Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Kalistaja - 27.11.11 - klo:05:19
-
Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!? :kahvi: :017:
-
Kyllä ytimen (armo) tajuaminen isköö viäläkin, vaikka elämäs olis enemmän ku pari muuttujaa. :023: http://a8.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/384517_223008704437625_142342662504230_546370_173480745_n.jpg
-
Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!? :kahvi: :017:
Kyllä iski ja iskee edelleen. Puheissa, veisuissa ja tavassa kohdata lähimmäinen. Eron huomaa kun kuuntelee toisten liikkeiden puheita ja lauluja.
Se tässä harmittaakin että en saanut tulla tutustumaan jo aiemmin. Kai silläkin on johdatuksensa.
Lahden-Hollolan seudulla on ollut vain muutamia heränneitä sata vuotta sitten. Kuitenkin yllätyin kun menin ensimmäisiin seuroihini. Paljon olikin väkeä koolla ja monia tuttuja. Se on juuri näin, heränneet eivät pidä ääntä uskostaan ja itsestään.
Paljon turhaa "sälää" olen voinut tämän neljän ja puolen vuoden aikana jättää tien sivuun. Ja yhä karsitaan, huomaan.
Olen sitä mieltä että körttiläisyydellä on paljon tilausta tänä päivänä. Etsijät vain eivät löydä liikkeen hiljaisia levähdyspaikkoja aivan helposti.
Toisaalta olen perinteen kannalla, profiili kannattaa pitää matalana ja riman alituskin on mahdollista.( Jaakko Löytty=Jaakko Elenius, keskustelu).
-
Kyllä se on johonkin iskenyt, kun tänäänkin olis ollut mukava mennä veisaamaan lähikaupunkiin adventtiseuroihin, vaan kun piti tulla tämä räähkä, niin eihän sitä kehtaa mennä sinne penkkiin turistamaan nokaa ja kröhimään, tarttuu vielä toisiinki. :icon_sad:
-
Kyllä iski ja iskee edelleen. Puheissa, veisuissa
Olen sitä mieltä että körttiläisyydellä on paljon tilausta tänä päivänä. Etsijät vain eivät löydä liikkeen hiljaisia levähdyspaikkoja aivan helposti.
komppaan R-mummia!
tietenkin täysin puolueellinen kommentti mutta on niissä virsissä ja niiden rehellisyydessä kertakaikkiaan jotakin. Jumalan edessä ei tarvitse esittää eikä voi piilottaa mitään, Jumala tietää kaiken. Jotakin moinen voisi ahdistaa mutta minulle se tuo levollisuutta, on joku joka tietää kaiken. Armahtaa silti poikansa tähden.
Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa?
Nyt kun kuulee huhuja joidenkin toisten herätysliikkeiden aktiivien lähtemisestä heidän mielestään maalllstuneesta ja väärin toimivasta evlut kirkosta, niin itsellä nousee karvat pystyyn "ei noin!". Miten körttiläisyys ja muu perus seurakunnallisuus tavoittaisi ihmisiä, oli ne sitten noita muualle "oikeampaan" meneviä tai vielä mieluummin ihan uusia. Siinäpä sitä tavoitetta.
-
Ajattelen että kumpa ymmärrettäisiin että kysymys ei ole ulkoisten merkkien noudattamisesta, toisten uskovien tavasta uskoa, ei mistään ulkoisesta.
Vaan omasta Jumala-suhteesta, hyvin yksinkertaisesta uskonasiasta josta kaikki koristeellisuus on tarpeetonta. Kristuksen sisällisestä tuntemisesta.
Tätä on mielestäni körttiläisyys, seurat ja veisuu.
Mutta miten kutsutaan, kun iäntä ei pietä eikä mainostella juuri muuta kuin Kesäjuhlia ?
-
Ajattelen että kumpa ymmärrettäisiin että kysymys ei ole ulkoisten merkkien noudattamisesta, toisten uskovien tavasta uskoa, ei mistään ulkoisesta.
