset sekasin ja siinä piti olla viimenen vaihtoehto "ei kellekään" eikä "kaikille"....kaikki ryhmät siinä taisi jo ollakin...ei kannattas koskaan näin myöhään tehdä liian monimutkasia asioita... Pystyskö Liisa tai joku tulemaan taas pelastavaks enkeliks ja korjaamaan virheen, kun ei näköjään pysty enää vaihtamaan... :oops:
Lisäsin vaihtoehdon "Ei kenellekään", kun "Kaikille"-kohtaan oli jo vastauksia tullut.
Kiitoksia! On se hyvä, että täällä on tommoset ylläpitäjät, jotka paikkaa foorumilaisten mokia...
Tästä on jo piiiitkä keskustelu, mikko pisti käyntiin joskus kauan sitten. Samaa mieltä olen edelleen, että heteropareille kuuluu ja sillä siisti. Samaa sukupuolta olevat eivät lisäänny keskenään, eivätkä näin ollen ole mielestäni oikeutettuja hoitoonkaan.
Enpäs ole huomannutkaan :-? siitä on kai niin kauan, etten itse ole vielä ollut kunnolla foorumilla mukana. No, kuiteskin kertaus on opintojen äiti... :wink:
-
Tästä on jo piiiitkä keskustelu, mikko pisti käyntiin joskus kauan sitten.
Vissiin tämä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=37).
-
Ja suuret kiitokset Liisalle, minen jaksanu hakua käyttää. Kyllä nyt on fiilis semmone että Den Glider In!!!
-
Naisparit pystyvät lapsen hommaamaan millon haluavat, käyvät vaan jonkun änkyräkännisen miehen baarista iskemässä. Eli sillä perusteella hyväksyin heille tuon myös.
-
Ei ehkä kovin yllättävästi tuli valittua liberaalein vaihtoehto: perhemuodot ovat vaihdelleet kautta historian, mutta lapsen tarve huolenpitoon ja rakkauteen on pysynyt vakiona. "Luonnollista" on amoraalinen eloonjäämisen taistelu ja vahvimman selviytyminen. Toivottavasti pystymme olemaan mahdollisimman epäluonnollisia ja tarjoamaan lapsille suojaa, rakkautta ja huolenpitoa, sukupuoleen ja historialliseen konstellaatioon katsomatta.
Komppaan.
-
Tunnen nuoren naishenkilön joka melko äskettäin sai poikalapsen. Isää en tiedä, ei varmaan moni muukaan ja oikeastaan sillä ei ole mitään väliäkään. Sinkkunainen kun on kyseessä ja hän halusi lapsen. Hän on varmasti erinomainen äiti lapselleen ja pystyy tarjoamaan turvallisen kodin. Kaikki eivät kuitenkaan niin näppärästi tilannetta selvittää, koska kaikki eivät voi tulla raskaaksi. Jos sellaiset henkilöt voivat tarjota hyvän kodin lapselle ja oikeasti tahtovat lapsen, on mielestäni ilman muuta annettava heille oikeus keinohedelmöitykseen.
Ja erääseen aiempaan kommenttiin lisäykseksi: adoption kanssakin ollaan aika tarkkoja. Adoptio myönnetään hyvin harvoin yksineläville, ja pareille, jotka eivät ole aviossa, on adoptio tietääkseni mahdoton, joten aivan verrannaisia eivät adoptio ja keinohedelmöitys ole.
-
Tästä on jo piiiitkä keskustelu, mikko pisti käyntiin joskus kauan sitten.
Vissiin tämä (http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=37).
On tuossa onneksi se ero, että nyt on äänestys hedelmöityshoidoista ja tuossa kysyttiin pelkkää adoptiota...
