Kirjoittaja Aihe: Rukous  (Luettu 37969 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Rukous
« Vastaus #30 : 20.05.10 - klo:07:31 »
Leena brassailee aikansa. On hyvä päästää löysät pois.
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #31 : 20.05.10 - klo:08:26 »
Leena brassailee aikansa. On hyvä päästää löysät pois.
Tasan...Leenaa ottaa joskus kaikki ylenintoilu viisaustieteilyssä arvaamattoman suuresti aivoon...ette usko miten suuresti...Leenasta on oikein mukavaa saada vähän...no :003:

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Rukous
« Vastaus #32 : 20.05.10 - klo:08:37 »
 :023:
Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Vs: Rukous
« Vastaus #33 : 20.05.10 - klo:13:04 »
Paternoster pitää pätkiä osiin vaikka tahtiviivoilla, ettei henki lopu.

Pater noster, qui es in caelis,
sanctificetur Nomen tuum.

Adveniat regnum tuum.
Fiat voluntas tua,
sicut in caelo et in terra.

Panem nostrum quotidianum da nobis hodie,
et dimitte nobis debita nostra
sicut et nos dimittimus debitoribus nostris.

Et ne nos inducas in tentationem,
sed libera nos a malo.

http://www.fisheaters.com/audio/paternosterchant.mid

Acta, non verba.

Poissa Pirska

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6624
  • Vihaaja
Vs: Rukous
« Vastaus #34 : 20.05.10 - klo:18:32 »
jfkäppkfwaåweopjmsdf,mvc-.
,gs9+twopjäkm,kmfpoäm,.fä
posdvmk,späom,.gsopgmsÖ:
mbfäpoksgalö:_sadäpogskö
,msväåovm,-s.koms234u89
0å36+90¨+809775745T
AAMEEN
Vielä, Herra, kutsut meitä,
Vielä sanas saarnataan.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Rukous
« Vastaus #35 : 20.05.10 - klo:20:01 »
Kotimaa lehti kertoi nunna Kristodoulin rukoilleen samaa rukousta 50 vuotta. Minusta tuo hokeminen on pahassa ristiriidassa Kristuksen puheiden kanssa. Onko tuollaisessa jotain ylpeilemisen aihetta? On se varmaan hurskasta, mutta kun teoilla ei pääse taivaaseen niin entä sitten? Mitä mieltä olette?

Jos rukous on ollut "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä", niin ei ainakaan monisanaisuudesta voi syyttää.
7 sanaa viidellekymmenelle vuodelle.
Jeesus sanoi, että älkää olko monisanaisia.
Tyhjiä ei myös pidä hokeman.
Jos tuo rukous on tyhjää, niin eipä sitten paljon ruokouksia olekaan ihmisellä käytettävissä.

Näinhän luterilaisessa kirkossa uskotaan, että teoilla ei pääse taivaaseen.
Ei pääse syömällä, ei wc-ssä käymisellä, ei vaikka kuinka kylpisi ja saunoisi.
Ei siionin virsiä veisaamalla, ei Raamattua lukemalla, ei rukoilemalla.
Pitäisikö siis nuo kaikki ed. mainitsemani teot lopettaa, koska niistä ei ole hyötyä taivaaseen pääsemisen kannalta?

Eräässä elämäni vaiheessa yritin tutkia kovinkin intensiivisesti, että mitä on kommunikointi Jumalan kanssa.
Luin paljon erilaisia aihetta käsitteleviä kirjoja ja kävin jae jakeelta Raamattua läpi etsien vastauksia.
Tuo jonkun mainitsema kirja "Vaeltajan kertomukset" oli eräs suosikkikirjani.
Sen taisin lukea läpi vähintäänkin kahdesti.
Siinä kerrottiin mm. eräästä henkilöstä, jota joku pakotti pienenä rukoilemaan tuota seitsensanaista rukousta.
Väkinäisesti tämä lapsi sitä alussa rukoili, mutta jossain vaiheessa se rukous ikäänkuin heräsi henkiin ja tästä henkilöstä tuli ihminen, joka koko ajan rukoili tuota rukousta.

Muistan kirjasta sellaisenkin kohdan, kun kirjan päähenkilö (joka koko ajan vain rukoili missä olikaan) tapasi jonkun hurskauden harjoittajan, joka kahleiden avulla yritti itseään kiduttaa ja nostaa hurskausprosenttiaan.
Kirjan päähenkilö opasti tuota teoillaan pelastusta hankkivaa paremmalle tielle, jossa voi nuo kahleet pois jättää.
Uuden Valamon luostarista joskus tuon kirjan ostin, tai sitten se oli joku muu paikka.

