Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Kalistaja - 21.07.09 - klo:12:11
-
Hengellisessä Kuukauslehdessä oli aikoinaan piirroskuva tummaa virtaa pitkin lipuvasta valkoisesta joutsenesta, ja siinä yhteydessä teksti: Yli virran. Logon alla muisteltiin ajankohtaisesti pois menneitä heränneitä. Mielestäni tuo otsikkoteksti voi olla myös körttifoorumilla. Ja aloitan näin:
Lapualla joulukuussa vuonna 1914 syntynyt körttipappi ja rovasti Paavo Kuoppala kuoli Lapualla 94-vuotiaana, 18. heinäkuuta 2009. Pisimmän työrupeamansa - 26 vuotta - Kuoppala teki Pielavedellä, jossa hän toimi ensin kappalaisena 1952-1963 ja sitten kirkkoherrana 1963-1978, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
Kuoppalan elämässä siis Etelä-Pohjanmaan ja Savon herännäisyys löivät kättä.
-
Mistä ihmeestä minulle tuli mieleen Jussi Kuoppala. Onko hän heränneitä ja onko hän jotain sukua Paavo Kuoppalalle?
-
Paavo Kuoppalalla oli Jussi-niminen veli ( maanviljelijä ) ja Jussi-niminen pikkuserkku ( käsittääkseni pikkuserkku ), jota, Pirska, uskoakseni haet. Tämä jälkimmäinen Jussi oli pappi ja Herättäjän pomoja. Kuoppaloita on ollut koko joukko Lapualla ja Ylistarossa.
-
onkohan hän peräti serkku...
-
Ei kyllä se niin oli/on, että Paavo "Paku" Kuoppalan ja Herättäjän Jussi Kuoppalan sukulaisuussuhde oli/on jokseenkin "pikkuserkkuosastoa". Lapualla syntyneen Paavon sukujuuret ( isä niin ikään Herättäjä-Yhdistyksessä vaikuttanut, päätoimikunta ynnä muuta , J. K. Kuoppala ) olivat ja ovat Ylistarossa, kuten myös Jussin, joka oli " Kitinojan Kuoppaloita".
-
Minä olen kotoisin Kuoppalantieltä :003:
-
On näköjään vaikeaa päästä edes Lapuanjoen yli. Minun isäni lepää Swakop-joen rannalla. Siinä on joinakin vuosina parin päivän ajan vettäkin.
-
Minä olen kotoisin Kuoppalantieltä :003:
Meidän tiellä on kuoppia. :icon_biggrin:
-
Ei kyllä se niin oli/on, että Paavo "Paku" Kuoppalan ja Herättäjän Jussi Kuoppalan sukulaisuussuhde oli/on jokseenkin "pikkuserkkuosastoa". Lapualla syntyneen Paavon sukujuuret ( isä niin ikään Herättäjä-Yhdistyksessä vaikuttanut, päätoimikunta ynnä muuta , J. K. Kuoppala ) olivat ja ovat Ylistarossa, kuten myös Jussin, joka oli " Kitinojan Kuoppaloita".
Pikku tarkennus. Myös Kitinoja on Ylistarossa, vaikka se vähän syrjäkylä onkin.
-
Totta, Seppos! lainausmerkit ja huomio oli siksi, että ainakin Lapualla ( anteeksi Pena, juurillani taas ) puhuttiin ( tai ainakin minä korviini niin sain ) Kuoppaloista ja Kitinojan Kuoppaloista....
Eikä tässä tosiaan tarvitse jäädä lakeudelle. Tässä Yli virran-osiossa muisteltakoon tuoreita tai vanhoja keskuudestamme poistumisia, niin kuin kukin kirjoittaja hyväksi havaitsee!
-
Pysyteltäiskö vielä Kitinojalla. Olen syntynyt siellä, aivan lähellä JK:n Kitinojan kauppaa. Muistan ne seudut viisivuotiaan silmin ja myöhemmin usein siellä käväistyä.
Kauppias J K Kuoppala vieraili usein kotonamme Nivalaan muuttomme jälkeen.
Tiedän vain yhden kauppiaan Hänen lisäkseen , joka käytti körttipukua. :icon_wink:
-
On näköjään vaikeaa päästä edes Lapuanjoen yli. Siinä on joinakin vuosina parin päivän ajan vettäkin.
Pohjanmaan joet ei oo jokia vaan puroja. :)
-
Myyrä, meneppä katsomaan KYRÖNJOKEA
Jaksaisko myyrä edes uida sen yli :icon_biggrin:
-
Myyrä, meneppä katsomaan KYRÖNJOKEA
Jaksaisko myyrä edes uida sen yli :icon_biggrin:
Pielisjoki on leveämpi. :eusa_angel:
-
Totta, Seppos! lainausmerkit ja huomio oli siksi, että ainakin Lapualla ( anteeksi Pena, juurillani taas ) puhuttiin ( tai ainakin minä korviini niin sain ) Kuoppaloista ja Kitinojan Kuoppaloista....
Ja körttiläisyys ei voi omia Kuoppala-nimeä sillä esim Härmissäkin on paljon heitä ja
Alahärmässähän myös Kuoppalan kyläkin, lähellä Oravaisia.
-
Minä olen kotoisin Kuoppalantieltä :003:
Mie en ilkee sannoo mistä oon kotosin. :icon_redface:
-
Nivalassakin on Kuoppaloita aika liuta. Eikä kaikki kovin körttiläisiäkään. :icon_wink:
-
En nyt muista olisiko ollut joku Kuoppalakin mutta yhdessä luonnonsuojelujärjestössä vilahtelee monta vanhaa körttisukunimeä johtopaikoilla. Ainakin yksi Malkamäki, useampikin Kytömäki ja Svärd. Svärdejä muistan körttiläisyyden historiasta.
-
Pielisjoki on leveämpi. :eusa_angel:
No onhan se vähän leveäpi, kuin Vääräjoki :icon_biggrin:
-
Mie en ilkee sannoo mistä oon kotosin. :icon_redface:
Kaikkihan sen tietävät mistä myyrät ovat kotosin :icon_biggrin:
-
Kaikkihan sen tietävät mistä myyrät ovat kotosin :icon_biggrin:
Ei voi olla totta, että tänään tulee niin ratkiriemukkaita kommentteja. :repee:
-
Itse asiassa tässä ollaan nyt menty kauaksi alkuperäisestä aiheesta. Niitä aivan ihania körttiukkoja on mennyt yli virran 1970- ja 2000-luvulla. Toinen heistä on minun isäni ja toinen siitä ihan naapurista. He eivät pelleilleet uskon kanssa, olivat tosissaan, mutta eivät missään nimessä tiukkapipoisesti. Heistä molemmista minulla on niin lämpimät muistot kuin muistot vain voivat olla. He osasivat ulkoa siionin virsiä ja 1970-luvulla kuollutkin ehti tutustua siionin virsien uuteen painokseen.
-
Kaikkihan sen tietävät mistä myyrät ovat kotosin :icon_biggrin:
Aika hyvä. :icon_biggrin:
Nyt on aika valmistautua kohtaamaan lääkäri. Toivottavasti puhuu muutakin kuin venäjää.
-
Myyrä, samoin täällä. Mutta pysytellään vielä siellä Pielisen rannoilla, koska siellä asustelee nykyään muitakin "jyrsijöitä" esim. ins. Heikki Majava. Hyvä työkaverini aikoinaan 70 luvulla. :icon_wink:
-
Esa veljeni virkaanasettamispäivää vietettiin Vihannin pappilassa. Jossain vaiheess Oulun piispa kysyi minulta - millä tavalla olet sukua tälle nuorelle kirkkoherralle -
Vastasin - taidan vähän olla, kun olen perheemme kolmanneksi vanhin ja Esa on neljästoista - Leikkisäksi tunnettu piispa hörähti nauruun.
Esa kerkesi palvella Vihannin serakuntaa 27 vuotta. Isäinpäivänä v. 2001 Hän sanoi sänkynsä laidalla istuvalle Ritva vaimolleen - Et sinä jää yksin - ja nukkui rauhallisesti pois.
Haimasyöpä korjasi Hänet nuorena keskuudestamme.
-
Kalistajan avaus "Yli virran "
Yöllä, kun ei unta tullut ajattelin tätä asiaa. Sovittelin sitä mielessäni, että taidan /taidamme olla käymässä itse kukin oman virtamme yli. Joillakin vastaranta on vain kauempana, kuin toisilla.
Kun käyn viikonvaihteen jälkeen TYKS:sä viidenviikon ajan jokaisena arkipäivänä, onko silloin vastaranta lähempänä. Onneksi ei ole siitä etukäteistietoa.
Näitä miettii tänään Jaakon päivänä juhoma . (ei tästä ole keskustelun aiheeksi)
-
Kun käyn viikonvaihteen jälkeen TYKS:sä viidenviikon ajan jokaisena arkipäivänä, onko silloin vastaranta lähempänä. Onneksi ei ole siitä etukäteistietoa.
