Tiedän foorumin lukijamääristä päätellen, että tätä foorumia lukee paljon sellaisiakin, jotka eivät keskusteluihin osallistu. Heillä olisikin paljon annettavaa keskusteluihin. Foorumilla esiintyy myös valitettavan paljon "häiriköitä", jotka vain haluavat sabotoida ja hämmentää keskustelujen kulkua. Heille se suotakoon, mutta tietyin rajoituksin. Haluankin osoittaa nämä ajatukseni niille, jotka suhtautuvat foorumin keskusteluihin asiallisesti ja ilman että tavoittelevat asioiden tahallista vääristelyä.
Saan usein ja monilta tahoilta kielteistä palautetta siitä, kun muistelen niitä vanhoja aikoja, jolloin sain imeä itseeni herännäisyyden henkeä ja perinnettä, joka antoi pohjaa elämälleni. En ole tuonut mainitsemiani ja jo edesmenneitä "kansan kaitsijoita" esiin ihaillekseni heitä. He olivat yhtä vajavaisia ihmisinä, kuten me kaikki muutkin. En myöskään halua ihannoida niita aikoja, jotka eivät olleet monessakaan suhteessa tavoittelemisen arvoisia eivätkä ne ole verrannollisia tähän päivään.
Kuitenkin, kaikitenkin näiden herännäisjohtajien sanoista ja ajatuksista löydän paljon sellaista, mitä minulta puuttuu. Sen tahden palaan heihin kirjoituksissani. Kysynkin: mikä on sellainen kansa tai kansakunta tai herätysliike, joka ei tunne eikä halua tunnistaa omaa historiaansa? Aina kun halutaan nähdä eteenpäin, olisi mielellään osattava tulkita tätä päivää ja katsoa rohkeasti myös menneeseen, omiin juuriinsa.
Historiallinen totuus on, että näiden vajavaisten ja raadollistenkin pappien ja maallikoiden rukoukset sekä evankeliumin esillä pitäminen toivat sen aikaiseen elämään muistelemisen ja esille ottamisen arvoista. Historia myös opettaa ja antaa viitteitä parempaan tulevaisuuteen, kuten edellä jo totesin.
Tarvitaanko tämän maailman keskelle vielä herätystä?
Soisinpa itseni ja muidenkin kohdalle edes jotain siitä hengenpalosta, jonka he saivat aikaan. Ei se varmasti ainakaan huononpaan suuntaan tätä maailmaa veisi.
Vielä Herra, kutsut meitä.
Vielä sanas saarnataan,
Vielä vyötät väsyneitä,
Vielä muistat heikot maan.
Siitä sua me kiitämme,
Jumalamme, Isämme,
Poika sekä Henki Pyhä,
Nyt ja iäisesti yhä.
(SV 193, säkeistö1)