Kristuksen sisällinen tunteminen?

[munkki-1]

Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä  ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.

Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli  mennyt entinenkin usko.

En oikein asiaa uskonut, enkä ollut halukas ymmärtämäänkään, ennenkuin sain kuulla mitä prof Pirkko  Lehtiö sanoi:

"On tarkoitus, että alkuun poistetaan kaikki väärät käsitykset, että sille puhdistetulle pohjalle voidaan rakentaa oikeata."

[mt]

Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä  ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.

Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli  mennyt entinenkin usko.

En oikein asiaa uskonut, enkä ollut halukas ymmärtämäänkään, ennenkuin sain kuulla mitä prof Pirkko  Lehti sanoi:

"On tarkoitus, että alkuun poistetaan kaikki väärät käsitykset, että sille puhdistetulle pohjalle voidaan rakentaa oikeata."

Jos joskus erehdyn pitämään itseäni hyvänä ja mallikelpoisena kristittynä, toivon, että tätä uskoa ei koeteta vahvistaa, vaan väärä käsitykseni riisutaan armotta/armosta (tarpeeton ylipyyhitään) pois, jotta puhdistetulle pohjalle voisi syntyä uutta.

Mt

P. S. Mahtaako tarkoittamasi tutkija olla Pirkko Lehtiö? Oikea käsitys repliikin sanojasta helpottaa sen arvioimista - niin kuin oikeat tiedot yleensäkin.

[munkki-1]

Kyseessä oli Pikko Lehtiö. Anteeksi virheeni. Hyvä, että huomautit, Virheitä tulee niin helposti, vaikka niitä ei oikeastaan saisi tulla.
(Virhe korjatu alkuperäiseen tekstiin)

Ystävällisesti  

munkki-1

[jude]

Muistan kertomuksen eräästä nuoresta ylioppilaasta, joka oli hyvänä  ja mallikelpoisena kristittynä pyrkimässä teologian opiskeluun yliopistoon.

Hän sanoi luulleensa, että hänen uskonsa vahvistuisi siellä.
Kuitenkin hän huomasi noin puolen vuoden opiskelun jälkeen, että häneltä oli  mennyt entinenkin usko.

Pakanahumanistien uskontopuolella huomaa pian bonukseksi sen, ettei uskoa ole missään vaiheessa ollutkaan

Meidän laitos on kyllä maailman paras. Täältä sitä sitten kärkytään jumalisten oppineiden puolelle uskonnonopettajan opintojen tarpeessa ja katsotaan, kun etupenkin tytöille vähitellen selviää ettei Paavali kirjoittanut kaikkia Paavalin kirjeitä. On ihanaa olla uskoton! Helpommalla pääsee miltei paikassa kuin paikassa. Jos uskoa joskus tarvitsee, niin dogmien hallinta takaa, ettei sen synnystä tarvitse itse huolehtia.

[Salis]

Meidän laitos on kyllä maailman paras. Täältä sitä sitten kärkytään jumalisten oppineiden puolelle uskonnonopettajan opintojen tarpeessa ja katsotaan, kun etupenkin tytöille vähitellen selviää ettei Paavali kirjoittanut kaikkia Paavalin kirjeitä.

Ex-vaimoni aloitti teologian opiskelut aikuisena ihmisenä synnytettyään kaksi lasta. Häntä otti päähän se, että nuoret, maailmasta mitään tietämättömät, kokemattomat miehet olivat hyvin ehdottomia kaikissa seksiin tai ylipäätään elämään liittyvissä asioissa. Hän sitten kommentoikin pojille, että miten te ylipäätään voitte kiivailla seksiin liittyvillä asioilla, kun teillä ei ole siitä kokemustakaan. Siihen lopahti poikien ehdoton vakaumus kieltäytyä esiaviollisista suhteista. :wink:

Kirkon kannalta ongelmallista on se, että teologisesta tiedekunnasta  valmistuu teoreettisesti pätevä, mutta elämänkokemusta vailla oleva  ihminen. Papinaluilla menee monta vuotta ennenkuin pystyvät kunnolla kommunikoimaan luontevasti seurakuntalaisten kanssa.

[munkki-1]

Judelle:

Helsingissä voi   opiskella teologiaakin.
Se todella vaatii nöyrää asennetta ja paljon rahaa.  Siksi on hyvä   olla  säästöjä ja mahdollisesti ymmärtäväistä kotiväkeä. jotka kannustavat opinnoissa ha auttavat tarvittaessa rahallisesti.
 
Jude vitseilee hiukan  savolaisittain, mutta Riekkinen ymmärtää savolaisiakin, joten se  ei tuota hankaluutta.