-
Minua kiusaa julkisessa keskustelussa aika vanhanaikaisena pitämäni naisten seksuaalisuuden kontrollointi, johon kysymys hedelmöityshoidoista monilla liittyy. Eduskuntaa myöten miespuoliset hedelmöityshoitojen vapauden vastustajat ovat ylettömän kiinnostuneita naisten seksielämästä, eivät niinkään tulevien ja jo olemassaolevien lasten emotionaalis-sosiaalisista oloista (tai olot kytketään äidin seksielämään). Kautta aikain on ollut lapsia, jotka äiti yksin tai isä, tai täti, isovanhemmat tai sisarukset ovat kasvattaneet, joko virallisina huoltajina tai käytännössä varsinaisen huoltajan hoivakyvyttömyyden takia.
Toisaalta on pidetty kunniallisena sitä, että "vahingossa" raskaaksi tullut nainen urheasti kantaa tekonsa seuraukset, mutta kuitenkin niin, että siitä (varsinkin itse teosta, jonka tapahtumisen lapsi näkyvästi todistaa kaikille) tulisi tuntea häpeää ja aina katsella kunniallisesti naimisissa olevia pikkuisen ylöspäin. Ja lopulta saa salaa tuntea iloa lapsestaan. Kun sitten joku nyt skippaakin tämän häpeävaiheen pyrkimällä aktiivisesti äitiyteen, on se paheksuttavaa.
Ihmettelen, mitä liikkuu mielessä niillä miehillä, joille kelpaisi (tuntemattoman lesbo-)naisen luomuhedelmöitys, jos tämä vain suostuisi seksiin lapsen saamiseksi jonkun, kenen tahansa miehen kanssa. Tällaisenkin mielipiteen olen kuullut muistaakseni jonkun kansanedustajan suusta. Kenen onnea tai hyvinvointia se lisäisi? Entä nainen, joka ei löydä kumppania, mutta aika kuluu - entä jos kumppani ja kunniallinen heteroavioliitto löytyy biologisesti liian myöhään? Kenen onnea lisäisi se, että nainen pyrkii äitiyteen luomusti harrastamalla seksiä jonkun vieraan, kumppanikseen sopimattoman miehen kanssa, koska ei saa hedelmöityshoitoja? Tai vielä pahempaa - tarjoaa avioliittoa ja sitä kautta itsensä ja mahdolliset tulevat lapsensa miehelle, jonka kanssa hänellä ei ole mitään yhteistä? Olen nähnyt perheitä, joissa lasten biologinen isä on kuin ylimääräinen lapsi, ei osallistu kodin töihin eikä ole puolisolleen aikuinen kumppani. Silloin tulee mieleen, että olisi kaikkien kannalta parempi, jos nainen olisi lasten kanssa keskenään.
Usein vastustajien kommenteissa kuuluu voimakkaana heidän oma käsityksensä seksuaalisuuden ja parisuhteen olemuksesta, eikä se ole mairitteleva. Joskus tuntuu, että heille (hetero)suhde perustuu seksiin ja sen peruselementti on nimenomaan seksuaalinen ja sukupuolinen erilaisuus, ei yksilöiden välinen kumppanuus. Ikään kuin parisuhde olisi jonkinlainen pelitilanne, jossa toinen edustaa mieheyttä yleensä ja toinen naiseutta yleensä. Tämän vastakohta tiivistyy minulle eräässä (en muista kenen) aforismissa, jota siteeraan ulkomuistista:
"Sen jälkeen kun aloin rakastaa sinua, et enää muistuttanut ketään toista."
Ja siitä taas seuraa, että syvässä rakkaussuhteessa on lopulta samantekevää, mitkä toisen ulkoiset määreet (ikä, sukupuoli, ulkonäkö...) olivat ennen kuin tämän oppi tuntemaan "sisältä päin" ja tätä rakastamaan. Uskon, että sama pätee myös muihin terveisiin ihmissuhteisiin kuin rakastavaisten välisiin, kuten huoltajien ja lasten. Ei kai kukaan vaihtaisi omaa "toista äitiään" johonkin tuntemattomaan mieheen vain saadakseen "isän"?
Ihmiset on yksilöitä, syviä mysteereitä, ihmeellisiä salaisuuksia, joiden tuntemaan oppimiseen menee koko elämä.
Näitä miettii naimisissaoleva länsimainen kristitty hetero.