Näitä miettii tänään Jaakon päivänä juhoma . (ei tästä ole keskustelun aiheeksi)
Onko vastaranta lähempänä...en tiedä, mutta se tulee ainakin paljon todellisemmaksi. Me niin helposti sen torjumme jonnekin kauas tulevaisuuteen. Kukaan meistä ei kuitenkaan tiedä kuinka lähellä se on.
Voimia sinulle ja Taivaan Isän hellää huolempitoa!
-
65 täytettyäni, on kuolemanajatus tullut ikäänkuin uutena maailmaani päivittäin.
Todellisena, mahdollisena, mutta lempeänä. Yli virran on aivan oikea termi tunnoilleni.
Se mikä ennen ei ollut mahdollinen, ainakaan MINUN kohdallani, ja häivähdyskin siirreettiin kiireesti syrjään. Nuoremmat ihmiset haluavat kovasti taistella kuolemaa
vastaan. Niin meilläkin kun liki 30 vuotta sitten puoliso sairastui melanoomaan. Kaikki läheiset olivat peloissaan ja leikkauttelivat luomiaan. Vakavasti sairastumisessa on "kuolemanvaara".
Raamatussa sanotaan: Elämästä kyllänsä saaneena hän meni isiensä tykö.
Siellä saamme (Jeesuksen tähden) katsella Kirkkautta kasvoista kasvoihin.
Juhoma, isoveli, olet Matin ja minun ajatuksissa.
Raamatun sanoin:Elämästä kyllänsä saaneena hän meni isiensä tykö.
-
Mieleeni tulevat monet läheiset, jotka ovat menneet yli virran (olkoon sitten 'Kymijoki', 'Kitinoja', 'Swakop' tai sitten vaikkapa 'Jordan') tai elävät nyt juuri viimeisiä aikojaan täällä. Joitakin arkkuja olen saanut olla kantamassa. Ei kai olisi sopivaa tarkemmin luetella nimiä ja vuosia. En ajattele heitä merkittävinä kristillisinä vaikuttajina, vaikka joidenkin kohdalla sekin saattaisi olla paikallaan. Kuolemaa vastapäätä ihminen tuntuu olevan hyvin paljaasti vain oma itsensä. Oman elämän mittaa miettiessä suhtautuu itseensäkin vähän samalla tavalla, jokseenkin tyhjätaskuna. Onkohan tämä sitä sydämen viisautta, jonka saa laskiessaan päivänsä oikein?
-
Hei!
Kesäkuussa kesälomareissuilla kävin joillakin hautausmailla. Kävin myös Vihannissa kummitätini haudalla ja olin hetken hiljaa Esankin hautakiven äärellä.
-
Eilen, sunnuntaina, saimme me mukkulalaiset kuulla kaksi kuolinsanomaa.
Messussa ilmoitettiin monivuotisen suntiomme Eira Kurkelan kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen. Hän oli vielä työikäinen ja työkuntoinen ihana ihmisten palvelija.
Hymyillen hän levitti lämpöä meitä palvellessaan messuissa.
Kirkkoväärteistä monet jäivät ikävöimään yhteistyötä Eiran kanssa, myös Eiran leipuritaitojen vuoksi. Omin varoin hän monet kahvileivät miehille tarjoili.
Eilen iltamyöhään tuli kaupunginsairaalasta sanoma rovasti Terttu Hellmanin kuolemasta.
Terttu oli taistellut jo kauan vaikeaa sairautta vastaa.
Tertun elämän täytti työ ja rakkaus meitä mukkulalaisia kohtaan.Hänen hiljaisen lempeä läsnäolonsa jo kertoi Jumalan rakkaudesta hänessä ja hänestä meihin seurakuntalaisiin.
Terttu oli runouden ystävä. Useimmiten hänen saarnansa päättyivät runonsäkeeseen.
Terttu oli ahkera myös Herättäjäyhdistyksen toiminnassa.
Olimme paljon yhteydessä, yhteisen ystävän,102-vuotiaan Liisa-neidin kautta. Liisan nimi- ja syntymäpäivillä Terttu hoiti kauniisti seurakuntaa sielläkin.
Nyt on siis työpari, pappi ja suntio valmiina siellä missä ei itkua eikä sairautta enää ole.
Kauniit muistot jätitte meille perästätuleville.
-
Pielisjoki on leveämpi. :eusa_angel:
Ehkä OT, mutta Kyrönjoen leveys taitaa riippua siitä, onko tulva vai ei. Pahimmillaan voi olla kilometrejä leveä, mutta uinnin (josta oli puhe vuonna 2009, ketjun ykkössivulla) voikin sitten hoitaa käsipohjalla. Pielisjoki pysyy paremmin uomassaan.
-
Vilkaisin ketjua. Mahtaako muut muistaa viimeisen Habsburgin siunaustilaisuutta. Arkku tuotiin kirkon ovelke johon ensin koputettiin, ja papisto sisältä kysyi kuka pyrkii sisälle Kerrottiin arkkiherttuan tai mikä äärimmäisyys hänkin oli ollut, kaikki perityt arvonimet sekä muut tittelit.
-Emme tunne.
Seuraava koputus, ja sitten lueteltiin työt toimet, kansalaiskuntousuutta osoittavat mittarit, hyväntekeväisyyshankkeet, taidot kyvyt ja niiden loistokas käyttö.
- Emme tunne.
Sitten tuli vielä persoonallisia hyveitä ominaisuuksia ja mitä nyt voi ihminen keksiä.
- Emne tunne, vielkää muualle! Samaan aikaan kamera kuvasi kirkkoa, jossa papit käänsivöt selkänsä ja lähtivät ovelta.
Vielä yksi yritys- Kuka siellä?
- Sanoivat pelkän etunimensä; syntinen, kuolevainen ihminen!
Pariovet avattiin oitis. Olen ajatellut etten tahdo mitään merkillisyyttä mutta jos voisin yhden suomalaisille vieraan kuoppajaistavan saada, vain yhden, jos on elossa joku minua hautaamassa, jos en menehdy pakkasella, jos se ei keräisi uteliaita, jos se ei loisi täysin vastakkaista assosiaatiota kuin piti eli ei noin... Mutta jos paikalle osuu satunnainen matkailija joka muistaa tämän toivomuksen, hän voisi kertoa sen ennen kuin laulavat jos ovat paikalla Sun haltuus rakas Isäni, kuten ovat laulaneet jokaiselle.
Ehkä se on meidän Anklopfzeremoni.
-
Sain juuri sanoman 102-vuotiaan ystävän, Liisa-neidin kuolemasta. Keskiyöllä hän nukkui kuolonuneen satakaksi ja puoli vuotiaana.
Ystäväpiiri vähenee. Seurakunta kokoontuu ylösnousemusta odottamaan.
Olen täällä moneen kertaan maininnut tästä ' vara-äidistäni' jonka elämäntyö oli
oman perheen puuttuessa muiden palveleminen. Sain olla osallisena tästä rakastavasta yhteydestä.
Kiittäen ja kaivaten R-m
-
Jos hengen köyhyydessä Pysymme Jeesuksessa, Pääsemme perille. Veisaamme: Halleluja. Olemme siunattuja. Ylistys Herralle. SV 256:8
-
Monta kertaa olet R-m Liisasta kertonut, osanottoni.
-
Kuin pisteenä I;n päälle puhui tänään seuroissamme surututkija Mari Pulkkinen.
Varsinainen seurapuhe se ei ehkä ollut, mutta erittäin mielenkiintoinen aloituksesta alkaen hän oli; " Olen iloinen että saan puhua surusta ".
Vanhojen ja valmiiden kuolevien läheiset voivat kokea suremisen sijasta jopa iloa ja huojennusta. Jokaisen kuoleman jälkeen olemme kokeneet jotakin uutta.
Todella. Meilläkin nyt neljännen kuoleman kohdatessa puolen vuoden isällä on tullut erilaisia ajatuksia vainajista , elämästä ja siitä mitä sen jälkeen...
Tänään siunattiin kirkkomme suntio. Yllättävä äkillinen kuolema jättää kysyttävää.
-
Sain eilen kuulla Liisa-neidin siunauspäivän. Se on vasta 5.3. joten on aikaa valmistaa pieni muistelu-puheenvuoro. Ei meitä saattajia ole kuin kolmisenkymmentä. Ystäväjoukko harvenee vääjäämättömästi.
-
Isäni kävi entisen esimiehensä hautajaisissa. Esimies oli liki 90v ja vaimo oli mennyt edeltä. He olivat lapseton pariskunta. Esimiehellä oli enimmillään 14000 alaista. Hautajaisissa oli kahdeksan henkeä ja isäni loukkaantui siihen syvästi ja ilmoitti, että hänet siunataan perhepiirissä ja ilmoitus lehteen vasta jälkikäteen.
Helsingin Sanomissa oli juttu hautajaisista, joissa ei ollut yhtään saattajaa. Vaitiolovelvollisuus esti tiedon saattamisen hyville tutuille, kun eivät olleet sukua ja tutut lukivat loukkaantuneina hautajaisista vasta sanomalehdestä.
