Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Soopeli - 13.02.05 - klo:20:21
-
Körttiseuroissa käydessä on tullut laitettua merkille, että siellä hyvät käytöstavat ovat edelleen kunniassa, myös opiskelijaseuroissa. Voisitteko valottaa siis hieman, miksi kättelykulttuuri tuntuu olevan esillä erityisesti herännäispiireissä ja annetaanko körttiperheiden lapsille keskimääräistä parempaa tapakasvatusta? Kuinka sitten toimia oikeaoppisesti ja hyvätapaisesti körttiseuroissa? Kuka kättelee ketä, missä tilanteessa ja missä järjestyksessä?
Ihan hieno juttuhan se on, kun vaan itse ei olisi niin sivistymätön juntti :wink:
-
Kyllä mulla on tapana kätellä vanhempia tuttuja ihmisiä ihan vaikka ruokakaupassa jos näen. Eli siis ihan reilusti eläkeläisiä, jotka tunnen. Ja jos vieraita tulee/käyn kylässä/tapaan jonkun vanhemman ihmisen ensimmäistä kertaa, niin otan kyllä aivan itse hatun pois päästä ja kättelen. En nyt ketään parikymppisiä, mutta aikuisia kyllä. Ja oikeasti miehet, otetaan se pipo/hattu pois päästä kun tervehditään, ei ole iso vaiva. Ja kätellään kunnolla, katsotaan silmiin eikä vatkata sitä kättä koko päivää. Minulle on nämä tavat opetettu pienestä pitäen, ja minä kyllä opetan omille lapsilleni jos sellaisia siunaantuu. Seuroihin tullessa minusta seurojen järjestäjä kättelee kaikki vieraat, mutta itse voi kyllä tyytyä kättelemään tuttunsa, kenties kuitenkin tullessa ystävällisesti hymyillä kaikille?
Ja ihan tuli vaan mieleen, ennemmin sitä kättelee kun esim. monissa Euroopan maissa vaihdetaan poskisuudelmia. Jotenkin koen itseni vaivautuneeksi jos olen siellä sukuloimassa niin tuntemattomat (siis minulle, ei sukulaisilleni tuntemattomat) ihmiset hyökkäävät heti pusuttelemaan poskelle. Minä kun en tuollaista tee parhaalle ystävälleni enkä muillekaan, niin ei tunnu kivalta...
-
Kyllä mulla on tapana kätellä vanhempia tuttuja ihmisiä ihan vaikka ruokakaupassa jos näen. Eli siis ihan reilusti eläkeläisiä, jotka tunnen.
Siis omasta aloitteestasi kättelet vanhempaa ihmistä, ymmärsinkö oikein? Olen käsittänyt itse asian niin, että kättelyssä aloitteen tekee vanhempi nuoremmalle ja nainen miehelle. Korjaa jos olen väärässä.
Ajattelin vain, että onko körttipiireissä vielä jotain omia sääntöjä tai perinteitä tämän kättelykulttuurin ympärillä. Kun tullessa kätellään, lähtiessä kätellään, ja toisaalta kaikki eivät kättele kaikkia. En oikein vieläkään saanut vihiä, miten tarkalleen pitäisi toimia. Asiahan ei iso ole, mutta jos ei tarkalleen tiedä, mikä on sopivaa, niin tulee herkästi vähän hämmentynyt olo.
-
Kättely on minun mielestäni erittäin hyvä tapa, erityisesti vanhempia ihmisiä kohtaan. Varsinkin jos on läsnä esim. vanhempien tuttuja/vanhempia sukulaisia, silloin tietenkin kättelen.
Ja kädenpuristuksen pitää olla kunnollinen! Antaa todella huonon kuvan ihmisestä, jos kädenpuristus on vain löysä hipaisu tms. Ja kätellessä tietenkin katsotaan silmiin, mikä tuntuu meiltä nuorisolta joskus unohtuvan...
-
Hyvä Soopeli, mielenkiintoinen aihe.
On aika vaikea mennä sanomaan mitään täysin yleispätevää herännäisyyden
tapakulttuurista. Kyseessä on kansanliike jolla on vahvaa kannatusta eri maakunnissa. Eri sävyjä on näin ollen paljonkin.
Kättelyn suhteen oma kokemukseni on että siihen tosiaan on tiettyä alttiutta.
Monesti näkee että kaikki seuravieraat kättelevät kaikki talossa olevat. Mutta
joku raja tässäkin; herättäjäjuhlilla menisi siihen hommaan aika paljon aikaa!
:shock:
Kovin tarkkaa koodia siitä ei ole, eikä toivottavasti koskaan tule.
Ja mitä siihen hämmennykseen tulee... sitä se vaan tuppaa monesti olemaan.
Mutta kätteleminen on mukava tapa ja lähentää joka kerralla vähän lisää.
-
Soopeli, ymmärsit aivan oikein. Minä nyt en tuossa asiassa mitään suurta eroa tee, joku sitä kättään siihen tyrkkää, minä tai se toinen.