-
Miksei yksinäisille miehille? Taas meitä miehiä syrjitään.
-
Miksei yksinäisille miehille? Taas meitä miehiä syrjitään.
Taidanpa olla vähän samoilla linjoilla, että menee jo kohta liian pitkälle tämä feminismi. Kohta pitäisi kai miesten ruveta puolustamaan oikeuksiaan. Ja entäs, kun miehet eivät voi saada keskenään lapsia, niin onko oikein, että lesbopareille oikein valtio järjestää asian niin, että on edes toiselle biologinen lapsi. Tähän asti on sitä, että naiset eivät käy armeijaa perusteltu sillä, että he synnyttävät lapset...nyt joutuu tämäkin vähän uuteen valoon, kun rupeaa kohta kaikki oikeudet naisten eduksi menemään. Puhutaan yksinäisistä naisista ja biologisesta kellosta...entäs yksinäiset miehet, miksei sitten heillekin anneta oikeutta lapseen esim. adoption kautta.
Ja ihan sivuhuomautus, että vielä niitä miehiä kuitenkin tarvitaan lastentekoon, vaikka hoitojen kautta alkunsa saisivatkin...biologian lakeja ei kuitenkaan vielä olla syrjäytetty feminismin tiellä... :lol:
-
Ja ihan sivuhuomautus, että vielä niitä miehiä kuitenkin tarvitaan lastentekoon, vaikka hoitojen kautta alkunsa saisivatkin...biologian lakeja ei kuitenkaan vielä olla syrjäytetty feminismin tiellä... :lol:
Tai, otetaan kaksi munasolua ja yhdistetään ne.
Ja saadaan loputtomasti tyttöjä.
\o/
-
Maailman pelastus!
-
Tai, otetaan kaksi munasolua ja yhdistetään ne.
Ja saadaan loputtomasti tyttöjä.
On muutes jo onnistuttu hiirillä tekemään.
-
Tai, otetaan kaksi munasolua ja yhdistetään ne.
Ja saadaan loputtomasti tyttöjä.
On muutes jo onnistuttu hiirillä tekemään.
Eipäs tullut mieleen, että onnistuuhan se tietysti noinkin, vaikka viimeksi maanantaina asiansivusta tentissä hipasinkin, mutta vain sammakoilla. :wink: Ei, ei, ei ole nyt hyvä juttu, mites miedät miehet saataisiin lapsia tekemään... :-k
-
Minen kyllä kannata että ruvettas miesten kesken lapsia tekemään, voi kauhia paikka minkälaisia lapsia sitä tulis :lol:
-
Minen kyllä kannata että ruvettas miesten kesken lapsia tekemään, voi kauhia paikka minkälaisia lapsia sitä tulis :lol:
No entäs naisten kesken...yhtä paha...kyllä se taitaa se perinteinen tapa olla kaikkein paras...voi lapsiparkoja...tietysti on heteropareillakin onnettomia ja vaikeassa tilanteessa olevia lapsia, mutta että varta vasten isättömiä tai äidittömiä lapsia tuotetaan, kun ei edes tarjota mahdollisuutta molempiin vanhempiin...
-
Kyllä se sama onnistuu miehilläki.
-
Eiköhän sitten perusteta miehille ja naisille omat valtiot. Saataisiin asustella rauhassa, eikä olisi näitä ainaisia kommunikaatiopulmia. Jos miehellä on ongelma, niin mies vetää turpaan. Se on sentään selevä peli. :smt064
-
Selvä peli on tietysti silläkin, joka saa turpiinsa. Miten hedelmöityshoidosta päästiinkin vanhaan kunnon sukupuolten sotaan? Minä ajattelen asiaa siltä kantilta, että hoitoa annetaan johonkin tautiin tai vammaan. Siihen ei pitäisi siis suhtautua nykyajan tarjoamana vaihtoehtona, johon jokaisella on oikeus.
