Itse olen ihan eri linjoilla, kuin muutamat edelliset kirjoittajat. Minä uskon kuolemanjälkeiseen elämään ja ylösnousemukseen, sillä muutoinhan ei olisi kai koko kirkkoa olemassa. Pitää vain toivoa ja rukoilla, että pääsisin kuoleman jälkeen parempaan paikkaan niistä kahdesta vaihtoehdosta. Itse uskon kuoleman jälkeen tapaavani kaikki minulle tärkeät läheiset.
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta unissa olen nähnyt heitä ja jutellut asiat selviksi ja tullut siihen käsitykseen, että en pelkää kuolemaa. Minulle tärkeät loppuaikoinaan paljon sairastaneet ihmiset olen unissa nähnyt niin hyvinvoivina ja olen saanut juteltua asiat selviksi. Vieläkin käyvät joskus tervehtimässä, vaikkakin harvemmin. Eikä tarte kenenkään selittää mistään psykologiasta, minulle on jo tarjottu teorioita siitä, miten ihminen käsittelee surujaan unissaan. Voi olla, mutta en usko että se ihan tuollaista on, ja vielä vuosien päästä. Minulle ne on oikeita unia, vaikka kuka mitä väittäisi.
Itse uskon, että täällä vain ollaan käymässä päämääränä se oikea isänmaa.
"Käy isänmaataan kohti ain` tien kaidan matkalaiset..."
"Oi Herra, jos mä matkamies maan, lopulla matkaa nähdä sun saan..."
"Oi saanhan joukkoon autuaitten, kans` ystäväini ja omaisten mä päästä kerran..."
"Ratki taivaassa, ratki taivaassa riemu on iäinen..."