 Savolaisen vitseilyn alla voi olla jotakin arvaamatonta.  Se ehkä on sitä
peitettyä viisautta.
 :oops:

[jude]

Judelle: Helsingissä voi opiskella teologiaakin.

Jep, tiedän ja itsekin saan siitä 60 opintopistettä eli pitkän sivuaineen.

Se todella vaatii nöyrää asennetta ja paljon rahaa.

Täh? Miksi? Edellinen voi toki olla hyödyksi, mutta jälkimmäiselle en näe mitään tarvetta. Kaikki ostettuina hintavat kirjat saa kirjastosta, jos etsii. Opiskelua varten saa opintotukea ja asumiseen asumistukea. Itse olen niillä pärjännyt vallan mainiosti, eikä ole tarvinnut tukeutua iskään ja äiskään vaikka niiltä joskus jotain saakin.

Siksi on hyvä   olla  säästöjä ja mahdollisesti ymmärtäväistä kotiväkeä. jotka kannustavat opinnoissa ha auttavat tarvittaessa rahallisesti.

Juu, ei niistä kai haittaakaan ole.

Jude vitseilee hiukan  savolaisittain, mutta Riekkinen ymmärtää savolaisiakin, joten se  ei tuota hankaluutta.

Jumalakin ymmärtää. Wille taitaa olla siihen nähden toisarvoinen kaveri.

Savolaisen vitseilyn alla voi olla jotakin arvaamatonta.  Se ehkä on sitä peitettyä viisautta.  :oops:

Tahi salattua peräti =? Pitääpä nyt päästä tästä savolaisharhasta pikaisesti eroon. Minä olen Kätilöopistolla syntynyt helsinkiläinen, sukujuuret ovat 3/4 Pohjanmaalla ja 1/4 rajan takana Karjalassa. Savolaista ei ole minussa muuta kuin kesätyöpaikka, joka sekin on viikon päästä entinen.

[Pena]

Olisikohan judessa kotkalaisuudenkin vikaa, kun käyttää fatsista ja mutsista tuollaisia nimityksiä?

Jeesuksen Kristuksen sisällisestä tuntemisesta minun mieleeni tulee isä Camillon tapa keskustella kahden kesken pääalttarin Kristuksen kanssa. Ehkä se voisi olla humoristi Guareschin tapa kuvata sisäistettyä jumalasuhdetta.

Jos isä Camillo on tuntematon, kirjoihin kannattaa tutustua. Elokuvatkin Fernandeleineen ovat hauskoja ja sydämellisiä.

[jude]

Olisikohan judessa kotkalaisuudenkin vikaa, kun käyttää fatsista ja mutsista tuollaisia nimityksiä?

Isä varttui Haminassa, läheltä siis liippaa. Tosielämän jude ei käytä moisia sanoja, mutta edellisen viestin tyyliin ne tuntuivat sopivan.

[munkki-1]

Haminassa minäkin olen viettänyt satakaksi päivää.

Kesä oli todella kuumaa silloin ja hiki tuli muulloinkin,

kuin Kirkkojärven ympärimarssilla.

[Salis]

Haminassa minäkin olen viettänyt satakaksi päivää.

Kesä oli todella kuumaa silloin ja hiki tuli muulloinkin,

kuin Kirkkojärven ympärimarssilla.

Samoin, mutta talvella. Keskimääräinen lämpötila oli -10 astetta. Totuin pakkaseen niin hyvin, että -5 asteen pakkkasella tuli hiki. Kirkkis on kaikille "koulun" käyneille tuttu.

[hedvig]

:wink:

Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus?  :idea:  

[Salis]

:wink:

Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus?  :idea:  

Hyvä, että palautit keskustelun itse aiheeseen eli siihen, mitä se Kristuksen sisällinen tunteminen oikein tarkoittaa? Voisko joku viisampi kertoa, mitä se merkitsee.

[PekkaV]

:wink:

Itselleni kaikkein tärkein se seppä Högmannin neuvo muinoin: yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen.
Siis haluaisin tuntea yhä enemmän Vapahtajaa sisäisesti, siinä lienee onni ja varsinkin se autuus?  :idea:  

Hyvä, että palautit keskustelun itse aiheeseen eli siihen, mitä se Kristuksen sisällinen tunteminen oikein tarkoittaa? Voisko joku kertoa, mitä se merkitsee.

Kristuksen sisällinen tunteminen on suostumista elämän ristiriitaisuuteen. Kaiken ytimenä on Vapahtajamme sovitustyö niin, ettei meidän tarvitse jäädä puutteinemme synnin orjuuteen. Kaikki mikä ahdistaa, on syntiä. Siitä Kristus on meidät vapauttanut.