-
Eiköhän sitten perusteta miehille ja naisille omat valtiot. Saataisiin asustella rauhassa, eikä olisi näitä ainaisia kommunikaatiopulmia. Jos miehellä on ongelma, niin mies vetää turpaan. Se on sentään selevä peli. :smt064
Asusteleppa sitten valtiossa jossa ei ole kuin miehiä... Ei kiitos, molempia tarvitaan - niin lasten tekoon kuin muuhunkin. Naiset on ihan mukavaa sakkia, ei tietenkään aina. Vaan emme kai me miehetkään jatkuvasti mukavia ole...
-
Laitetaan nyt sit viä tämä: :smt101 Vaikka eipä kai tuota meikäläisen heittoa kukaan vakavissaan ottanutkaan. :roll:
-
Puukot pitää ottaa aina vakavasti, varsinkin Punavuoressa.
-
Saakuri, kun aloit irvimään, niin piti mennä korjaamaan asuinsijainti oikeammaksi. 8)
-
Kyllä se sama onnistuu miehilläki.
Epäilenpä...tarvittaisiin munasolu kuitenkin, kun ensin poistetaan siitä tuma ja sitten siirretään kahden fuusioituneen siittiön muodostama tuma siihen. En kuitenkaan tiedä, että miten siittiöt pystytään fuusioimaan. Munasolu tarvitaan kuiteskin, kun siinä on kaikki ravinto ja muu, siittiö ei ole kuin kuljetusväline (+muutama muu tehtävä, kun aktivoiminen yms.)...Nainen tarvitaan kuiteskin. Ainakin itse käsitin asian näin...en tosin ihan varma ole, kun ei ole miesten kannalta asiaa koskaan opinnoissa tullut vastaan...
Samaa mieltä olen m.k:n ja kumppaneiden kanssa, että hoidettas homma luonnonmukaisesti yhteistyössä naisten ja miesten kanssa, niin olisi paljon mukavampaa ja helpompaa...
-
Tästä vapaamielisestä näkökulmastani sen toteaisin että "luonnollinen" ja "luonnollisuus" ovat itse asiassa hyvin vaarallisia termejä, kun niitä sovelletaan inhimilliseen toimintaan. (Niiden suuria rakastajia muuten olivat fasismi ja kansallissosialismi.) Luonto näyttäytyy meille aika amoraalisena: saalistava hyeenalauma toimii täysin luonnonmukaisesti, samoin urosleijonat, jotka tappavat toisten urosten pennut saadakseen naaraat uudelleen kiimaan ja kantamaan omia jälkeläisiään. Tämä on luonnollista. Mikä sitten on luonnollista tai luontaista ihmiselle? Väittäisin että aggressio, pelko ja epäluuloisuus. Mikä taas epäluontaista? Laupeus, suvaitsevaisuus ja maltillisuus. Miksi kuitenkin pyrimme hillitsemään luontaisesti kiivasta ja ahnetta luonnettamme? Meidät erottaa luonnosta ja eläimistä kyky ottaa etäisyyttä toimintaamme, kyky, suorastaan pakko antaa sille moraalinen ja eettinen dimensio, kyky siis hillitä näitä luontaisia ja tuhoisia refleksejämme. Tämä ominaisuutemme tarkoittaa sitä, ettemme voi perustella mitään toimintaamme sen automaattisella "luonnollisuudella", sen jollakin sisäsyntyisellä moraalin ulkopuoleisuudella. Tämä kanta ei tietenkään johda automaattisesti mihinkään tiettyyn mielipiteeseen esim. hedelmöityishoidoista vaan siihen että "luonnollisuus" ei itsessään ole moraalinen argumentti vaan lähinnä amoraalinen.
