Meillä pyydettäisiin esirukousta. Siskoni sai elokuussa silmätulehduksen, jota hoidettiin pitkään iriittinä eli värikalvon tulehduksena. Sitten huomattiin, että se on ehkä sekin mutta ehdottomasti näköhermon tulehdus, se on jo ehtinyt temput tehdä, nostaa silmänpainetta, joka kylläkin onneksi liittyi lääkitykseen. Tänään oli lääkärillä käynti; on levinnyt kumpaankin silmään. Oikeastaan olen vain odottanut milloin, sillä se on tavallista. Mutta se onsen verran komplisoitu juttu, että me tarvitsemme esirukousta. Minä juuri kollasin wikistä ja tekisi mieli vain hyppiä: Se paranee useimmiten!!! Mutta Mari on kauhean uuvuksissa. Ja se näön sumeus haittaa työssä,. hän tarttis sairaslomaa...,
Ajattelen hiljaa Bonhoefferin näkemystä tuskan maljasta, jonka Jumala ojentaa. Silloin hänen mielestään on viisasta olla hiljaa, niin hiljaa kuin jaksaa, ja juoda se nopeasti, sillä ei siitä muuten pääse. Minä yritän, ja olen niin hiljaa kuin voin, ja koetan kuunnella Jumalan ääntä. Hän on minulle rakkain ihminen maailmassa. Syksy oli monin tavoin vaikea; joulun allahan tuokin paheni, jouluna sanoin ettei tuo mikään iriitti ole ainakaan pelkästään. Ei ollut.
Minä yritän nyt olla mekastamatta niin että kuuluu päiväntasaajalle kuten joulukuussa. Silloin kaatui sentään kaikki...ja tuosta ennustettiin pysyvää näönmenetystä. Mutta Jumala! Kiitos niin että minä halkeen kun ei se olekkaan niin... Meillä on ollut rankkaa... Tapahtukoon Sinun tahtosi, mutta me ollaan kauhean uuvuksissa, molemmat, anna hänelle voimia, voimia, me ei enää jaksettaisi...