Vaan omasta Jumala-suhteesta, hyvin yksinkertaisesta uskonasiasta josta kaikki koristeellisuus on tarpeetonta. Kristuksen sisällisestä tuntemisesta.
Tätä on mielestäni körttiläisyys, seurat ja veisuu.
Mutta miten kutsutaan, kun iäntä ei pietä eikä mainostella juuri muuta kuin Kesäjuhlia ?
Yksi tapa kutsua, on pyytää lähtemään kaveriksi seuroihin. Sinne on moni jäänyt.
-
Herännäisyys on historiansa aikana ajoittain vaikuttanut tosi väkevästi yksilöjen ja ryhmien elämään. Iskeekö tänäinen herännäisyys luihin ja ytimiin!? :kahvi: :017:
Tällaiset kysymykset, herättelyt, ovat hyviä. Pistävät miettimään ja tutkailemaan. Ei pidä vaan lepäillä laakereilla, muttei myöskään tarvitse jäädä tuleen makaamaan :icon_rolleyes:
-
Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa?
Osaankohan kirjoittaa mitä näin nyypiönä ajattelen, luultavasti en...
Ensimmäinen mieleeni tullut lause oli juurikin "kysyntää olisi!" Mutta sitten, että toimintamuoto - seurat - voi olla vähän vaikea monelle. Vaatii kenelle tahansa sisukkuutta päästä sisälle ihan toiseen musiikkiperinteeseen (siis joo, onhan Siionin virsiä tavisvirsikirjassa, mutta jo niitä tavisvirsiä moni vierastaa), noin vanhakantaiseen vieläpä. Seurojen käyttäytymiskoodisto (kyllä sellainenkin on olemassa) ei ole tuttua. Helpommin varmaan pääsee hommaan sisälle, jos on joku selittämässä sekä etu- että jälkikäteen, mitä tapahtuu, mutta jos ihan kylmiltään uppo-outona lähtee mukaan, en ihmettele jos ensimmäinen kerta jää viimeiseksi. (Sanon näin muhkealla kahden seurakerran kokemuksella.)
Sitten on se edelleen vaikuttava vanhoillisuuden mielikuva, jota vanhahtava musiikkiperinne osaltaan tukee.
Itse kyllä arvostankin matalan profiilin pitämistä. Voi kai myös kysyä, mille tai minkälaiselle väkevälle vaikutukselle oikeastaan on tilausta tai kysyntää. Se pelastushommahan on kondiksessa ilman mitään herännäisyyttäkin, vai kuinka? Jos näin on, niin mitä sitten oikeastaan halutaan edes tarjota? Onko se jotain niin tärkeää että sitä aktiivisemmin kannattaisi tyrkyttää? Ja palaan siihen mitä oikeastaan toisaalla toisin sanoin kysyin: Onko se jotain niin tärkeää, että kannattaa kehittää uusia helpommin sulavia toimintamuotoja, jotta se menee kaupaksi? En ole yhtään varma; nämä ovat aitoja kysymyksiä.
Tilausta olisi avarakatseiselle muita syyttelemättömälle matalan kynnyksen kristinuskolle, mutta onko se oikeastaan tarpeen?
-
Seuraliike ja veisuu kuitenkin ovat herännäisyyden ydintä. Ilman niitä ei olisi herännäisyyttäkään. Onhan matalan kynnyksen kristillisyyttä muunlaisessakin perinteessä, esim. tuomasmessuissa tai hiljaisuuden liikkeessä. Niissä ei kuitenkaan veisata.
-
^Okei, joo. Tarttee sitten etsiä sitä itselleni sopivaa perinnettä. En vielä ole varma, onko se seurat, onko se jotain muuta vai eikö sitä ole vielä olemassakaan. Kuitenkin Tuomaaton tavismessu riittää minulle, ja hiljaisuutta on elämässäni liikaakin, joten se niistä sitten kai?