-
Kyllä mulla on tapana kätellä vanhempia tuttuja ihmisiä ihan vaikka ruokakaupassa jos näen. Eli siis ihan reilusti eläkeläisiä, jotka tunnen.
Siis omasta aloitteestasi kättelet vanhempaa ihmistä, ymmärsinkö oikein? Olen käsittänyt itse asian niin, että kättelyssä aloitteen tekee vanhempi nuoremmalle ja nainen miehelle. Korjaa jos olen väärässä.
.
Öö. Mä olen jotenkin ymmärtänyt, että se on nuorempi vanhempaa ja mies naista... mutta voi olla että suuressa loogisuudessani olen taas väärässä..
Mä kättelen kyllä kohteliaasti ihmisiä, ja moikkaan kaupassa, en kyllä syöksyile moikkailemaan jos kulman takana vilahtaa tutun näköinen, mutta kuitenkin...
-
Itse olen myös ymmärtänyt että nuorempi vanhempaa... Vaan väärässäpä olen ollut. Suora lainaus käytöksen kultaisesta kirjasta:
Kätteleminen
Miten käsi tulee ojentaa tervehdykseen? Jos ojennuksen tekee välinpitämättömästi ja huitaisten, pohjimmiltaan kauniiksi tarkoitettu ele on pilalla. Jos taas käden ojentaa ystävällisesti ja rakastettavasti, kättelevien välille syntyy oitis paljon sympaattisempi tunnelma.
Oikean kättelyn oppii hallitsemaan ken tahtoo. Käsi ojennetaan toiselle turhia konstailematta, ei jäykästi vaan suoraan ja vapautuneesti. Tervehdittävän käteen tartutaan napakasti, mutta ei kuitenkaan niin että luut rusentuvat ja vastapuoleltas pääsee tuskankiljahdus.
Toinen äärimmäisyys on "pehmokättely", sellainen jossa tuntee kätensä uppoavan pullataikinaan. Näitäkin tervehtijöitä riittää, vaikka moinen kädenanto ei synnytä kovinkaan vakuuttavaa kuvaa kättelijästä.
On niitäkin, jotka tekevät tervehtimisestä todellisen pienoisnäytelmän. Vastapuoli tarttuu ojennettuun käteen ja pitää pitkään, pitkään...kesken kaiken ei voi omaansakaan vetää pois. Joku toinen puolestaan vatkaa kättä ylös alas ja tuo siten julki ilon kohtaamisesta. Kolmas saattaa taas tarttua kaksinkäsin vastapuolen käteen ja lämmitellä sitä kämmenissään tuokion jos toisenkin.
Miksei näinkin voisi menetellä, jos ilo tapaamisesta on todella aito ja tervehdittävänä henkilö, jolle tällainen kohtelu luontevasti sopii. Ilonsa on kuitenkin osattava esittää niin, ettei koko rituaali vaikuta pelkältä teennäiseltä teatterilta.
Me suomalaiset lienemme toisaalta siinä määrin rauhallisenoloista ja jäyhää väkeä, että meille sopii parhaiten hillitty, liikoja elehtimisiä karttava kädenpuristus.
Kuka ojentaa ensin kätensä
Vielä jokin aika sitten piti tarkoin harkita, mitä etikettisäännöt sanoivat siitä, milloin sopi ojentaa kätensä ja milloin ei. Asiaan kuului, että ylemmässä asemassa oleva ojensi ensin kätensä alemmilleen, iäkäs nuorelle ja nainen miehelle. Meillä suomessa on toimittu hieman etiketin vastaisesti, kun lapsia on opetettu "antamaan kättä tädille". Näin lapsi oppi ojentamaan kätensä kaikille vieraille, vaikka kuinkakin iäkkäille.
Tänä päivänä hyväkäytöksinen noudattaa vanhoja ohjeita ja tietääm olla odottavalla kannalla silloin, kun joutuu vastatusten hyvin korkeassa asemassa olevan tai iäkkään henkilön kanssa. Tämä tehköön aloitteen.
Ojennettuun käteen on aina tartuttava. On äärimmäisen epäkohteliasta siirtää katseensa toisaalle ja jatkaa keskustelua ikään kuin ei olisi huomannut vastapuolen elettä. Toinen tuntee itsensä tällöin avuttomaksi ja loukatuksi eikä ymmärrä ylenkatseen syytä - eikä tarvitsekaan ymmärtää. Se joka tässä tilanteessa käyttäytyy huonosti, on kättelyn torjuja.
Kaikissa maissa ei kätellä yhtä herkästi kuin meillä. Vierasjoukkoon saapuva ei välttämättä kulje tervehtimässä jokaista kerrallaan, vaan saattaa esimerkiksi kumartaa kohteliaasti kohti paikallaolijoita.
Kutsuilla kätellään aina ensin isäntäväki; vasta sitten käydään ojentamassa käsi mahdollisille arvovieraille ja muille mukanaoleville. Mikäli "arvoasetelmat" eivät käy ilmi, voi kaikki muut kätellä järjestyksessä isäntäväen jälkeen. Hyvin suurissa tilaisuuksissa ei ole tarpeen, eikä aikaakaan, tervehtiä jokaista läsnäolevaa.
