Kirjoitit paljon ja monille sivuille, mutta voisitko nyt suostua sopimiseen? Antaa anteeksi jos loukkasin, sillä en tarkoittanut. Jos et niin sitten se vain menee niin, ok.
Monesti niihin muinaisiin väärinkäsityksiin, ja väärinkäsityksiin tavallisesti, liittyy jonkinlainen mustavalkoisuus. Että siis noinko pitäisi elää, siis seurata Kristusta, antaa kaikki pois? Tai miksi ei sitäkin voida pohtia, sopiiko körttipukua käyttää.
Nämä kaksi aihetta linkittyvät yhden sanan kautta ja se on kohtuullisuus.
Jossakin ääripäiden, mulle heti kaikki eikä mitään pois tai juu minä luovutan kaiken omani ja telttailemaan jossakin Pasilan metsissä, kulkee arvattavasti jonkinlainen mahdollisuus hillitä intohimojansa koskivat ne mitä hyvänsä. Tuskin maailma kaatuu tai pelastuu sillä että jättää joka kerran sen lattensa juomatta tai, etenkään jos matkustamisesta luopuminen merkitsisi välien katkeamista lapsiin, päättää että en enää ikinä matkusta vaan pudotan rahat kolehtihaaviin.
Tämä jää aivan kunkin itsensä ratkaistavaksi--- että milloin joko minä itse tai yhteiskunta on toimimassa kohtuuttomasti. Kohtuullisuutta pitäisi ainakin minulle selittää hieman tarkemmin, kun yritysveroa ei makseta juuri euroakaan ja seurannassa todetaan etteihän se firma työllistänyt yhtään ketään, jakeli vain komeat osingot. Tuollaista seurantaa saanee hiljaksiin suorittaa? Veroaste suuryrityksissä ja ristiintaulukoinnit alueellisten työttömyyslukujen ja irtisanomisten kanssa?
Se kuinka tämä liittyy körttipukuun sitten, niin, käsitin että pukuun pitäytymisen merkitys oli säästää ihmisten aikaa ja vaivaa. Helpottaa elämää, kuten kohtuullistaminen useasti tuo. Jossakin vaiheessa siitä sitten tuli pyhäin puku, jossa nipotettiin sitäkin montako solmua saa huiviin sitoa ennen kuin helvetin peräseinä jo paistaa.
Kummako, että sen teetti symboliksi kohtuudelle ja pakkasi häpeillen syvimmälle takkikaappiin " enhän minä kehtaa tämmöisiä vermeitä..."
Kun oletettavasti itse tietää, Jumala tietää, eikä kenellekään kuulu mitä puku merkitsee.