-
Luin tuosta mistä kirjoitit, tuosta saattajitta haudatusta. Hyvin surullista tällainen virallisuus.
Kun nyt on jo lapsille vara-mummeja, vara-kummeja eikö voisi seurakunta perustaa vara-saattajatkin yksinäisille kuolleille.
Itse olen ollut monelle sotapojalle kummina kun heidät on kastettu ja konfirmoitu palveluksen aikana varusmiesjumalanpalveluksen ja konfirmaation yhteydessä.
Paikkakunnan lehdissä on ollut juttuja ja kuvia roboteista jotka käyvät viihdyttämässä vanhuksia hoitolaitoksissa. Sekin on surullista. Eikö henkilökunnalla ole aikaa näille hoivaa ja läheisyyttä kaipaaville ja antaville ihmisille.
Minun vanhusystäväni oli onnellinen kun sai säilyttää meitä joitakin ystäviä lähellään loppuun saakka.
-
Saapahan nähdä miten meillä käy? Toimitusjohtaja haudattiin kunnioittavasti ja henkilöitä oli paikalla. Tytär taitaa saada vain lähiomaiset paikalle ja niitähän ei monta ole. Oman huutamiseni kykenin jättämään Peipporämeelle. Maailma marssii oman tahtinsa mukaan, minulla ei ole sen yli valtaa, enkä sellaista tarvitsekaan.
-
:'( :'( :'( :eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Voimia ja siunausta!
-
Saapahan nähdä miten meillä käy? Toimitusjohtaja haudattiin kunnioittavasti ja henkilöitä oli paikalla. Tytär taitaa saada vain lähiomaiset paikalle ja niitähän ei monta ole. Oman huutamiseni kykenin jättämään Peipporämeelle. Maailma marssii oman tahtinsa mukaan, minulla ei ole sen yli valtaa, enkä sellaista tarvitsekaan.
" Miksi piti Christianin kuolla? ---- Vai siksikö, että hän oli valmis, kypsä, suloinen hedelmä Jumalan kädessä?"
"Kevät Nooan arkissa". En muista tekijää. Ajatus on 16-vuotiaana kuolleen Christianin kaksossisaren Margotin, kun kuolemasta on jo hieman aikaa.
-
Saapahan nähdä miten meillä käy? Toimitusjohtaja haudattiin kunnioittavasti ja henkilöitä oli paikalla. Tytär taitaa saada vain lähiomaiset paikalle ja niitähän ei monta ole. Oman huutamiseni kykenin jättämään Peipporämeelle. Maailma marssii oman tahtinsa mukaan, minulla ei ole sen yli valtaa, enkä sellaista tarvitsekaan.
Osanottoni, voimia ja siunausta! :eusa_pray:
-
Olen uuteen aamuun päässyt.
-
Päällimmäiseksi pulpahti mieleeni neljä ihan viime vuosina pois siirtynyttä ystävääni, joiden kanssa toistuvasti retkeilin ja pohdin maailman menoa:
1) Isäntä/ varastomies/ "lautamies"
2) Musiikkitoimittaja
3) Rakennusalan yrittäjä
4) Kuvataiteilija
Kuolinsyitä: maksan vajaatoiminta, syöpä, sydänkohtaus, viina....
Yhteistä noille neljälle se, että kukaan heistä ei ollut täyttänyt vielä kuuttakymmentäviittä ( 65 ) vuotta.
Jokainen heistä oli hyvin utelias ja eli niin sanotusti täyttä elämää. Jokainen heistä oli kovin kiinnostunut väkevistä tapahtumista, urheilusta, musiikista, kulttuurista.... :kahvi:
-
Urputan pikkuisen. Facebookista kun ei tahdo saada vainajia pois millään, niin taas ensi viikolla pyydetään onnittelemaan vainajaa hänen syntymäpäivänään. Minusta tämä on inhoittavaa. Ymmärrän heidän sabotaasipelkoaan, mutta jos henkilö ei ole itse antanut elonmerkkiä vuoteen hänet voitataisiin automaattisesti poistaa.
-
Urputan pikkuisen. Facebookista kun ei tahdo saada vainajia pois millään, niin taas ensi viikolla pyydetään onnittelemaan vainajaa hänen syntymäpäivänään. Minusta tämä on inhoittavaa. Ymmärrän heidän sabotaasipelkoaan, mutta jos henkilö ei ole itse antanut elonmerkkiä vuoteen hänet voitataisiin automaattisesti poistaa.
Noista neljästä tuonilmaisiin eli uuteen ulottuvuuteen siirtyneistä ( joista ammatin ja kiinnostusten suhteen siis kerron tuossa lähistöllä ja vähän ylempänä ) kolme kuului/kuuluu Facebook-kavereihini ( yksi heistä oli niin paljon wanhan liiton mies ettei hän naamakirjaan millään ilveellä ) ja tuota samaa olen pohtinut kuin seppos, että roikkumaanhan he jäävät. Pitäisiköhän F:n kehitellä muistosivustoja, jossa voisimme vainajien ajatuksia ja tekemisiä tiedoksi saattaa ja niitä muistella. Eli että en nyt kuitenkaan ihan kerrasta poikki...! :kahvi:
-
Tykkään ilmaisusta siirtyä tuonilmaisiin. Sielu siirtyy, ruumis kuolee.
Meillä on kuolema kulkenut suku- ja ystäväjoukossa.
Syyskuussa Kalle, Matin veli
Tammi-helmikuussa seurakuntamme suntio ja rovasti
Helmikuussa myös ystäväni Liisa-neiti 102-v.
Joka sunnuntain kuolinilmoituksissa on joitakin joita olen tuntenut työni kautta tai muuten.
Taitelijat kuolevat usein melko nuorina elettyään täyden elämän. Tämän havaitsin jo teinityttönä kun katselin taidekirjoja. Silloin jopa neljäkymmenen ikävuoden saavuttaminen vaati erityisiä geenejä. Kuvataiteilijoita tappoivat esim. myrkkymaalit . Mutta
nestemäiset myrkyt ne vasta Tuonen työtä edesauttoivatkin. Absintti Ranskassa ja paloviina Pohjoismaissa.
Itsemurhat ovat olleet taiteilijoita ' tuonilmaisiin' vievä.
-
Urputan pikkuisen. Facebookista kun ei tahdo saada vainajia pois millään, niin taas ensi viikolla pyydetään onnittelemaan vainajaa hänen syntymäpäivänään. Minusta tämä on inhoittavaa. Ymmärrän heidän sabotaasipelkoaan, mutta jos henkilö ei ole itse antanut elonmerkkiä vuoteen hänet voitataisiin automaattisesti poistaa.
Facebookin kehittäjät ovat niin nuoria, että eivät vielä ole tiedostaneet että kaikki aikanaan kuolevat?
En kannata kokonaan poistamista. Kyllä sivu (vai mikä seinä se virallisesti on) saisi jäädä pystyyn, jos henkilö itse on eläissään (tai vielä elonmerkkejä antaessaan) niin toivonut. Mutta ehkä joitakin toiminnallisuuksia voisi rajoittaa, kuten juuri nuo synttärionnittelut.
Pitäisi muutenkin olla joku valtuutettu taho, johon voisi kirjata, kuka saa ilmoittaa että olen kuollut, ja/tai mistä kaikkialta kuolintietoja saa hakea. Ja Facebook saisi (ainakin Suomen kaltaisen maan tapauksessa) uskoa näitä ilmoituksia. (Itsekin ihmettelen, mistä koko tuttavapiirini saisi tietää, jos satun kuolemaan, kun porukka koostuu niin erillisistä segmenteistä.)
Noin muuten, jos emme usko että kuolema on kaiken loppu, niin olisi yhtä loogista onnitella vainajaa hänen syntymäpäivänään kuin elossa oleviakin. Onnentoivotusten perillemenoa vain en menisi lupaamaan.
-
Noin muuten, jos emme usko että kuolema on kaiken loppu, niin olisi yhtä loogista onnitella vainajaa hänen syntymäpäivänään kuin elossa oleviakin. Onnentoivotusten perillemenoa vain en menisi lupaamaan.
Uskoisin tai toivoisin perillemenon olevan luvattu.
-
Liisa-neidin läheisin sukulainen, siskovainaan poikavainaan puoliso, soitti lisätietoja 5.3. tehtävästä siunaamisesta.
Tuhkat kätketään myöhemmin Lammin, kotikirkon multiin.
Juha Pessi siunaa, mikä on minusta uskomaton johdatus.
Yksi kukka Liisalle, kuten edeltämenneelle Terttu Helmanillekin. Muistotilaisuus pidetään vainajan viimeisen asunnon kerhohuoneessa.
Vielä kerran tämä Liisan kokoama joukko saapuu yhteen. Tosin arvelen muutamien meistä vieläkin haluta yhteydenpitoa.
-
Eri Klas kuoli 26.2.2016
https://youtu.be/BEPyRIdCCDo
Puhka rahus !
