Jos löydät synnittömän ihmisen, pane siitä tieto minullekin. Monien uskovaisten tapa tuomita "synnissä eläviä" ja pitää itseään muita parempana, kertoo, että kristinuskon sanomaa ei olekaan ymmärretty.
Mielestäni pyrkimys hyvään ja oikeaan riittää, mutta on annettava anteeksi itselleen, että on epätäydellinen ihminen. Uskossaan täydellisiä ei ole olemassakaan.
Olen ymmärtänyt, että Jeesuksen käskyjen/kieltojen rikkominen on syntiä. Eli Jumalan tahdon vastainen elämä on syntiä.
Jeesus vuorisaarnassaan käskee ihmistä olemaan yhtä täydellinen, kuin Taivaallinen Isäkin on.
Jos joku sattuu olemaan vaikkapa yhdessä kohtaa vähemmän täydellinen, kuin Jumala, eikös hän silloin riko Jumalan käskyä vastaan? Jos hän vielä tiedostaa rikkomuskensa, tällöinhän hän elää tietoisessa synnissä.
Jos ihmienn rikkoo yhtä käskyä vastaan, Jumalan silmissä tämä ihminen rikkoo kaikki käskyt.
Synnin tekijälle (saati tietoisessa synnissä elävälle) Raamattu taasen osoittaa synnin palkkaa, eli ikuista eroa Jumalasta.
Jumalan vertaiseksi ryhtyminenkään ei riitä pelastukseen, jos ei ole ryhtynyt Jumalaksi heti syntymästään saakka. Vaan, ehkä sekään ei riitä.
Kova on kohtalo jokaisella ihmisellä.
Mitäpä muutakaan ihminen voi tällaisessa kurjassa tilassaan, kuin hyväksyä sen, että minun jokahetkinen suuri syntisyyteni laitetaan Kristuksen syyksi (Kristuksen ristinkuoleman tähden) ja Kristuksen jokahetkinen Jumalan kaltainen täydellisyys luetaan minun hyväkseni.
Vain syntinen ihminen sopii yhteen Kristuksen kanssa.
Jos Jumala on kerrän näin käskenyt tekemään, niin miksemme niin tekisi.
Jos syntisyys alkaa vähetä tai kadota kokonaan, kannattaa lukea vuorisaarna ja ryhtyä vartaamaan omaa vaellustaan Taivaallisen Isän vaellukseen ja tehdä siitä oikeat johtopäätökset.
Toinen vaihtoehto on kysellä läheisiltään, että mahdankohan olla yhtä täydellinen, kuten Jumalakin on. Sieltä tulee monesti totuudellisin vastaus.