Tervehtiäkö istualtaan vai seisten
Mies nousee aina tervehtiessään seisomaan, samoin nuoret tytöt ja pojat. Varttuneet naishenkilöt voivat ottaa tervehdyksen vastaan istualtaan, mikäli niin haluavat. Ne varttuneet, jotka tuntevat itsensä kyllin nuoriksi, voivat mainiosti nousta seisomaan.
Vanhan etikettisäännön mukaan naisen tulee nousta ylös, kun hän lausuu tervehdyksensä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevalle naiselle tai miehelle tahi iäkkäälle naiselle. Tämä edellyttää arkaluontoisen rajan vetämistä siihen, kuka on iäkäs ja kuka ei. Loukkaantuuko tervehdittävä rouvashenkilö, jos nousen pystyyn? Pidetäänkö häntä jo niin ikäloppuna, että toisen on noustava seisomaan häntä kätellessään?
Henkilökohtaisesti en tiedä, montaako olen loukannut, mutta olen pitänyt tapanani nousta aina seisomaan tervehtiessäni naisia, jotka eivät ole aivan tyttöiässä. Tervehdittävään saa jopa mukavamman kontaktin, kun ei joudu ojentamaan kättään syvältä sohvan uumenista.
Kutsuilla isäntä ja emäntä tervehtivät vieraita aina seisaaltaan.
Hyvin iäkkäät henkilöt sekä sairaat ja invalidit - olivatpa miehiä tai naisia, nuoria tai vanhoja - ovat oikeutettuja istumaan, kun heitä tervehditään.
No, siitäpä katsoo että miten tekee :)
-
Kiitoksia m.k, tuo selvensi asioita jo aika paljon!
-
Ja esittelemisessähän nuo säännöt menevät siis sitten päin vastoin, jos haluaa olla tarkkana: alempiarvoinen esitellään ylempiarvoiselle (nuori vanhemmalle jne). Pientä pilkunviilausta tähän löysään seuraetikettiin! :D
-
Ja esittelemisessähän nuo säännöt menevät siis sitten päin vastoin, jos haluaa olla tarkkana: alempiarvoinen esitellään ylempiarvoiselle (nuori vanhemmalle jne). Pientä pilkunviilausta tähän löysään seuraetikettiin! :D
Eli päteekö tuo myös siten, että jos vanhempi henkilö tulee ensin kättelemään nuorempaa, nuorempi henkilö kertoo ensin oman nimensä? Kerran ehdin jo tässä mokata, ja silloin nolotti :)
-
Esittelemisellä tarkoitetaan tapaetiketissä sitä, kun joku kolmas henkilö esittelee kaksi ihmistä toisilleen (eli siis tämä kolmas tuntee molemmat, mutta esiteltävät eivät vielä tunne toisiaan). Esittäytyminen on sitä, kun mennään itse kertomaan oma nimi.
Siis käytännössä näin: Maija esittelee ystävänsä Liisan (22vee) isoäidilleen Elviiralle (79vee): "Elviira, saanko esitellä: ystäväni (/tekn.yo/ kantakirjakörtti - arvonimi tilanteen mukaan) Liisa Luppo. Liisa Luppo: Isoäitini Elviira Elo." Elviira hyväksyy esittelyn sanomalla jotain mukavaa kuten "Hauska tutustua" ja tarjoaa kätensä käteltäväksi. Eli siis varsinaisen esittelemisen päälle kättelyosuus suoritetaan aiemmin ilmoitetulla tavalla: ylempiarvoinen tekee aloitteen kättelyyn.
Vähemmän muodollisissa tilanteissa, varsinkin suljetuissa tilaisuuksissa (ei ihan sataa henkeä paikalla :) ) läsnäolijat voivat esittäytyä ihan itse kaikille niille, joita eivät vielä tunne (ja tervehtiä samalla tuntemiaan kätellen). Ajattelisin, että talonpoikaismalliin pidetyt seurat kuuluvat tähän kategoriaan.
Näitä nysväyksiä riittää. Ei kukaan ole seuroissa vielä siitä tietääkseni loukkaantunut, jos on kättelemään tultu.
-
Vähemmän muodollisissa tilanteissa, varsinkin suljetuissa tilaisuuksissa (ei ihan sataa henkeä paikalla :) ) läsnäolijat voivat esittäytyä ihan itse kaikille niille, joita eivät vielä tunne (ja tervehtiä samalla tuntemiaan kätellen). Ajattelisin, että talonpoikaismalliin pidetyt seurat kuuluvat tähän kategoriaan.
Helpompi kyllä vieraalle, jos isäntä/emäntä esittelee. Eli kerrotaan vaikka nimi, mistä on, ja miten tunnetaan. En minä ainakaan viitsi tulla outojen ihmisten pariin ja "terve minä oon kälviän mikko ylivieskasta...". Tai oikeastaan voisin kyllä viitsiäkin, mutta helpompi jos joku muu esittelee, vai?
