Käsitykseni yhteiskunnan romuttamisesta kieltämättä perustuu kuulopuheisiin. Yksi tekijä on opintoraha, jonka puolesta kävin toissapäivänä osoittelemassa mieltä. Sen reaaliarvo on ainakin laskenut sen 20 prosenttia sitten 90-luvun alkupuolen.
Mutta uudistuksiakin on tehty. Opiskelijoiden asumistukea on lisätty. Samoin opintolainaosuutta. Myös opintolainavähennys on toteutettu.
Toinen tekijä on kehitysvammaisten huolto, jonka kehityksestä olen saanut kuulla ammattilaisilta. Seinäjoella Eskoon palvelukeskuksen asukasmäärä on romahtanut alle puoleen sitten 70-80 -lukujen kulta-aikojen kun avohoidosta on tullut suosittua.
Joka onkin aivan oikea suunta. Monet kehitysvammaiset asuvat nykyään itsenäisesti tai ovat niin sanotussa tuetussa asumisessa tai he asuvat itsenäisesti, mutta heillä on avustaja. Kehitysvammaisten kannalta ääritapauksia lukuunottamatta laitostaminen on kaikkein huonoin vaihtoehtoa. Yli 50 % kehitysvammaisista asuu muuten vanhempiensa luona. Eli omaishoidon osalta ongelmat ovat suurimpia ei laitoshoidossa.
Avohoidossa kärvistelevistä mielenterveyspotilaista kuulee myös jatkuvasti ainakin pääkaupunkiseudulla.
Olisiko mielenterveysongelmista kärsivät pantava sitten laitokseen. Ongelma tältä osin ovat kansalaiset eivätkä potilaat.
Sitten on Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia (jota en ole lukenut :oops: ), jossa kuvaillaan stressin ja työpaineiden kasvua suomalaisessa työelämässä.
Tunnen herra Siltalan hyvin. Hän on teoriaherra ja liioittelee työelämän ongelmia. 2000-luvulla Suomessa on Euroopan lyhyimmät työajat ja pisimmät lomat. Lisäksi meillä on kokonaisvaltainen työterveydenhuolto, jollaista ei löydy kuin Pohjoismaista jos sieltäkään.
Ongelmat ovat pitkälti määräaikaissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa, joita on noin 17.5 5 palkansaajista.
Ja uudessa budjetissa taas leikataan köyhiltä ja annetaan rikkaille. Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat tuottaneet sellaisen käsityksen, että hyvinvointivaltiota rommutetaan ohjelmallisesti.
Ilmeisesti vasemmistoliiton edustajan puheenvuoro koski varallisuusveron poistamista. Paljon tietysti on liikkellä poliittista propagandaa aiheesta, mutta jos halutaan pysyä tosiasioista, on tilanne hieman toisenlainen. Valitettavasti kansalaisille ei ole historian tajua. Vertailu 1950-, 1960- ja 1970- ja 1980 ja 1990-luvun olosuhteisiin toisi jonkinlaista suhteellisuudentajua siihen, missä nykyään mennään.
Energiasta: uusiutuvien energianlähteiden tutkiminen on tietenkin eräs perushippivastaus, rannikko vain täyteen myllyjä ja joka rumaksi väittää, katsokoon peiliin
Tuulivoimalla ei ratkaista maan energiapolitiikkaa. Mutta voihan sitä jonkin verran lisätä tietyillä alueilla, joilla tulee riittävästi. Kampanja energian säästämiseksi on asiaa. Sillä saataisiin noin 5 - 10 prosentin säästöt. Suomella ei ole paljon vaihtoehtoja. Bioenergia on yksi, mutta se merkitsee erityisesti metsien käyttöä. Maalämpö asuntojen lämmittäjänä on osaratkaisu. Ydinvoimaa ei voi välttää vaikkei siitä pidetäkään.
Jos järjestelmä olisi toinen, eräillä ei ehkä olisikkaan sitä pätäkkää.
Jos eläisimme neuvostojärjestelmässä, ei kenelläkään olisi pätäkkää.
Toistaiseksi ei kohdalleni ole tullut parempaa järjestelmää. Ja se on erilaisten vihreiden, anarkistien ja vasemmiston suurin ongelma. He eivät tarjoa kilpailukykyistä vaihtoehtoa.