-
Liisan elämään ja työhön kuuluivat nuorena maalaistalon töiden lisäksi tukkilaanilla
työn tekeminen.
https://youtu.be/qJYns07per0
-
Eilen Haminan serkkuni soitti ja kertoi puolisonsa sairaudesta. Vain kolme viikkoa sitten hänen vointinsa huononi. Viikko sitten selvisi, että hön sairastaa maksasyöpää.
Hoitoja oli tarkoitus aloittaa huomenissa Helsingissä, mutta äsken serkkutyttö soitti, että Timo nukkui tänä aamuna kotonaan kuolonuneen 75-vuotiaana.
Timo oli veneenrakentajien sukua Summasta. Hänen raakkaalle muistolleen, etenkin Matilta;
https://youtu.be/oVR8o9b9BJc
-
Osanottoni. (http://www.hiitolankukkatalo.fi/175-home_default/adressi-osanottoon-2.jpg)
-
....syvä hiljaisuus....
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
-Edith Södergran
-
Kiitos.
Olimme läheiset. Läheisimmän serkun puoliso oli myös Matin ja Matin veljenkin ystävä.
Kävivät vierailulla, ei kauan sitten, eikä mikään tästä antanut mitään merkkiä.
Ihmisen elipäivät ovat kuin ruohon ja kukkien...
-
Hiljainen osanottoni :eusa_pray:
-
Osanottoni myös minulta.
Nykyään tuntuu, että toi viikatemies ei paljoa varoittele,kun heilauttaa sitä viikatettansa.
Tuntuu, että vanhukset vaan elää pitempään ja pitempään ja moni keski ikäinen tai parhaassa iässä oleva, yks kaks vaan lähtee.
-
Niin se on. Mutta olemme me yli seitsenkymppiset kyllä mielestäni vanhoja, ainakin
ruumis on.
Meiltä on kuollut 10 kuukauden sisäällä 4 läheistä, joista on kaksi 75-vuotiasta, yksi 69 vuotias ja yksi 102-vuotias. Kaikki kuolleet sairastivat, eikä kuolema tullut täytenä yllätyksenä kuin tämä tämänpäiväinen.
Kun lukee sunnuntain kuolinilmoituksia, on aina joku tuttu, usein monta.
Tämä tekee kuolemasta tutun vieraan. Osaa jo omaan kuolevaisuuteen suhtautua realistisesti.
-
Olen ajatellut, että elämä kuorii meistä useimmiten realisteja.
-
Silti vaan sattuu ja pelottaa.
Kun lähipiirissä on vakavaa sairautta, olen ihan hukassa, vaikea hyväksyä ja ottaa vastaan.
-
Realismi ei sulje pois inhimillistä empatiaa kohdata lähimmäisiä.
Ja rukoilla voi huokaisemalla täällä foorumillakin, kun huomaa, että siihen voisi olla tarvetta.
-
Realismi ei sulje pois inhimillistä empatiaa kohdata lähimmäisiä.
Ja rukoilla voi huokaisemalla täällä foorumillakin, kun huomaa, että siihen voisi olla tarvetta.
Ei tulisi kirjoittamisesta mitään, kun muutamaa juttua lukiessa huomaa huokailemisen tarpeen määrän, niin isoksi.
Joku jossain on sanonut luin äsken tai kait öö no joka tapauksessa.
Se olisi hieno taito, kun saisi mielikuvituksen toimimaan reaalimaailman mukaan.
Siis hyvien asioiden kohdalla :)
Olikohan telkusta vai mistä ton sain, mutta siitä on tehty joku isompikin tutkielma.
-
Hengellisessä Kuukauslehdessä oli aikoinaan piirroskuva tummaa virtaa pitkin lipuvasta valkoisesta joutsenesta, ja siinä yhteydessä teksti: Yli virran. Logon alla muisteltiin ajankohtaisesti pois menneitä heränneitä. Mielestäni tuo otsikkoteksti voi olla myös körttifoorumilla. Ja aloitan näin:
Lapualla joulukuussa vuonna 1914 syntynyt körttipappi ja rovasti Paavo Kuoppala kuoli Lapualla 94-vuotiaana, 18. heinäkuuta 2009. Pisimmän työrupeamansa - 26 vuotta - Kuoppala teki Pielavedellä, jossa hän toimi ensin kappalaisena 1952-1963 ja sitten kirkkoherrana 1963-1978, jolloin hän siirtyi eläkkeelle.
Kuoppalan elämässä siis Etelä-Pohjanmaan ja Savon herännäisyys löivät kättä.
Taidan olla niin nuori liikkeessä, että en tunne kuin yhden Pentin Lauttasaaresta, kun on joukostamme lähtenyt.
No Taneli pappia juna tökkäsi ja hän sai melkein pyhimyskehän pään ylle, mutta ei onneksi kuitenkaan.
Tekee hyvää aina välillä muistella edes menneitä, niin se saa suhtautumaan ongelmiin ja ystäviin lähimmäisiin pikkaisen hellemmällä asenteella.
Kaverini oli yhden lääkärin Johanna Murto muistaakseni sankarittaren nimi, ni Thaimaassa, kun oli se iso zunami.
Tää hänen siis lekurin kaiffa Pärre, Per Olof, niin Rosberg, jonka isä oli oli kunniakkaassa viikinki komppaniassa saksassa, äh mistä olinkaan kirjoittamassa ?
Niin silleen niinku tää Pärre tuli rantaan ja vastassa oli tuhat tai enempi mustunutta ruumista meressä kellumassa.
No sen jälkeen kun hän tuli himaan Hertsikkaan, niin häntä raivostutti kiittämättömyytemme ja hermoilumme kaikenlaisista pikku asioista ja pienet asiat yleensäkin.
-
Tämä on asia ja aihe joka meitä vanhoja ihmisiä koskettaa lähes viikottain. Sunnuntain lehden kuolinilmoituksissa on paljon tuttuja, yleensä työn kautta tutuksi tulleita. Myös läheisiäkin alkaa olla enenevässä määrin, koska ikäluokkamme harvenee luonnolliseti.
Itseltäni on vuoden sisällä kuollut monta rakasta ihmistä. Ajattelen heitä jos en päivittäin, niin viikottain. Liisa-neitiä muistan, kun katson huoneessa ympärilleni. Monet esineet ovat häneltä saamiani.
Rovasti Terttu Helman kuoli samaan aikaan kuin Liisa. Uskon heidän olevan nyt yhdessä niin kuin olivat täällä ajassakin.
-
Jos jonkun, niin kuoleman edessä on sanaton.
-
Vietin tunnin, toistakin, katsellen äitini keräämiä kuolinilmoituksia. Hän harrasti niiden saksimista lehdistä. Enimmäkseen vainajat olivat sukua ja naapureita. Olen aikonut ne moneen kertaan hävittää, mutta nyt havahduin niiden olevan suku- ja hiukan kulttuuhistoriaakin.
Vanhimmat ilmoitukset ovat 1940-luvun lopusta, uusimmat äitini oman elämän lopuilta, 1980 luvulta.
Värssyt olivat usein; 'Kauan elit, kauan kärsit, viimein rauhan saavutit'-tyylisiä. Ihmiset tekivät silloin raskasta työtä, eivätkä eläneet nykymittapuun mukaan kauan.
Keski-ikä näissä oli ehkä 65-70 vuotta. Yli 80-vuotiaita ei ollut.Alle viisikymppisiä kyllä oli.
Mielenkiintoisia ' julkkis-vainajia' olivat Jean Sibelius, Uuno Klami ja Veli Saarinen. Molemmat viimemainitut virolahtelaisia.
Veli Saarinen oli mestarihiihtäjä, olympiavoittaja, jonka arkkua ( valokuva Kaakonkulma-lehdessä ) kantoivat mm. mäkihyppääjät Juhani Kärkinen ja Veikko Kankkonen, naapurimme. Vuosi oli 1969. Saarinen eli 67-vuotiaaksi.
Kiitos äiti tästäkin . Olit lämmin ja ihmisrakas arjen ihminen, jolle runokin oli rakas.
Äitini kuoli 1993 79-vuotiaana.
-
Sunnuntain lehdestä myös kuolinilmoituksia katselen, aika usein tuttuja nimiä on.
Viimeksi muistan veteraanin, kunnallisneuvoksen, Kekkosen ja Veikko Vennamon aikana
vaikuttaneen henkilön, taisi olla 91 vuotias.
Hän oli tyttärensä saattamana viime vuonna linnan juhlissa, mm. kuuntelemassa
toisen veteraanin laulua.
Oma äitini kuoli 1995 74-vuotiaana, viitaten R-m:n kertomaan.
-
Taiteilijan Heikki Niemisen muistokirjoitus kosketti minua, vaikka en olekaan hänen luomaansa hymypoikapatsasta koskaan saanutkaan. Heikki oli Taideteollisessa minun opettajani.
-
Tarkoitatko HS;n Muistot-kirjoitusta ? Nieminen liittyy Lahteen siten, että kaksi hänen veistostaan on täällä. Susanna seisoo ( seisoi ainakin ennen ) Lahden Säästöpankin kiinteistön Aleksanterinkatu 1 sisäpihalla. Kun Nelon kahvilaan kiivettiin sisäpihan kautta sitä ei voinut olla huomaamatta. Ja Sudenkorennot oli muistaakseni pankin pääkonttorin sisätilassa suihkualtaassa.