-
Tuollainen yltiöpäinen käytöstapojen pohtiminen ärsyttää mua. Siis tuollainen että kuka esitellään ja kenelle. Mitä merkitystä silläkään on? Ei nyt sentään olla missään viktoriaanisen ajan Englannissa vaan Suomessa missä kaikilla on jalat suht koht maassa. Kättely on hyvä juttu, mutta siihen tuo etikettiasia saisi mun mielestä jäädäkin...
-
Tuollainen yltiöpäinen käytöstapojen pohtiminen ärsyttää mua. Siis tuollainen että kuka esitellään ja kenelle. Mitä merkitystä silläkään on? Ei nyt sentään olla missään viktoriaanisen ajan Englannissa vaan Suomessa missä kaikilla on jalat suht koht maassa. Kättely on hyvä juttu, mutta siihen tuo etikettiasia saisi mun mielestä jäädäkin...
Kyllähän ihmisillä pitää käytöstavat olla, ja totta kai pitää olla joku logiikka kuka esitellään kenellekin ja missä järjestyksessä. Muutenkin käytöstapoja pitäisi ennemmin vaalia kuin heittää romukoppaan, käytöstapojen unohtaminen kostautuu kyllä joskus. En tietenkään tarkoita että aina ollaan kieli ruskeana menossa joka paikkaan, mutta asiallinen ja siisti käytös kuitenkin jättää hyvän vaikutelman!
-
Niin ja mitäs sitten jos tulee kutsu jonnekin linnan juhlaan tai muualle "hienoon" paikkaan ja ei yhtään tiedä, miten olla...?
-
Ei se voi hienoissa juhlissa sen kummempaa olla kuin muuallakaan. Hienoissa juhlissa on lisäksi se hyvä puoli että jo kutsussa kerrotaan miten olisi syytä pukeutua... Eli sen suhteen ei tule mokia. Ja yleensä joka paikassa on aina joku enemmän tai vähemmän tuttu henkilö...
Ja jos ei kirjahyllystä löydy Käytöksen kultaista kirjaa niin kipin kapin kirjakauppaan! Sieltä löytyy kullanarvoisia vinkkejä juuri tuollaisia tilanteita varten, kun ei ole jostain asiasta varma :wink:
-
Tähän minun kohdalleni voisi nyt liittää sen kuvan, jossa majavan päälle kaatuu puu ja kuvassa lukee kissan kokoisilla kirjaimilla: "Et vain osaa." :oops: Nämä perinteiset käyttäytymissäännöt ovat hieman hukassa. Kotona ei ole koskaan oltu rottinkikepin kanssa vahtimassa, että milloin se tyttö tulee multaisilla kynnenalusilla ruokailemaan. Perussäännöt juhliin ja tilaisuuksiin on joten kuten hallussa, mutta muutoin on meillä vallinnut periaate- "Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat!"
Kättelen kyllä tuttuja vanhempia ihmisiä aina heitä vieraillessani tai juuri näissä tavallisissa, sisätiloissa pidettävissä juhlissa. Jos aloittaa kättelemään vieraita, olisi minusta sopivaa kätellä kaikkia, ettei kukaan tunne itseään ulkopuoliseksi. Sitten vaihdetaan muutama sananen tai nimi ja puristetaan lopuksi kättä (tai tuttu puristaa minun kalaksi muuttunutta kättäni). Eihän siinä loppujen lopuksi edes mene kauan, vaikka saattaakin joutua kuuntelemaan väliin tuntemattomien keski-ikäisten hauskoja 'vitsejä' ja nauramaan tekonaurua ^^ no offence körtti-kurpat. Ehkä toiselle saa hieman iloisemman mielen, jos häntä on näin kunnioitettavasti kohdeltu.
Käytöksen kultaista kirja olisi minulle kyllä varmasti hyvin tarpeellinen, mutta en vain voi kuvitella itseäni sitä lukemassa. Olen tätä rentoa tyyppiä, joka mieluummin oppii kantapään kautta kokemuksesta ja korvaa iloisella asenteella sekä mukavalla jutustelulla muut puutteensa.
-
Meillä Oulussa ei ole juuri minkäänlaista logiikkaa kättelyssä, ainakaan opiskelijapiireissä. Seuroissa pyritään kättelemään kaikkia tasapuolisesti, mutta joskus saattaa tulla inhimillisiä erehdyksiä.
Eri herätysliikkeiden kättelyperinteessä on kuitenkin havaittavissa joitakin eroja. Kun lestaadiolaiset kättelevät, he sanovat "Jumalan terve". Viidesläiset toivottavat puolestaan "Rauhaa". Körteillä on kätellessä tapana kysyä "Tulitko autolla vai kävellen?" :?
-
Seuroissa kättelen kaikki järjestyksessä ja nousen kiltisti seisomaan kun joku muu kättelee minua. Herättäjäjuhlilla jos näen tuttuja juttelemassa tuntemattomien kanssa, kättelen tuttujen lisäksi myös heidän juttukaverinsa ja yleensä yhteiset tutut sitten esittelevät meidät.