Itse aiheesta (tai ainakin lähempää sitä) sen verran, että lukaisin aikaisemman ketjun "Onko körtiläisyys uudelleen maallikkoliike (http://www2.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=557.30), ja sivistyin sen verran että joskus seuroissa on kutsutut puhujat ja joskus ei. Ja sitten voi olla niinkin että paikan päällä puhujina pidettyä käsketään puhumaan. Onko "luuytimekkyys" kiinni siitä, mitä puhujamenetelmää käytetään?
-
^Okei, joo. Tarttee sitten etsiä sitä itselleni sopivaa perinnettä. En vielä ole varma, onko se seurat, onko se jotain muuta vai eikö sitä ole vielä olemassakaan. Kuitenkin Tuomaaton tavismessu riittää minulle, ja hiljaisuutta on elämässäni liikaakin, joten se niistä sitten kai?
Itse aiheesta (tai ainakin lähempää sitä) sen verran, että lukaisin aikaisemman ketjun "Onko körtiläisyys uudelleen maallikkoliike (http://www2.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=557.30), ja sivistyin sen verran että joskus seuroissa on kutsutut puhujat ja joskus ei. Ja sitten voi olla niinkin että paikan päällä puhujina pidettyä käsketään puhumaan. Onko "luuytimekkyys" kiinni siitä, mitä puhujamenetelmää käytetään?
Puhujien kutsuminen tai kutsumattomuus ei vaikuta asiaan. Siihen vaikuttaa puhujat olivat he sitten spontaaneja tai kutsuttuja. Kutsutut puhujat on enemmän kaupunkilainen ilmiö ja niissä seurat järjestetään usein yhteistyössä seurakunnan kanssa ja seurakunta haluaa usein listan puhujista.
-
Seurakunta haluaa usein listan puhujista.
Voisiko H-Y laatia kyseisiltä henkilöilta luvan kysyttyään vakiolistan, jonka voisi antaa sitä pyytävälle kirkkoherralle. Henkilöt tulevat sitten paikalle, jos kerkiävät ja puhuvat, jos on jotain sanottavaa. Muuten seurat voisivat toimia tavan mukaan ennalta sopimatta ja vapaasti. Vai olisiko tämä liian kieroa peliä? Kauanko kestäisi ennen kuin kirkkoherrat hoksaisivat?
-
Voisiko H-Y laatia kyseisiltä henkilöilta luvan kysyttyään vakiolistan, jonka voisi antaa sitä pyytävälle kirkkoherralle. Henkilöt tulevat sitten paikalle, jos kerkiävät ja puhuvat, jos on jotain sanottavaa. Muuten seurat voisivat toimia tavan mukaan ennalta sopimatta ja vapaasti. Vai olisiko tämä liian kieroa peliä? Kauanko kestäisi ennen kuin kirkkoherrat hoksaisivat?
Uudellamaalla on tällainen lista ollut, mutta se on aika työläs päivittää. Aluesihteeriltä sitä voisi pyytää. Heillä on tuntuma alueeseensa eikä lista oikeastaan paljoa laajempi voi ollakaan. Kotkassa on hyvä pyydella Virmakosken Mattia ja hänen emäntäänsä sekä tietysti Kaisa Rönkää.
-
Luulisin Kotkan kirkkoherrojen hyvin jo tietävän, mitä seurat ovat. Ei täällä kaivata mitään etukäteen sovittuja puhujia. Urpo Karjalainen mainitaan ilmoituksessa, jos on tulossa seuroihin, mutta eiköhän tuokin saa olla hiljaa penkissä, jos haluaa ja pystyy.
-
---
Sitten on se edelleen vaikuttava vanhoillisuuden mielikuva, jota vanhahtava musiikkiperinne osaltaan tukee. ---
Mitä pahaa siinä on?
Minua ei saisi kirveelläkään seuroihin, jos siellä laulettaisiin Radio Dei -humppaa.
-
Komppaan Pirskaa. Eipä kyllä miutakaan seuroihin sais, jos siellä olis musiikki ja meisinki kuin Radio Deissä... Miuta puhuttelevat erityisesti Siionin virret vaikken niihin ole saanut tuntumaa lapsuudesta asti...eli ei nyt voi syyttää taustojakaan siitä, että Siionin virret kolahtaa... Meitä on niin monen sorttisia...