Mahtoiko farmaseuttivaimo olla Kemikalikauppa Ahosen naisia ?
-
Vaikuttavin hautuupuhe oli jotenkin lyhykäisyydessä.
erään nuorena pois nukkuneen haudan äärellä.
Herra miksi ? Miksi nyt ?
-
Sitten Liisa-neidin, vara-äitini, loppumatkan en ole joutunut kulkemaan lähtijän rinnalla näin lähellä kuin nyt Leena-ystäväni kanssa.
Äiti, isä, veli ja Matin Kalle-veli kuolivat äkillisesti . Nyt olen nähnyt kuinka sairas
lähtijä käy kamppailua elämänhalun ja kuoleman toivomisen kesken.
Tänään ystäväni ei enää jaksanut ottaa kävijää vastaan kun puhelussa ehdotin tulevani. Nyt olisi matka,keskussairaalan sisätautiosastolle, lyhyempi, mutta olkoon näin.
Luulen maanantaina kaiken tulleen sanotuksi ja tehdyksi meidän kesken. Nyt on lapsien vuoro saatella äitiään. Matka on enää lyhyt.
...
Tässä ketjussa saattelin myös ystäväni Juhoman. Häneltä sain YV;nä mielenkiintoisen pohjalaisen perinneruoan , Punaisen heran eli Juhannusjuuston reseptinkin. " Otetaan 40 litraa lypsylämmintä maitoa... " Näin Juhoman lapsuudessa tehtiin.
Hyvää Juhannusta sinne Tuonilmaisiin, Juho M !
p.s. Selvyydeksi, Leena- ystäväni ei ole foorumin Leena, vaan naapurintyttö, koulukaveri alkaen vuodesta 1954
-
Monien lahtelaiskörttien rakastama Juha Pessi kuoli kesäkuun 26 pnä.
http://www.kirkonseutu.fi/artikkelit/art2383965
-
Hän oli lähtöisin Etelä-Pohjanmaan Ylistarosta :
https://www.hs.fi/muistot/art-2000005631984.html
-
Läheisen meno ottaa koville aina.
Kun mun yks kaiffarini Terho teki itsarin, niin se otti lujille ja vieläkin kirpaisee.
Turhempaa kait ei olekkaan, kuin nuoren ihmisen kuolema.
Siis tää kundi oli 17 tai 18 kesäinen, kun otti ja lähti.
Jonkun kerran ollut yöllä hänen haudan äärellä ja juonut samalla oluen tai kaksi. Vähän venäläinen tapa, he kuulemma juo ja istuu koko päivän hautausmaalla jonkun haudan äärellä.
No en niin kauan, mutta kiva käydä filosofoimassa tollasessa paikassa.
Ajatuskin oli mitä tästä piti kirjoittaa.
Meni jo tuli tunteet pintaan.
-
Olen kuullut sanonnan että kun kuolema tulee oman kattohirren alle, se on rankkaa.
Surutyö vaatii oman aikansa, että kykenee käymään sen läpi.
-
Silloin kun Vuolanteen Sakke, ton Pastori Vuolanteen poika hukkui, niin surutyö tais jäädä tekemättä ja joskus kun kuljin Helsingin katuja, niin näin Saken kävelevän edessäni ja menin melkein pysäyttämään ja huomasin, että ihan toinen henkilö.
Surutyö kannattaa tehdä ja kunnolla.
Mietiskellä asia puhki ja itekseen ja jos mahdollista jonkun kaa.
Surutyö on aika moninainen juttu. Siitä voisi kirjoittaa enempikin.
-
Näin on asia.
-
Ja jos ei käy läpi surutyöprosessia se voi aiheuttaa takaumaa, regressoitumista jne.
Vaikka kivun, valtavan kivun ja tuskan kautta, silti se kannattaa käydä rehellisesti ja rehellisin tuntemuksin läpi.
Aikanaan koittaa ns uuden suunnan vaihe.
Eli on jo tavallaan hyväksytty tapahtunut ja katseen uskaltaa kohottaa jo hiukan tulevaankin.
-
Ja jos ei käy läpi surutyöprosessia se voi aiheuttaa takaumaa, regressoitumista jne.
Vaikka kivun, valtavan kivun ja tuskan kautta, silti se kannattaa käydä rehellisesti ja rehellisin tuntemuksin läpi.
Aikanaan koittaa ns uuden suunnan vaihe.
Eli on jo tavallaan hyväksytty tapahtunut ja katseen uskaltaa kohottaa jo hiukan tulevaankin.
Ihan totta, jos ei sitä käy, niin se heijastelee kaikkeen.
Traumat on sitten se vakavampi aste, kun ei osaa ja voi itse kåsitellä.
Sellaistakin on ja aina ei tarvitse olla kuolemasta kysymys, vaan ihan saaduista selkäsaunoista ja pahemmistakin.
Onneksi ne kun pääsee yli noista, niin ovatkin sitten symppiksiä, mutta papeille ja muille on tilausta auttaa ihmiset yli noista, vaikeaa se auttaa varmasti on ja mulla ei empatiaa olisi siihen.
-
Lopuksi tulee se kortti tai apu.
https://www.youtube.com/watch?v=pgY7qYaoMWQ
-
Nyt ainakin toistaikseksi siirryn iltapuuhiin.
Olim mukavaa tavata jälleen, Viisveisaaja.
Hyvää iltaa ja kaikkea hyvää sinulle. :eusa_angel:
-
Ihan totta, jos ei sitä käy, niin se heijastelee kaikkeen.
Traumat on sitten se vakavampi aste, kun ei osaa ja voi itse kåsitellä.
Sellaistakin on ja aina ei tarvitse olla kuolemasta kysymys, vaan ihan saaduista selkäsaunoista ja pahemmistakin.
Onneksi ne kun pääsee yli noista, niin ovatkin sitten symppiksiä, mutta papeille ja muille on tilausta auttaa ihmiset yli noista, vaikeaa se auttaa varmasti on ja mulla ei empatiaa olisi siihen.
Onkohan se joku itsesuojelu mekanismi tai mekanisti taivaasta, kun varjelee muistamasta kaikkea pahaa mitä on tullut tehtyä, nähtyä tai koettua.
Mun tunnetusti tylsän elämäni varrelle mahtuu varmaan noi kaikki.
Kerrran yksi Henning Tanskassa asuessani tuli meitin luo ja olin kyllä poltellut ja juonut ja joku sota oli mun sen aikaisella kaverillani Brianilla ja Henningillä ja kun meillä kaikilla oli nahkarotsit ja ties mitä, no Drian piti Henningiä kiinni ja ilmeisesti mä löin sitä leopäveitsellä, mutta ei siinä kuulemma mitään tapahtunut, kun kundilla oli se nahkarotsi
olin silloin joku 15- 16 kesäinen.
No sitten alkoi poliisit soittelemaan ja kuulustelemaan ja mä en vaan muistanut koko juttua ja tietysti kauheessa moraalisessa krapulassa tai missä synnintuskissa olin sitten ton jälkeen.
Sitten tuli stressitön aika ja olin Jan in kanssa ja juotiin jotain Fax e fad tai jotain ja sanoin Janille, että en ymmärrä miksi noi poliisit ja muut mua painostaa ton Henningin puukotuksesta, kun en sitä ole tehnyt.
No jan muutenkin sellainen yli lihava ja leppoisa leppoisaan tyyliin sanoi, että kyllä sa Mark sitä painoit veitsellä.
Kun oli tollainen stressitön kuin papin puheilla olo aika, niin yks ja kaks se muistui mieleen.
Niin ja tottahan olin syyllinen.
Mitä oikea empatia ilman syytämisiä ja moralisoimisia saakaan aikaan ihmisessä.
Tunnustin ja pääsin sitten pyytää anteeksi Henningiltä, vaikka sen isän kanssa oli pikku tappelu.
Armollisuus on.
-
SV 202:2
-
Läheisen meno ottaa koville aina.
Kun mun yks kaiffarini Terho teki itsarin, niin se otti lujille ja vieläkin kirpaisee.
Turhempaa kait ei olekkaan, kuin nuoren ihmisen kuolema.
Siis tää kundi oli 17 tai 18 kesäinen, kun otti ja lähti.
Jonkun kerran ollut yöllä hänen haudan äärellä ja juonut samalla oluen tai kaksi. Vähän venäläinen tapa, he kuulemma juo ja istuu koko päivän hautausmaalla jonkun haudan äärellä.
No en niin kauan, mutta kiva käydä filosofoimassa tollasessa paikassa.
Ajatuskin oli mitä tästä piti kirjoittaa.
Meni jo tuli tunteet pintaan.
Just mietin, et kumpaan menis Vapun tai valpurin tai milä nyt sitten onkin toi luokkasotajuhla, niin pyhänä siis niinku .
