Apostolien tekojen kolmannessa luvussa sanotaan:
Tehkää siis parannus ja kääntykää, että syntinne pyyhittäisiin pois ja että virvoituksen ajat tulisivat Jumalan kasvoista.
Todella, niin kuin Lars Mikael sanoi, usein raamatussamme kreikankielen sana joka tarkoittaa mielenmuutosta, on käännetty parannuksenteoksi.
Kääntyminen on käännös synneistään Jeesuksen puoleen, eli ei enää katsele syntisyyttään tai syntejään, vaan Jeesusta. Synti ja Jeesus ovat päinvastaisissa suunnissa, joten Jeesusta katsomalla synnit jäävät taakse.
Kreikankielen sana, joka on käännetty anteeksiannoksi harhaanjohtavasti, tarkoittaa: anteeksiantoa, sovitusta, vapautusta ja vapautta. Sen vuoksi syntien anteeksiantaminen on syntien anteeksiantaminen, syntien sovitusta, synnistä vapautusta ja vapautta synnistä.
Kun tätä ja mielenmuutosta saarnattaisiin, ihmiset vapautuisivat taakoistaan rauhassa, jonka Jeesus antaa. Jeesus ei anna niin kuin maailma antaa. Maailma antaa väärän rauhan.
On todella meillä ilosanoma
anteeksianto, sovitus, vapautus ja vapaus... Jumalan armo ja rakkaus, mielenmuutos Jumalan rakkaudessa ja armossa.
Miksi siis moni meistä näyttää kuin meillä olisi surusanoma kannettavanamme? Miksi uskovat, joiden kuuluisi iloita siitä, että heidän nimensä ovat kirjoitetut elämän kirjaan ja joille on ilmoitettu ilosanoma, ovat niin surullisia? Iloinen syntinen sanoo surulliselle vanhurskautetulle: En halua samaa, olen iloinen ilman ilosanomiasi joka tuo surun ja kärsimyksen.
Minä näytän kantavani sanomaa, joka on okei, ihan hyvä. Onneksi, ei omin teoin vaan armosta Jumala antaa minun olla Kristuksen kirje maailmalle, josta näkyy mikä on evankeliumi, ilosanoma. Minä joka en itsessäni ole mitään, mutta kaikki minä voin Hänessä joka minua vahvistaa. Ei mitään kerskaamista itsessäni, syntisessä lihassani. Ainoastaan Jeesuksessa, jonka nimessä minut on luotu uudeksi, Jumalan Hengessä.
Siunausta kaikille, kirjoittelin taas mietteitäni asian pohjalta ja toivon, ettei kukaan loukkaannu mietteliäästä sävystäni. Rukoilen Jumalaa että joku voisi saada "armonvilauksen" kirjoitukseni kautta, vai miten olettekaan tottuneet kutsumaan ilmiötä, jossa Pyhä Henki paljastaa palasen Kristuksen armoa.