-
Kun menen ensi perjantaina kotiseuroihin, kättelen kaikki lähimmästä alkaen. Saa nähdä, onnistuuko. Samalla sanon nimeni niille, joita en tunne. En tunne isäntäväkeäkään, ja useimmat vieraatkin tapaan todennäköisesti ensimmäisen kerran.
Jänskättää.
-
Täällä useampikin valitteli sitä, ettei hanskaa kaikkia käytöskiemuroita. Lisäksi usein siihen päälle (muualla siis, täällä nyt ei sitä ollut havaittavissa) tulee tulikivenkatkuinen vuodatus, että "ihan turhaa semmonen p*ska ja typerää toisten nöryyttämistä ja eikö se riitä jos on ilonen ja avoin ihminen???++????+". Minä sanoisin, että ei riitä. Tuota valitusta kun ei koskaan kuule sellaisilta, joilla tavat ovat hallussa.
Itse katson hallitsevani jotain vähän kimurantimpiakin kikkoja (juhlapöydän eri aterimet, sen että suutaan ei pidä pyyhkiä muuten kuin juuri ennen juomista [ai miksikö? No, aikuisellahan periaatteessa ei ole tarvetta pyyhkiä suupieliään kun se ruoka pannaan siististi suuhun, mutta ennen juomista varmistetaan, ettei lasin reunaan jää huulista rasva-, huulipuna- tai ruokatahroja]) mutta silti jos pääsee juhliin, joissa muut osaavat ottaa muut ihmiset vielä paremmin huomioon (siitähän käytöstapakoodeissa on lopulta kyse, vaikka monen tavan alkuperäinen perustelu on unohtunut ja tuntuu nykyaikana epärelevantiltakin), tulee niin ylevä olo että! Ja se se vasta mukavaa on. Matkimallahan sitä nekin vieraat tavat oppii.
Oho, tulipa luennoitua. Pahoittelut.
-
Välillä tuntuu oli sitten körttiläisyydestä jne. kysymys. Niin mielistely on tullut hyviin tapoihin mausteeksi.
Minä en pidä esimerkiksi siitä että kätellään "löysällä kädellä" ja katsekontakti on jossain katon rajassa.
Vastakkaiselta sukupuolelta kyllä hyväksyn tämän. Se miksi näin on se jääköön lukijan pohdittavaksi.
-
Benkun kanssa samaa mieltä, tuosta "löysästä" kättelystä. Tulee ihan huono olo. Olen joskus lukenut jotain selitystä, mistä se johtuu, mutten muista. Ja jos ihminen katsoo ohitseni kätellessä, tuntuu ettei häntä vois vähempää kiinnostaa. Pahinta on, kun ollaan porukassa ja kättelijä puristaa kättäni ja samalla juttelee jollekin muulle ihmiselle.
Pitäiskin rohkaistua seuraavan kerran kiskaisemaan häntä kädestä ja sanoa: Huh huu, minä olen tässä. :023:
-
Mäkin osaan tapakätellä, jos on sellainen tilanne, että sitä odotetaan, mutta noin muuten, niin en katso silmiin kätellessä puristusvoimasta en osaa sanoa, se kai on luonnostaan aika voimakas.
Juutalainen sananlasku tai opetus tai vitsi tai mikä nyt sitten on, että kun pyydät rahaa, niin kättele lujasti ja katso samalla silmiin.
Sen he osaa kätellessä katsoa anovasti silmiin, mutta mieli voi olla toisen kukkarossa.
Voipi olla antisemiittien juttuakin.
Itse en tykkää siitä silmiin katselusta, kun itse luen ihmistä muuten.
Vitsailen ja katson reaktioita tai juttelen välillä vakavampia välillä kevyempiä ja kyllä aika äkkiä luen ihmisen ja varmaan useasti väärin.
Sinänsä kauniit tavat kaunistavat ja niiden puolesta olen ja olen itaekkin hyvin kohtelias.
En kuitenkaan vedä mitään johtopäätöksiä ihmisistä niin pienestä kuin kättely.
-
Olen aina halunnut kätellä toisia ihmisiä.
-
Kättely tuntuu ihan luonnolliselta minusta.
-
Käytösoppaan mukaan arvokkaampi ojentaa ensin kätensä. Kuka sitten onkaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa arvokkaampi? Esimerkkinä on perinteen mukaan kirkkoherra.
-
Körttiseuroissa käydessä on tullut laitettua merkille, että siellä hyvät käytöstavat ovat edelleen kunniassa, myös opiskelijaseuroissa. Voisitteko valottaa siis hieman, miksi kättelykulttuuri tuntuu olevan esillä erityisesti herännäispiireissä ja annetaanko körttiperheiden lapsille keskimääräistä parempaa tapakasvatusta? Kuinka sitten toimia oikeaoppisesti ja hyvätapaisesti körttiseuroissa? Kuka kättelee ketä, missä tilanteessa ja missä järjestyksessä?
