Geeniperimä, kulttuurin aineelliset ja henkiset eri muodot ja kielet kulkevat eri teitä, kukoistavat ja kuihtuvat eri tahtiin. Kansallisuudesta kiihkoileminen onkin usein asioiden typerää yksinkertaistamista. Maailma on kylä.
Geeniperimä on arvokas terveyden kannalta, mutta etnisen taustan kannalta suurin piirtein arvoton. Kulttuuri on hatara asia ja usein merkitsemätöntä. Ihmiset ympäri maailmaa ovat tanssineet, pitäneet sulkia hatuissaan, käyttäneet helmiä, asuneet samankaltaisissa suojissa, harrastaneet tatuointia jne. Kulttuuri ei määrittele juurikaan mitään. Kieli on se asia joka on täysin erikoinen joka kansan joukon parissa. Kun kieli häviää, kaikki on hävinnyt. Suomalainen jos kukaan sen tietää. Kansallisuudesta kiihkoileminen onkin vaarallinen tie. Sellaiset identitettitkin helposti vie huomion pois kielestä, niin se häviää huomaamattakin. Intiaani-identiteetti nyky-Yhdysvalloissa onkin pitkälti vain keinotekoinen asia. He poikkeavat valtaväestöstä vain juriidisesti. Ovat samannäköiset kuin muut, puhuvat samaa kieltä, on sama kulttuuri, katsovat samoja elokuvia. Pitävät kiinni kansallispuvuista ja kansallistansseista, eipä juuri muusta. Kiistellään lähinnä talouskysymyksistä. Snellman aikanaan varoitti suomalaisia kieliasiasta. Hän sanoi, että voi suomalaisille tapahtua se joka on tapahtunut irokeeseille. Se että minä olen vielä olemassa ei heikene Snellmanin varoitusta. Suomalaiset ovat joskus yhdistänyt kansallisuudesta kiihloilemisen kielikysymykseen, mutta kielen säilyttäminen ei vaadi toisten vähättelyä. Maailma on kylä, mutta se ei tarkoita, että on oltava kylässä vain yksi kieli.