Löysin mielenkiintoisen artikkelin aiheesta suvaitsevaisuus:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/essee-suvaitsevaisuus-harvinaista-kenties-jopa-mahdotonta/jokunen lainaus tuolta:
"
Suvaitsevaisuus edellyttää näin ollen kolmea tekijää:
aitoa erimielisyyttä,
keinoja puuttua asiaan ja
tietoista päätöstä olla puuttumatta asiaan.
"
"
Suurimmassa osassa yrityksistä harjoittaa hyveellistä suvaitsevaisuutta sorrutaan yleensä joko välinpitämättömyyteen tai hyväksyntään.
"
Minulle sanan "suvaitsevaisuus" käyttö kalskahtaa jotenkin negatiiviselta. "Suvaitsevaisuus" on jonkinlaista järkevästi perustelematonta mielivaltaa, joka yrittää kahlita minua. Se on jotain epäloogista meuhaamista, jopa eläimellistä hysteriaa.
Toinen sana, joka saa karvani pystyyn on "vihapuhe". Vihapuhetta näyttää olevan kaikki se, joka on vastoin sen vihaisen ihmisen uskomuksia, joka toista vihapuheesta syyttää. "Vihapuhe" ainakin minun mielestäni näyttää käytännössä olevan vihaisen joukon syyttävää puhetta "vääräuskoista" vastaan.
Minun mielestäni tuo yllä oleva määritelmä suvaitsevaisuudesta tuntuu hyvältä.
Jos joku näistä elementeistä puuttuu: aito erimielisyys, keinot puuttua asiaan ja tietoinen päätös olla puuttumatta asiaan, ei kannata uskotella, että kysymysessä on oikea suvaitsevaisuus.
Esim. välinpitämättömyys, hyväksyntä tai samanmielisyys eivät ole suvaitsevaisuutta.
Moni kuitenkin ymmärtää suvaitsevaisuuden olevan samaa, kuin välinpitämättömyys tai hyväksyntä.
Jollain tavoin pelottaa räyhäävä "suvaitsevaisuus" ja agressiivinen "vihapuheen" vastustaminen.
Harvinaista on aito ja oikea suvaitsevaisuus yhdistettynä hyvään ja sivistyneeseen käytökseen. Vaan ihminen on sen verran keskeneräinen, että liian harvat siihen pystyvät.
ps.
Erään tuttavani liikkeeseen hyökättiin kerran rautatangolla, koska hyökkääjä oli suunnilleen sitä mieltä, että tuttavani oli harjoittanut vihapuhetta tai on vihapuheeseen jotenkin osallinen. Oma näkemykseni on, että muutenkin rauhallinen tuttavani ei tällaista ole harjoittanut.