Ihan hieno juttuhan se on, kun vaan itse ei olisi niin sivistymätön juntti :wink:
Aloitteen tekee vanhempi.
-
Aloitteen tekee vanhempi.
Vanhempi = Arvokkaampi
-
Ei ole aina itsestään selvää, että kuka on vanhin ja arvokkain. Pitää käyttää tilannetajua.
-
En minä seuroissa tai kirkossa kaikkia kättele, muutaman tutuimman ja lähellä istuvan vain. Muille nyökkään ja/tai hymyilen.
Tykkään halata tuttuja, nyt tästäkin on' tehty numeroo' joten on epävarmempi olo voinko esim. Herättäjäjuhlilla teitä enää halata. Mites olis ' veljellinen/sisarellinen suunanto' ? :003:
-
Suunantoa vierastan, mutta eri sukupuolta olevat saavat vapasti halata, muita kättelen.
-
En minä seuroissa tai kirkossa kaikkia kättele, muutaman tutuimman ja lähellä istuvan vain. Muille nyökkään ja/tai hymyilen.
Tykkään halata tuttuja, nyt tästäkin on' tehty numeroo' joten on epävarmempi olo voinko esim. Herättäjäjuhlilla teitä enää halata. Mites olis ' veljellinen/sisarellinen suunanto' ? :003:
Vai suunanto, ei kai nyt sentään hyvä rouva?
-
Niin se on Bengt, että uskovaisilla on kaikenlaisia vinkeitä. Minusta ei olisi miehelle suunantajaksi piste.
-
Vai suunanto, ei kai nyt sentään hyvä rouva?
Kyllä ymmärsit, että se oli kevennys.
Toisaalta huumorin käytön kanssa on oltava varovainen. :017:
-
Kyllä ymmärsit, että se oli kevennys.
Toisaalta huumorin käytön kanssa on oltava varovainen. :017:
Kevennys...hieman epäilen.
:icon_cool:
-
Hyvät tavat kaunistavat, mutta hei
Tää jutska menee näin:
Hullut tekee juttujaan ja metelöi ja sekoittaa seuroja ja fiksut sit niitä korjailee, niitten alkuun panemia juttuja.
Nin se mualma pöörii.
-
Perjantaina kävi kirkkoherranvirastossa lähemmäs kasikymppinen pari täyttämässä avioliiton esteiden tutkintapyyntölomaketta (= kuulutukset). Toki mies on tuttu, joten piti halata. Piti painaa ensin toinen poski poskea vasten ja sitten vielä toinen. No, morsian on vieraampi, mutta sama kuvio. Ensin toinen poski poskea vasten, sitten toinen. Ilman mitään muiskautusääniä. :icon_eek: :icon_eek:
Morsian on venäjältä, ilmeisesti inkeriläisiä, hyvästä suomenkielentaidosta päätellen.
-
Sinulla sattuu olemaan arvokas paikka palvella.
-
Perjantaina kävi kirkkoherranvirastossa lähemmäs kasikymppinen pari täyttämässä avioliiton esteiden tutkintapyyntölomaketta (= kuulutukset). Toki mies on tuttu, joten piti halata. Piti painaa ensin toinen poski poskea vasten ja sitten vielä toinen. No, morsian on vieraampi, mutta sama kuvio. Ensin toinen poski poskea vasten, sitten toinen. Ilman mitään muiskautusääniä. :icon_eek: :icon_eek:
Morsian on venäjältä, ilmeisesti inkeriläisiä, hyvästä suomenkielentaidosta päätellen.
En tajunnut mitään. ?
Mitä pyryharakka kaunis rantojemme pirteä lintu kirjoitti?
Hän oli kirkkoherravirastossa ja jotain.
Eli hänestä oli ilmeisesti kiva kun kaksi menevät avioon.
No hyvä, mutta muten se liityy noin muuten työn kuvaan.
Varmaan itse varautuneempana ihnisenä olisin ensin ätellyt ja ehkä halannut.
On erikoinen virasto, kun ne noin, mut ihan kaunista..
-
En tajunnut mitään. ?
Mitä pyryharakka kaunis rantojemme pirteä lintu kirjoitti?
Hän oli kirkkoherravirastossa ja jotain.
Eli hänestä oli ilmeisesti kiva kun kaksi menevät avioon.
No hyvä, mutta muten se liityy noin muuten työn kuvaan.
Varmaan itse varautuneempana ihnisenä olisin ensin ätellyt ja ehkä halannut.
On erikoinen virasto, kun ne noin, mut ihan kaunista..
Hänellä se nimenomaan liittyy työn kuvaan
-
Niin siis, minä toimistosihteerinä yleensä tervehdin nyökkäämäällä tisikin takaa ja tietenkin myös sanomalla tervehdyksen. Sitten kun on kyseessä hautauksesta sopiminen, kättelen ja ilmaisen osanottoni. Mutta joskus tulee asiakkaita, jotka haluavat halata. Tämä edellä kuvaelmani tilanne sai minut todella yllättyneeksi. Samoin kun kerran täysin ventovieras tuore leski toiselta paikkakunnalta, heti alkavaisiksi heittäytyi pitkään, pitkään halaukseen.