Olisi varmaan sielulle terveellisempää mennä Terhin kuin Faijan haudan äärelle.
Nähän on molemmat pois sieltä haudasta ja niiden ruuumiit siellä vaan maatuu, mut siis niiinku muistomerkillä ja ajatella heidän elämää ja pis menoa ja viipyä hetkisen ja toisen ja tunnin ja toisen ja jos ottais vaikka ryypyn siellä murheeseen?
Jotenkin kaksi aika koskettavaa pois menoa, vaikka faijaa en kovin lämmmöllä muista.
Voishan sitä olla himassakin tai mennä johki marssiin jonkun asian puolesta ja vastaan, mut en ole niin fiksu kuin nuorena ja radikaali, että kovin helposti alan metelöimään.
-
Juhlapyhinä yksin oleminen on arkipäivää ikävämpää. Vappu ei ole perhejuhla eikä kirkollinen pyhä ja silloin useat parveilevat erilaisissa tapahtumissa.
Täällä on torilla perinteiset hulinat ja myyntipöydät täynnä vappukrääsää. Ennen mekin käytiin tyttärien kanssa. Ostettiin ilmapallot ja käytiin lounaalla, jos mahduttiin. Kuunneltiin puolueiden, ja myöhemmin krietittyjen yhteisiä tilaisuuksia.
Se on koettu, kivat muistot, mutta ilmankin voi olla.
---
Haudoille käymme ennen äitienpäivää. Se on tapa. En siellä vanhempi tai veljeä muistele. Muistelen kun muistoja tulee.
Lahden Läntisellä hautausmaalla on
käyty viime yönä kaatamassa yli sata hautakiveä, katkottu puisia ristejä ja tökätty ylösalaisin multiin. Trullitko vai möllitkö lie olleet asioilla. :077:
-
Juhlapyhinä yksin oleminen on arkipäivää ikävämpää. Vappu ei ole perhejuhla eikä kirkollinen pyhä ja silloin useat parveilevat erilaisissa tapahtumissa.
Täällä on torilla perinteiset hulinat ja myyntipöydät täynnä vappukrääsää. Ennen mekin käytiin tyttärien kanssa. Ostettiin ilmapallot ja käytiin lounaalla, jos mahduttiin. Kuunneltiin puolueiden, ja myöhemmin krietittyjen yhteisiä tilaisuuksia.
Se on koettu, kivat muistot, mutta ilmankin voi olla.
---
Haudoille käymme ennen äitienpäivää. Se on tapa. En siellä vanhempi tai veljeä muistele. Muistelen kun muistoja tulee.
Lahden Läntisellä hautausmaalla on
käyty viime yönä kaatamassa yli sata hautakiveä, katkottu puisia ristejä ja tökätty ylösalaisin multiin. Trullitko vai möllitkö lie olleet asioilla. :077:
Jotain etsijöitä siellä on ollut purkamassa pahaa oloaan.
Herramme taivaassa ohjatkoon heidät armollisen taivaan Isämme yhteyteen.
Mulle tuli pikkaisen enempi syvyyttä tän biisin sanoituksiin
;
Kun Hector kertoi mistä toi laulu on saanut alkunsa.
Hector tai Heka sanoi, että hän luki jostain pienen paikan pienestä paikallislehdestä jostain tytöstä joka ei vaan enään jaksanut.
Niitähän sinänsä on paljon.
https://www.youtube.com/watch?v=Yn-M-T_jRAQ
-
Elämä kun alkaa
https://www.youtube.com/watch?v=gQ5ZWxsjDKQ
-
Vain silmänräpäys.
Ja virta on ylitetty.
Joskus sitä ennen voi olla pisempi jakso synkkää, sairautta jne, tuskaa.
Mutta silti, yksi silmänräpäys ja ajallinen katoaa, avautuu iankaikkisuus.
Ja joskus -ihmisen mielestä - aivan liian varhain.
Lapsena tai nuorena.
Mutta Jumala ei kysy ihmiseltä lupaa koska sopiva aika olisi.
Hän itse sen säätää ja määrää.
Elämisemme ja asumisemme ajat ja rajat.
Rajan, jota ei voi enää ihminen jatkaa.
Ollaan siirrytty ianakkisuuteen.
-
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
Antakoon Herra viisaan sydämen että osaisimme elää päivämme oikein....pienellä paikalla...
-
Ihmisen näkökulmasta ja mielestä kai elämä "jää aina kesken"...Jumalan aika on toinen...
On kyllä elämäntilanteita mitkä johtaa siihen että ihminen haluaa täältä pois....
Osaammeko elää toisten rinnalla....
Jumalalta kaiken saamme!!!!
Jumala on Rakkaus!
-
Luvattuun maahan kuljetaan yli virran, Syvän Joen yli:
https://www.youtube.com/watch?v=9qXBG5BRT3c
Oma kuolevaisuus on mielessä lähes päivittäin. Siihen voi valmistautua, mutta jokainen päivä tulee elää niin 'täysillä' kuin suinkin voi.
-
:eusa_angel:
Lahjaksi on saatu elämä.
Ja hyvin sanoit, että elää niin täysillä kuin voi, jokaisen päivän.
Ei lain alla, ei lainomaisesti, ei elämää suorittaen vaan...sanoisinko, kiitollisin mielin tästä elämästä, lahjasta jonka Jumala on antanut.
Ja jonka hänen Poikansa on lunastanut, lunastanut meidät lain kirouksesta, elämään omaa elämäämme.
Iloitsen elämästä, vaikka olen joutunut saattamaan useampia lähi-ihmisiäni jo ikuisuusmatkalle.
Mutta joskus on sitten minun oma vuoroni.
Sitä ennemmin elän tätä elämäksi kutsuttua aikaa, ihan iloisin mielin.
Ja kiitollisin kielin.
Olipa proosallisesti ilmaistu...nämä mun viime lauseet.
-
Suorittamiseen väsyy.
Mutta vapaaehtoisuuteen perustuen elämä on arjessakin mielenkiintoista ja moninaista.
Vapahtaja on onneksi nimenomaan Vapahtaja.
-
Näistä "yli virran" asioista olen aina ollut huono kirjoittelemaan, mutta sitten ne asiat tulivat ihan omalle kohdalle, joten kirjoittelin. En osaa arvioida, että kannattiko vai ei. Homma oli pakonomaista. Sanatkin annettiin sormille asti.
-
Sinä sait omakohtaisessa tilanteessasi Jumalan antaman armon ja voiman, sait sanat
ja ajatukset, sait kirjoittamisen lahjan myös siihen tilanteeseen.
Uskon että olet saanut itsellesi paljon apua siitä että olet saanut jakaa ja kirjoittaa
kipeästäkin kokemuksestasi...elävien arki-asioiden lisäksi...
Ja kirjoituksesi on saanut suuresti hoitaa meitä lukijoita!
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Niin olkoon. En todellakaan ole saanaut minkäänlaista hengellistä koulutusta. :039:
-
:039:
Olet käynyt elämän koulua koko pitkän ikäsi, myös hengellisesti, kuten me kaikki.
Me ei vaan aina sitä nähdä ja koeta.
Juuri silloin kun elämme erämaataipaleella, Jumala on meitä hyvin lähellä.
-
Yli virran.
Inhimillisesti se ylitetään aivan yksin.
Mutta toivo ja usko antaa, kantaa, että siellä on vastassa Vapahtaja, mukana virran ylittämisessä.
Se toivo ei liene saata häpeään.
-
Tossa kun lekuri pysäytti pikkaisen mun menoa, niin tuli ajateltua tota pois menoa, mutta minusta se tulee kun tulee.
Jotenkin tätä päivää opin arvostamaan, kun sain diagsoinnin tai jonkun lekurilta, mutta sitten kun olin paastossa ja muutenkin kunnolla, niin arvot menivät kohdalleen, siis oli verenpaine ja muut aika korkealla, mutta nyt kun ostin verenpaine mittarin, niin 124 / 60 jotain ja syke 60, että ollut nyt tollaista pitemmän aikaa, että ei kai se viikatemies nyt ainakaan ton kautta oo viemässä vielä.
No kuitenkin kun sainlukemat, kun oli aika kauheat, niin oli pakko ajatella siirtymistä ajasta ikuisuuteen.
Kyllähän sitä katteli kaikkea turhuutta millä ihmiset itseään väsyttävät taivaan alla pikkaisen ulkopuolisena ja mietitytti, että miksi väkisin jotkut haalii asioita itselleen, kun ei täältä mitään voi mukanaan viedä.
Yli virran kun tulee, niin tulee.
Tietysti Raamatunkin mukaan saa viisaamman sydämen, kun miettii sitäkin joskus.
-
Viimeisessä palttoossa ei ole tosiaankaan taskuja.
Alastomana tänne synnytään ja joskus saappaatkin jalassa poistutaan.
Siinä välissä on tämä, mitä elämäksi nimitetään.
Ja aika paljon meille mielikuvilla markkinoidaan milloin mitäkin...että sitten on muka onnellinen.