Jos jotakuta kiinnostaa tutustua rukoustutkimukseeni, jota joskus kauan aikaa tein, niin se läytyy täältä
http://www.saunalahti.fi/kyostik/Rukous/Rukous.html

Siellä on myös tietokoneohjelma, jolla saa erilaisia tilastoja siitä, mitä Raamattu rukouksesta kertoo.
Kutakuinkin sana sanalta analysoin usean Raamatun kirjan läpi tietyn moniosaisen kaavan mukaan.
Tulokset on tallennettu nettiin.
Tuo kaavakin on kuvattu tuolla linkin takana.
Tutkimus on ollut jäissä varmaan 10 vuotta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Rukous
« Vastaus #36 : 20.05.10 - klo:20:29 »
Täsmälleen samaa mieltä! Ei mitään ihailtavaa.       "Älkää turhia hokeko!"

Toistan itseäni: eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo seitsensanainen rukous.
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia paitsi tuo seitsensanainen rukous.

Onko joku muuten onnistunut tänään lausumaan tällä keskustelufoorumilla jotain tärkeämpää, kuin tuon rukouksen sisältö?

ps.
Laskin väärin, sanoja onkin kahdeksan.

Poissa hippiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2055
Vs: Rukous
« Vastaus #37 : 20.05.10 - klo:20:41 »
...eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo...
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia...

Onko joku muuten onnistunut tänään lausumaan tällä keskustelufoorumilla jotain tärkeämpää, kuin tuon rukouksen sisältö?


Aamen.
"Kun oma pohja vajoaa, Niin armo yhä kannattaa. Sen päällä, niin kuin kallion, Minulla turvapaikka on."
(SV 113:7)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #38 : 20.05.10 - klo:21:35 »
Toistan itseäni: eipä maailmassa kovin montaa tärkeämpää rukousta taikka kielenkäyttömahdollisuutta ole, kuin tuo seitsensanainen rukous.
Pääsääntöisesti kaikki muu maailmassa on turhia hokemia paitsi tuo seitsensanainen rukous.

Tuosta kertomastasi kysyisin mielelläni, millainen kokemus se lopulta sinulle oli? Satun ajankohtaisesti miettimään tätä. Kun aloin häärätä täällä, jollakin tapaa heräsin. (Kas ihmettä, kun heränneiden kanssa herää  :003:)

En ole ensi kertaa kuolemanvakavissani, mutta taas hieman eri tavalla miettiväinen. Heräsin siihen ajatukseen, että minun ja Jumalan välilläpä ei ole mitään - onhan se tuossa etusivulla. Tuli hetkellinen huimaus: Ei mikään uskoontulo, omvändelse och förbättring eli samma på svenska, rippi jne ole siinä enää --- en ole koskaan ajatellut niitä hengellisiksi meriiteiksi, mutta olenko sittenkin,  kun nyt on lievästi no, huteranpuoleinen olo?   Kristus siinä ainoastaan voi olla mikäli minä ymmärrän.

Köpi - mitä löytyi?  Pitääkö - saako - tuleeko - vääntää, vai miten näet nyt - ja onhan jokaisella taatusti näitä vaiheita.  Ei siinä mitään että on vähän hukassa, tietäisi nyt vaan kuinka tässä nyt sitten oikeastaan oltaisiin. Tältä pohjalta tuo retriittikysymyskin kyllä nousee. Vääntö vai odotus? Pääsitkö lähelle Jumalaa? Pääsikö Kristus siihen välimiehen paikalle?
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Rukous
« Vastaus #39 : 20.05.10 - klo:22:17 »
Lainaus
Pater noster, qui es in caelis,
sanctificetur Nomen tuum.

Adveniat regnum tuum.
Fiat voluntas tua,
sicut in caelo et in terra.

Panem nostrum quotidianum da nobis hodie,
et dimitte nobis debita nostra
sicut et nos dimittimus debitoribus nostris.

Et ne nos inducas in tentationem,
sed libera nos a malo.

Isä Meidän latinaksi on koskettanut minua aina  syvältä sydämestä.
Olenkohan salaroomalaiskatolinen.
Joskus sata vuotta sitten maalasin taulun jonka nimi oli
"sed libera nos a malo"
ja kriitikko sanoi, että "a malo" tarkoittaa "pahaan" ei "pahasta"
- olin opetellut rukouksen latinaa teologeille- kirjasesta - liekö siellä virhe??


Lainaus
jfkäppkfwaåweopjmsdf,mvc-.
,gs9+twopjäkm,kmfpoäm,.fä
posdvmk,späom,.gsopgmsÖ:
mbfäpoksgalö:_sadäpogskö
,msväåovm,-s.koms234u89
0å36+90¨+809775745T
AAMEEN

pirskan rukous on kyllä lyömätön! :eusa_pray:
Herra armahda.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Rukous
« Vastaus #40 : 20.05.10 - klo:22:23 »
Prepositio a, ab, abs ablatiivin kera ilmoittaa lähtökohtaa.

Kriitikkosi ei hallinnut latinaansa. Hän sekoitti toiseen prepositioon ad, jota käytetään akkusatiivin kanssa ja ilmoittaa suuntaa.