Siis ei minulla ole mitään halaamista vastaan. Hämmästelen vain miten toiset ihmiset toimivat hyvin jäykästi ja muodollisesti virastossa ja toiset halaavat hyvinki intensiivisesti. :107:
-
Sinut tuntien, tiedän että toimit aina oikein ja empaattisesti. Se on sinun lahjasi.
Ymmärsin kyllä heti aiemman kirjoitukesi ajatuksen.
Foorumilla on usein väärinkäsityksiä, kuten Benkku ei uskonut tarkennuksen jälkeenkään että suun-anto oli minulta vain leikkimielinen ' ehdotus', eikä sitäkään.
:039: :052:
-
Sinut tuntien, tiedän että toimit aina oikein ja empaattisesti. Se on sinun lahjasi.
Ymmärsin kyllä heti aiemman kirjoitukesi ajatuksen.
Foorumilla on usein väärinkäsityksiä, kuten Benkku ei uskonut tarkennuksen jälkeenkään että suun-anto oli minulta vain leikkimielinen ' ehdotus', eikä sitäkään.
:039: :052:
Koomisinta suunannossa oli, että se oli suosituinta Itä-Euroopan ateistien (Breshnev, Honecker jne) keskuudessa perintönä ortodokseilta.
-
Mie luulen, ettei Benkku välttämättä käsitä vääri, vaan haluaa kiusoitella. :003:
Minulla on kaksi isoveljeä, joiden kanssa olen oppinut jähnäämään ja toisaalta jättämän asian sikseen. Isoveli opetti minulle, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. :icon_cool:
-
Mie luulen, ettei Benkku välttämättä käsitä vääri, vaan haluaa kiusoitella. :003:
Minulla on kaksi isoveljeä, joiden kanssa olen oppinut jähnäämään ja toisaalta jättämän asian sikseen. Isoveli opetti minulle, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. :icon_cool:
Jotenkin pyris saa sympatiat kaikilta meiltä miehiltä, kun hän tosissaan tajuaa miehiä, kait kahren veljen takia.
Mulla oli iso systeri ja,,, nyt pitää laittaa mun kartsan slangia, siis syrra.
Kuka arvaa var tulee syrra sana.
Siis niinku mull OLI ISP SYRRA JA HÄN VEI KAIKEN RAKKAUDEN ISOSISKONA JA KEHITTYNEEMPÄNÄ
No meitsi pikkuveli jäin ilman vanhempien rakkautta, kun sisko kieroili sen ja sain selkään useasti ja enempi.
Varmaan kait kun voitin faijjan kaikessa, niinku shakissa ja ties missä.
Onkohan kirjaa jossa opas lapsille, kun on vaan luonnonoikkuja ja vanhempiaan fiksumpia?
En tiedä, mut vaikea mun on antaa lapsuuttani anteeksi faijjalle, mut toisaalta elänä ei ole reilu.
Onneksi taivaallinen isämme on.
Muutaman kysymyksen, kuten kaikki foorumilaiset me varmaan annetaan?
-
Koomisinta suunannossa oli, että se oli suosituinta Itä-Euroopan ateistien (Breshnev, Honecker jne) keskuudessa perintönä ortodokseilta.
Siinäpä idässä sai olla tarkkana. Islamilaiset poskisuutelivat toisiaan, vaan eivät vieraita, miehet kättelivät, naiset eivät voineet katsoa edes silmiin. Ukrainan baptistipastorit eivät kysyneet, vaan suoraan suulle pussasivat. Valko-venäjällä oli paljon erilaisia ystäviä, jotka ilman muuta halasivat. Ugrilaiskansojen keskuudessa tuttuja halattiin ja pian oltiin muidenkin kanssa tuttuja. Virossa ja Karjalan Inkeriläisten kohtaamisessa ensin käteltiin toisella kerralla jo halattiin...
Muutaman kymmenen kuulijan körttiseuroissa on kätelty, srksali tai kirkkosalissa sitten ei, vaikkei olisi enempää, kuin kotiseuroissa. Nenää en ole joutunut hieromaan, enkä kieltä näyttämään.
-
Mun mielestä hyvät tavat joutaa roskakorikseen !!
Kunhan joku sanoo mitä ajattelee eikä selittele.
Tollaset hyvät tavat on ookoo, jos on kyseessä vanhat ihmiset ja tempperamenttisuus on päällä.
Noin muuten parempi kun vaikka sylkäisyy päin ja sanoo, kun jättää sanomatta.
_________
Tunteeko kukaan slaaveja.
Siis venäläisiä ja niitä sukulaiskielisiä.
Niillä on mahdotonta olla cooleja kuten me scandinaavit, ne sanoo suoraan ja siellä ei hienostella.
Jotenkin tykkään siitä suoruudesta.
Me ollaan jotenkin liian mediaseksistisiä, et en tiedä.
Olin vuoden pari pohjanmaalla ja siellä kanssa kaikki sanoi kaiken suoraan.