Ei tarvitse olla markkinoinnin orja, voi olla ihan "autuas" vaikkei kaikkea läheskään saa mitä meille mainostetaan.
Ja hyvä, kun sun RR-arvot taas laskeneet.
Oikein hyvä.
Päivää kerrallaan mennään.
Silti minusta tuntuu, että viikko, kuukausi jopa vuosi kuluu nykyään niin hirmuista vauhtia, vaikka ihan yksinkertaista elämää vietän.
-
Tanskassa oli sellainen flegmaattinen ukko siis sellainen pitkä ja pitkäpiimäinen ja kyselin, et kuka toi ukko on, kun toi on tollanen yksinäinen ja surullisen näköinen ukko ressu.
No ne kertoi, et hän tekee puukenkiä.
Mietin, et ookoo puukenkiä sopii hyvin, vaikka luulin niitä tehtävän Hollannissa?
No selkis sit myöhemmin, että hän laittaa ihmisiä arkkuun viimeiselle matkalle.
Tanskassa oli ennen muinoin tapana vainaja pukea mustiin ja laittaa puukengät ja sitten arkkuun ja arkku kiinni.
Joillekkin Jeesus kirstus.
Siis kirstus maanantaista lauantaisin, mutta sunnuntaina kirstu auki ja Jeesus on kristus.
Mennään kirkkoon ja ollaan pyhimyksiä, mut maanantaina sit ei.
Ne on sellaisia sunnuntai kristittyjä.
-
https://www.youtube.com/watch?v=DjJNVPOOFQk&index=9&list=PLYKF0YTk17QoeN7U49vDT8qVT3r4NzFVF
-
Saattohoitovastaavana eräässä työpaikassa ollessani näin tätä kuolemaan valmistautumista.
Ja onhan se kaikissakin työpaikoissa ollut läsnä se, että kuolema voi tulla.
Silti se on aina omanlaisensa, jokaisen ihmisen poislähtö täältä.
Viimeiselle matkalle olen laittanut ihmisiä.
Mutta sanon, ettei kuolemaan koskaan totu.
Kun esikoiseni kuoli...silloin ajattelin, että enää en arkkuun katso, kun ei ole pakko.
Silloinkaan en katsonut, ajattelin että säilytän esikoiseni suloiset lapsenkasvot sydämessäni, en liikenteen murskaamaa ihmistä arkussa.
Elämä on.
Ja aikanaan kuolema on.
Vain hetki.
Sitten toivottavasti ollaan Isän luona vaivoista vapaana.
-
Elämä on.
Ja aikanaan kuolema on.
Vain hetki.
Just, kuollut on paremmassa paikassa, mutta meillä ei ole muuta tehtävää kuin elämä elettävänä.
Keskitytään siihen, vaikka pakkohan toikin puoli on muistettava.
-
Ja iankaikkisuus kuoleman hetken jälkeen...armon varassa saamme kelvata Jeesuksen
työn kautta.
-
Joo, elämä on Jumalalta saatu lahja.
Riitta joskus jossain ketjussa taannoin sanoi, kirjoitti, että elää elämää "täysillä" ja niinhän se on, siitä mistä koostuu elämäntarkoitus ja elämän sävel.
Kokonaisena omana itsenään, muiden ihmisten joukossa, siihen kai meitit on tarkoitettu.
Elämä ja yltäkyllin luvataan Raamatussa, jossain kohdassa.
Hain haulla:
Johanneksen evankeliumi:
10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Varas voi olla se vanha kettu, se sielunvihollinen, ajattelisin....Jeesus sanoo noin ja niin se varmaan silloin myös on.
Elämänmakuista elämää.
-
Joo, elämä on Jumalalta saatu lahja.
Riitta joskus jossain ketjussa taannoin sanoi, kirjoitti, että elää elämää "täysillä" ja niinhän se on, siitä mistä koostuu elämäntarkoitus ja elämän sävel.
Kokonaisena omana itsenään, muiden ihmisten joukossa, siihen kai meitit on tarkoitettu.
Elämä ja yltäkyllin luvataan Raamatussa, jossain kohdassa.
Hain haulla:
Johanneksen evankeliumi:
10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Varas voi olla se vanha kettu, se sielunvihollinen, ajattelisin....Jeesus sanoo noin ja niin se varmaan silloin myös on.
Elämänmakuista elämää.
Kun lukee tonkin, niin ihmettelen miksi oon saanut palautetta, et foorumissa taso laskenut.
Ehkä taso pitäisi olla facebookin tasolla.
Keitin teetä.
Aha tykkään, tykkään tykkään.
Mun mielestä foorumissa kirjoitellaan ihan syvistä asioista.
-
YLEn Aamuhartaudessa puhui tänään Alpo Järvi ja pysäyttävässä puheessa oli tästäkin aiheesta.
https://areena.yle.fi/1-4406209
-
YLEn Aamuhartaudessa puhui tänään Alpo Järvi ja pysäyttävässä puheessa oli tästäkin aiheesta.
https://areena.yle.fi/1-4406209
Kuunnelkaa ihmeessä tämä hartaus ja muutkin Alpon pysäyttävät puheet
-
Kiitos.
Kuuntelin.
Sanomattomin huokauksin.
-
Kun sä käyt yli virran
https://www.youtube.com/watch?v=PQqi8-IjnkA
-
(https://cdn.pixabay.com/photo/2014/02/08/16/18/lily-262112__340.jpg)
-
Kun sä käyt yli virran
https://www.youtube.com/watch?v=PQqi8-IjnkA
https://www.youtube.com/watch?v=0Yfd0jRBGVw
-
Tuli tälläinen silta-laulu...
Ei ehkä ihan aiheeseen, mutta aika leppoisa.
Katriina Honkanen - Silta
https://www.youtube.com/watch?v=vuNJaj9olU8
-
Tämä aihe koskettaa nyt kovasti, ihminen on hauras ja heikko, meitä kannetaan... :eusa_pray:
-
Yli virran -ketju ei taida enää erotellä ihmisiä heränneisiin ja muihin?
Niinpä rohkenen todeta, että matkaan lähti myös emeritusprofessori Antti Eskola, vanha kunnon vasemmistolainen ja minulle oikea Tampereen yliopiston (os. Yhteiskunnallinen korkeakoulu) perikuva. Kävin eilen luennolla ja ihmettelin suruliputusta, tänään selvisi syy. Ehkä nyt oli oikea aika, kun kohta koko yliopistoa nykyisellään ei enää ole.
Vanhoilla päivillään Eskola liittyi takaisin kirkkoon ja kirjoitti uskosta
https://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=12/2006&id=2900edc
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/uskon-mutta-en-niin-kuin%C2%85/
ja vanhuudesta, jonka asiantuntija hän ikänsä puolesta jo oli:
https://seura.fi/ihmiset/antti-eskola-olen-saanut-tiukkoja-kommentteja-kavelysauvamummoilta-2/
https://www.etlehti.fi/artikkeli/ihmiset/antti-eskola-jokaisella-paivalla-merkitysta-kun-pysyy-uteliaana
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/antti-eskola-repii-kasin-kaikki-paivakirjansa-en-halua-jattaa-maan-paalle-mitaan-jalkia-23839790/
-
^Edelliseen liittyen vielä tämä "tiivistelmä", pikku yhteishaastattelu Kari Mäkisen kanssa. Ovat sekä samaa että eri mieltä, sovussa: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005347789.html. Körtitkin mainittu.
Itse komppaan etenkin Eskolan ärsyyntymistä "huippuosaamisesta" sekä ihmisryhmän kohtelusta objektina, toimenpiteen kohteena. Hän puhuu siitä vanhuksen näkökulmasta, minä taas työttömänä olen "toimenpiteessä" paraikaa, kun minua "aktivoidaan".
-
Kun sä käyt yli virran
https://www.youtube.com/watch?v=PQqi8-IjnkA
:eusa_pray: :eusa_pray: :eusa_pray:
-
https://www.youtube.com/watch?v=ER_3nwCyACI&t=101s
-
Rakkain ystäväni Leena kuoli tänä aamuna 75 vuoden 30 päivän ikäisenä.
Viikko sitten saattelin häntä keskussairaalasta Jalmariin, mutta emme arvanneet että
kuolema tuli näin pian.
Kärkölän tytöt, Tuula ja Marsa kävivät Leenaa vielä tajuttomanakin katsomassa, minä en omien kiireiden tähden ehtinyt kuin joka toinen viikko.
Kolmisen vuotta saattelin häntä ruikoillen ja siunaten, nyt olemme täällä ajassa eronneet.
64-vuotisesta ystävyydestä kiittäen naapuriani Kärkölästä ja Orimattilasta !
toinen karjalaistyttö, Riitta
https://www.youtube.com/watch?v=Mou3m3IuwlY
-
Osanottoni! :eusa_pray:
-
Aiemmin aktiivinen kirjoittajamme Hölkänen on ollut viikon kateissa. Auto löytyi läheltä rantaa ja vaatteet ym rannalta kuin hän olisi mennyt uimaan. Pelätään pahinta.
-
Murehdin ystävääni Hölkästä.