[Jampe]

Moi!  Olen uusi täällä ja seuraillut jonkin aikaa keskusteluja.

Ite oon ajatellut että mitä se "sisällinen tunteminen" oikein on ja miksi sellaista pitää edes olla?  Tai siis tiedän ja tunnen toki pietistisen uskonkäsityksen ainakin päällisin puolin ja siihen kuuluva ilmiö eli että uskomisen pitää "tuntua" joltakin, mutta ainakaan minusta ei tunnu hyvältä ja oikealta jos/kun aletaan tenttaamaan joko itseltä tai toisilta tämmöisä "sisällisiä tuntemisia".

En kuulu mihinkään liikkeeseen paitsi kansankirkkoon ja minun ehkä ulkopuolisena tarkkailijana on helppoa sanoa tämä kun ei ole mitään herätysliike-käsityksiä tästä.

Mihin sellaista "sisällistä tuntemista" oikein tarvitaan ja kuka sitä sitten tarvitsee?  Vähän vaikea olisi kuvitella Jumalan sellaista tarvitsevan/vaativan. Jos taas itseäni mietin, haluanko tai tarvitsenko sellaista niin lähinnä koko ajatus vain ahdistaa. Miksen kelpaa Jumalalle tällaisenani?  Eikö kaikkia olekan lunastettu ja eikö armo olekaan ilmaista?

No joku tietty nyt tähän toteaa siitä "muotojumalisuudesta" mutta vaikka nyt olisikin, niin mitä me sittenkään sille voimme?  Jos joku sellaista haluaa harrastaa niin eihän sille mitään voi ja miksikä pitäisi voidakaan?  Minkä takia ylipäätään pitäisi olla selvillä jonkun TOISEN sielun tilasta?  Entä millä ihmeen eväillä tämmöinen tapahtuisi?  herätysliikeillä tietenkin on aina omat rasittavat mittapuunsa joilla näyttävät lähes aukottomasti pystyvän toteamaan ihmisten kulloisenkin tilan mikä se on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi...  harvoinpa niissä tullaan kyselemään että "miltäpä sinusta tuntuisi kuulla että ihan tämmöisenäsi, miksikään muuttumatta on sinut jo kalliisti lunastettu?"  Tai jos sanotaankin, niin perässä seuraa hirveä litania erilaisia asioita jotka kuulemma "kuuluvat" sitten uskovaisen elämään. samalla tietenkin yhtä pitkä lista niistä mitkä "eivät kuulu"...

Armo kuuluu olevan ilmaista mutta sitten et kuitenkaan ole oikeassa "uskossa" tai et uskossa lainkaan jos elämässäsi ei ne listat tule todeksi tai sinulla onkin eri käsitys siitä mitä sopii ja mitä ei.

Olen jo kauan aikaa sitten hylännyt sisäiset ja ulkonaisetkin tuntemiset ja olen vain mikä olen. En halua alistua yhdenkään herätysliikkeen talutusnuoraan ja (kuuleman mukaan) "hyviin neuvoihin".  Tiedän etten käy uskovaisesta useimmille mutta siitä olen pelkästään iloinen!  Enpä haluakkaan olla tekemisissä sellaisten hyvien ja kunnollisten uskovaisten kanssa; -tukehtukoot pyhyyteensä!  Sitä en uskalla sanoa, arka kun olen; -olenko oikealla vai väärällä tiellä mutta uskallanpa sanoa ettei minua kukaan kaitse sääntöinensä ja uudestisyntymisinensä.  Enpä uskalla sanoa sitäkään omasta puolestani, pelastunko tällä uskolla vai en -mitä suurimmalla todennäköisyydellä EN ja minusta jokainen itselleen vähänkään rehellinen ihminen joutuu pakosta näin sanomaan.  Jos pelastun, se ei ole ainakaan omaa ansiotani mutta lohduttavaa on saada lukea raamatusta että Jumala itse sanoo tuntevansa ihmiset ja mitä niissä on sekä että varmuudella jokaisenpuolesta on sama hinta maksettu!

Jokainen tehköön siis puolestani niinkuin oikeaksi kokee, enkä minä mikään ole ketään siitä tuomitsemaan tai vääräksi sanomaan mutta näin täällä päin; sisäiset ja ulkonaiset tuntemiset jätän suuresta halustakin koluamatta. Sieltä kun ei useinkaan tuppaa löytymään mitään esittelykelpoista. Antakaa anteeksi suorasanaisuuteni!  En halua olla loukkaava/hyökkäävä mutta näin minä ajattelen itse!