Puolensa siinäkin, mutta liike elämässä kaikki ostaa pohjanmaalaislta, kun ne on suoria ja sanoo asiat suoraan.
Stadissa me annetaan korkea hinta ja aletaan sitten kehumaan tuotetta ja puhumaan peetä.
-
Kaikki liiallinen on haitaksi. Kohteliaisuus ei saa muuttua pokkuroinniksi. 'Päivää', 'mitä kuuluu', 'ole hyvä', 'kiitos', 'anteeksi' ja 'näkemiin' riittävät arjessa aika pitkälle.
-
Kaikki liiallinen on haitaksi. Kohteliaisuus ei saa muuttua pokkuroinniksi. 'Päivää', 'mitä kuuluu', 'ole hyvä', 'kiitos', 'anteeksi' ja 'näkemiin' riittävät arjessa aika pitkälle.
Aika pinnallista.
Ai miten niin hyvää päivää ??
-
Minulla on yksi venäläistuttava, joka on hyvin, hyvin dramaattinen. Sanoo kyllä suoraan, mutta sanoo sen puolen tunnin puheen kanssa. Eikä pelkän puheen, vaan ilmein, elein, käsin ja korotetulla äänellä. Siinä sitten suomalaiset hiljaiset hissukat järkyttyy ja vetäytyy yhä tiukempaan kuoreensa. Varsinainen drama queen. Eikä millään pahalla. Pidän hänestä, vaikka ryhmässä ei kyllä muille tahdo jäädä suun vuoroa, jos häenllä on mielipide asiasta.
Minä kyllä kannatan hyviä tapoja. Ei niiden tarvitse mitään ylimitoitettuja protokollia olla. Ei minua häiritse, jos juhlapöydässä käytetää "vääriä" ruokailuvälineitä, tai puhutaan ruoka suussa. Mutta se kyllä häiritsee ja puuttuisin asiaan, jos isöäidin synttäreillä suvun nuoriso mekastaisi äänekkäästi ja joka toinen suusta tuelva sana olisi se surullisen kuuluisa v...u. Että joku roti ja tavat pitää ihmisillä olla.
Itse on pidä sellaisista tärkeilyjuhlista, joissa pönötetään muodollisuuksista kiinni pitäen ja vahditaa nokkimisjärjestystä ja protokollaa. Olen kuullut häistä, jotka oli vimosenpäälle suunniteltu. Oli tarkat askelmerkit, oli univormuiset miehet kunniakujana ja kaikki piti olla täydellistä. Sitten oli käynyt pieni aikatulumoka kanttorille. Hän ei saapunut ajoissa paikalle. Häntä yritettiin tavoittaa puhelimella, mutta se oli tetenkin kiinni muistotilaisuuden vuoksi. Lopulta pappi soittaa muistotilaisuuspaikan keittiöön, josta emäntä kävi hätyyttämässä kanttorin kirkkoon. Kirkkoon tullessa kanttori tapasi moriamen istumasta kirkon portailla. Kirkossa oli ihan rento puheensorina. Jännitys oli lauennut ja juhlista oli sen myötä tullut oikein mukavat juhlat. Vuosien jälkeenkin pari on vielä yhdessä.
Tämä nyt lähti vähän etääs tuosta otsikosta, mutta menköön. :039:
-
Pyrtsi on ja aina ollut Ihqu.
-
:039: :003:
-
Aika pinnallista.
Ai miten niin hyvää päivää?
Pinnallista hyvinkin. Ihmisten väliset kosketuspinnat on hyvä pitää kunnossa.
Jos päiväsi ei ole hyvä, saan kuitenkin toivottaa, että se tästä paranisi.
-
Toisen persoonan arvostelu julkisesti voi lyödä kovasti. Olen sen kokenut.
-
Toisen persoonan arvostelu julkisesti voi lyödä kovasti. Olen sen kokenut.
Samoin, mutta kun arjessa olen tavannut arvostelijat, niin ne on hiljenneet.
Anteeksi pena saat toivattaa hyvää päivää ja se on kaunista.
Jotenkin mietin pinnallisuudesta, että useasti me toivotamme sitä ja tätä, mutta olisi kiva kun suomalaisittain ei oltaisi kuin jenkit, vaan perustelisimme, kun aurinkokin paista ja armollinen Jumala armossaan katsoo meitä tänäänkin ei tuomiten, vaan mulle ainakin nauraen.
-
Anteeksi pena saat toivattaa hyvää päivää ja se on kaunista.
Jotenkin mietin pinnallisuudesta, että useasti me toivotamme sitä ja tätä, mutta olisi kiva kun suomalaisittain ei oltaisi kuin jenkit, vaan perustelisimme, kun aurinkokin paista ja armollinen Jumala armossaan katsoo meitä tänäänkin ei tuomiten, vaan mulle ainakin nauraen.
'Anteeksi' toimii. Saat anteeksi. Jenkit ovat kenties pinnallisia, mutta eihän siinä mitään vikaa ole, ellei kauniin pinnan alta paljastu jotain rumaa.