-
Miekii ! Oulussa Juhliil juteltii, ja sillo hää kerto mäneväsä Virolahel yhteiskouluu opettammaa. Hää laulo kirkkokuoros ja asu ihan lähel Vennäi-rajjaa.
Tääl voorumil hää ilmas rohkiast sen mitä on olla erilaine ko muut. Se on kristityn vapautta, sekin.
Ikävä olo tuli kun kuulin tapahtuneesta.
-
Laulaja on kuollut, mutta ääni jäi elämään
Charles Aznavour: https://www.youtube.com/watch?v=u0-rFgou9cw
-
Aiemmin aktiivinen kirjoittajamme Hölkänen on ollut viikon kateissa. Auto löytyi läheltä rantaa ja vaatteet ym rannalta kuin hän olisi mennyt uimaan. Pelätään pahinta.
Auts,
Herkkä nuori ihminen.
Nyt kaduttaa, kun enempi jutellut hänen kanssaa, kun nähtiin, vaikkakin empaattinen olin häntä kohtaan.
Johan sattui, ei ole helppoa olla erilainen.
Vaikea tietysti kohdata kaveria jonka erilaisuus ei ole tuttua, mutta yritin kyllä sen vähän mitä pystyin, niin zempata kaveria.
Paljon on samanlaisia herkkiä nuoria miehiä.
Olisipa joku tiedottanut, että kaverilla vaikeaa, niin olisi osanut edes rukoilla hänen puolesta.
Pooh, aika järkyttävää, vien kyllä kynttilän hänen haudalleen joskus.
__________________
Tällä oliko virran yli käyt osiossa olemme kirjoitelleet jossain välissä erilaisista tavoista työstää surua.
Itse teen kuten venäläiset, menen haudalle ja juon joskus olusen ja muistelen ja sitten laitan kynttilän tai joskus en.
Kuitenkin enempi aikaa, kuin vain käännyn.
Se kai meistä tekee enempi ihmisiä?
-
Miekii ! Oulussa Juhliil juteltii, ja sillo hää kerto mäneväsä Virolahel yhteiskouluu opettammaa. Hää laulo kirkkokuoros ja asu ihan lähel Vennäi-rajjaa.
Tääl voorumil hää ilmas rohkiast sen mitä on olla erilaine ko muut. Se on kristityn vapautta, sekin.
Ikävä olo tuli kun kuulin tapahtuneesta.
Millaistakohan on vertaistuki?
Eikö ole Riitta outoa, että kuin äsken juteltiin kaverin kanssa ja nyt hän on poissa.
Meille iäkkäämmille ihmisille tälläiset asiat varmaan on helpompi käsitellä, mutta miten nuoret käsittelee tälläisiä asioita?
Kyseleekö hekin, olisinko voinut olla enempi ystävä ja miksi en jäänyt kuuntelemaan enemmän ja miksi vaan omia hassuja juttuja juttelin, vaikka toinen kärsi, miksi en huomannut sitä.
Varmaankin surutyö on sellainen jossa tarvitsee toisen, muutenhan voinee itsesyytökset ja muu olla aika raskaita päästä yli.
Itseäni kaduttaa yksi kokemus nuorempana, kun yksi sympaattinen kaveri haluasi avautua ja mulla vaan omat jutut, mutta pikkaisen pysäytti, kun kaverin äänessä pikkainen epätoivo, kun hän sanoi Markku....
Meille elämään aikapaljon vitsinä suhtautuville, kuten minä, kun en osaa pysähtyä kuuntelemaan ja olla vierellä kulkija, kuten körtit Harmittaa oma itseni useasti juuri tuoksi.
-
Muistoa kunnioittaen.
https://www.youtube.com/watch?v=eoLAOd8f7pM&index=17&list=RD38KhfsF5XdM
-
Vielä kerran edesmennestä, rakkaimmasta ystävästäni. Tänään oli sitten kuolinilmoitus lehdessä.
Nyt lapset osoittivat ymmärtämistä äitinsä elämän kärsimykseen, kuten eilenkin kirkossa.
Runo kuolinilmoituksessa :
Niin elämä: aseellas
raskaimmalla lyö, iske !
Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee
moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt
sitä syvemmin se soi.
Saima Harmaja
---
Minulle jäi hiljaisuus
-
Läheinen ystävä jättää lähtiessään hiljaisuuden ja tyhjän paikan...
-
Murehdin ystävääni Hölkästä.
Kytllä taas kadutta, kun en otttanut voimakkaammin kaveriin yhteyttä, siis jutellut enempi sielunhoidollisesti, vaikka ihan körttiystävinä tavattiin.
Mua harmittaa, kun näin ja totesin, että kaverilla hakusessa kaikki.
Oisin ehkä vähån voinut tukea kaveria, mutta kun kaveri katseli vain jonnekkin kauas ja iotellläni pikkasen körttien kanssa siinä tapaamisessa olo, et miten ne nyt mut kivittää, vaikka, en niin paljon välitä, kun kaupunkilainen ja me kaupunkilaiset jotenkin ollaan nähty paljon ja osataan armahtaa outoja ja omia outoja tempauksiamme, kun kaikki niuitä tekemässä.
Jotenkin Tanskassa asuessani tajusin, että den at go fulstendig amog, er held normal, niin mulle se on ihan normaalia olla epä normaali, kuten tulisi olla tilaa yhteisöissä.
No tää nuorimies, kun sitten Hölkänen, niin poistui keskuudestamme, niiin mua harmitti, kun oin liian suomalainen ja en välittänyt musita ja mennyt kaverin kanssa juttelemaan ja tukemaan enempi.
Suomalaiset ja itsemurhat, niissä on jotain liian paljon ja sellaista kohtaamisen puutetta.
en syytä kuitenkaan muita kuin itseni. sodan er det.
-
Sain eilen viestin ystäväni kuolemasta. Pitkään Kymin seurakuntaa pappina palvellut Varpu Sintonen pääsi taivaan kotiin.
-
Penalle ! (https://www.cosgan.de/images/more/flowers/s110.gif) R-m
Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.
Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.
Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus.
-
Kiitos, Riitta! Valintasi sopii hyvin Varpun muistamiseen.
-
Osanottoni opiskeluaikojen tutulle Varpulle
-
Lahtelaisten körttiyhteisöä on kohdannut kahden ystävän menetys tällä ajan matkalla.
Pari viikkoa sitten oli kuolinilmoitus Arvi Rautiosta, Lahden musiikkiluokkien emeritus-rehtorista, seurapöydän kumppanistani. Arvi oli karismaattinen, hyväntuulinen ja osallistuva ystävä.
Tämän aamun lehdessä oli kuolinilmoitus Mikko Lännenpäästä. Mikon hahmo oli tuttu vuosikymmenien ajan kaupungilla ja viime vuosina näin häntä seuroissa.
Tampereen Herättäjuhlilta viime kesänä lähdimme samalla taksilla, me huonojalkaiset.
Mikosta: https://missionmen.fi/mikko-lannenpaa-in-memoriam/
matkakumppaneille : https://www.youtube.com/watch?v=ipyu7mlrKLY&list=RDQMB_WlRqn08aU
-
Mikko oli minulle tuttu Liikemiesten lähetysliiton ajoilta ja Mikko kävi Tuusulassa seuroissa puhumassa. Rauha hänelle
-
Kuulin Virolahdelta ystävämme Hölkäsen ruumiin löytyneen viime vuoden lopulla.
Hölkänen on siunattu ja haudattu Jyväskylään. Siunauksen suoritti Virolahden entinen kirkkoherra joka oli vainajan ystävä.
-
Hölkäsen muistolle :
https://www.youtube.com/watch?v=gEwU6I4nL7Q
-
Rauha Hölkäsen muistolle
https://www.youtube.com/watch?v=BvoDBXoQp_M
-
Tuli paha mieli ja surullinen olo, kun eilen hukkui lapsuuspitäjäni Sievin Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosadton puheenjohtaja mökkirantaan uomareissullaan. 10-vuotiaat pojat havaisivat taoahtuman ja ilmoittivat aikuiselle, joka meni paikalle veneellä, hinasi Paavon rantaan ja aloitti elvytyksen. Se ei enään tehonnut.
Nivalan herättäjäjuhlille mennessä kävimme torstaina Sievin kirkossa lähtöseuroissa. Siellä Paavo tuli tsemppaamaan sakastiin, kun oli valmistautumassa puhumaan. Puhui itsekin.
Huomaan nyt viinimarjoja poimiessa pohtivani, voisiko tuota hukkumista perua. Ei sitä voi, kuolema on lopullinen. Siihen on nöyrryttävä.
-
Lämmin käsi Maunolle !
Tänä vuonna on paljon hukkumisia.
Eikö eräs körttiappi hukkunut sukellusonnettomuudessa jokunen vuosi sitten ?
Myös Hölkänen hukkui.
(https://www.cosgan.de/images/more/flowers/048.gif) (https://www.cosgan.de/images/more/flowers/048.gif)
R-m + Matti
-
Surulliset tiedot tästälähtien osaan 2