-
Tuo on kyllä aika lailla totta...itsekin termiä käyttäessäni ajattelen vain asiaa aina toiselta kannalta. Nyt kai luonnollisuus meinaa "sitä, mikä on luonnolle mahdollista" vai miten sen ilmaisisi.... :-k
-
Tuo on kyllä aika lailla totta...itsekin termiä käyttäessäni ajattelen vain asiaa aina toiselta kannalta. Nyt kai luonnollisuus meinaa "sitä, mikä on luonnolle mahdollista" vai miten sen ilmaisisi.... :-k
Toki aivan legitiimi kanta. En mitenkään usko, että tälläisiä eettisiä kysymyksiä voitaisiin ratkaista absoluuttisesti. Mutta oma liberalismini johtaa kyllä pois luonnon pitämisestä edes esimerkkinä. Esim. sädehoito ja muut modernin lääketieteen keinot eivät ole luonnolle mahdollisia, mutta silti niitä käytetään. Minusta nämä ahtaat kulttuuriset kategorisoinnit johtavat helposti harhaan vaikka ne näyttäytyvätkin kunakin hetkenä aivan "luonnollisilta". Meidän kiireiset, atomistiset ja eristäytyneet markkinatalouden toimijoiksi ja kuluttajiksi kasvattavat ydinperheemme ovat historiallisesti ajatellen melko poikkeuksellisia, ja jostakin yhteisöllisestä näkökulmasta käsin voitaisiin hyvin pitää niitä epäinhimillisenä ja vieraannuttavana tapana kasvattaa lapsia. Niinkuin ne osittain taitavat itse asiassa ollakin. Itse en siis asettaisi mitään sukupuoleen liittyviä ennakkoehtoja, mutta aivan rautaiset rakastamisen, suojaamisen ja turvaamisen kriteerit. Tässä vastuu olisi myös yhteisön ja yhteiskunnan, mutta valitettavasti meidän yltiömaterialistisessa kulttuurissamme jätetään perheet aika tavalla oman itsensä varaan.
-
Huih. Ehkä maailman kiinnostavin, pelottavin ja ristiriitaisin aihe.
Karmiminta mielestäni on, että julkisesti tätä aihetta ruvetaan usein purkamamaan siltä kannalta, onko lesbopareilla oikeus lapseen, onko yksinhuoltajilla oikeus lapseen/heldelmöityshoitoon..useimmiten näkökulmana on aikuisten oikeudet, vaikka kyseessä on mahdollisen lapsen koko elämä. Tärkeintä onkin siis pohtia, millaisia oikeuksia lapsella tulisi olla.
Lapsen perusoikeutena on turvallinen ja tasainen ympäristö varttua; oikeus äitiin ja isään.
Monien tutkimuksien varjolla ollaan esitetty, ettei ilman isää kasvaneet lapset ole joutuneet kärsimään psyykkisistä häiriöistä tms. Näkökulma on taas aivan väärä. On monia sairauksia, jotka eivät tuota lapselle psyykkisiä häiriöitä, mutta emme silti halua heidän joutua alttiiksi niille. Lesboparit eivät varmasti tuota lapsen sielunelämään traumoja, mutta väitän, etteivät tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset silti pääse kehittymään koko potentiaalinsa voimasta.
Toisaalta, minulla ei sinänsä ole mitään homopareja vastaan. Toisaalta, toisaalta, toisaalta... kun vain joku osaisi sanoa, mikä on loppujen lopuksi lapselle parasta. Mietin myös, eikö hedelmöityshoidon avulla syntynyt lapsi saata kohdata suurta juurettomuuden ahdistusta, epätietoisuutta. Oman minuutensa rakennuksaineksien ollessa ties missä, korkeintaan paperilla niminä ja numeroina, on vaikea lähteä rakentamaan omaa identiteettiään. Sillä geeniperimä, se ei ainoastaan määrää silmien väriä ja kengän kokoa vaan ympäristön ja sosiaalisaation kanssa muokkaa sinusta sen, mitä sinä olet. Geeneillä on vaikutus myös siihen, miten tunnet ja miten suhtaudut asioihin, kuinka älykäs olet ja siis myös kuka olet.
Aihe on kuitenkin niin monimutkainen. Liian monimutkainen pienen pään pyöriteltäväksi. En tiedä, jostain kumman syystä otan aina yhteiskuntaa ja erityisesti sen lapsiväestöä koskevat asiat kuin omakseni. Siinä meneekin sitten yöunet - ja tässä tapauksessa myös ylppäreihin luku - siihen että miettii asioita, joihin ei loppujen lopuksi voi oikein millään lailla vaikuttaa. Ja oma ajattelukaan ei riitä kuitenkaan ottamaan jokaista näkökulmaa huomioon, joten aina lopulta iskee raskas frustraation ja huonommuuden tunne.