A malo on siis 'pahasta' ja ad malum olisi 'pahaan'.

Poissa Atanasia

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2189
Vs: Rukous
« Vastaus #41 : 20.05.10 - klo:22:33 »
Kiitos Pena, olipa hyvä tietää!
Herra armahda.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Rukous
« Vastaus #42 : 21.05.10 - klo:07:30 »
Isä Meidän latinaksi on koskettanut minua aina  syvältä sydämestä.
Ihmettelen yhtä juttua. Mistähän syystä samoja täällä? Jos tietää mitä sanoo siis - miksihän niin käy? Vai onko selitys niin yksinkertainen, että näihin on aika usein melodiat - nytkin oli - ja jokin "Requiem eternam dona eis, Domine" palauttaa mieleen oitis aika montakin joissa pyydetään samaa. Se on kuin kaksinkertaista rukosta. Siihen kai noiden Siionin Virsienkin rukos perustuu - tietty monien muidenkin.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Rukous
« Vastaus #43 : 21.05.10 - klo:09:30 »
Komein laulettu Isä meidän on mielestäni enganniksi. Mahalia Jacksonin laulamana varsinkin.

http://www.youtube.com/watch?v=taCshUgJbb4
« Viimeksi muokattu: 21.05.10 - klo:09:37 kirjoittanut Pena »

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Vs: Rukous
« Vastaus #44 : 21.05.10 - klo:09:54 »
Tuosta kertomastasi kysyisin mielelläni, millainen kokemus se lopulta sinulle oli?


Köpi - mitä löytyi?  Pitääkö - saako - tuleeko - vääntää, vai miten näet nyt - ja onhan jokaisella taatusti näitä vaiheita.  Ei siinä mitään että on vähän hukassa, tietäisi nyt vaan kuinka tässä nyt sitten oikeastaan oltaisiin. Tältä pohjalta tuo retriittikysymyskin kyllä nousee. Vääntö vai odotus? Pääsitkö lähelle Jumalaa? Pääsikö Kristus siihen välimiehen paikalle?
siten, että


Useamman vuodan ajan tuli monesti rukoiltua päivittäin taikka lähes päivittäin pitkiä jaksoja.
Tavoitteeni oli, että olisin harjoitta itseäni rukoukseen rukoilemalla ainakin aluksi pari tuntia päivässä.
Usein suoritin tuon ennen töihin lähtöä.
Oli monesti tympeää, kyllästytty, ajatukset eivät pysyneet kasasa, vaan en välittänyt siitä vaan jatkoin.
Tarve kohdata Jumala oli suurempi, kuin se valtava tympeys ja kyllästyneisyys joka rukousesta monesti tuli.
Huomasin kyllä senkin, että kun oli yhtäjaksoisesti ollut pidempään rukouskessa, joskus tuli sellainen kevyen mukava psyykenmaailman tunne, jonka jälkeen rukouksessa olo oli helpompaa ja mukavaakin.
Muistan, kun kerran oikein suututti rukouksen tympeys niin päräytin kimakan kirosanan ja suurimmat paineet purkautuivat ja pystyin taasen jatkamaan.
Mitähän mahtoivat naapurit ajatella. jos kuulivat?
Kyllä siihen paikallaan rukoukseen tottui niin, että joku tunti taikka pari ei mikään kummempi juttu ollut.

Moni uskonnollinen harjoitus on jälkikäteen tympäissyt ja harmittanut, mutta nuo välillä jopa kovin väkinäiset rukoilut eivät edelleenkään tympäise jälkikäteen, vaikka nykyään en ole pitkiin aikoihin jaksanut paikallaanolorukouksia harjoittaa.
Jumala varmaan vastasi rukouksiini ja tapasin Auri Hakomaan, joka sitten haukkuin minut pystyyn syytellen kakista mahdollisista synneistä ja samalla julisti minulle evankeliumia Kristuksesta.

Olen intensiivisesti tutkinut rukousta, netistäkään en ole löytänyt kattavampaa tutkimusta, kuin itse olen tehnyt.
(Mukava, kun voi olla vapaa kehumaan itseään pelkäämättä, koska tietää, että kukaan tekoja neuroottisessa mielessä karsastava ei ole minua tuomitsemassa tuonpuoleisessa).
Siitä huolimatta kysymys "mitä on rukous?" on edelleen vastausta vailla.
Ihmisikä on liian lyhyt kovin kattavan vastauksen haalimiseen.
En tiedä, rukoilinko oikein vaiko väärin, mutta tulihan kuitenkin rukoiltua.
En haluaisi vaihtaa noita rukouksia pois.
En tiedä, kenen tulisi lisätä rukousta ja kenen ei.

Kristuksen haavoissa on sinunkin rukouksesi sovitettu, joten rukoile rohkeasti, jos niin haluat.