-
Mitä pahaa siinä on?
En sano, että siinä olisi pahaa, kunhan vain pohdin kysymystä "Tilausta on mutta miten osaisimme sitä jakaa" siltä kannalta mikä saa ihmiset olemaan lähtemättä mukaan.
-
Minua ei saisi kirveelläkään seuroihin, jos siellä laulettaisiin Radio Dei -humppaa.
Kas, en olekaan ainut, joka ei kestä Radio Dein musiikkia. Sitä taas kuuntelee innolla moni, joka ei sietäisi minulle rakasta veisuumeininkiä. On se hyvä, että on valinnanvaraa eikä jää kristillinen harrastus musiikkityylistä kiinni. :eusa_clap:
-
Kas, en olekaan ainut, joka ei kestä Radio Dein musiikkia. Sitä taas kuuntelee innolla moni, joka ei sietäisi minulle rakasta veisuumeininkiä. On se hyvä, että on valinnanvaraa eikä jää kristillinen harrastus musiikkityylistä kiinni. :eusa_clap:
Kuulun samaan piiriin.
-
Kotimaa-lehti on osakkaana Deissä.
-
Kyllä iskee luihin ja ytimiin, vaikkakaan en perusta paljoa veisuusta. :-\
Armo, painotukset pieneksi tulemisesta ja olemisesta ja muu herännäisyydessä viehättää enemmän.
-
Henkilökohtaisesti kavahdan herkästi, kun jokin alkaa kovasti iskeä ryhmien "luihin ja yrimiin", valitettavasti. Porukassa on kautta aikojen tyhmyys tiivistynyt, ja joskin mielessäni ovat poliittiset luut ja ytimet, niin vaaransa sillä on kirkollisessa elämässäkin. "Kuulispa vaan toisten liikkeitten puhujat miten upeasti meidän puhuja taas veti". Mitä se semmoinen kristillisyys on, että muut ja me?? Eikö täs pitänyt olla ensin kristittyjä - ? Käsittääkseni herännäisyyden vahvuus on ollut siinä, ettei joukkojen kokoaminen ole ollut mikään tarkoitus, vaan ihmisen asettaminen Luojansa - tuomarinsa - lunastajansa eteen.
Siinä sitä jo riittääkin.
-
Eilen tuli vaikuttava rokumentti Muhammad Alin ja juuri kualleen Joe Frazierin kohtaamisista, joissa mentihin sanallisesti ja ruumiillisesti luihin ja ytimihin. Kaksi suurta mestaria näytti kuinka rumaa ihimiselämä voi olla. Joe ei antanu eläessään anteeksi Alin latelemia törkeyksiä hänestä. http://www.guardian.co.uk/sport/2011/nov/08/joe-frazier-heavyweight-champion-dies
-
Eilen tuli vaikuttava rokumentti Muhammad Alin ja juuri kualleen Joe Frazierin kohtaamisista, joissa mentihin sanallisesti ja ruumiillisesti luihin ja ytimihin. Kaksi suurta mestaria näytti kuinka rumaa ihimiselämä voi olla. Joe ei antanu eläessään anteeksi Alin latelemia törkeyksiä hänestä. http://www.guardian.co.uk/sport/2011/nov/08/joe-frazier-heavyweight-champion-dies
Joe olisi vähemmän körtti kuin Ali? Tai sitten päähän lyönti vaikuttaa ihmisiin eri tavalla?
-
Uusimmassa Suomen kuvalehdessä oli reportaasi jääkiekkoilijoiden aivovammoista.
-
Kotimaa-lehti on osakkaana Deissä.
Voisin kuunnella Radio Deitä enemmänkin, jos siellä ei soitettaisi niin ärsyttävää musiikkia. Ohjelman kirkkain helmi on Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen. Siitäpä ei radio-ohjelma parane. Jos musiikki olisi parempaa, niin monta muutakin helmeä voisi sieltä varmaankin löytää.
