Tänään olivat aamulla '
hyvät henget' liikkeellä . Kävelin jo heti yhdeksän jälkeen kirkonkellojen soidessa Evakkolasten muistomerkille. Pian ensimmäinen kohtaamani nainen tervehti iloisesti hymyillen ja paineli rivakkaa vauhtia omalla aamulenkillään. Ei ollut tuttu.
Muistokiven luona istui maahanmuuttajamies tupakalla ja nettipuhelua puhuen. Tamiliksi ajattelin häntä. Toivoteltiin hyvät huomenet.
Istuin katsellen puistoon istutettuja puita, joita pitäisi olla 40 eri lajia. Silloin siihen tuli nuorehko pariskunta. Aloimme jutella, ja kävi ilmi että hekin ovat karjalais-hämäläiset puolisot. Vaimo Joutsasta, mies Tamperrelta. Lapsi oli jo Mukkulan kirkolla kuoroharjoituksissa. He olivat menossa Mukula-messuun.
Kehkeytyi keskustelu evakkoudestani, ja rouvan isän kivennapalaisuudesta. Isän naapuripitäjän äijii !
Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainassa, omiin sotiimme liittyen. Puhimme paljon ja aika syvällisestikin uskosta.
Nautimme toistemme seurasta, ja palailimme yhtämatkaa toivotellen ja kiitellen .
Lähellä kotia oli Huvipolulle joku repinyt paperilaskun, joka taisi olla sairaalalasku, ja ripotellut sen siihen kujalle.
Noukin niitä rollaattorini koriin viedäkseni ne meidän roskikseen. Takaani tuli nainen joka ryhtyi auttamaan. Taas syntyi keskustelu. Roskaaminen ei kuulunut meidän kummankaan harrastuksiin, muutoin kun siivoten.
Mainitsin ettei minun nuoruudessani edes ollut roskia mitä kerätä, kun sodanjälkeinen aika oli köyhää, niin että karkkipaperitkin pantiin talteen, eikä heitelty luontoon. Niitä kierrätettiinkin, vaihdeltiin toisten lasten kanssa.
Hän sanoi kotinsa olleen köyhä.
Sain taas lämpimät toivitukset. Sitten olin kotona, ja hyvää on ollut koko päivän. Kuuntelen Riitta Konttisen kirjaa helene schjerfbeck´stä. Ties kuinka monetta jo, mutta jaksaa kiinnostaa.
Ja kohta saa jännittää hakkaako Kanada Suomen joukkueen kuinka suurin luvuin, kuten Matti ennustaa.
Minä olen aina heikomman puolella.