Lapsien parasta ajakaamme !
(en muuten lukenut koko threadia, joten toivottavasti en aivan puhunut ohi aiheen :-? )
-
Kyllä se sama onnistuu miehilläki.
Epäilenpä...tarvittaisiin munasolu kuitenkin, kun ensin poistetaan siitä tuma ja sitten siirretään kahden fuusioituneen siittiön muodostama tuma siihen.
Eiku se toinen siittiö laitetaan käyttäytymään niinku munasolu. Ja naisilla toinen munasolu laitetaan käyttäytymään niinku siittiö.
-
Kyllä se sama onnistuu miehilläki.
Epäilenpä...tarvittaisiin munasolu kuitenkin, kun ensin poistetaan siitä tuma ja sitten siirretään kahden fuusioituneen siittiön muodostama tuma siihen.
Eiku se toinen siittiö laitetaan käyttäytymään niinku munasolu. Ja naisilla toinen munasolu laitetaan käyttäytymään niinku siittiö.
Ai semmonenkin on mahdollista, kaikkea ne keksii. Pitääpä joskus ottaa enemmän selvää, kun en ollut tuommosesta kuullutkaan ja kuiteskin opinnoissa jonkun verran noita asioita tulee käsiteltyä. Heräs mielenkiinto, miten tuo homma tapahtuu... :D
-
Tällaisena ikisinkkuna oon myös pohtinut sitä, että entä jos ei löydä sitä oikeaa miestä? Olisko kohtalo olla loppuelämä yksin? Kun tälläkin hetkellä hoivavietti on niin valtava, rakkauden määrä suuri, haluaisin oman perheen, jota rakastaa ja josta pitää huolta. Mutta entä jos se vaan ei onnistu? Pitääkö munkaltaisten kärsiä "tuplarangaistus", jos ei ole miestä niin ei saa olla lastakaan? Onko yksinäisen naisen rakkaus lastaan kohtaan jotenkin vähäisempää kuin naisen, jolla on mies? (sekin suhde voi olla onneton)
Niin, aina voi adoptoida lapsen, mutta pelkään, että sellainenkin jossain vaiheessa yksinäisiltä naisilta kielletään. Vaikeita asioita tällaiset. No, omalta kohdaltani en ole vaipunut epätoivoon :) Mutta kyllä näitä silti pohtii, varsinkin kun on todennut, että aika on katoavaista ja kuluu sitä nopeammin mitä vanhemmaksi tulee...
Satman ja satman-nickin takana piileskelevä ukko toivottaa An-nalle ja erityisesti An-na -nickin takana viihtyvälle upealle nuorelle naiselle miesonnea ja paljon lapsia!
-
Voi pyhä jysäys mistä sä näitä vanhoja tekstejä kaivelet! : ) No, nyt olen seurustellut 2,5 vuotta, toivottavasti niitä lapsiakin joskus ilmaantuu... ja olen jo kolmen pikkuisen Anna-täti, siinäkin on iloa jo kolminkertaisesti!
-
Hauska ketju takavuosien hämärästä... Meilläkin lapsionni näyttäisi olevan jatkumassa: pitäisi luvun peräti kaksinkertaistua toukokuussa. Jotenkin paljon voimakkaammin ovat lasten asiat tulleet omiksi esikoisen syntymän myötä - järkyttäviä uutisia saa niin usein lukea siitä, mitä me julmat ihmiset pystymme suojattomille ja automaattisesti luottavaisille pienimmillemme tekemään. En todellakaan vähääkään välitä siitä, mikä yhdistelmä seksuaalisia identiteettejä pientä lasta hoitaa, mutta siitä välitän ja lujasti, että hoidetaanko rakkauden ja suojelemisen hengessä vai ei. Millään muulla ei ole väliä. Eli onko tämä nyt sitten löysyyttä vai tiukkapipoisuutta?