-
Kyllä iskee luihin ja ytimiin, vaikkakaan en perusta paljoa veisuusta. :-\
Tätä minä aina lievästi ihmettelen kun miehellä on ääni kuin vain vähän hiomaton timantti... Itte kuulin... Ja vielä tenori... Viistoista kuoroa tappelis jo nyt. Vähän laulua, jos hän tunneille menisi niin - no - ei kaikki harrasta samaa -
Mutta minä en ole edes jaksanu mennä kuuntelemaanm Radio Deitä, klun kerran vahingos osuin sille kanavalle. Olin kotona puoltajuttomana ja loppukin taju meni kait. Mikä lie siinä sitten.
-
Pakko kommentoida tähän väliin, että nyt on siis Viisveisaajan tapauksessa kyse joko a. luonnonvarojen tuhlauksesta b. huutavasta vääryydestä tai c. molemmista... :icon_wink: Nimittäin muistan hyvin kuinka entinen heila, jonka veli sattuu olemaan kanttori ja laulaa muuten komeasti, ei ollut pätkääkään kiinnostunut esim.laulamisesta tai soittamisesta ja hänen äitinsä kerran vaan kahvipöydässä huokaisi, että: " Kyllähän tuolla meijän T:llä eniten lahjoja musiikkiin olis....mutta hän kun ei ole kiinnostunut, niin minkäs teet..." olin ihan että: :icon_eek: :107: :icon_rolleyes: ja valitin minkälaista haaskausta tämä jäppinen suorittaa... :icon_lol:
Toisaalta Viisveisaaja voi ainakin rehellisesti sanoa, että laulaminen ei kiinnosta häntä/musiikki liiemmälti muutenkaan, eikä hän yritä näin sanomalla naamioida sitä, ettei olisi lahjoja... :icon_cool:
Mutta se täytyy vielä sanoa, että olen Leenan kanssa kyllä samaa mieltä...jos rupeaa oikein kolisemaan luihin ja ytimiin, voi olla vaarana, ettei enää muuta nähdäkään...
-
Kas, en olekaan ainut, joka ei kestä Radio Dein musiikkia. Sitä taas kuuntelee innolla moni, joka ei sietäisi minulle rakasta veisuumeininkiä. On se hyvä, että on valinnanvaraa eikä jää kristillinen harrastus musiikkityylistä kiinni. :eusa_clap:
Kuulun samaan piiriin.
Minä myös. Viime aikoina olen muutaman kerran satunnaisina aikoina avannut Dein, ja musiikkia on kuulunut. Kunnon Siionin virsikin joskus. Mutta (nyky)musiikkilevyarvosteluohjelmaa en jaksa ollenkaan. Gospelia jotain nuorempana kuuntelin, nyt en siitä juuri jaksa innostua.
Kyllä iskee luihin ja ytimiin, vaikkakaan en perusta paljoa veisuusta. :-\
Armo, painotukset pieneksi tulemisesta ja olemisesta ja muu herännäisyydessä viehättää enemmän.
Minusta virret ja veisuu ovat parasta seuroissa. Kaikkia virsiä en osaa, enkä kyllä viitsisi opetellakaan, kun ne eivät kolahda luihin ja ytimiin. Se kauppakeskusvirsi on minusta mahdollisimman joutavanpäiväinen. Vanhoissa virsissä on asian ydintä, puheet ovat milloin mitäkin. Tosin niistäkin, useimmista, löytyy edes pieni itu johonkin pieneen pohdintaan.
-
Henkilökohtaisesti kavahdan herkästi, kun jokin alkaa kovasti iskeä ryhmien "luihin ja yrimiin", valitettavasti. Porukassa on kautta aikojen tyhmyys tiivistynyt, ja joskin mielessäni ovat poliittiset luut ja ytimet, niin vaaransa sillä on kirkollisessa elämässäkin. "Kuulispa vaan toisten liikkeitten puhujat miten upeasti meidän puhuja taas veti". Mitä se semmoinen kristillisyys on, että muut ja me??
Hienosti sanottu Leena! Olen täsmälleen samaa mieltä.