Raamatussa puhutaan paljon kristityn ominaisuuksista, puhutaan katumuksesta, uskosta, rakkaudesta ja toivosta. Mutta toivoa käsitellään harvemmin, vaikka se kuitenkin on kaikkein sitkein jäämään kristittyyn. Kun Jumala alkaa tehdä hänestä oikein köyhää, niin hänen omasta mielestään häneltä puuttuu uskoa ja puuttuu rakkautta. Ei hän niitä itsessään näe eikä tunne olevaksi. Sentähden hän tulee murheelliseksi. Voi, voi kun tietäisi omistavansa uskoa ja rakkautta, pitkämielisyyttä - mikä hätä silloin olisi, ei tarvitsisi olla murheellinen. Mutta silloin on jäljellä toivo, ei tohdi olla toivomatta. Ei ne ole olemattomissa siitä nämäkään ominaisuudet, mutta ne ovat peitettyinä, ne on kätkettynä siltä itseltä. Herra kaikkinäkevä näkee ne kaikki hänessä, vaikka ei hän itse niitä yhtään näe. Mutta me pidämme pahana, jos niitä ominaisuuksia, josta nyt on puhuttu, puuttuu - Niinkuin se onkin, jos ne todella puuttuvat.
Juho Malkamäki